Kuka, mitä, häh?

keskiviikkona, toukokuuta 10, 2017

Espoo ei ole lätkä- vaan futiskaupunki

Urheiluihmiset ovat mustasukkaista porukkaa. Espoon kaupunki ei joidenkin laji-aktiivien mielestä kehitä juuri heidän lajinsa olosuhteita tarpeeksi, vaan panostaa aivan liikaa jonkin toisen lajin olosuhteiden kehittämiseen. Varsinkin monet futisihmiset pitävät Espoota lätkäkaupunkina, jossa jalkapallo jää lapsipuolen asemaan.

Se ei tietenkään ole totta.  Futis on lisäksi harrastajamäärältään suosituin laji Espoossa, eikä se takuulla ole jäänyt olosuhteiden kehittämisessä lapsipuolen suhteen. Faktat puhukoon puolestaan.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana Espoon kaupunki on rakentanut ainakin seuraavat tekonurmet:
Metsämaa, Lahnus, Leppävaara, Keski-Espoo, Hansavalkama, Espoonlahti, Matinkylä, Tapiola, Tapio ja Olari.

Lisäksi kumppanuushankkeina yhdessä seurojen kanssa on tehty seuraavat kentät/kuplahallit:
Leppävaara, Karakallio, Kivenlahti, Sököviken, Kaitaa ja Tapiola.

Kumppanuushankkeet tarkoittavat sitä, että seurat rahoittavat ja rakentavat, kaupunki yleensä takaa hankkeen. Tosin on, esimerkiksi Leppävaarassa kaupunki laittoi kentän, aidat ja valot, seura puolestaan tekonurmen ja kuplahallin. Espoonlahden urheilupuistossa kaupunki teki pohjat kuplahallille. Kaupungin panos molemmissa hankkeissa on kuusinumeroinen läjä euroja.

Minun puheenjohtamani lautakunnan aikana on toteutettu ainakin seuraavat futiksen olosuhteita parantavat hankkeet:
        Matinkylän yu -ratojen ja tekonurmen uusiminen 2013.
        Hansavalkaman pallokentälle asennettiin tekonurmi keväällä. Laaksolahden jalkapallohallin tekonurmi uusittiin marraskuussa 2013.
        Karakallion pallokentän peruskorjaus, F.C. Kasiysi asensi kustannuksellaan kentälle tekonurmen 2014.
        Olarinniityn hiekkatekonurmi valmistui 2014.
        Leppävaaran urheilupuistossa pallokenttien välinen asfalttialue muutettiin hiekkatekonurmeksi, tekojääputkisto asennettiin maton alle 2015
        Leppävaaran Pallo ry:n tekonurmi ja talviaikainen kupla valmistui 2015.
        Espoon Palloseuran Jalkapallo ry asensi kustannuksellaan tekonurmen Kivenlahden pallokentälle 2015.
        Tapiolan urheilupuistossa kakkosnurmi vaihdettiin tekonurmeksi 2015.
        Haarssin puiston tekonurmikenttä 2016-2017.
        Säterinniityn pallokenttä ja lähiliikunta-alue 2016-2017.
        Kaitaan kentän tekonurmi Jalkapalloilun Tuki Oy:n kanssa 2016-2017.


Ei hassummin. Vielä kun saamme Tapiolan urheilupuiston kuntoon ja uuden stadionin rakennettua, niin olosuhteet alkavat olla erittäin hyvässä kunnossa – futiksen harrastajille. 

tiistaina, huhtikuuta 11, 2017

Suunnitelma hyvä, lopputulos surkea


Kuntavaalit vuonna 2008: 185 ääntä, neljä vuotta myöhemmin: 249 ääntä. Kuntavaaleissa 2017 on elämäni tilaisuus, nyt on päästävä valtuustoon, ajattelin syksyllä. Päätin pistää kaiken peliin vaaleissa. Se on nyt tai ei koskaan.

