Siirry pääsisältöön

Minne menet SDP?

Toukokuussa järjestetään SDP:n puoluekokous Seinäjoella. Olen toivonut, että istuva puheenjohtaja Jutta Urpilainen haastettaisiin puoluekokouksessa. En siksi, että olisin erityisen tyytymätön Jutta Urpilaisen toimintaan, mutta kaipaan selkeästi enemmän keskustelua puolueen ja SDP:n tulevaisuuskuvasta. Puolueen linja henkilöityy kuitenkin puheenjohtajaaan hyvin voimakkaasti, eikä puoluekokouksessa käsitellä mitään suurempaa linjapaperia, joten ehkä tehokkain tapa saada keskustelua on käydä puheenjohtajavaali. 

Koen lievää ahdistusta Suomen taloudellisen tilanteen johdosta ja olen erittäin huolestunut talouskehityksemme vaikutuksesta julkisen sektorin tulevaisuuteen. Mutta tunnen myös ahdistuneisuutta siitä, että SDP:ssä liian harva on huolissaan julkisen sektorin tulevaisuudesta. Taloustaantuma näyttää kriiisiyttäneen Suomen julkisen talouden, eikä helpotusta näy näköpiirissä. Vanhusten ikääntyminen alkaa toden teolla näkyä kuntien menoissa, työvoiman määrä supistuu taloudessa ja työttömyys on kasvussa. Minua kauhistuttaa julkisen sektorin velkaantuneisuus, mutta monelle demaritoverille se ei tunnu olevan mikään ongelma. 

Ongelmien uskotaan ratkevan talouskasvulla, mutta valitettavasti näyttää siltä, että  odotettavissa oleva talouskasvu ei yksistään ratkaise pitkän aikavälin ongelmia. Talousennusteissa lähivuosien BKT:n arvioidaan kasvavan yhden-kahden prosentin luokkaa, sillä  kasvulla ei kasvavia menotarpeita voida kattaa. On hyvin epätodennäköistä, joidenkin tutkijoiden mukaan mahdotonta, että Suomen talous kasvaisi esim.  2,5 % vuodessa. Teknologisen kasvua, jota tähän asti ei pystytty saavuttamaan, ei ole enää mahdollista saadvuttaa. 

Tämä kaikki tulee johtamaan siihen, että julkisia menoja tullaan karsimaan, verojen ja velan tasoa joudutaan pohtimaan entistä enemmän. Enkä edus usko, että verotusta edes pystytään kovin paljoa kiristämään lähitulevaisuudessa. Meillä on ongelmia edessämme. Emme me pysty pitämään nykyisenkaltaista hyvinvointivaltiota, jos muutoksia ei tehdä.

Tulevaisuudessa kuntien alkaessa toden teolla etsimään säästöjä, niin kehitys tulee johtamaan ihan samanlaiseen kehitykseen kuin kotikaupungissani Espoossa, jossa ollaan kiristämässä vammaisilta asiakkailta perittäviä asiakasmaksuja. Ensin kiristetään heikoimpien maksuja, vastoin juhlapuheita ja suuri keskiluokka jätetään kiristysten ulkopuolelle. Kun sen pitäisi mennä juuri toisinpäin! 

Puheenjohtaja Urpilainen oli aivan oikeassa, kun hän totesi lauantain 19.1 Helsingin sanomissa, että oikeisto johtaa yhteiskunnallista keskustelua. Vasemmisto on jäänyt puolustajan rooliin, jossa se on ollut jo pitkään. Urpilaisen mukaan SDP:ssä aloitetaan periaateohjelman valmisteleminen, tarkoitus on  "va­pau­den ja vas­tuun ta­sa­pai­non mää­rit­te­le­mi­nen uu­del­leen". Tarkoituksena on pohtia, mi­kä on yk­si­löi­den oma vas­tuu lä­hei­sis­tään – esi­mer­kik­si ikä­ih­mis­ten ja las­ten hoi­ta­mi­ses­ta. Jo on aikakin!

Olli Kangas, Kelan tutkimusjohtaja, totesi osusvsti Talous- ja yhteiskunta-lehdessä (4/2013 s. 50), että mikäli suomalainen vasemmisto haluaa olla muovaamassa hyvinvointivaltiomallia 2030, sillä täytyy olla visio, tahto ja ymmärrettävä sanoma. Ei sitä nyt ole. Osaksi siksi SDP:n kannatus roikkuu ties missä.

Siksi meidän on SDP:ssä lähdettävä rohkeasti miettimään mikä se meidän visiomme ja tahtomme hyvinvointivaltiosta on. Jos me emme uskalla esittää mitään muutoksia, niin heikoimmat kärsivät. 


