Espoolainen edustusurheilu - kriisissä?

Viime viikkoinan on käyty keskustelua espoolaisen edustusurheilun tilasta, osallistun keskusteluun: 

Mielipidekirjoitus Länsiväylä-lehdessä 27.1.2016

Edustusurheilun menestys on sen omissa käsissä

Jatkan keskustelua Espoon edustusurheilun alennustilasta, joka itse asiassa näkyy tai on näkynyt vain miesten jalkapallossa, jääkiekossa ja koripallossa. Aleksi Valavuori nosti keskeiseksi ongelmaksi sen, että espoolainen edustusurheiu on repaleista toimintaa. Espoolaiset urheiluvaikuttajat Färid Ainetdin ja Mika Numminen eivät olleet samaan mieltä (LS 20.1). Oman näkemykseni mukaan yhteistyö eri urheiluseurojen välillä toimii hyvin, mutta pakkaa sekoittavat liikaa eri osapuolten taloudelliset intressit.

Kaikki kulminoituu Tapiolan urheilupuistoon, jossa kaupungin omistamalla maalla toimii erilaisilla vuokrasopimuksilla yksityisiä toimijoita: Espoo Metro areena- jäähalli, Esport Center ja Ratiopharm-areena sekä Honka-halli, kaikki omien taustayhtiöidensä kautta.  Alueella toimivasta edustusurheilusta esimerkiksi jääkiekko ja jalkapallo myös toimivat omien osakeyhtiöiden kautta, koripallo yhä yhdistyspohjaisesti.

Metron valmistumisen myötä Tapiolan urheilupuistosta muotoutuu houkutteleva urheilu- ja viihdekeskus, jonka kävijämäärät kasvavat melkoisesti. Alueen liiketoimintamahdollisuudet kiinnostavat luonnollisesti eri yrityksiä ja erilaisia suunnitelmia uusista tiloista ovat esittäneet ainakin Esport Centerin taustayhtiö ja uutta Espoon jalkapallostadionin ajava yhtiö. Suunnitelmat ja ideat ovat olleet päällekkäisiä ja kilpailevia.

Edustusurheilua pyörittävien yhtiöiden taustalla toimii osittain samoja ihmisiä kuin osassa alueen tiloja pyörittävissä yhtiöissä. Ulkopuolisen silmin alueella toimii liian monta kilpailevaa leiriä, joiden intressit menevät ristiin ja yhteistyötä ei ole syntynyt riittävästi.

Myös Espoon kaupungin toiminnassa on vikaa. Tapiolan urheilupuiston kehittäminen on ollut hidasta ja isännän ääni kadoksissa. Esimerkiksi vasta kuukausi sitten päätettiin tehdä Tapiolan urheilupuiston kokonaissuunnitelma yhdessä alueen toimijoiden kanssa. Ainakin viisi vuotta liian myöhään.

Kaupunki ei voi pelastaa pulassa olevia edustusurheiluyrityksiä. Mutta kaupungin pitää rakentaa pohjaa tulevalle menestykselle. Ränsistynyt Tapiolan urheiluhalli on purettava ja tilalle rakennettava, kaupungin omistukseen, uusi monitoimihalli harrastajien ja edustusurheilun käyttöön. Myös jalkapallostadion-jahkailulle on saatava piste. Loppujen lopuksi espoolaisten edustusurheilun menestyminen on kuitenkin kiinni sen omista toimista.

Antti Aarnio

Liikunta- ja nuorisolautakunnan puheenjohtaja (sdp)

Espoo

Espoon kaupungin budjetti vuodelle 2016

Kaupunginvaltuusto päättää 2.12 kokouksessaan vuoden 2016 budjetista. Osallistuin keskusteluun oheisella puheenvuorolla.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Vuosi 2016 on metron vuosi.

Länsimetro aloittaa liikennöinnin ensi syksynä. Tämä suuri ja hieno hanke heijastuu kaikkeen Espoossa. Kaupunki tiivistyy metroasemien varrelle, syntyy uusia julkisia ja yksityisiä palveluja. Kaupunki kehittyy hyvään suuntaan.

Espoota kehitetään valtuuston linjausten mukaisesti viiden kaupunkikeskuksen verkostokaupungiksi ja osaksi metropolialuetta.  Muuttoliike metropolialueelle jatkuu voimakkaana ja Espoon väkiluku kasvaa merkittävästi tämän seurauksena. Väestönkasvun myötä myös tarve palveluille lisääntyy. Mutta on kuitenkin huomattavasti mukavampi olla kasvavan kaupungin päättäjä kuin hiipuvan.

Metron vaikutukset heijastuvat myös Espoon talouteen. Espoo investoi noin 800 miljoonalla eurolla ensi vuonna. Investoinnit ovat tärkeitä Espoon kaupungin tulevaisuuden kannalta, mutta on silti tärkeää pitää Espoon kaupungin talous vahvana. On todettava, ettei kaupunki saavuta vuonna 2016 sitä kestävää rahoitustasapainoa, joka valtuustossa vuonna 2014 hyväksyttiin. Vuosikate ei näytä nousevan niin korkeaksi kuin talouden tasapainotus- ja tuottavuusohjelma TATU:ssa sovittiin.

Budjettikirjassa todetaan, että ”kaupungin lainamäärän kasvu on huomattavasti suurempaa kuin vuosi sitten ennustettiin. Maksuvalmius on viime vuosina heikentynyt ja toiminnan sekä investointien rahoittamiseksi on jouduttu ottamaan lisääntyvästi tilapäislainaa”. Näin ei voi jatkua pitkään. Vuonna 2016 on saatava taloustilanne paremmin haltuun ja käytävä realistinen keskustelu siitä onko veroäyrin taso Espoossa liian matala tavoitteisiin nähden. Kaupungin tulorahoituksen eli verotulojen kehitys on nyt liian heikkoa kestävän taloudenpidon kannalta.

Liikunta- ja nuorisolautakunnan puheenjohtajana olen tyytyväinen liikunta- ja nuorisopalveluiden suuntaan vuonna 2016. Valtuusto on linjannut päämääräkseen, että espoolaiset ovat aktiivisia ja omatoimisia huolehtien itsestään, läheisistään ja lähiympäristöstään, mutta kukaan ei jää tukeva vaille mikäli voimat eivät riitä.  Palvelut järjestetään yhteistyössä kuntalaisten kanssa.  

Näitä päämääriä kohti myös Espoon liikunta- ja nuorisopalvelut on kehittymässä.  Jatkamme esimerkiksi lasten ja nuorten matalan kynnyksen harrastemahdollisuuksien lisäämistä eri yhteistyökumppanien kanssa. Tavoitteena on, että mahdollisuuksia joustavaan ja edulliseen harrastamiseen on Espoossa paljon. 

Ohjaamme aikaisempaa enemmän liikunta- ja nuorisojärjestöjä toimimaan kaupungin tavoitteiden mukaisesti avustusjärjestelmän avulla. Nuorisopalvelujen puolella on tarkoitus uudistaa palvelut vastaamaan paremmin Espoo tarinaa. Uusi suunta on tarkoitus päättää alkuvuodesta 2016 ja jatkaa sitten päätöksen mukaisesti.

Lopuksi lämmin kiitos neuvottelijoille. 190 000 € lisäraha Leppävaaran kohta avattavan uimahallin kustannuksiin vähentää aiottuja säästöjä liikuntatoimen budjetista.  Kiitos myös investointiliitteeseen lisätystä kirjauksesta ”Kiirehditään Luukin leirikeskuksen rakentamista”. Tätä investointia on jatkuvasti myöhennetty, vaikka kovassa käytössä oleva leirikeskus kaipaa kipeästi peruskorjausta.

Tälle hankkeelle ei tosin saatu neuvotteluissakaan yhtään euroja, vaan pelkkä kirjaus, mutta olkoon tämä kuitenkin edistysaskeleeksi laskettava kirjaus.  Kiitos. 

Espoon liikunta- ja nuorisolautakunnan kokous marraskuussa 2015

Liikunta- ja nuorisolautakunta piti torstaina 19.11 kokouksen Solvallan urheiluopistossa, josta on viime vuosien aikana kasvanut hieno keskus. Uusi liikuntakeskus on vain muutaman vuoden vanha ja opiston alue tuntuu muutenkin kokeneen jonkinlaisen kasvojenkohotuksen parin vuoden aikana. Opetus on pääosin ruotsinkielistä, erilaisiin liikunta-alan koulutuksiin liittyvää (urheiluneuvoja, personal trainer etc. Opistolla on myös aloittanut jonkinlainen uusii englanninkielinen linja, jonka tarkoituksena on koulia nuorista futisammattilaisia (ilmeisesti tämä http://www.stahreacademy.net/).

Hyppäsin Espoon keskuksessa liikuntajohtaja Merran kyytiin ja hänen polkiessa kaasua menopeliin, pistin merkille, että Nuuksiontie on kehittynyt melkoisesti viime vuosina. Espoon kaupunki on rakentanut pyörätien varsinaisen tien viereen ja tien varrelle on rakennettu uusia parkkipaikkoja.  Kansallispuistoon johtava tie alkaa olla arvonsa mukainen.

Lautakunnan listalla oli muun muassa seurantaraporttia ja muutamia lausuntoja rakennushankkeisiin.  Liikunta- ja nuorisotoimen suunta on mielestäni hyvä, kohti suuria tavoitteita on menty koko ajan. Ihan kaikessa ei kuitenkaan ole onnistuttu. Erilaisissa kurssi-ilmoittautumisissa on siirrytty jo vuosi sitten sähköiseen järjestelmään, mutta järjestelmä ei toimi vieläkään oikein, vaan vaatii paljon ylimääräistä työtä kaupungin puolelta.  Vuosi sitten vanhempani muuten yrittivät varata paikkaa jumpasta järjestelmän kautta, mutta tekivätkin melkein venepaikkavarauksen. Paikka varattiin lopulta puhelimitse. Tänä vuonna ilmoittautuminen onnistui netin kautta, joten kehitystä lienee tapahtunut. Myös nuorisojärjestöjen avustushaku on siirtynyt täysin sähköiseksi ja aiheuttaa hieman hankaluuksia ainakin järjestöjen puolella.

