Kuka, mitä, häh?

torstaina, helmikuuta 06, 2014

SDP ja tasa-arvo & solidaarisuus

Nyt olen isojen asioiden äärellä, kun kirjoitan SDP:stä, tasa-arvosta ja solidaarisuudesta. Mutta aika vaatii keskustelua ja pohdiskelua, heitetään oma lusikka soppaan. Olen sentään SDP:n puoluekokousehdokas, jo ehdokkuus velvoittaa.

Vasemmistopuolueet on perustettu ajamaan tasa-arvoa ja solidaarisuutta yhteiskuntaan. Reilun sadan vuoden jälkeen työ on yhä kesken. Ehkä nykyaikana  pyrkimys tasa-arvoon ja solidaarisuuteen tarkoittaa  pyrkimystä vähentää eriarvoisuutta yhteiskunnassa. Se on ollut ja sen tulee olla yksi SDP:n tärkeimmistä tehtävistä. 
Lähes kaikissa viime aikoina tehdyissä kansalaiskyselyissä kansalaiset ovat huolissaan eriarvoisuuden kasvusta.  Vastaajat eivät halua kasvattaa tuloeroja tai lisätä kansalaisten välisiä eroja. Tai niin he ainakin väittävät. Mutta onko niin, että suomalaiset ovat muuttuneet siten, että he ovatkin yhä enemmän huolissaan oman viiteryhmänsä eriarvoisuuden kasvusta (keskiluokka keskinäisestä eriarvoisuuden kasvusta, köyhät taas omastaan). Yhteiskunta on eriytynyt niin, että suomalaiset eivät yksinkertaisesti enää välitä siitä miten ryhmän ulkopuolisilla menee. Kuten professori Juho Saari totesi HS:ssa (26.1)  So­siaa­li­nen etäi­syys on Suo­mes­sa kas­va­nut, oman maan huo­no-o­sai­set ovat meil­le muu­ka­lai­sia. Saaren mukaan on tutkittu kuinka paljon myö­tä­tun­toa suo­ma­lai­set tun­te­vat asun­not­to­mia ja mui­ta huo­no-o­sai­sia koh­taan. Noin puo­let sa­noo, et­tei vä­li­tä heis­tä pät­kää­kään. Yli 60 pro­sent­tia sa­noo, et­tei ole hei­dän kans­saan sa­mas­sa ve­nees­sä. (Saarella ja kumppaneilla on tulossa kirja näistä tutkimuksista piakkoin). 


Mitä enemmän kansalaisten keskuudessa kasvavat kokemukset siitä että yhä harvempi meistä kansalaisista on samassa veneessä, sitä huonompi tulevaisuus Suomella on. Ei ole kenenkään etu että edes tuntemus eriarvoisuudesta kasvaa. Ei ole yrittäjien tai köyhien etu jos vastakkaisasettelu yhteiskunnassa lisääntyy. SDP:n on siis vastustettava tällaista kehitystä voimakkaasti. 

On haaste löytää sellaiset politiikkakeinot, jolla eriarvoisuutta yhteiskunnassa tulevaisuudessa vähennetään. Lähivuosina, ehkä -vuosikymmeninä monessa mielessä perinteistä SDP-läistä jakopolitiikkaa on todennäköisesti vaikea toteuttaa julkisen talouden heikohkon taloudellisen tilanteen takia. Voi olla mahdotonta (ja ehkä myös epäviisasta)  vähentää sosiaalista eriarvoisuutta sosiaaliturvan parantamisen avulla, eikä tulonjaon tasoittaminen verotuksen progressiivisuutta kiristämällä ole sen helpompaa (eikä ehkä myöskään järkevää).

Vielä haastavampaa on löytää kansalta valtuudet toteuttaa eriarvoistumista vähentävää politiikkaa, jos Saaren kuvailema sosiaalinen etäisyys kasvaa nykyistä voimakkaammin Suomessa. Jos kansalaisilla ei riitä myötätuntoa vähempiosaisia kohtaan, ei auta vaikka SDP kuinka varoittaa kehityksen vaaroista.

Sanoman ja politiikkavaihtoehtojen pitää olla sellaisia, että ne kiinnostavat laajaa äänestäjäkuntaa. Vanhan liiton miehenä uskon korkean työllisyysasteen ja tehokkaiden julkisten palvelujen olevan paras keino eriarvoisuuden vähentämisessä. Ja uskon teemojen kiinnostavan kansalaisia. 

 Jollain ihmeellä (jota kukaan ei ole vielä keksinyt) reilusti suurempi osa työvoimasta pitäisi saada mukaan työelämään ja heille työpaikkoja. Jos me siinä onnistumme, tasa-arvo ja solidaarisuus yhteiskunnassa paranevat.


Ei kommentteja: