perjantaina, maaliskuuta 24, 2017

Asuminen halpenee vain kaavoittamalla

Meidän kaikkien tuloista asuminen vei leijonaosan. Asuminen niin omistus- kuin vuokra-asunnossa on tavalliselle ihmiselle kallista Espoossa, kasvavassa kaupungissa. Ja se ei siitä muuksi muuta, ellemme lisää asuntojen kaavoitusta roimasti.

Espoon ongelma on ollut vuosikymmenet nihkeä suhtautuminen vuokralla asuviin. Tontteja vuokra-asunnoille ei tunnu löytyvän millään, ja jos löytyy, ne ovat yleensä huonoja ja kalliita rakentaa. Siksi Espoossa on vain muutamina vuosina pystytty rakentamaan tavoiteltu määrä vuokra-asuntoja.  Kun ei ole ollut riittävästi poliittista tahtoa, niin tuloksia ei ole tullut. Tähän on tultava muutos.


Omistusasumisen puolella tilanne ei ole paljon parempi. Espooseen muuttaa yli 4000 ihmistä vuosittain, väestö kasvaa kovalla vauhdilla, eikä asuntoja ole kaavoitettu riittävästä kasvavan kaupungin ihmisten tarpeisiin.  On tärkeää kaavoittaa ja rakentaa uusia isoja asuinalueita, kuten Keran ja Finnoon alue, ja samalla täydennysrakentaa vanhoja alueita. On koko ajan kasvatettava kaupungin kaavavarantoa, sillä me tarvitsemme kymmeniä tuhansia uusia asuntoja tulevina vuosina.
 
Me rakennamme tulevaisuuden Espoota omille lapsillemme ja uusille muualta muuttaville espoolaisille. Jos oikeasti haluamme, että myös he pystyvät asumaan kohtuuhintaisissa asunnoissa Espoossa, meidän lisättävä asuntojen kaavoittamista. Se on vastuullista ja tulevaisuuteen katsovaa politiikan tekoa.


Antti Aarnio

Liikunta- ja nuorisolautakunnan pj 

(Kirjoitus julkaistu Espoon demarien Ruusu-vaalilehdessä 25.3.2017) 

tiistaina, maaliskuuta 21, 2017

Vihreää somepolitiikkaa parkkipaikoista

Maanantaina 20.3 valtuuston kokouksessa käytiin kovaa keskustelua autojen parkkipaikoista, joista tuntuu juttua riittävän vuodesta toiseen. Jälkiseuraamukset olivat mielenkiintoiset ja kuvaavat nykyistä some-ajan politiikantekoa.

Mistä kaikki alkoi?


Parkkipaikkoihin eksyttiin vähän mutkan kautta. Käsittelyssä oli Kari Uotilan (vas) valtuustoaloite opiskelija-asumisen tuotanto-ohjelmasta. Arvostamani  Kari oli tehnyt valtuustoaloitteen, jossa esitettiin, että Espoo laatii pitkäjänteisen ja kunniahimoisen opiskelija-asuntojen tuotanto-ohjelman ja kartoittaa ohjelman laatimisen yhteydessä opiskelija-asuntojen keskeiset pullonkaulat sekä esittää keinot, jolla voidaan jatkossa taata riittävät opiskelija-asuntojen rakentamisedellytykset Espoossa.

Vastaus valtuustoaloitteeseen oli hyväksytty kaupunginhallituksessa ja vastaus oltiin hyväksymässä myös valtuustossa.  Vastaus oli minusta ihan hyvä ja toimenpiteitä esittävä.

Kari teki kaksi toivomusta valtuustolle. Ensimmäisessä hän toivoi, että opiskelija-asuntojen tuotanto-ohjelma tuodaan valtuuston päätettäväksi vielä tänä vuonna. Toisessa hän toivoi, että selvitettäisiin pysäköintinormin keventämisen kautta vapautuvien parkkipaikkojen käyttämistä uusien opiskelija-asuntojen asuntojen rakentamiseen. 

Vihreiden Saara Hyrkkö teki myös kaksi toivomusta: 

"Valtuusto toivoo, että opiskelija-asuntoihin sovelletaan tavallista kevyempää parkkipaikkanormia ja että erinomaisten joukkoliikenneyhteyksien äärelle voidaan jatkossakin kaavoittaa myös kokonaan autottomia opiskelija-asuntokohteita, kuten Tapiolan Tuuliniityssä
sekä
Valtuusto toivoo, että kaupunki osaltaan varmistaa, että laadittavan suunnitelman mukaisilla opiskelija-asunnoilla on tosiasialliset edellytykset toteutua ja että opiskelija-asuntojen tuottajat ovat jatkossakin tiiviisti mukana Espoon opiskelija-asuntotuotannon suunnittelussa.