Lautakunta hyväksyi myös muutoksen helmikuussa 2015 tekemäämme Meri-Matin koulun tarvesuunnitelmaan. Aiemman suunnitelman mukaan Matinkylään rakennettavaan uuteen kouluun oli tarkoitus tulla myös nuorisotila, mutta Espoon suomenkielinen opetuslautakunta päättikin toteuttaa koulun pelkästään lukiona.  Lukiokoulun yhteyteen ei kannata sijoittaa nuorisotilaa, vaan ennemmin yläkoulun yhteyteen. Lautakuntamme päätti siis luopua nuorisotilan suunnittelusta Meri-Matin uuden koulun yhteyteen. Tavoitteena on, että rakennettavaan kouluun tehdään riittävän iso liikuntasali yhdistettynä kulttuuritilalla, jotta käyttö saadaan riittävän laajaksi.

Ikuisuusaiheemme, Matinkylän uimahalli, keskustelutti merkittävästi kokouksessa. Annoimme lautakuntana lausunnon hankesuunnitelman tärkeillä huomioilla. Alkuperäisiin suunnitelmiin verrattuna allaspinta-ala on pienentynyt aika lailla. Vesipinta-alaa on n. 420 m² vähemmän kuin tarveselvityksen mukaisessa tilaohjelmassa, esim. erillinen hyppy- vesijuoksuallas on jäänyt pois ja uimaratoja aiotaan rakentaa aiemmin suunniteltua vähemmän.  Nyt suunnitelma lähtee siitä, että pääaltaaseen tulee neljä täyspitkää 50m rataa sekä neljä 25m rataa (aiemmin oli tarkoitus, että tulisi 8 x 50 m rataa).

 Uimahallille tarkoitettu tontti asettaa rajoituksensa ja se heijastuu myös suunnitelmiin.  Joku voisi kuvitella, että eikö vähempikin riittäisi, mutta hei – ei tässä mitään Kihniön uimahallia rakenneta, vaan suuren espoolaisen aluekeskuksen uimahallia metroaseman viereen. Helsinkiläisetkin saattavat vielä kaiken lisäksi eksyä länteen uimaan. Lautakunta edellyttikin lausunnossaan, että toteuttamatta jäävät tilat saataisiin Espoonlahden uimahalliin, tulevan peruskorjauksen ja laajennuksen tapahtuessa.

Kuntalaiset kaipaavat usein autopaikkoja, mutta eivät taida tietää kuinka kalliita ne oikeasti ovat. Uimahallille on tarkoitus tulla yhteensä 48 autoparkkipaikkaa maanalaiseen autoparkkihalliin. Vuokra näistä 48 paikasta on liikunta- ja nuorisotoimelle yhteensä 256 000 € vuodessa. Siis yli 5 000 € paikka.  Ja se raha olisi pois jostain muualta. Uimahallin vuokra Espoon liikunta- ja nuorisotoimelle arvioidaan olevan noin 2,3 M€/vuosi ja lisäksi autopaikkojen vuokrakustannukseksi 265 000 €/vuosi. Aika moni lautakunnassa oli sitä mieltä, että autonkäyttäjät maksakoot itse vuokran parkkimaksuilla. Odotan mielenkiintoista keskustelua tulevina vuosina.

Olimme yhtä mieltä siitä, että nyt suunnitelma pitää saada nopeasti eteenpäin. Virkamiehet ounastelivat, että uimahallin rakentamispäätös rahoitusratkaisuuksineen etenisi mahdollisesti toukokuussa 2016 kaupunginvaltuustoon päätettäväksi.

Matinkylän uimahalli kyllä vielä rakennetaan, vaan vuodesta on epäselvyyttä. Leppävaaran uimahalli avataan peruskorjauksen jälkeen alkuvuodesta 2016. Lupasin eräälle virkanaiselle, että voin hypätä avajaisissa avaushyppynä kymmenestä metristä pää edellä. Otan vähän takaisin, ehkä sittenkin vain jalat edellä. 

Taas kerran tappion tiellä - SDP:n vaalianalyysi omasta kuplasta

Liityin SDP:hen vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen. SDP menetti vaaleissa viisi kansanedustajapaikka ja sai eduskuntaan 45 kansanedustajaa. Puolueen kannatus tippui 21,4 prosenttiin.Silloin tuntui, että hävinneen puolueen kelkkaan on nyt syytä lähteä, sillä mahtipuolueen tulevaisuus näytti kaipaavan myös minua.  Tosi mieshän hyppää häviäjän kelkkkaan, ei voittajan.

Olen lähes joka vaalien jälkeen kirjoittanut lyhyen vaalianalyysin, jossa olen purkanut pettymystäni SDP:n huonoon vaalitulokseen. Jotain iloa on sentään revittävä näistä tappioista!  Puolue on hävinnyt kaikki vaalit jäsenyyteni aikana. On pirun turhauttavaa hävitä joka kerta vaalit. Se latistaa tunnelmaa ja vähentää aktiivisten toimijoiden määrää. Vaikka oma ehdokkaani Timo Harakka pääsi eduskuntaan, puolueen kokonaiskannatus on kuitenkin aina tärkeämpää, sillä vain puolueen kannatuksella on merkitystä valtaa jaettaessa.

Alla olevasta (ilmeisesti Aki Reinimäen tekemästä, lainasin sen twitteristä) taulukosta surullinen tilanne näkyy, Alamäki on ollut jyrkkä (vaihteluja on toki muisakin puolueissa).

Kansanedustajien määrä 1999-2015

Miksi vaalit hävittiin - näkemyksiä omasta kuplasta

Kansa äänestää aina oikein. Hallitus oli surkea, eikä saanut isoja tavoitteitaan läpi. Oli päivänselvää, että SDP ja Kok tulevat häviämään vaalit. Paljon vuosien varrella hehkutettuja uudistuksia, ei saatu aikaan. Talouskasvun käynnistymistä odotellaan yhä. SDP:n tappio oli kuitenkin odotettua kovempi ja päädyimme nöyryyttävälle neljännelle sijalle. Häviö oli suurempi kuin odotettiin. Kaiken lisäksi vielä perussuomalaiset nousivat demarien ohitse. Anna minun kaikki kestää. Miksi kävi näin?

Syksyllä 2014 hallituksen välit kiristyivät. Ainakin SDP aloitti kokoomuksen haastamisen hallituksen sisällä. Luotiin mielikuvaa, että SDP:n tahti on muuttunut, eikä puolue ole enää kokoomuksen apupuolue hallituksessa. Omat jäsenet tykkäsivät ja linja miellytti myös demarihenkisiä äänestäjiä vähän laajemmin, sillä puolueen kannatus kasvoi syksyllä hieman. Näytti että vaaleihin voidaan ajaa kohtuullisista asemista.

Hallituksen lopputaival meni kuitenkin lopulta sellaiseksi riitelyksi, että kansalta katosi viimeinenkin luottamus suuriin hallituspuolueisiin. Ministerismiehet- ja naiset piikittelivät toisiaan niin, että kaltaistani hyväkäytöksistä herrasmiestä nolotti. Ja epäilenpä, että silloin kun minua nolottaa, liikkuvien äänestäjien suurta joukkoa nolottaa vielä enemmän. 

Riitely kääntyi erityisesti SDP:pä vastaan, koska kansan keskuudessa mielikuvaa puheenjohtaja Antti Rinteestä vähän räyhähenkisenä johtajana vahvistui.  Kuka nyt riitelijöistä pitää? Riitely olisi pitänyt lopettaa ajoissa ja yrittää jotenkin vahvistaa Antin yhteistyökykyisyyttä kansan silmissä.

SDP:n vaaliohjelma oli mielestäni ihan hyvä ja kelpasi vertailussa muihin puolueisiin.  Samantapaisia läpysköjä ne ovat kaikki. Vaikuttaa- valitettavasti - vain siltä että puolueiden ohjelmilla ei ole äänestäjien keskuudessa mitään merkitystä, hyvin harvat niitä oikeasti lukevat. Puheenjohtajien vaalitenteissä ohjelmista keskustellaan, mutta vaalitaistoissa ne eivät muuten näy. Puolueet tekevät vaaliohjelmiaan itselleen, eivät äänestäjille.

Vaalikeskustelu oli laimeaa, koska voittajan tiesivät jo kaikki kaksi vuotta sitten. Kilpailussa kakkossijasta ei jostain syystä syntynyt jännitettä. Vaalikeskusteluiden teemat olivat sellaisia ettei jännitettä antavia eroja syntynyt.  Hallituskiimassaan puoluejohtajat pikemminkin mielistelivät kuin haastoivat keskustan puheenjohtajaa. SDP yritti loppumetreillä tuoda sähköä vaalikeskusteluun kritisoimalla puolustusministeri Haglundin ja pohjoismaisten kollegoidensa kirjoitusta Venäjän tilanteesta. Mutta ammattimiehenä, loistavalla manööverilla (paperi povitaskusta), Haglund käänsi tilanteen edukseen ja onnistui naruttamaan yhtä puoluejohtajista. Jätän sanomatta ketä.

SDP:n vaalitappio ei ollut puheenjohtaja Antti Rinteen vika. Mutta puheenjohtaja edustaa mielikuvaa puolueesta äänestäjille, joten jos puheenjohtaja pärjää hyvin, myös puolue menestyy. Ennakkoäänten ja varsinaisen vaalipäivän välillä tapahtui jotakin jonka takia epävarmojen äänestäjien joukko valitsi jonkun toisen puolueen kuin SDP:n. Marginaalit kokoomuksen, persujen ja demareiden välillä ovat kuitenkin niin pieniä, että pienilläkin asioilla on suuri merkitys.

Itse pidän yhtenä keskeisenä syynä sitä, että Antti epäonnistui viimeisessä YLE.n puheenjohtajatentissä (neljä vuotta sitten silloinen puheenjohtaja Urpilainen taas onnistui viimeisissä tenteissä ja pelasti mitä pelastettavissa oli).