Sain 202 ääntä kuntavaaleissa 2017.  Olen siihen äänimäärään pettynyt ja se oli mielestäni surkea tulos (olen tietenkin kiitollinen kaikille minua äänestäneille). Minulla on ollut tapana käydä vaalitulokseni lävitse kirjoittamalla, näin kirjoitin vuonna 2008 ja vuonna 2012 ja nyt kirjoitan näin (muista lukiessasi, että puran myös pettymystäni kirjoitukseni avulla, tämä on minun tapani käsitellä asiaa):

Alkuasetelma


Ajattelin, että yritän lisätä äänimäärääni sadalla äänellä, sillä voisin saada valtuustopaikan viimeisten läpimenijöiden joukossa. En ole mikään kansansuosikki, populisti tai paskan puhuja, vaan asiat osaava tunnollinen puurtaja (voi miksi satunkin olemaan?), joten kuuta ei kannata tavoitella taivaalta.

Tiesin, että minua eivät perinteiset demariäänestäjät (en pärjää koskaan puoluekokousäänestyksissä, kiitos vaan), eläkeläiset tai naiset äänestä. Noin pääsääntöisesti.  Päätin yrittää tavoitella liikkuvia miesäänestäjiä kok-sdp-vihr-akselilta. Ajattelin, että siitä porukasta saan raavittua tarvittavat äänet. Yritimme kavereiden ja "vaalistrategini" vaimoni kanssa miettiä, mikä voisi tätä porukkaa kiinnostaa.  Mietimme, että poikien tilanne voisi olla erottuva teema, mutta emme saaneet puettua sitä ymmärrettävään muotoon.

Päätin siis ratsastaa liikunta- ja nuorisolautakunnan puheenjohtajuudella, koska olen siinä asemassa toiminut yli neljä vuotta ja liikunta nyt muutenkin on sydäntä lähellä.  Minähän olen pirun hyvä puheenjohtaja ja kaikki on mennyt vain parempaan suuntaan minun puheenjohtajakaudellani (oi miksi kerronkin tämän vasta vaalien jälkeen?).  Ajattelin myös korostaa talousosaamista varsinkin blogissani.

Yritimme rikkoa kiltin pojan imagoa vähän erilaisella mainoksella. Lapsen luokkakaverin isä on ammattivalokuvaaja ja hän esitti idean jarrutuskuvasta. Kuva otettiin ja siitä tuli todella hieno. Siinä oli vauhtia ja dynamiikkaa, kaikkea mitä demareilta mielikuvissa puuttuu. Testautin kuvaa kavereilla ja kaikki pitivät siitä.  Edellisissä vaaleissa kaverini auttoivat esitteen tekemisessä, nyt päätin ostaa ammattilaiselta apua. Esitteestäni tuli todella hieno ja erilainen, joten ajattelin sen auttavan äänien kalastamisessa.

Ajatuksena oli tehdä esitteestä sellainen, että se erottuisi muista ja saisi vastaanottajan kiinnittämään hieman enemmän huomiota siihen. Taisi jäädä vain ajatukseksi.

Tavoitteenani oli lisätä äänimäärää omalla alueellani Espoon keskuksessa ja saada yksittäisiä ääniä muualta, erityisesti radanvarresta. Päätin kirjoittaa muutaman mielipidekirjoituksen Länsiväylään, blogin kerran viikossa, luukuttaa 5000 esitettä (meni 7000)  ja tehdä ahkerasti vaalityötä asemilla ja kauppakeskuksissa.

Toteutus

Pistin todella itseni likoon. Oman kampanjani lisäksi suunnittelin Espoon demarien kuntavaalikampanjaa vaalityöryhmässä (joka oli välillä todella repivän raskasta), kirjoitin ja muokkasin monta päivää Espoon demarien vaaliohjelmaa (ei sitä kukaan lukenut), järjestin vaalitilaisuuksia ja mainoksia muiden kanssa ja yritin innostaa muita ehdokkaita kiertämään asemia ennen vaalipäivää.