Keskustelu lähti lapasesta, kuten se lähtee joka kerta pysäköinnistä keskusteltaessa. Persulainen taksikuski ja vihreä nainen ovat parkkipaikoista keskusteltaessa hyvin kaukana toisistaan. Kumpikaan ei jousta tuumaakaan.

Vihdoin päästiin äänestämään. Kari Uotilan toivomukset valtuuston enemmistö jyräsi, pääosin persujen ja kokoomuslaisten äänillä. Hyrkön toivomuksia vastustivat yhä persut ja kokoomuslaiset, myös muut demarit itseäni lukuun ottamatta vastustivat ainakin toivomusta, jossa esitettiin mahdollisuutta kaavoittaa kokonaan autottomia opiskelija-asuntokohteita. Ryhmäni demareita luultavasti epäilytti ehdoton linjaus täysin autopaikattomista  opiskelija-asuntokohteista, itse olen valmis kokeilemaan myös sitä.

Jälkipelit somessa

Vihreät osaavat käyttää somea erittäin hyvin ja niin he tekivät nytkin. Räväköillä mainostetuilla postauksilla muutamat vihreät valtuutetut loivat mielikuvaa, että vain he puolustivat opiskelija-asuntojen rakentamista. "Enemmistö valtuutetuista vastustaa opiskelija-asuntojen rakentamista! Kokoomus, perussuomalaiset ja demarit torppasivat ehdotuksia, joilla edistettäisiin kohtuuhintaista vuokra-asumista. Onneksi tulee kuntavaalit!"

Tämä oli kuntavaaleihin liittyvä operaatio, hyvä sellainen, vihreiltä. Näin luodaan kuvaan edistyksellisestä puolueesta, joka on aina hyvien asioiden puolella. 


Muuten hyvä, mutta vihreät unohtivat tarkoituksella sen, että kaupunkisuunnittelulautakunnassa päätettiin tammikuussa, että Otaniemen opiskelija-asuntojen tulevaa autopaikkanormia kevennettiin merkittävästi. Se on nyt yhteneväinen Helsingin kanssa. 

 Se oli kaupunginsuunnittelulautakunnalta hyvä linjaus ja edistää uusien, aiempaa edullisempien opiskelija-asuntojen rakentemista tulevaisuudessa. Tämä on meidän demareiden tavoite.

Asiat etenevät yleensä parhaiten ilman turhaa kouhkaamista. 


L
Ta




perjantaina, maaliskuuta 17, 2017

Mitä se kaupungille kuuluu, jos harrastaminen on liian kallista

Minusta kuuluu ja siksi vaaliesitteessäni lukee ”Jos sä et halpuuta harrastamista, joku joutuu aina paitsioon”. Mitä enemmän suljemme lapsilta mahdollisuuksia elämässä, sitä huonommin asiat minusta ovat. Mitä harvemmalla lapsella on tasa-arvoisemmat mahdollisuudet kokeilla ja harrastaa eri juttuja, sitä paskempi paikka Espoo on.  Minulla oli lapsena mahdollisuus kokeilla ja harrastaa erilaisia asioita, haluan mahdollistaa sen muillekin.

Yli neljän vuoden kokemuksella liikunta- ja nuorisolautakunnan puheenjohtajana totean, että kaupungin ainoa mahdollisuus halpuuttaa lasten ja nuorten harrastamista on tarjota edullisia tiloja harrastamiselle. Loppu on harrastusten järjestäjistä kiinni, siitä miten he pitävät harrastusten kuluja kurissa omalla toiminnallaan.


Espoo on untuvikko kaupunki, jossa päättäjät vuosikymmeniä sitten viisauksissaan päättivät, että isot liikuntainvestoinnit toteutetaan yhdessä urheiluseurojen kanssa. Kaupunki takaa lainat ja seurat rakennuttavat hallit. Tietyllä tavalla se on ollut menestystarina, esimerkiksi jalkapallossa olosuhteet ovat varmasti Suomen parhaimpien joukossa. Kolikon kääntöpuoli on, että halli-investoinnit rahoitetaan harrastajien maksuilla eli perheet maksavat loppukädessä viulut. Pieni porukka maksaa investoinnit, jotka minusta kuuluvat kaupungin maksettavaksi. Kaupunki toki avustaa seuroja avustuksilla, joita ei millään saada nousemaan tavoitellulle tasolle. Ja vielä haasteellisemmaksi se tulee tulevaisuudessa.

Siksi muutimme kaupungin avustusjärjestelmää siten, että kaupungin tilojen maksuja nostettiin, jotta avustuksiin saatiin lisää rahaa. Halpojen tilojen käyttäjiltä otetaan vähän enemmän, jotta kalliissa yksityisissä tiloissa harrastavia voidaan tukea enemmän. Toisten mielestä se epäoikeudenmukaista, toisten taas oikeudenmukaista. Tämä oli minusta kertaratkaisu, eikä näin voida tehdä enää tulevaisuudessa. Kaupungin tilojen vuokria ei ole enää syytä nostaa, eikä avustuksia siirrellä harrastajilta toisille.

Mitä enemmän espoolaisten lasten harrastaminen keskittyy yksityiseltä sektorilta vuokrattuihin (liikuntakeskuksiin, kulttuurin vuokraamiin tiloihin jne) sitä kalliimmaksi lasten harrastaminen tulee - takuuvarmasti.

Minun ratkaisuehdotukseni ovat yksinkertaiset. Kun uusia kouluja rakennetaan – ja niitä rakennetaan paljon tulevaisuudessa – erityistä huomiota pitää kiinnittää siihen, että liikuntasalit rakennetaan riittävän isoiksi. Mitä isompi kenttä, sitä laajemmalle harrastejoukolle se sopii. Samoin koulujen yhteyteen on järkevä varata tiloja myös muulle harrastetoiminnalle kuin liikunnalle. Partiokolo partiolaisille tai vaikkapa tila kuvataidekerholle.  


Toiseksi pitää tunnustaa tosiasiat. Kasvava Espoon kaupunki tarvitsee ainakin kaksi isoa kaupungin harrastuskeskusta, jossa lapset ja nuoret voivat temmeltää edullisesti kulttuurin ja liikunnan parissa. Toisen tarvitsemme metron (Suomenoja/Finnoo?) varteen ja toisen junaradan varteen (Kera?) .  Emme tarvitse toista Esportcenteriä  tai Helsingin kaupungin liikuntamyllyn kopiota, vaan toteutamme oman 2020-luvun harrastuskeskuksen kaupungin omana rakennuksena ja toimintana. 

torstaina, maaliskuuta 09, 2017

Miljardivelkainen Espoo

Tiesitkö, että Espoon kaupungin velkamäärän odotetaan ylittävän miljardi euroa vuonna 2018? Et luultavasti, koska kuntavaaleissa talouskeskustelu on olematonta. Rahaa tuntuu olevan kaikilla ja kaikille – tunnustan tähän itsekin sortuneeni.

Espoon kaupunki on niin iso, että sen taloudellisen tilanteen seuraaminen vaatii paneutumista. Kaupungin velkamäärän ennustetaan ylittävän miljardin euron summan, mutta koko kaupungin konsernilla (Espoon kaupunkia, sen tytäryhteisöjä (27 kpl:lla), kuntayhtymiä (9) ja osakkuusyhteisöjä (21)) velkamäärä on jo nyt 2,7 miljardia euroa.  Koko konsernin tulot ovat 2,3 ja menot 2,2 miljardia euroa. Taseen loppusumma on 5,7 miljardia euroa. Ei siis puhuta mistään viikkorahoista!

Ystävät oikealla kauhistelevat Espoon velkamäärää, minä en, vaikka otsikosta voisi niin päätellä.  Kauhistelen sitä, kuinka vähäistä keskustelua kaupungin taloustilanteesta käydään ja sitä kuinka vaikeaksi kaupungin taloustilanteen seuraaminen on käymässä Espoon kaupungin konsernin laajetessa kuin pullataikina. On taseyksikköjä, rahastoja, kiinteistöyhtiöitä, elinkaarihankkeita ja uusia osakeyhtiöitä, jotka kaikki toimivat Espoon kaupungin konsernin sisällä.

 Mitä moniselkoisemmaksi Espoon kaupungin konsernirakenne muodostuu, sitä harvempi päättäjä pysyy kärryillä kaupungin taloudellisesta tilanteesta. Valta keskittyy virkamiehille ja taloudesta eniten ymmärtäville päättäjille, sillä mitä vähemmän tietää asioista, sitä harvemmin myös kyseenalaistaa asioita. Siksi minusta vaalikeskusteluissa pitää keskustella myös kaupungin taloudesta, sen tuloista ja menoista, kakun kasvattamisesta ja jakamisesta.  

Miksi en kauhistele miljardivelan kasvua? Juuri nyt Espoon lainakanta kasvaa, koska teemme kaupungin kasvua tukevia investointeja etupainotteisesti. Rakennamme Länsimetroa Kivenlahteen saakka, kunnostamme kunnallistekniikkaa, rakennamme uusia kouluja ja korjaamme vanhoja. Investointien avulla kaupunki kehittyy ja tulevaisuudessa saamme maanmyyntituloja, uusia työpaikkoja ja siten lisää verotuloja kaupungille. Se edellyttää onnistunutta elinkeinopolitiikkaa Espoolta. Minusta taloudellinen riski on kuitenkin hallinnassa (kannattaa lukea toisen demarin, Hannele Kerolan hyvä blogi, jossa hän tarkastelee asiaa hieman toisin).




Espoon kaupunki ei ole yritys, kaupungin tehtävä on luoda hyvinvointia meille asukkaille. Mutta kaupungin taloudenhoidon on oltava avointa, vastuullista ja pitkäjänteistä. Jos vene hörppää vettä, ensimmäisenä kastuvat aina ne, jotka istuvat veneen pohjalla. 

perjantaina, maaliskuuta 03, 2017

Loistavaa duunia Espoon nuorisotoimi!

Espoon kaupungin toimintaa arvostellaan usein, mutta kiitetään harvoin. Kerron esimerkin hyvästä toiminnasta, jolle minä osoitan kiitokset.  

Vuoden vaihteen molemmin puolin kuulimme huolestuttavia viestejä liittyen espoolaisiin nuoriin.  Sellon ympäristössä tapahtui erityisesti tyttöjen välisiä väkivaltatapauksia.  Sen jälkeen Matinkylän alueella tapahtui nuoren pahoinpitely ryhmäkodin edustalla ja tunnelma kiristyi nuorten parissa. Pelättiin kaiken maailman soturipellejen ja muiden ryhmien yhteenottoa. Osa nuorista oli vähän peloissaan.

Viranomaiset olivat hereillä. Sellon kauppakeskuksen yhteyteen perustettu Seppä-työryhmä, joka koostuu poliisin, kauppakeskusksen, vartijoiden ja kaupungin ja seurakuntien edustajista, päätti jalkautua enemmän kauppakeskuksessa pyörivien nuorten keskuuteen ja rauhoittaa läsnäolollaan tilannetta. 

Poliisi otti nuorisotoimeen yhteyttä ja pyysi kaupungin nuorisotoimea jalkautumaan, sillä heidä omat resurssinsa eivät riittäneen tilanteen rauhoittamiseen. Nopealla aikataululla nuorisotoimi organisoi yhteistyökumppaneiden kanssa aikuisia jalkautumaan nuorten pariin.  Nyt takana on yli kuukausi lähes joka iltaista jalkautumista nuorten parissa.

Tunnelmaa on saatu rauhoitettua. 

Minusta tämä on hyvä esimerkki nopeasti pystyyn pistetystä toiminnasta, johon on osallistunut monia tahoja. Jalkautuvia nuorisotyöntekijöitä on ollut Espoon nuorisopalvelusta, aseman lapsista, Espoon kirjastopalveluista, Securitakselta, Leppävaaran ja Olarin seurakunnista, Omnian etsivästä nuorisotyöstä ja Ohjaamosta.  

Minä en voi ottaa tästä toiminnasta mitään kunniaa, vaikka mieli tekeekin, vaan kaikki kunnia kuuluu Espoon nuorisotoimen virkamiehille. Hienoa duunia espoolaisten nuorten eteen!





torstaina, helmikuuta 16, 2017

Paska, paskempi, Espoon keskus?

Media rakastaa kärjistyksiä ja nyt meidän  Espoon keskuksemme sai taas osansa siitä. Länsiväylä-lehti nappasi muutama lauseen HSL:n julkisen liikenteen vaihtopaikkojen kehittämisohjelman 5. osatehtävän (sic) raportista ja teki hyvän skuupin (sitä seurasi toimittajan ihan hyvä kommentti).  Projektin konsultit taisivat olla sangen järkyttyneitä, kun kirjasivat raporttiin havainnointejaan Espoon aseman miellyttävyydestä jopa lennokkaalla tavalla:

Aivan hirveä paikka. Arvioitsijalta pyydettiin rahaa, tupakkaa, huumeita ja näytettiin takapuolta
Melkein jo naurattaa pelkkä ajatus takapuolen näyttämisestä.

Kyse on tietenkin myrskystä vesilasissa, sillä me Espoon keskuksessa asuvat pidämme asuinalueestamme. Tämän lähemmäksi et Helsingin Kalliota Espoossa pääse. Täällä asuu monenlaisia ihmisiä, varakkaista köyhiin, valkoisista mustiin. Täällä ei tarvitse esittää mitään vaan saa olla ihan sellainen kuin itse haluaa.  Minä ajan takki hulmuten pyörällä ympäri Espoon keskusta läpi vuoden, eikä kukaan katso pitkään perään (varmaan mielessään toki pohtivat kaverin fiksuutta).

Ainoa asia mitä täällä ei ole on merenranta. Mutta meillä on Espoon parhaat yhteydet, rautatiestä Kehä III:seen ja Turunväylään.  Täältä pääset siis nopeasti myös pois halutessasi.  Meillä on hieno tuomiokirkko, tyhjänä seisova kaupungintalo ja Espoon toiseksi suosituin lukio. Kaupunginjohtajankin asuu täällä (kartanossa parin kilometrin päässä asemalta tosin). Mitä muuta espoolainen tarvitsee?

Tietenkään ei mitään.

Palaan kuitenkin asiallisen-Antin linjalle. Ongelmiakin löytyy. Alueemme on pienituloisinta aluetta Espoossa ja meillä on paljon sosiaalisia ongelmia. Päihdeongelmia, köyhyyttä ja työttömyyttä. Elämän harmaata kirjoa. Espoon aseman seudulla näkee turhan paljon päänsä aineilla sekoittaneita ihmisiä, viime vuosien aikana omasta mielestäni entistä nuorempia ihmisiä. Ajelehtijoita.  Tähän koulupudokkaisuus, josta kirjoitin viime bloggauksessani, johtaa pahimmillaan.

Olen asunut alueella yhteensä 12 vuotta. Minua ei pelota mikään, mutta monelle muulle Espoon aseman seutu tuntuu pelottavalta paikalta. Varsinkin iltaisin, kun ihmisiä on liikkeellä vähän, sekaisin olevat ihmiset voivat tuntua pelottavilta.  Myös aseman seudun ajoittainen likaisuus tuo ikävän roson viihtyisyyden tunteeseen.

Viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana Espoon keskus on kehittynyt paljon- parempaan suuntaan. Mutta kehittämistyötä pitää jatkaa. Asuntoja pitää saada lisää aseman läheisyyteen, koska se tuo ihmisiä ja elämää alueelle. Radan pohjoispuoliseen osaa pitää saada kaavoitettua asuntoja, jotta myös tämä puoli kehittyy eteläpuolen mukaisesti.

Olen monesti unelmoinut kunnon kaupunkitapahtumasta Espoon keskuksessa. Isosta tapahtumasta, josta saisi olla ylpeä ja jota voisi muistella jälkeenpäin. Sellaista me tarvitsemme. Kaupunkikulttuuria.

Nopealla aikataululla meidän pitäisi lisätä aseman seudun turvallisuutta. Itse yritän liikunta- ja nuorisolautakunnan puheenjohtajana edistää sitä, että saisimme enemmän jalkautuvaa nuorisotyöntekijöitä Espoon aseman seudulle. Tätä toimintaa yritetään lisätä koko ajan.

Espoon keskus ei ole paska paikka, vaan hyvä paikka meille espoolaisille. Ollaan ylpeitä asuinalueestamme ja jatketaan sen kehittämistä. 

sunnuntaina, helmikuuta 12, 2017

Satoja espoolaisia nuoria hukassa, kutsukaa armeija apuun

Ajattele, jos kaikki reilut 150 westendiläistä 16–18-vuotiasta nuorta jättäisi koulun käymisen peruskouluun vuosi vuoden jälkeen.  Yksikään alueen nuorista ei koskaan jatkaisi peruskoulun jälkeisiä opintojaan vaan tekisi jotain muuta.

Espoossa vallitsisi lähes sotatila. Länsiväylä-lehti ällistelisi otsikot punaisena tilannetta, Hesari täyttyisi mielipidekirjoituksista, joissa vanhemmat huutaisivat hätäänsä. Kaupunki pysähtyisi ja espoolainen porvarillinen hätätila julistettaisiin alkaneeksi. Valtuuston kauhistelun jälkeen kaupunginjohtaja kutsuisi kriisiryhmän koolle. Westendin nuoret on pelastettava!