Antti oli kireä ja väsähtäneen oloinen ja sortui muutamiin epäonnistuneisiin lausahduksiin, jotka varmasti veivät ääniä. Antti tuntuu pärjäävän erittäin hyvin vaalitenteissä, joissa vain hän on haastateltavana. Silloin hän on rento ja tarvittavaa pilkettä löytyy silmäkuopasta. Mutta kun tentissä on useita henkilöitä, hän ei ole vahvimmillaan. Selkeä kehityskohde, näin sohvalta nähtynä.

Tenttiä seuratessani tiesin pelin olevan lopullisesti menetetty, kun Antti hihastaan viimeisen valttikortin ja pelotteli äänestäjiä porvarihallitukselle. Olin repiä pelipaitani kun kuulin tämän. Tätä viimehetken ”valttikorttia” on SDP ennenkin kokeillut ja aina yhtä huonolla menestyksellä. Viimeksi ennen vuoden 2007 vaaleja silloinen puheenjohtaja Eero Heinäluoma pelotteli kansalaisia porvarihallituksella. Kansa äänesti porvarihallituksen valtaan ja olemme yhä hengissä! En voi ymmärtää miksi tätä korttia kerta kerran jälkeen epätoivoisesti vedetään esiin kun siitä ei enää jokeriksi ole.

SDP:n vaalikampanjaa osaavat arvioida sen minua peremmin tuntevat. Omassa kaupungissani Espoossa ehdokkaat, joita tapasin, tekivät vaalityötä iloisesti ja ahkerasti. En usko että SDP:n järjestökoneistosta saa tämän enempää irti. 

Sellaista seppää ei ole olemassa, joka olisi takonut SDP:n vaalivoittajaksi tämän hallituskauden "saavutusten" jälkeen. 

SDP:n saamat äänimäärät ovat pienentyneet vaali vaalin jälkeen kuten alla olevasta taulukosta näkyy. Sosialidemokratia maistuu yhä pienemmälle äänestäjäporukalle.

Olkoon klisee, mutta uudistumista tarvitaan. Miten? Jatkoa seuraavassa blogikirjoituksessani. 

		SDP
Vaalit	Puolueiden äänet yhteensä	Ehdokkaiden äänimäärä	Osuus äänistä %
2015	2 965 394	489 705	16,5
2011	2 939 571	561 558	19,1
2007	2 771 236	594 194	21,4
2003	2 791 757	683 223	24,5
1999	2 681 291	612 963	22,9
1995	2 780 921	785 637	28,3
1991	2 725 918	603 080	22,1
1987	2 880 093	695 331	24,1
1983	2 979 694	795 953	26,7

UImahalli Matinkylään

Mielipidekirjoitukseni Länsiväylä-lehdessä 25.10.2014

Matinkylä tarvitsee uimahallinsa

Vuosikymmeniä Matinkylään kaivattu uimahalli taas kerran siirtymässä jonnekin tulevaisuuteen, sillä uimahalli on taas tippumassa kaupungin investointiohjelmasta vuosille 2017-2020. Matinkylän uimahallin rakentaminen ei ole viivästymässä kaavoituksen takia. Asemakaava saadaan valmistelluksi ensi vuoden alkupuolella, ja luultavasti kaava saataisiin vahvistumaan siten, että uimahallin rakentaminen voisi tapahtua vuosina 2017-2018, jolloin halli voisi olla käytössä ehkä jo syksyllä 2018.

Ongelmana on tietenkin raha. Valtuusto on päätöksellään rajoittanut Espoon kaupungin investoinnit vuosittaiseen 180 miljoonan euron tasoon. Uimahallin toteuttamista on virkamiesten taholta suunniteltu toteutettavaksi elinkaarihankkeena eli yksityisenä investointina siten, että kaupunki ei suoranaisesti investoisi hankkeeseen, vaan vuokraisi uimahallin tilat käyttöönsä yksityiseltä hallin toteuttajalta. Kaupungin tilakeskus kuitenkin tulkitsee, että budjettikatto estää hallin toteuttamisen tällä tavoin.

Alun perin uimahallin rakentaminen suunniteltiin rahoitettavan alueelta saatavilla maankäyttötuloilla. Tämä ilmeisesti olisi yhä mahdollista, joskin vaadittavien maankäyttötulojen syntyminen vaatii vielä joidenkin asemakaavojen valmistelua ja hyväksymistä.  Vielä ei pidä hylätä sitä vaihtoehtoa, että kaupunki itse rakentaa ja ottaa hoitaakseen uimahallin.

Asukkaille on vuosien ajan asukastapahtumissa kerrottu kuinka metron tulon myötä kauan odotettu uimahalli saadaan toteutettua. Asukasmäärän kasvaessa tarve uimahallille on pysyvä. Espoon neljässä uimahallissa on noin miljoona käyntikertaa vuodessa. Isoimpiin kaupunkeihin verrattuna Espoossa uimahallitilan määrä per asukas on matala. Mitä kauemmin Matinkylän uimahallin rakentaminen viivästyy, sitä kauemmin viivästyy myös Espoon isoimman uimahalli Espoonlahden peruskorjaus. Etelä-Espoon aluetta ei voi jättää pelkästään pienen Tapiolan uimahallin varaan. Jo nyt Espoon uimahalleissa uidaan kuin sillit purkissa.

Tiukassa taloustilanteessa investoinnit ovat tiukassa syynissä.  Itse pidän investointeja kaupungin liikuntatiloihin ennaltaehkäisevinä investointeina, joiden kautta lisätään asukkaiden hyvinvointia.  Siksi toivon, että Espoossa pidetään kiinni aiemmista suunnitelmista ja laitetaan Matinkylän uimahalli rakenteille.

Antti Aarnio

Liikunta- ja nuorisolautakunnan pj (sd)

Vielä kerran - Suomenoja osa V ja lautakunnan kokous 25092014

Espoon liikunta- ja nuorisolautakunta käsitteli eilisessä kokouksessaan esimerkiksi ensi vuoden talousarviovalmistelua ja tulevia investointeja. Joudumme säästämään, mutta kohteita vielä mietitään. Luultavasti säästöjä haetaan esim. supistamalla kesän ulkoilusaarien vesibussien liikennöintiä, kenttien jäädytystä ja pohtimalla 5-ja 6-luokkalaisten uimaopetuksen supistamista. Itse en kannata uimaopetuksesta vähentämistä, sillä hyvä uimataito on erittäin tarpeellinen taito myös tulevaisuudessa.

Lautakunnassa kävimme vähän mielipiteenvaihtoa siitä kenen tehtävä uimataidon opettaminen. Oikeistopuoli korosti vanhempien vastuuta uimataidonn opettamisessa.  Valitettavasti tosiasia lienee se, että moni vanhempi ei syystä tai toisesta pysty kantamaan tätä vastuuta, joten mielestäni on ihan hyvä, että extra-uimaopetusta on Espoossa pikkuisen enemmän. Mutta aiheesta olisi hyvä joskus käydä enemmän keskustelua, meillä on selkeästi erilaisia näkökulmia asiasta lautakunnassa.

Espoon kaupungille sovittu investointikatto aiheuttaa sen, että useat suunnitellut investointihankkeet uhkaavat siirtyä vuosilla eteenpäin. Liikunta- ja nuorisotoimen kannalta on huolestuttavaa, että koulujen peruskorjauksissa osittain lipsutaan ja kauan kaivattujen nuorisotilojen rakentaminen näyttää taas siirtyvän tulevaisuuteen. Erityisen huolestuneita olimme siitä, että Matinkylän uimahallin rakentaminen roikkuu taas tyhjän päällä. Sivistystoimi kun on esittänyt Matinkylän uimahallin uudishankkeen  valmistumista 2018. Tilakeskuksen esityksessä kohde on selvityshanke 
ilman aikataulutavoitetta. Matinkylään on saatava uimahalli. 

Espoon keskuksen kouluissa on muuten huomattu, että uimahallin valmistuttua alueelle, lasten uimataito on parantunut selvästi. Kun löytyy paikkoja harrastaa, niin asukkaat myös käyttävät niitä . Matinkylän uimahallista on puhuttu vuosikymmeniä ja näytti että metron myötä se vihdoin saapuu, mutta nyt ollaan taas epätietoisessa tilanteessa.  Allas kasaan ja äkkiä.

Vaikein ja keskustteluin asia kokouksessa oli liikunta- ja nuorisotoimen maa- ja vesirakennustyöt, otto-oikeuden käyttäminen. Käytin syyskuun puolessavälin pj:n otto-oikeutta ja otin asian lautakunnn käsittelyyn. Tarkemmin asiasta aiemmissa kirjoituksissani.

HS haastatteli minua aiheesta ja kirjoitti asiasta jutun . Olin selvitellyt asiaa jo aiemmin ja olin johtopäätöksessä, että itse kilpailuttamisprosessi oli mennyt aivan oikein, eikä minusta ollut mitään syytä olla hyväksymättä tehtyä päätöstä. Itse kokouksessa meillä olisi ollut kolme vaihtoehtoa: tehdä sama päätös kuin esittelijä esitti (eli että tarjouskilpailun perusteella valittujen yritysten kanssa tehdään sopimukset), hylätä tarjous tai keskeyttää hankinta. Juridista perustetta hankintapäätöksen keskeyttämiselle ei kukaan ole esittänyt, joten olin sillä kannalla, että teemme sopimukset tarjouskilpailun perusteella valittujen yritysten kanssa.

Kaupunki ei sitoudu sopimusten perusteella ostamana mitään tiettyä euromäärää yrityksiltä, vaan niisä tulee ikään kuin kaupungin sopimustuottajia.  Espoon kaupunki ei sitoudu tiettyihin
hankintamääriin sopimuskauden aikana, vaan palvelua ostetaan tarjouksen perusteella saadun hinnan mukaisesti.

Kokouksessa lautakuntamme perussuomalaiset esittivät, että päätös asiast jätetään pöydälle, mutta lautakunta päätti kuitenkin äänin 7-3 hyväksyä esittelijän esityksen. Eli sen, että tarjouskilpailun voittaneiden yritysten kanssa tehdään sopimukset.

