Kirkko haluaa kantaa vastuuta ihmisistä

Lainasin otsikon Espoon seurakuntien Esse-lehdestä. Uusimmassa (11.11.2010) numerossa oli hyvä artikkeli Kauniaisissa käydystä Usko ja järjestelmät-keskustelutilaisuudesta. Jutussa lainattiin monia hyviä puheenvuoroja, joita keskustelijat olivat esittäneet. Professori Aila Lauha totesi, että "Kirkko ei halua kadottaa vaikutustaan ihmisiin. Kyse ei ole vallasta tai veroäyristä, vaan uskosta, että kirkon sanomalla on hyvä vaikutus ihmisten elämään. Kirkolla on halu kantaa vastuuta ihmisistä".

Voiko sitä enää paremmin sanoa? Olen täsmälleen samaa mieltä. Lauha esitti myös toisen minusta hienosti sanotun ajatuksen pohtiessaan kirkon jäsenyyttä: "Kuulun kirkkoon, koska yhteisö vie tradiotiota eteenpäin. Haluan, että lapseni ja lastenlapseni saavat kokea samaa hyvää. Saan tuntea yhteenkuuluvuutta tietyn kokonaisuuden jäsenenä. Näin vanhemmiten olen oppinut arvostamaan sukupolvien ketjua."

Naulan kantaan, minulla ei ole mitään lisättävää. Näin minäkin ajattelen.

Näillä pohjilla kohti sunnuntain vaaleja. Toivotaan ja uskotaan, että ääniä ropisee.

Kummat vaalit

Kirkkovaalit ovat kummalliset vaalit. Jos jotain niin ne ovat henkilövaalit, vaikka me ehdokkaat olemmekin eri listoilla. Veikkaan, että äänestäjien on vaikea tietää mitä eri listat ajavat. Konservatiivejä ja edistyksellisiä ei listojen nimien perusteella erota.

Itse olen Ilon kirkko -listalla. Meidän yhteiset kirkkopoliittiset linjaukset löytyvät täältä. Tiivistettynä ajatuksemme voi kiteyttää näin:

Seurakuntatoiminnassa me sosialidemokraatit pyrimme arvopohjamme perustalta tukemaan lähimmäisvastuuta. Korostamme jokaisen ihmisen arvoa Jumalan luomana olentona, kaikkien ihmisten yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa, keskinäistä kunnioittamista, omastaan jakamista, erilaisuuden hyväksymistä, kaiken väkivallan, alistamisen ja syrjimisen tuomitsemista. Tämä on myös kirkon perimmäinen sanoma.


Jos jotain, me haluamme suvaitsevuutta kirkkoon. Itse uskon, että jos evankelisluterilainen kirkkomme haluaa olla koko kansa kirkko, sen on pakko tuoda omissa julistuksissaan ilmi enemmän suvaitsuvuuden teemaa. Ei sillä, etteikö kirkko olisi suvaitsevainen: kirkko ei pääosin piittaa ihmisten varallisuudesta, puoluekannasta tai ihonväristä. Mutta yhdessä sen kanta on häilyvä,nimittäin suhteessa seksuaalisuuteen. Muistaakseni arkkipiista Mikko Juva puolusti jo vuosikymmeniä sitten homoseksuaalien oikeuksia kirkossa. Paljon on näistä ajoista tultu eteenpäin, mutta paljon on vielä tultavaa

Näissä vaaleissa homokysymys on tietenkin ylikorostunut, koska eroamisaalto oli niin voimakas juuri ennnen vaaleja. Toivotaan, että se saa ihmiset käyttämään äänioikeuttaan.

Minne ovat kaikki kunnot miehet menneet?