Todellisuus on karumpi. Noin 240 espoolaista nuorta jää vuosittain ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Joka vuosi. Osa heistä päätyy työmarkkinoille ilman koulutusta, mutta suurin osa jää koulu- ja työelämän ulkopuolella etsimään omaa tulevaisuuttaan.  Ja kun sille polulle eksyy, niin valtaväylälle palaaminen on vaikeaa. Emme silti ole julistaneet hätätilaa alkaneeksi.  Nämä nuoret ovat piilossa, asuvat ympäri Espoota ja moni heistä tulee hieman huonompiosaisista perheistä. He eivät näy tai kuulu ja siksi me olemme heistä hiljaa .

Me espoolaiset pidämme nyt ääntä lähinnä koulujen sisäilmaongelmista ja korjattavista rakennuksista, koska ne ovat konkreettisia ongelmia, helpommin ymmärrettävissä kuin se, että miksi osalla nuorista on vaikeuksia pysyä kelkan kyydissä.  Mutta herra paratkoon, puhutaan nyt vaalikeskusteluissa myös koulutuksen ulkopuolella jäävistä nuorista. Minusta on välillä tuntunut, että Espoon opetuslautakunta keskittyy enemmän pohtimaan sitä minkä pituiset räystäät kouluissa pitää olla kuin sitä, että miten koulupudokkaiden määrää vähennetään. Tiedättekö, että loistavien pisa-tulosten unelma Espoossa on nuoria ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa suhteessa enemmän kuin koko maassa keskimäärin?

Ei sillä, ettei Espoon kaupunki yrittäisi. Vuonna 2015 peruskoulun päättäneitä ja yhteishaussa koulutuspaikkaa hakeneita nuoria oli Espoossa 2 380, joista lukiokoulutukseen sijoittui 67 % ja ammatilliseen koulutukseen 30 %. Kaikille ilman koulutuspaikkaa jääneille Espoon kaupunki tarjosi mahdollisuuden osallistua joko perusopetuksen lisäopetukseen (72 oppilasta) tai maahanmuuttajien lukio-opetukseen valmistavaan ryhmään (12 oppilasta). Lisäksi Omniassa järjestettiin ammatilliseen peruskoulutuksen valmentavaa koulutusta 100 nuorelle. Meillä on etsivää nuorisotyötä, nuorten työpajoja, Vamos Espoo ja Ohjaamo Espoo, jotka kaikki tarjoavat henkilökohtaista apua paikkaansa etsiville nuorille. Ne tavoittavat vuosittain satoja, jopa tuhansia nuoria.  Ne tekevät arvokasta työtä, mutta ongelma ei ole ratkennut, se on vain hieman pienentynyt. Laastarilla ei voi korjata isoa yhteiskunnallista ongelmaa.

Sellaiseen guruun en ole vielä törmännyt, joka osaisi kertoa kaiken kattavan ratkaisun. En osaa minäkään. Itse kohdistaisin toimia erityisesti kahteen asiaan.

Maahanmuuttajataustaisten lasten Suomen kielen taitoa on pyrittävä kaikin voimin parantamaan. Liian monelle juuri suomen kielen taidon huono taso vaikeuttaa koulunkäyntiä koko peruskoulun ajan ja lopulta estää jatkokoulutusmahdollisuudet. Fakta on, että vieraskielistaustaisten lasten ja nuorten osuus Espoossa kasvaa tulevaisuudessa. Meidän pitäisi selkeästi lisätä suomen kielen erityisopetusta jo päivähoidosta alkaen. Hyvän suomen kielen taidon oppiminen tulee olla tärkeämpi tavoite kuin nyt.

Toinen ratkaisuehdotukseni liittyy koulujen erityisopetukseen. Vajaat kahdeksan prosenttia espoolaisista lapsista on erityisopetuksen piirissä. Näissä lapsissa olevaa potentiaalia pitää tukea enemmän.  Konkreettisesti se tarkoittaisi erityisopettajien ja koulunkäyntiavustajien määrän lisäämistä erityisopetuksessa.

Ehdotukseni eivät ole ilmaisia, mutta niillä on vaikutusta. Askel askeleelta pystyisimme vähentämään ilman jatkokoulutusta jäävien espoolaisnuorien määrää – takuuvarmasti.