Jos epäselvyyksiä tulee (esim tämän yhden julkisuudessa mainitun yrityksen kanssa), sopimus irtisanotaan.

Kokous oli tiukka myös minulle puheenjohtajana, mutta sellaista päätöksenteko välillä on.

Alla vielä kuva Espoon kaupungin Luukin leirikeskuksen saunasta. Vuosikausia peruskorjausta odottanut sauna on vihdoin valmis. Totesimme kokouksen päätteeksi saunan löylyt hyviksi. Olkaa hyvä espoolaiset lapset ja nuoret!

Suomenojan tyrskyt - osa IV - sisäinen selvitys vai tutkintapyyntö?

Ei viikkoa ilman HS:n Suomenojan tapaukseen liittyvää uutisointia - valitettavasti. Tässä uusin.

Maanantain valtuustossa 17 valtuutettua allekirjoitti perussuomalaisten Teemu Lahtisen aloitteen, jossa todetaan lopuksi: "Me allekirjoitetut valtuutetut esitämme, että kaupunginhallitus tekee rikostutkintapyynnön poliisille koko vyyhdistä ja vaatii rangaistusta, sekä vaatii, että epäasialliseen virkamiestoimintaan syyllisiksi todetut velvoitetaan korvaamaan aiheuttamansa vahinko kaupungille."


Kovaa tekstiä.  Itse ajattelin, että kaupungin sisäinen tarkastus (jonka tekee kaupungin sisäisen tarkastuksen yksikkö) tehdään ensin, katsotaan sen tulokset ja sitten harkitaan mitä toimenpiteitä asiassa pitää tehdä. Jos tarkastuksen perusteella tulisi ilmi, että on syytä epäillä rikollista toimintaa, niin sitten asiassa edetätäisiin poliisin paikkeille. En olisi itse allekirjoittanut aloitetta. 

Olen lautakunnan puheenjohtajana yrittänyt selvittää asioiden taustoja. Mediamylläkkä (venekorjaamoyrittäjän tapausta unohtamatta) alkoi siitä, kun HS uutisoi yhden yrityksen RH Penger Oy:n laskuttaneen lähes kolmessa vuodessa liki 200 000 euroa kaupungilta erilaisista ulkoilusaarien huoltotöistä. Lehdessä väitettiin samalla, että kaupungin kaksi lauttaa makaa satamassa käyttämättömänä. 

RH Penger sai aseman kaupungin sopimustoimijana (palveluntuottajana) voittaessaan hankkinnoista järjestetyn kilpailun vuonna 2010. Yritys oli ainoa tarjoaja. Sama ongelma tuntuu liittyvän usein kuntien maa- ja vesirakennustöiden urakoihin: tarjojia ei ole montaa. Sopimus umpeutui toukokuussa 2014 ja Espoon hankintakeskus käynnisti uuden tarjouskilpailun toukukuussa, hankintapyyntö umpeutui kesäkuun lopulla. Samassa hankintaprosessissa kilpailutettiin yli 20 palveua, tämä kuljetuslautta-asia oli vain yksi osa koko prosessia.  Kaupunki käynnisti hankintaprosessin ilmeisesti muutama kuukausi liian myöhään, koska sopimuskaudet eivät nyt jatku aivan aukottamasti.

Omat epäilykseni heräsivät kun valvoessani virkamiespäätöksiä (liikunta- ja nuorisojohtaja Merran päätöksiä) huomasin saman yrityksen RH Penger Oy:n voittaneen jälleen (ainoana tarjoajana) hankintakilpailun merikuljetuslautan palveluista. Yrityksen kanssa oli tarkoitus solmia uusi 31.12.2016 asti ulottuva sopimus. Samaan aikaan luin Länsiväylä-lehdestä, että yrityksen lautta oli katsastamaton. Ihmettelin asiaa ja päätin käyttää lautakunnan pj:n otto-oikeutta ja otinlautakunnan käsittelyyn nämä hankintapäätökset. 

Selvittelin kaupungin hankintakeskuksen kautta kilpailuttamisasiaa ja tmielestäni se oli mennyt aivan oikein. Otin yhteytta Trafiin ja selvitin yhtiön lautan Ms Equityn katsastustilanteen. Kävi ilmi, että lautta olisi pitänyt katsastaa  3.8 mennessä. Lautta katsastettiin 9.9.2014 (meni läpi) eli katsastus tehtiin kuukausi liian myöhään. Trafi pyytää lautan omistajalta selvitystä ja Trafi tekee toimenpiteet sen mukaisesti. RH Penger Oy:llä näyttää olevan puhtaat jauhot pussissa, tätä pientä virhettä lukuun ottamatta.

Kahden viikon päästä on lautakuntamme kokous. Pidämme sen peruskorjatulla Luukin leirikeskuksen saunalla. Kokouksessa tulemme käymään tätä Suomenojan tapausta perusteellisesti lävitse. Kaupungin alusten käyttöä, mökkien käyttöä, satamien toimintaa jne. Ulkoilupäällikkö Tapani Kortelainen on tulossa kokoukseen vastaamaan kysymyksiimme, samoin luultavasti hankintakeskus.  Kaupungin sisäinen tarkastus on oma prosessinsa, josta tulemme kuulemaan myöhemmin.  

En ole itse törmännyt itse viitteisiin rikollisesta toiminnasta. Näyttää siltä, että kyseessä ovat enemmän ongelmat kaupungin sisäisessä johtamisessa ja toimintakulttuurissa.  Maineen palauttaminen tulee olemaan vaikeata, eikä se palaudu kuin täydellisellä avoimuudella ja asioiden läpikäymisellä,

Mielestäni ei ollut järkevää tässä tilanteessa lähettää aloitteen allekirjoittanaille valtuutetuille sähköpostia, jossa väläyteltiin tutkintapyynnön tekemistä aloitteen allekirjoittaneista valtuutetuista. Vaikka tilanne varmasti rassaa virkamiesjohtoa, maltti olisi ollut valttia. Aina ei kannata käydä vastahyökkäykseen. Oli selvää, että joku vuotaa sähköpostit medialle ja sehän rakastaa tällaisia tilanteita. Nyt virkamiehet heittivät bensaa liekkeihin ja suuren yleisön silmissä tilanne näyttää entistä kummallisemmalta. 

Käsistähän tämä koko case on lähtenyt, mutta yritetään nyt silti edetä maltilla eteenpäin. 

Suomenojan tyrskyt – osa III- Pentalan mökki

Viime viikolla HS teki jutun, jossa väitettiin kaupungin työntekijöiden käyttävän kahta kaupungin saarissa olevaa mökkiä omaan käyttöönsä.  

Asiaa tutkitaan ja niin pitääkin tutkia. Mutta sainpa toisenlaistakin viestiä. Pentalan saaressa - todella kauniissa saaressa - sijaitseva mökki on tosiaan kaupungin omistuksessa. Aikoinaan se oli liikuntatoimen käytössä, mutta 2000-luvun loppupuolella se siirtyi Espoon kaupungin tilakeskuksen hallinnointiin.

Espoon kaupungin tilakeskus vuokrasi mökin Suvisaariston osakaskunnalle ja Espoon kalastusalueelle. Vuokra on ilmeisesti 500 euroa kuussa eli 6 000 euroa vuodessa. 

Nämä kalastusalueet ovat kalastuksen paikallishallinnosta vastaavana tahona vastuussa kalastuksenvalvonnan järjestämisestä alueellaan, ja toimivat siten usein kalastuksenvalvojien tehtävänantajina. Osakaskunta/Espoon kalastusalue osoitti mökin lakisääteisten kalastuksenvalvojien käyttöön tukikohdaksi, siten että sinne voidaan myös takavarikoidut pyydykset varastoida.  Espoon poliisi ei kuulemma halua haisevia verkkoja Kilon asemalle.

Espoolla on Ely-keskuksen hyväksymiä kalastuksenvalvojia yhteensä viisi henkilöä ja ryhmän vetäjänä toimii Espoon kaupungin ulkoilupäällikkö Tapani  Kortelainen. Ainakin saamiemi tietojen mukaan mökki on kaikkien viiden valvojan yhteiskäytössä. Sitä kuinka paljon viisi valvojaa käyttävät mökkiä, eivät taitaa tietää kuin valvojat itse. 

Sisäisen tarkastuksen jälkeen voidaan sitten arvioida onko toimittu oikein. 

Suomenojan tyrskyt - osa II

Espoon satamatoiminnot ovat olleet aikamoisessa myrskyssä tällä viikolla. Helsingin Sanomat on kahdessa päivässä tehnyt kaksi isoa juttua satamatoiminnoista ja kaupungin ulkoilusaarissa olevien mökkien käytöstä. 

Vaadin alusta alkaen, että kaupungin pitää laatia selvitys siitä mten asiat oikeasti ovat ja selvitys pitää tuoda sitten lautakuntaan. Olen ollut yhteydessä niin sivistystoimenjohtaja Sampo Suihkoon kuin liikunta- ja nuorisojohtaja Martti Merraan useaan otteeseen ja he myös minuun. Kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä päätti tänään, että kaupungin toteuttaa sisäisen tarkastuksen koskien Suomenojan venesataman ja Espoon merellisen ulkoilun palveluyksikön toimintaa ja niihin liittyviä julkisuudessa esitettyjä väitteitä.

Tämä oli ainoa oikea ratkaisu tässä tilanteessa. Asioihin pitää saada selvyyttä ja väitteisiin vastauksia. Espoon liikunta- ja nuorisolautakunnassa tulemme sitten aikanaan käymään selvityksen  tuloksia läpi.


Mutta pääsemme käsittelemään merellisen ulkoilun hankinta-asioita jo ennen sitä. 

Lautakunnan puheenjohtajan valvon lautakunnan viranomaisjohdon tekemiä viranhaltijapäätöksiä. 
Tänään sähköpostiin tupsahti liikunta- ja nuorisojohtaja Martti Merran tekemät päätökset liikunta- ja nuorisotoimen maa- ja vesirakennustöistä. 

Ne olivatkin yllättävän mielenkiintoisia ja liittyivät Suomenojan tapaukseen läheisesti.