Kommentit

Martti Tieaho sanoi…
Hyvä kirjoitus. Lisää vielä pontteja, mitä haluaisit meidän tekevän.
Martti Tieaho sanoi…
Tuossahan tuo kommentti jo on.
Jussi Lindfors sanoi…
Tämä oli asiapitoinen blogikirjoitus.Näin Espoossa todella mennään tällä hetkellä.
Pekka Vaara sanoi…
Hyvä analyysi Antilta ja jonkin verran jo johtopäätöksiäkin. Jutta ja Antti valittelevat sitä, että oikeisto johtaa yhteiskunnallista keskustelua. Voisiko tämä johtua siitä, että vasemmisto kieltäytyy keskustelemasta talouden ja politiikan keskeisistä ongelmakohdista: julkisen talouden alijäämistä, kestävyysvajeesta ja näistä seuraavasta velkaantumisesta. Ilmeisesti ajatellaan että velka on paha uni, jonka talouskasvu pyyhkii pois kun kovasti uskotaan ja toivotaan.

Toinen perusasia, josta ei haluta puhua on yksilön oikeuksien ja vastuun suhde. Ikään kuin olisi jotenkin oikeistolainen idea, että ihmisillä on vastuuta itsestään, lapsistaan, vanhemmistaan ja jopa naapurin nuorista ja mummoista. Meidän demarien ajattelussa näyttää vastuun summa olevan vakio; kun yhteiskunta on ottanut mittavasti vastuuta hyvinvoinnistamme niin se on yksilöiltä pois?

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yhden luukun periaatteella kohtuutta ja oikeudenmukaisuutta ihmisille

Yksi luottamustehtävistäni Espoossa on yksilöasiainjaoston puheenjohtajuus. Jaostossa käsittelemme parin viikon välein kuntalaisten tekemiä valituksia saamiinsa etuus- tai palvelupäätöksiin. Pääasiassa asiat liittyvät kuljetustukiin, omaishoidon tukiin ja toimeentulotukeen. Tämä tehtävä tuli minulle – kuten politiikassa usein – pyytämättä ja yllätyksenä, mutta on osoittautunut yllättävän opettavaiseksi ja mielenkiintoiseksi. Käsiteltävät asiat ovat toivottavasti opettaneet myös nöyryyttä, sillä niin vaikeita tilanteita ihmisillä on verrattuna omaan tilanteeseeni. Toimeentulotukea koskevissa päätöksissä jaostomme on harvoin muuttanut virkamiesten päätöksiä. Suuri osa valituksista on tehty siksi, että valittaja ei ole ymmärtänyt, miten hänen toimeentulotukensa on laskettu ja mitkä tulot miltäkin ajalta on otettu huomioon. Näppituntumalla eniten valituksia aiheuttaa se, että ihmiset eivät hahmota minkä kuukauden tuloksia omat tulot lasketaan. Tarvetta neuvonnalle ja opastukselle on.

Lommila, Lommila, Lommila

Espoon kaupunginvaltuustossa käsiteltiin tänään Karvasmäki, Lommila, asemakaavan muutoksen hyväksymistä. Lyhyesti kyse on siitä, että Espoon kaupunginhallitus otti ja muutti kaupunginsuunnitelulautakunnan päätöstä ns. Lommilan kaavasta. Kaupunginsuunnittelulautakunta oli linjannut, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määräksi 4000 kerrosneliömetriä. Eli että kauppakeskukseen ei tule Citymarkettia ja Prismaa. Nyt valtuustossa Jaana Leppäkorpi teki palautusesityksen, että "asemakaavan muutos palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määrä 4000 kerrosneliömetriin". Ehkä hieman yllättäen valtuusto palautti asian uudelleen valmisteltavaksi. YES. Tämä oli Jaanalle hieno päätös hänen valtuustouralleen. Meille demareille jää iso aukko täytettäväksi kaupunginsuunnitteluasioissa Jaanan lähdön myötä. Minunkin piti mennä vastustamaaan Lommilan suunnitelmaa ja valmistelin kiireessä oheisen puheen. Timo

Tosi Vihreä

Innokkaat blogilukijani kommentoivat taannoin, että kirjoita välillä niistä remonttiprojekteista, kun polittisia juttuja ei jaksa lukea. Mitä? Eikö kaikkia ihmisiä kiinnosta mitä Espoon sos. ja terveyslautakunta päättää? Ymmärrän yskän ja pyrin parantamaan tapani. Olen päättänyt, että yritän jotenkin raportoida mitä lautakunnassa tapahtuu, että jokin innokas kuntalainen voisi halutessaan lukea lautakunnan asioista tai ottaa yhteyttä. En aio sitä lopettaa, vaan jatkan katkeraan (?) loppuun saakka. Yritän omalta osaltani vaikuttaa siihen, että politiikka olisi avointa. Kaunopuheisuus sivuun ja asiaan. Remonttiasioista on tosiaan tullut kirjoitettua aiottua vähemmän. Se ei meinaa sitä, etten olisi mitään tehnyt, sillä pientä projektia on totta kai ollut meneillään. Toukokuussa kyllästyin pienen vajaan 20 neliön nurmikkoon takapihallamme. Olin sitä kolme vuotta yrittänyt kasvattaa, aika huonolla menestyksellä. Kärsimättömyyttäni en aikoinaan tehnyt tarpeeksi huolellista työtä. Kuulostane