Luin Espoon tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntasuunnitelmaa vuosille 2010-2015. Huomasin kaksi kiintoisaa asiaa. Kirkosta eroaminen on ollut vuoden ajan poikkeuksellisen voimakasta, Espoossa lähes prosentin verran vuodessa. Erityisesti seurakunnasta toiseen muuttavat nuoret aikuiset miehet jättävän kirkon huolestuttavan usein. Samaan aikaan Espoon tuomiokirkkoseurakunnan työntekijäkunnassa miesten osuus on laskenut 2000-luvun ajan. Nyt seurakunnan palveluksesta olevista vain yksi kuudesta on mies! Olen ollut käsityksessä, että teologiopiskelijoista on jo valtaosa naisia, mutta en tiennyt kotiseurakunnassani miesten olevan jo näin pieni vähemmistö

Kannatan vahvasti naispappeutta, mutta voiko kirkon naisistumisella ja nuorten miesten kirkosta eroamisella olla jotain yhteyttä? Eroamisten suurin syy on varmasti ollut se, ettei kirkon jäsenyys merkitys eroaville mitään, mutta seurakuntien henkilökunnan sukupuolijakauman pitää olla tasapainoisempi kuin esimerkiksi tuokirkkoseurakunnassa nykyään on. Jos kirkko oli ennen miesten kirkko, niin tulevaisuudessa sen pitää olla kaikkien kirkko.

Miksi olen ehdokkaana seurakuntavaaleissa 2010?

Olen ollut aina kirkon jäsen ja tulen luultavasti aina olemaan. Uskon kirkkoon enemmän kuin epäilen sitä.

Kirkko on tullut minulle tutuksi jo lapsuudesta, isäni toimi pappina Oulussa. Muistan seurakunnan jokaviikkoiset vanhustenkerhot, säännölliset myyjäiset, poikakerhot ja puuduttavan pitkät jumalanpalvelukset saarnoineen. Kirkon toiminta on minulle tuttua.

Minulle on kirkosta jäänyt pääosin lämpimiä muistoja: hyviä leirejä, isostoimintaa, oikean ja väärän pohdiskelemista ja ehkä jotain hengellistäkin. Toki olen kokenut myös ahdasmielisyyttä, liiallista synnintuntoa ja nurkkakuntaisuutta.

Nykyään edustan keskivertoseurakuntalaista. Käyn muutaman kerran vuodessa kirkossa. Tai ehkä olen hieman keskivertoa aktiivisempi seurakuntalainen, sillä lapseni osallistuvat seurakunnan kerhoihin ja pyrin itse seuraamaan aktiivisesti mitä Espoon tuomiokirkkoseurakunnassa tapahtuu.

Olen ehdolla seurakuntavaaleissa, koska haluan olla päättämässä asioista. Sama motivaatio mikä on ajanut minut kunnallispolitiikkaan, ajaa minua seurakuntavaaleihin. Haluan vaikuttaa siihen millaiseksi Espoon tuomiokirkkoseurakunta tulevaisuudessa kehittyy.

Evankelisluterilainen kirkkomme on kansankirkko ja sellaisena haluan sen säilyttää. Kirkko kuuluu kaikille, niin rikkaalle kuin köyhälle,sairaalle tai terveelle. Tosiuskovalle ja vähän maallistuneemmallekin. Sinulle ja minulle.

Olen uudistusmielinen ehdokas. Viimeaikojen keskustelu kirkosta ja sen asemasta osoittavat, että meitä uudistusmielisiä tarvitaan kirkon päättäjien joukossa.

Vaalikonevastaukseni

Kirkkovaalit - ehdokkaana

Olen mukana Espoon seurakuntavaaleissa, tuomiokirkkoseurakunnassa, sekä seurakuntaneuvostoon että kirkkovaltuustoon. Tulen kirjoittamaan piakkoin miksi lähdin ehdokkaaksi ja mitä tavoittelen.

Kannantan Tulkaa kaikki-liikkeen ohjelmaa. Olkoon se ensimmäinen teesini  seurakuntavaaleihin liittyen.


■Kirkollisen keskustelun ja päätöksenteon on oltava avointa.


■Kirkon on kasvettava lähimmäisenrakkauden ja oikeudenmukaisuuden yhteisöksi:

■Naispuolisten pappien syrjiminen on lopetettava kaikissa seurakunnissa.

■Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat on ehdoitta toivotettava tervetulleiksi seurakuntien jäseniksi ja työntekijöiksi.

■Eronneiden, avoliiton valinneiden ja yksin elävien elämänratkaisuja on kunnioitettava.

■Meidän on yhdessä jaettava aineellista hyväämme oman maamme ja maailman köyhien kanssa.

■Eri tavoin ajattelevien kirkollisten ryhmien välille on rakennettava luottamusta ja sovintoa.

Mottomme: Kristuksen kirkko on kaikille.