HS ja Länsiväylä ovat uutisoineet, että RH-Penger Oy on hoitanut lautallaan kaupungin ulkoilusaarien huoltotoimintoja. Yritys on voittanut kilpailutuksen ja on solminut kaupungin kanssa sopimuksen vuonna 2010. Lehtitietojen mukaan sopimus on umpeutunut toukokuussa 2014. 

Tammikuussa 2014 liikuntatoimi oli ollut yhteydessä Espoon kaupungin hankintakeskukseen ja pyytänyt (ilmeisesti) uuden kilpailuttamisprosessin aloittamista. Jostain syystä hankintakeskus, joka siis hoitaa Espoossa kilpailuttamisprosessi ja laskuttaa palveluistaa kaupungin toimialoja, järjesti hankintaprosessi vasta toukokuussa. 

Espoon kaupunki pyysi 15.5.2014 päivätyllä tarjouspyynnöllä tarjousta ensisijaisesti liikunta- ja nuorisopalvelujen kohteiden kunnossapidossa tarvittavista maa- ja vesirakennustöistä. Kohteita ovat muun muassa ulkoilualueet, -reitit, kuntoradat, liikuntapaikat, venesatamat, uimarannat, saariston ulkoilusaaret ja veneväylät. Hankinnan kohteena olleissa palveluissa ei ole  tarkoituksena vuokrata pelkkää maa- ja vesirakennustyökalustoa vaan hankkia maa- ja vesirakennustyö palveluna (kone + kuljettaja/miehistö).

Hankinta toteutettiin avoimena menettelynä. Kysymyksessä oli EU-kynnysarvon ylittävä hankinta, josta julkaistiin ilmoitus Hilma- tietokannassa, TED- tietokannassa ja Espoon internet -sivuilla 15.5.2014. Valintaperusteena oli halvin hinta. Hankintapalvelut on tarkistanut kelpoisuusehdot, tarjousten vastaavuuden tarjouspyyntöön sekä vertaillut tarjoukset esitettyjen valintaperusteiden mukaisesti.

Hankintojen yhteisarvoksi on arvioitu sopimuskaudella (2,5 vuotta + vuoden optio)  noin 350 000 €, joten kaupungin mittakaavassa kyse ei ole isoista hankinnoista. Viranhaltijan päätöksessä on siis päätetty, kilpailuttamisprosessin jälkeen, mitkä yritykset pääsevät tekemään kilpailetettuja urakoita liikunta- ja nuorisotoimessa. 

Koska olen julkisuudessa vaatinut sataman toimintatavoista ja kilpailutuksista avointa selvitystä, päätin käyttää minulle lautakunnan puheenjohtajana kuuluvaa otto-oikeutta tässä hankinta-asiassa. Se tarkoittaa sitä, että päätös tuodaan lautakunnan käsiteltäväksi. Päätös voidaan käsittelyn jälkeen pysyttää, kumota, sitä voidaan muuttaa eli tehdä asiassa uusi päätös tai asia voidaan palauttaa uudelleen käsiteltäväksi.

 Minusta on niin kuntalaisten, virkamiesten, lautakunnan kuin yritystenkin kannalta järkevää käydä tämä prosessi ja päätökset niin tarkasti läpi, että asiaa tulee varmasti selväksi. Kyllä se on yhden kokouksen väärti.

Suomenojalla myrskyää - satamaviranomainen selittelee

Syksy tuo tyrskyjä ja myrskyjä merelle, mutta nyt myrskyää myös Espoon kaupungin liikuntatoimessa. Ensin kaupunki joutui vaikeuksiin espoolaisen venekorjaamoyrittäjän toimilupaprosessin kanssa. Yhteistyö yrittäjän kanssa ei sujunut syystä tai toisesta, toimilupa peruttiin, mutta julkisen paineen takia (ja ehkä vähän myös itsetutkistelun takia) yrittäjän kanssa päästiin sopuun. Yrittäkaverille annettiin lupa jatkaa toimintaansa ja näytti siltä, että rauha saatiin maahan.

Kaupunki päätti tehdä sisäisen selvityksen satamatoimintoihinsa liittyen ja tehdä sen jälkeen tarvittavia korjauksia omassa toiminnassaan, mutta päätti virkamiespäätöksellä tehdä selvityksestä salaisen. Johtamalleni lautakunnalle selvitys luvattiin (luonnollisesti) tuoda ja käydä lautakunnan kanssa keskustelua asiasta.

Itsellekin kävi nopeasti selväksi, että kaupungin ei pitäisi tehdä mitään salaisia selvityksiä, koska kuntalaisten ja median kiinnostus asiaan vain kasvaa tämän johdosta. Yritin osaltani vaikuttaa virkamiehiin siinä, että kaupunki toimisi avoimesti julkisuuteen päin. Oma elämänkokemukseni ja vaistoni sanoi, että tämä ei jää tähän.

Eilen sain tietää, että Helsingin sanomat on tekemässä uutta juttua merelliseen ulkoiluun liittyen ja tänään lehti julkaisikin jutun Suomenojan satamasta. Jutussa ihmeteltiin miksi yksi yritys on laskuttanut kymmeniä tuhansia euroja kaupungilta, vaikka uutta sopimusta (tai hankintaprosessia ei ole tehty). Itse hankintaprosessiin on lautakunnan pj:nä vaikea ottaa kantaa, koska niitä ei lautakunnassa ole käsitelty, eikä käsitellä. Mutta lehden jutusta jää kuva, että hankintaprosessi ei ole tehty hankintalainsäädännön mukaisesti.  Jos näin on, Espoon kaupungin hankintakeskus asettuu kyllä kummaan valoon.

Jutusta jäi myös kuva, että kaupungin itse omistama kalusto makaa tyhjän panttina kaupungin satamassa kun samaan aikaan ostetaan ulkopuoliselta toimijalta samantapaisia palveluja. Tämä tietenkin antaa aihetta ihmettelyyn ja lautakunta tulee tästä vaatmaan selvitystä. 

Itseäni haastateltiin tänään HS:n toimittajan toimesta, joten jatkoa uutisointiin tullee lisää (tulikin jo ). Edellytin haastattelussa, että lautakuntaan tuodaan kirjallinen selvitys niin tästä tapauksesta kuin siitä aiemmasta veneyrittäjätapauksesta.  Nyt ei kannata hyssytellä asioita maton alle, vaan tuoda asiat avoimesti esille, jotta turha epätietoisuus vähenee ja päästään tekemään normaalia toimintaa. 

Espoossa on loistavat mahdollisuudet nauttia merellisestä Espoosta esimerkiksi hyvin hoidetuilla kaupungin ulkoilusaarilla, jonne pääsee hyvin toimivalla kaupungin tukemalla vesibussiliikenteellä. Meillä on lisäksi erittäin hyvät ja edulliset satamapalvelut kaupungin asukkaille.  Sitä ei saa unohtaa tässäkään myrskyssä.

Antin matkassa vai Jutan tuvassa?

SDP:n puheenjohtajaehdokas Antti Rinne julkaisi pari viikkoa sitten keskusteluasiakirjan "Aate, liike ja tulevaisuus - sosialidemokraattisen yhteiskuntapolitiikan suunta 2020-luvulle". Analyysejä kirjasta ovat esittäneet median edustajat, mutta demareiden joukossa keskustelu sisällöstä on ollut olematonta (Espoolainen puoluekokousedustaja Martti Hellström on ollut yksi harvoista ohjelmasta jotain kirjoittaneista) Itse ehdokas toivoo vilkasta keskustelua asiakirjasta, joten kannan korteni kekoon.

En kuulu kummankaan puheenjohtajaehdokkaan lähipiiriin, mutta tunnen ihmsiä heidän taustajoukoistaan. Työskentelen toimihenkilökeskusjärjestö STTK:ssa, jonka varapuheenjohtaja on Antti Rinne. Jutta Urpilainen on taas valtiovarainministerinä tehnyt yhteistyötä työmarkkinaosapuolten kanssa pitkin matkaa. Ei suoraan minun kanssani, mutta  olen seurannut asioiden kulkua läheltä. Olin puoluekokousehdokkaana, mutta en tullut valituksi, joten pitäkää tunkkinne, valituksi tulleet valitkoon puoluejohtajan. 

Minua kiinnostaa, että mikä muuttu jos SDP lähtee Antin matkaan? Rummut soiden kohti vaalivoittoa? Mikä Antin ohjelmassa on SE ero nykyisen SDP:n tavoitteisiin ja mitä asioita puheenjohtajaehdokas painottaa. 

Mihin sosialidemokratiaa tarvitaan?

Kaltaiselleni pragmaatikolle,  markkinatalouteen luottavalle jampalle hieman särähtää se mahtipontisuus millä sosialidemokratian tarvetta nyky-yhteiskunnassa perustellaan: "Tätä liikettä tarvitaan demokraattisessa yhteiskunnassa kapitalismin ja poliittisen oikeiston vastavoimana, ja tavallisen suomalaisen parasta ajavana vasemmistolaisen yhteiskuntapolitiikan voimana."  Onko sosialidemokratian tarkoitus olla kapitalismin vastavoima? En yksinkertaisena miehenä saa tästä kiinni. Minusta Yrjö Rautio HS:n kolumnissaan kiteytti omat ajatukseni: "Talous on ajat sitten kansainvälistynyt ja ylikansallistunut. Pääoman valtaa voidaan rajoittaa vain rakentamalla sen vastavoimaksi kansainvälisitä ja ylikansallista poliittista yhteistyötä ja päätöksentekojärjestelmiä". Voi olla, että Antti ohjelmassa tarkoitetaan tätä, mutta miksi se pitää kirjoittaa niin vaikeaselkoisesti?

Antti ohjelmassa keskitytään melko voimakkaasti työhön ja työelämään. Se on ohjelman vahvuus, mutta myös heikkous. Elämän muut osa-alueet jäävät piiloon. Ehkei ohjelma ihan vaaliohjelmasta kävisi?

Onko Antti julkisen sektorin suurempi ystävä kuin Jutta?

Pohjoismaisen yhteiskunnan hyvän kehä-osiossa perustellaan hyvinvoitiyhteiskunnan ja julkisen sektorin merkitystä. Osiossa nousee mielestäni esille pieniä eroja Antin ja Jutan ajattelussa. Antin ohjelmassa julkisen sektorin merkitystä kansantaloudelle nostetaan voimakkaammine esille kuin  nyky-SDP:n linjassa.

Antin ohjelmassa uskotaan julkisen sektorin voimaan ja kykyyn pitää yllä taloudellista toimeliaisuutta ehkä nyky-SDP:tä enemmän. Ohjelmasta saa vähän sen kuvan, että laskusuhdanteessa julkisen sektorin lisääntynyt aktiivisuus (elvytys, menojen lisäys etc)) kantaa myös yksityisen sektorin yritykset yli huonon ajan. Aktiivinen kysyntäpuolen työllisyyspolitiikka tarkoittanee sitä, että laskusuhdanteessa julkinen sektori luo kysyntää talouteen. Nyt muodissa olevan jälki keynesiläisen-ajattelun piirteet näkyvät enemmän Antin ohjelmassa.

Osaamisen kehittäminen luo menestystä- yksilölle ja yhteisesti- osio on hyvää ja perusteellista tekstiä. Mutta mikä siinä on erilaista nykyisiin SDP:n tavoitteisiin?  Sekö, että tavoitteeksi on asetettava jokaiselle 3-5-vuotiaalle lapselle oikeus maksuttomaan varhaiskasvatukseen?

Investointeja ja kestävää-osiossa rakennetaan pohjaa talouskasvulle. Kirjoittajat totetavat, että: "...Valtiolta ja kunnilta puuttuu yhteensä siis lähes 10 000 000 000 euroa rahaa niiden palveluiden ja tulonsiirtojen toteuttamiseen, joihin olemme tottuneet." Päät eivät ole  pensaassa Antin porukoilla. Ratkaisua tähän ongelmaan haetaan luonnollisesti talouskasvun kautta ja ohjelmassa kuvataan aivan oikein suuria megatrendejä mitä maailmalla on meneillään. Peruskauraa kaikille asiaan vihkiytyneille. 

Antin ohjelmassa korostetaan valtion selkeää ja vahvaa roolia uuden kasvun luonnissa. Tässä lienee selkein ero Antin ja Jutan ajattelussa. Antin ohjelman mukaan valtion on yhdessä luodun strategian pohjalta ohjattava elinkeinotoiminnan kehitystä. Valtion rooli on oleva keskeinen viennin ja työpaikkojen synnyttäjänä. Aivan näin vahvaa roolia en ole kokenut Jutan  puheenvuoroissaan esittäneen. Antin viestinä on, että talouspolitiikassa on nostettava esiin työn kysynnän lisääminen, työn tarjonnan lisäämisen rinnalla (Juhana Vartiainen ei ole taatusti ollut haamukirjoittajana). 

Uuden talouspolitiikan kaipuu?

Antin kirjassa haastetaan välillä melko rohkeasti: "Vallitseva analyysi Suomen talouden ongelmista ja toisaalta ratkaisuista vie osin harhaan ja on monessa suhteessa puutteellinen. Siksi tarvitaan uutta, aitoihin ja todellisiin ongelmiin pureutuvaa talouspolitiikkaa joka uskaltaa katsoa riittävän kauas, sortumatta huonosti perusteltuihin paniikkiratkaisuihin." Valtiovarainministeri Urpilainen on varmasti asiasta eri mieltä ja perännee haastajaltaan konkretiaa tähän uuden talouspolitiikan ideaan.

Kestävyysvajeesta emme pääsisi eroon Antin valinnan kautta, sillä sitä ei ole unohdettu hänen ohjelmassaan, keskeiseksi keinoksi selviytyä siitä esitetään sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamista. Antin ohjelmassa esitetty uudistus on lähes samanlainen kuin mitä hallitus päätti muutama viikko sitten lähteä toteuttamaan. Sote-asioissa ei 
puolueojohtajakandidaattien mielipiteissä liene eroa. 

Veropolitiikka on veroja rakastaville (?) demareille tärkeää. Antin kirjassaan ehdottamat konkreettiset verotuksen oikeudenmukaisuutta ja tehokkuutta lisäävät toimenpiteet ovat aika lailla kuin suoraan SDP:n aiemmista verotavoitteista: pääomatulojen verotuksen kiristäminen, pieni- ja keskituloisten verotuksen keventäminen, perintö- ja lahjaverotuksen kiristäminen (en muista mikä on ollut SDP:n linjaus tämän suhteen), kiinteistöveron laajentaminen ja niin edelleen. Näppituntumani on, että verotuksen suhteen Antti Rinne on kuitenkin vasemmistolaisempi kuin Jutta Urpilainen.

Solidaarisuus ylittää rajat-osio keskittyy Eurooppa-politiikkaan. Kirjassa sanotaan suoraan, että "Euroopassa tarvitaan talouspoliittinen suunnanmuutos." Valtiovarainministerinä Jutta on toteuttanut eduskunnan linjaamia tavoitteita neuvotellessaan pitkin poikin Eurooppaa talouskriisin aikana ja varmasti puolustaa toimintaansa ja EU- (ja Euro-)-maiden toteuttamaa poltiikkaa. Antin kirjassa haastetaan tämän politiikan onnistuminen, mutta toisaalta todetaan myös, että Euroopassa tarvitaan koordinoitua talouspolitiikkaa ja jossain määrin tiukempaa talouskuria.

Antin kirjan viimeisessä osiossa keskitytään puolueen ohjelmatyön ja yhteisen tekemisen työn palauttamiseen.  "SDP:n kenttäorganisaatio on nostetta uudelleen arvoon" todetaan kirjassa. SDP:n ohjelmatyöhön itsekin osallistuneena olen havainnut puutteita valmistelussa ja eri ohjelmien yhteensovittamisessa. Puheenjohtaja vastaa aina viime kädessä puolueen elinvoimaisuudesta, mutta lienee niinkin, että nykyisillä resursseilla SDP:n puoluetoimistosta on vaikea saada enemmän irti. Olisi mielenkiintoista kuulla puheenjohtaja Urpilaisen näkemyksiä puolueen kehittämisestä enemmän.

Slutsatser

On hienoa, että Antti RInteen kampanjaväki on jaksanut kirjoittaa ohjelmapaperin kampanjan tueksi, tosin aivan liian pitkän (47 sivua). 

Ajattelevatko puheenjohtajaehdokkaat erilailla asioista? Mikä muuttuisi jos Antti Rinteestä tulisi puheenjohtaja? Mahdoton sanoa, sillä vaikka Antin kirjan tavoitteissa on eroja Jutan johtaman puolueeen toteuttamaan politiikkaan, niin kuinka merkittävästi Antin tavoitteita voitaisiin toteuttaa käytännössä? Ja mitä Jutta oikeasti ajattelee asioista? 

On todella surkeaa, että kumpikin puheenjohtajaehdokas kiertää kenttää omissa tilaisuuksissaan, eikä yhteisiä väittelyitä ja keskustelutilaisuuksia näytä tulevan. Silloin ehdokkaat voisivat ottaa miehestä ja naisesta mittaa. Nyt puheenjohtajakamppailua hallitsevat mielikuvat. Vaikka politiikkaa on yhä enemmän mielikuvilla pelaamista, linjakeskustelulle on yhä tarvetta. Politiikkaa ei saa olla pelkkää peliä. 

Kylillä muuten kerrotaan, että lähes puolet puoluekokousehdokkaista ei ole vielä päättänyt kumpaa ehdokasta äänestää. Varma tieto, kuten varmat tiedot aina.

Jos ei kerran nuorten areena, niin sitten futishalli!

Espoon keskukseen A-linkin jalkapallohalliin suunniteltu nuorten areena ei tule luultavasti toteututumaan. Kirjoitin Areenasta syksyllä näin

Viime syksynä päätettiin selvittää millaisia muutoksia halliin pitäisi tehdä ja mitä muutokset maksaisivat. Selvityksissä on käynyt ilmi, että jalkapallohallin muuttaminen nuorten areenaksi tulisi melko kalliiksi, lähemmäs kymmenen miljoonaa euroa.  Sellaisia rahoja ei tällä hetkellä löydy, joten liikunta ja nuorisotoimessa nuorten areena on pistetty hyllylle odottelemaan parempia aikoja.

Sääli, sillä nuorten areena oli uudenlainen idea, joka olisi toteutuessaan tarjonnut espoolaisille nuorille jotain aivan uutta.  Voi olla, että areenalle löydetään tilat vielä jostain muualta, kunhan aika kuluu.

Mutta toisen idean tuhossa on toisen mahdollisuus. Nyt kaupungin pitäisi toimia aktiivisesti ja suunnitella A-linkin jalkapallohallin ostamista. Jos ei kerran saada nuorten areena, niin laitetaan jalkapallohalli sen sijaan!

Espoon kaupungilla on vain yksi jalkapallohalli omistuksessa eli Laaksolahden jalkapallohalli. Monta vuosikymmentä Espoossa on toteutettu liikuntapaikkojen suhteen politiikkaa, että kaupunki ei rakenna tai omista isoja liikuntatiloja (jäähälleja, jalkapallohalleja, palloiluhalleja). Periaatteena on ollut, että harrastajaseurat rakentavat tilat kaupungin lainatakauksien tuella ja käyttäjät maksavat sitten tilojen kulut (tai siis vanhemmat maksavat). Kaupunki sitten tukee käyttäjien seuroja vuokra-asvustuksilla.

Tämä politiikka on ollut ehkä kaupungin taloudelle edullista, mutta sitä ei ole ollut  ainakaan kaupunkilaisille. Harrastushinnat ovat nouseet - osittain tilapuutteen takia - eikä tiloja ole koskaan tarpeeksi. Espoon kaupunki kasvaa tulevaisuudessa voimakkaasti, joten tarvetta uusille liikuntatiloille (joita voisi käyttää muussakin toiminnassa kuin liikunnassa) on varmasti tulevaisuudessa.

On selvää, että yksityisen halli olisi ostettava erittäin halvalla jos se ylipäätänsä ostettaisiin. Yrittänyttä ei laiteta, joten neuvottelemaan Espoon kaupunki.

Puoluekokousehdokas Aarnio

Olen siis ehdolla SDP:n  puoluekokousedustajaksi Espoosta.  Meitä on 32 ehdosta, joista valitaan 10. Toivotaan, että saisin riittävästi luottamusta jäseniltä.

SDP ja tasa-arvo & solidaarisuus

Nyt olen isojen asioiden äärellä, kun kirjoitan SDP:stä, tasa-arvosta ja solidaarisuudesta. Mutta aika vaatii keskustelua ja pohdiskelua, heitetään oma lusikka soppaan. Olen sentään SDP:n puoluekokousehdokas, jo ehdokkuus velvoittaa.

Vasemmistopuolueet on perustettu ajamaan tasa-arvoa ja solidaarisuutta yhteiskuntaan. Reilun sadan vuoden jälkeen työ on yhä kesken. Ehkä nykyaikana  pyrkimys tasa-arvoon ja solidaarisuuteen tarkoittaa  pyrkimystä vähentää eriarvoisuutta yhteiskunnassa. Se on ollut ja sen tulee olla yksi SDP:n tärkeimmistä tehtävistä. 

Lähes kaikissa viime aikoina tehdyissä kansalaiskyselyissä kansalaiset ovat huolissaan eriarvoisuuden kasvusta.  Vastaajat eivät halua kasvattaa tuloeroja tai lisätä kansalaisten välisiä eroja. Tai niin he ainakin väittävät. Mutta onko niin, että suomalaiset ovat muuttuneet siten, että he ovatkin yhä enemmän huolissaan oman viiteryhmänsä eriarvoisuuden kasvusta (keskiluokka keskinäisestä eriarvoisuuden kasvusta, köyhät taas omastaan). Yhteiskunta on eriytynyt niin, että suomalaiset eivät yksinkertaisesti enää välitä siitä miten ryhmän ulkopuolisilla menee. Kuten professori Juho Saari totesi HS:ssa (26.1)  So­siaa­li­nen etäi­syys on Suo­mes­sa kas­va­nut, oman maan huo­no-o­sai­set ovat meil­le muu­ka­lai­sia. Saaren mukaan on tutkittu kuinka paljon myö­tä­tun­toa suo­ma­lai­set tun­te­vat asun­not­to­mia ja mui­ta huo­no-o­sai­sia koh­taan. Noin puo­let sa­noo, et­tei vä­li­tä heis­tä pät­kää­kään. Yli 60 pro­sent­tia sa­noo, et­tei ole hei­dän kans­saan sa­mas­sa ve­nees­sä. (Saarella ja kumppaneilla on tulossa kirja näistä tutkimuksista piakkoin). 

Mitä enemmän kansalaisten keskuudessa kasvavat kokemukset siitä että yhä harvempi meistä kansalaisista on samassa veneessä, sitä huonompi tulevaisuus Suomella on. Ei ole kenenkään etu että edes tuntemus eriarvoisuudesta kasvaa. Ei ole yrittäjien tai köyhien etu jos vastakkaisasettelu yhteiskunnassa lisääntyy. SDP:n on siis vastustettava tällaista kehitystä voimakkaasti. 

On haaste löytää sellaiset politiikkakeinot, jolla eriarvoisuutta yhteiskunnassa tulevaisuudessa vähennetään. Lähivuosina, ehkä -vuosikymmeninä monessa mielessä perinteistä SDP-läistä jakopolitiikkaa on todennäköisesti vaikea toteuttaa julkisen talouden heikohkon taloudellisen tilanteen takia. Voi olla mahdotonta (ja ehkä myös epäviisasta)  vähentää sosiaalista eriarvoisuutta sosiaaliturvan parantamisen avulla, eikä tulonjaon tasoittaminen verotuksen progressiivisuutta kiristämällä ole sen helpompaa (eikä ehkä myöskään järkevää).

Vielä haastavampaa on löytää kansalta valtuudet toteuttaa eriarvoistumista vähentävää politiikkaa, jos Saaren kuvailema sosiaalinen etäisyys kasvaa nykyistä voimakkaammin Suomessa. Jos kansalaisilla ei riitä myötätuntoa vähempiosaisia kohtaan, ei auta vaikka SDP kuinka varoittaa kehityksen vaaroista.

Sanoman ja politiikkavaihtoehtojen pitää olla sellaisia, että ne kiinnostavat laajaa äänestäjäkuntaa. Vanhan liiton miehenä uskon korkean työllisyysasteen ja tehokkaiden julkisten palvelujen olevan paras keino eriarvoisuuden vähentämisessä. Ja uskon teemojen kiinnostavan kansalaisia. 

 Jollain ihmeellä (jota kukaan ei ole vielä keksinyt) reilusti suurempi osa työvoimasta pitäisi saada mukaan työelämään ja heille työpaikkoja. Jos me siinä onnistumme, tasa-arvo ja solidaarisuus yhteiskunnassa paranevat.

Arvomaailman muutokset ja SDP

On karua, mutta totta, että SDP:n kannatus on trendinomaisesti laskenut koko 2000-luvun. Viimeisimmän gallupin mukana kannatus pyörii noin 15 prosentin tienoilla. Olen moneen kertaan pohtinut ja miettinyt syitä alhaiseen kannatukseen. Jonkun mielestä pohtiminen saisi riittää ja olisi tekojen aika, mutta ainakin minusta SDP:ssä pitää käydä syvällistä pohdintaa paljon laajemmin.

Arvojen merkitys on korostunut ajattelussani, koska olen liittynyt puolueeseen nimenomaan arvojen takia. Professori Olli Kangas kirjoitti Talous- ja  yhteiskuntalehdessä (4/2013), että Suomen vasemmiston ongelma on se, että toimihenkilö- ja duunariäänestäjillä on erilaiset arvomaailmat. Vasemmistohenkinen toimihenkilökannattajakunta on liberaalia, kun taas työntekijäryhmät aika konservatiivisia suhteessa esimerkiksi maahanmuuttoon tai vaikkapa samaa sukupuolta olevien pariskuntien oikeuksiin. Esimerkiksi oma suhtautumineni maahanmuuttoon on hyvin liberaali, puolueyhdistyksen toverilla taas hyvin konservatiivinen. Tämä on ollut varmasti se ainainen päänsärky demareiden sisällä, kun on jouduttu sovittamaan kahden erilaisen ryhmän mielipiteitä ja samalla yritetään pitää puolue yhtenäisenä. Aiemmin yhteisenä liimana tai yhdistävänä tekijänä on ehkä ollut hyvinvointivaltion kehittäminen tai työllisyyden lisääminen.

Nyt tämä yhteinen tekijä on jotenkin kadoksissa.

Tulkitsen niin, että kansalaiset kokevat SDP:n hyvin vahvasti kollektiivista vastuuta korostavana liikkeenä. Viesteissä korostuu me-ajattelu, kollektiivinen vastuu ja perinteet. Mutta samaan aikaan  Suomessa olemme koko ajan siirtymässä kohti individualistisempaa ja vapaampaa yhteiskuntaa, muutos on ollut huima vaikkapa viimeisten 20 vuoden aikana. Nyt suvaitaan aiempaa enemmän erilaisuutta ja yksilöllisyyttä (mutta esimerkiksi suvaitsevaisuus köyhiä kohtaan lienee vain vähentynyt). Ihmiset korostavat entistä enemmän yksilöllistä elämäntilannettaan ja hakevat hyvinvointia hyvinkin erilaisista asioista. Vaikuttaa, että erilaiset minäkeskeiset valinnat ovat korostumassa suomalaisten arvovalinnoissa: terveys, ihmissuhteet, toimeentulo ja oman merkityksellisyyden kokeminen. 

On ilmeistä, että me- ajattelun ja yksilöllisyyttä korostavan ajankuvan kanssa on melkoinen ristiriita, ainakin ei-demareiden keskuudessa. Ja vaikuttaa valitettavasti, että SDP ei pysty puhuttelemaan nykysuomalaista riittävästi saadakseen kannatuksensa yli 20 prosenttiin.  Pitäisikö SDP:n modernisoida politiikkaansa piirun verran yksilöä kohti?

Tämä ei ole ristiriidassa SDP:n perinteisten arvojen - vapauden, tasa-arvon ja solidaarisuuden. kanssa. Suora lainaus SDP:n nettisivuilta: "Vapaus tarkoittaa jokaisen ihmisen oikeutta elää omaa elämäänsä ja tehdä omia valintojaan. Se tarkoittaa myös vapautta pelosta, turvattomuudesta ja puutteesta."

Miksi tämä vapauden käsite ei näy SDP:n ohjelmissa tai viesteissä? SDP:ssä pitäisi pohtia paljon enemmän mitä nyky-yhteiskunnassa vapaus tarkoittaa ja miten sitä edistetään (unohtamatta tietenkään tasa-arvoa ja solidaarisuutta). Tarkoittaa vapauden käsite samaa tänään kuin 20 vuotta sitten? Ehkei. Ihmisten pitäisi kokea, että SDP:n politiikka luo ihmisille mahdollisuuksia ja vapautta, ei pelkkiä velvollisuuksia.

Mitä yksilöllisempiä me kansalaiset olemme, sitä eriytyneemmät hyvinvointitarpeet meillä on. Tämä on juuri se haaste, joka kohdistuu hyvinvointivaltioon.  Ja se kohdistuu erityisesti SDP:hen, jonka pitäää miettiä mitä on vapaus nykyaikana ja miten sitä edistetään.

Seuraavaksi käyn tasa-arvon ja solidaarisuuden kimppuun.


 

Minne menet SDP?

Toukokuussa järjestetään SDP:n puoluekokous Seinäjoella. Olen toivonut, että istuva puheenjohtaja Jutta Urpilainen haastettaisiin puoluekokouksessa. En siksi, että olisin erityisen tyytymätön Jutta Urpilaisen toimintaan, mutta kaipaan selkeästi enemmän keskustelua puolueen ja SDP:n tulevaisuuskuvasta. Puolueen linja henkilöityy kuitenkin puheenjohtajaaan hyvin voimakkaasti, eikä puoluekokouksessa käsitellä mitään suurempaa linjapaperia, joten ehkä tehokkain tapa saada keskustelua on käydä puheenjohtajavaali. 

Koen lievää ahdistusta Suomen taloudellisen tilanteen johdosta ja olen erittäin huolestunut talouskehityksemme vaikutuksesta julkisen sektorin tulevaisuuteen. Mutta tunnen myös ahdistuneisuutta siitä, että SDP:ssä liian harva on huolissaan julkisen sektorin tulevaisuudesta. Taloustaantuma näyttää kriiisiyttäneen Suomen julkisen talouden, eikä helpotusta näy näköpiirissä. Vanhusten ikääntyminen alkaa toden teolla näkyä kuntien menoissa, työvoiman määrä supistuu taloudessa ja työttömyys on kasvussa. Minua kauhistuttaa julkisen sektorin velkaantuneisuus, mutta monelle demaritoverille se ei tunnu olevan mikään ongelma. 

Ongelmien uskotaan ratkevan talouskasvulla, mutta valitettavasti näyttää siltä, että  odotettavissa oleva talouskasvu ei yksistään ratkaise pitkän aikavälin ongelmia. Talousennusteissa lähivuosien BKT:n arvioidaan kasvavan yhden-kahden prosentin luokkaa, sillä  kasvulla ei kasvavia menotarpeita voida kattaa. On hyvin epätodennäköistä, joidenkin tutkijoiden mukaan mahdotonta, että Suomen talous kasvaisi esim.  2,5 % vuodessa. Teknologisen kasvua, jota tähän asti ei pystytty saavuttamaan, ei ole enää mahdollista saadvuttaa. 

Tämä kaikki tulee johtamaan siihen, että julkisia menoja tullaan karsimaan, verojen ja velan tasoa joudutaan pohtimaan entistä enemmän. Enkä edus usko, että verotusta edes pystytään kovin paljoa kiristämään lähitulevaisuudessa. Meillä on ongelmia edessämme. Emme me pysty pitämään nykyisenkaltaista hyvinvointivaltiota, jos muutoksia ei tehdä.

Tulevaisuudessa kuntien alkaessa toden teolla etsimään säästöjä, niin kehitys tulee johtamaan ihan samanlaiseen kehitykseen kuin kotikaupungissani Espoossa, jossa ollaan kiristämässä vammaisilta asiakkailta perittäviä asiakasmaksuja. Ensin kiristetään heikoimpien maksuja, vastoin juhlapuheita ja suuri keskiluokka jätetään kiristysten ulkopuolelle. Kun sen pitäisi mennä juuri toisinpäin! 

Puheenjohtaja Urpilainen oli aivan oikeassa, kun hän totesi lauantain 19.1 Helsingin sanomissa, että oikeisto johtaa yhteiskunnallista keskustelua. Vasemmisto on jäänyt puolustajan rooliin, jossa se on ollut jo pitkään. Urpilaisen mukaan SDP:ssä aloitetaan periaateohjelman valmisteleminen, tarkoitus on  "va­pau­den ja vas­tuun ta­sa­pai­non mää­rit­te­le­mi­nen uu­del­leen". Tarkoituksena on pohtia, mi­kä on yk­si­löi­den oma vas­tuu lä­hei­sis­tään – esi­mer­kik­si ikä­ih­mis­ten ja las­ten hoi­ta­mi­ses­ta. Jo on aikakin!

Olli Kangas, Kelan tutkimusjohtaja, totesi osusvsti Talous- ja yhteiskunta-lehdessä (4/2013 s. 50), että mikäli suomalainen vasemmisto haluaa olla muovaamassa hyvinvointivaltiomallia 2030, sillä täytyy olla visio, tahto ja ymmärrettävä sanoma. Ei sitä nyt ole. Osaksi siksi SDP:n kannatus roikkuu ties missä.

Siksi meidän on SDP:ssä lähdettävä rohkeasti miettimään mikä se meidän visiomme ja tahtomme hyvinvointivaltiosta on. Jos me emme uskalla esittää mitään muutoksia, niin heikoimmat kärsivät. 

Tarjolla luentosarja Keski-Espoon alueesta

Hyvä luentosarja Keski-Espoon alueella asuville:

Keski-Espoo-seura järjestää luentosarjan Entressen kirjaston
Sinisessä huoneessa, Siltakatu 11, 02770 Espoo.

Luennot pidetään tiistaisin klo 18.00 - 19.00
Ohjelma, kevätkausi 2014

• 14.1. Mankby, arkeologiset kaivaukset keskiaikaisessa
kylässä, arkeologi Anna Wessman,
Espoon kaupunginmuseo

• 21.1. Espoon tuomiokirkko, keskiaikaisen kivikirkon vaiheita,
arkeologi Jenni Siltainsuu,Espoon kaupunginmuseo

• 28.1. Keski-Espoon ja Espoon rakentamisesta, arkkitehti
Lars Hagman

• 4.2. Keski-Espoon terveys- ja sosiaalipalvelut, perusturvajohtaja,
Juha Metso, Sosiaali- ja terveystoimen toimiala,
Espoon kaupunki

• 11.2. Kauklahden lasitehdas, kokoelmapäällikkö Pirkko
Sillanpää, Espoon kaupunginmuseo

• 25.2. Espoon keskuksen kehittämisprojektin eteneminen,
kehittämisprojektin johtaja Mikko Kivinen,Tekninen ja
Ympäristötoimi, Espoon kaupunki

Tervetuloa!

Vapaa pääsy

Malttia Espoon terveysasemien ulkoistamiseen

Lauantaina HS uutisoi, että Espoon terveystoimen virkamiesjohto suunnittelee ulkoistavansa kaksi uutta terveysasemaa. Sosiaali- ja terveyslautakunnassa asiasta ilmeisesti tehdään jotain päätöksiä ensi torstaina.

Uutista lukiessani tuli lievästi sanottuna kusetettu olo. Olin viime valtuustokauden Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen. Koko lautakuntakauden kärsimme lääkäripulasta, varsinkin asuinalueeni Espoon keskuksen teveysaseman toimintaa ei saatu kuntoon, vaikka toimintaa kehitettiin jatkuvasti. Jonot olivat jatkuvasti pitkiä. Jossain vaiheessa virkamiehet toivat esityksen, jossa osa Espoon keskuksen Samaria-terveysaseman piiriin kuuluvista asukkaista ehdotettiin ulkoistamiskokeilun kohteeksi. Niin, asukkaita ei ulkoistettu, mutta noin 12 000 hengen ryhmän terveysasemapalvelut ehdotettiin annettavaksi ulkopuolisen toimijan hoidettavaksi.

Kirjoitin asiasta aika monta kertaa blogissani, näin esimerkiksi vuosi sitten

Kyseessä oli kokeilu, jossa ulkoistetun terveysaseman toimintaa päätettiin vertailla Kivenlahden terveysaseman verrokkiterveysasemaan. Kummankin piti saada saman verran asukaskohtaista rahaa palveluluiden tuottamiseen. Koska Espoon keskuksen terveysaseman toiminta kaipasi toden teolla parannusta ja pikaisesti, kannatin kokeilu-ulkoistamista.

Espoon ulkoistettu terveysasema on toiminut hyvin. Viiden kuukauden kokemukset ovat olleet hyviä, sen olen itsekin kuullut asukkailta. Asiakastyytyväisyysmittarit ovat käsittääkseni olleet hyviä, kokeilu vaikuttaa VIIDEN kuukauden jälkeen onnistuneelta. Ulkoistettu lääkäriasema on onnistunut rekrytoimaan kokenutta porukkaa ja tekee varmasti jotain myös uudella tavalla, koska toiminta pelaa hyvin.

Kun kokeilusta päätettiin, päätettiin myös tehdä tutkimusta, vertailla ulkoistettua Oma lääkäri-asemaa ja Kivenlahden terveysasemaa. Naivisti ajattelin, että nyt saamme Suomessa ainutlaatuisen tutkimuksen siitä miten ulkoistettu ja kaupungin terveysasema toimivat ja missä syntyy eroja ja miksi? Siis kunnon tieteellistä tutkimusta, eikä mitään exel-kyhäelmiä. Käsittääkseni lautakunnassa ei ole puhuttu tai kuultu mitään tutkimuksesta. Se on taidettu unohtaa sen sileän tien.

Nyt siis virkamiehet tullevat ehdottamaan kahden uuden terveysaseman ulkoistamista. Tuntuu, että virkamiesjohdossa on heitetty pyyhe kehään oman toiminnan kehittämisen ja uusien lääkäreiden rekrytoimisen suhteen, ja on valittu helpoin tie: ulkoistukset. Kun kerta Oma lääkäri-asema toimii nin hyvin.

Virkamiehet (ja espoolaiset kokoomuslaiset) perustelevat terveysasemien ulkoistamista sillä, että kuntalaiselle on ihan sama kuka palvelut tuottaa. Tämä voi olla totta, nyt alkaa olla kyse jo isommasta asiasta, sillä toteutuessaan kahden ja puolen terveysaseman ulkoistus alkaa olla jo sen verran merkittävä, että toiminnan palauttaminen kaupungin omaksi toiminnaksi on todella vaikeaa. Veikkaisin että mahdotonta.Poliitikkojen täytyy miettiä tätä tehdessään ulkoistamispäätöksiä, kun kerran virkamiehillä ei näytä olevan tähän halua.

On käsittämätöntä, että ulkoistusprosessi halutaan ajaa eteenpäin näin kovalla vauhdilla. Kolmen vuoden kokeilun sijasta, nyt luotetaan viiden kuukauden kokemuksiin, unohtaen täysin ne keskustelut jo lautakunnassa käytiin viime valtuustokaudella kokeiluun lähtiessä.

Täytyy todella toivoa, että Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenet miettivät hartaasti kuka kaupungin terveysasemien toiminnasta oikein päättää: virkamiehet vai lautakunnan jäsenet? Ja mikä päätös on todella kuntalaisten kannalta hyvä - pitkällä aikavälillä.