Järjestin paneelikeskustelun Espoon keskuksen tulevaisuudesta kolmen muun puolueen valtuutetun kanssa (kaksi neljästä pääsi lävitse) ja toisen demariehdokkaan Ville Kopran kanssa talousaiheisen keskustelun yhdessä Raimo Sailaksen kanssa (Demokraatti-lehti teki tilaisuudesta kaksi juttua).
Oma kenttätyöni tarkoitti sitä, että olin viikonloppuisin mukana demareiden tapahtumissa Espoonlahdessa, Entressessä, Isossa omenassa, Sellossa ja ennakkoäänestyspäivästä alkaen kampanjoin joka arkiaamu klo 7 Espoon eri asemilla. Muutama iltapäivä tuli myös vietettyä asemilla.  Istuin jopa jääkiekko-ottelussa kampanjapaita päälläni, kaikki häpeäkynnys on jo ylitetty huomion saamiseksi.  Kiersin myös urheilupuistoja ja jakelin pysäköintialueella oleviin autoihin mainoksia (taisi vain ärsyttää enemmän auton omistajia).

Olen hyvä kirjoittaja ja sain tehtyä muutaman osuvan blogin, joita mainostin facebookiin luomani politiikkosivun kautta. Käytin aika pieniä summia somemainontaan, mutta mielestäni ne saivat ihan kohtuullisia katselumääriä. Käytin twitteriä aktiivisesti koko ajan.

Esitteen jakamiseen sain apuja lähes kymmeneltä hengeltä (kiitos kaikille), joten luukuttaminen hoitui itse asiassa melkoisen helposti.  Lehtimainontaa en pystynyt tekemään kovin paljon sen kalleudesta johtuen. Minulla oli pieni mainos Keski-Espoon sanomissa (huonolaatuinen), toinen Länsiväylän Ruusu-liitteessä ja sen lisäksi kolme kasvokuvaani Länsiväylässä. Lisäksi ostin kaksi roskismainosta isosta omenasta.

Sain kampanjan kuluessa hyvää palautetta vaalityöstäni (somessa tietenkin oman kuplani sisältä, mutta myös ulkopuolisilta). Sain jopa yhden ennestään ventovieraan kesken kampanjan mukaan vaalityöhön. Jopa muutama nainen otti yhteyttä ja kertoi mainokseni hätkähdyttäneen heitä positiivisesti.


Lopputulos


Sain siis 202 ääntä eli 47 ääntä vähemmän kuin vaaleissa 2012. Käytin vaaleihin noin 2 750 euroa, joista 1 750 oli omia varoja. Tuli kalliita ääniä.  Olisi tullut halvemmaksi ostaa kaksisataa ääntä 10 euroa kipale. Käytin kaiken vapaa-aikani vaalien hyväksi kuukautta ennen vaaleja ja otin töistäni vähän vapaata vaalityötä varten.  Todella hullua.

Hienosta esitteestäni ei ollut mitään hyötyä. Luukutuksesta ei ollut mitään hyötyä. Lehtikirjoittelusta ei vaikuta olleen mitään hyötyä.  Blogeista ei ollut mitään hyötyä. Onko näin?

Vaaleissa kävi punavihreä hönkäys. Liikkuvat naisäänestäjät kanavoivat protestiäänensä vihreille, vassareille ja rippeet demareille.  Se näkyi kokoomuksen tippuvana kannatuksena, mutta se näkyi myös hieman demareissa, joissa yllättävän moni nuorehko naisehdokas sai hyvän äänipotin ensikertalaiseksi.

Espoolaisille  demarimiehille, kuten minulle, paikka on vaikea.  Ikäluokkani espoolainen miesäänestäjä ei äänestä demarimiestä, vaikka voissa paistettaisiin. Liberaaleille miehille demarit eivät myöskään vaikuta olevan vaihtoehto. 40-kymppisen miehen on vaikea ponnistaa, kun pääosin demarit puhuvat pehmeistä (mutta tärkeistä) asioista. Tämä viesti ei pure espoolaisiin miehiin. Yritin puhua taloudesta, mutta demarin suusta kuultuna järkevätkään talouspuheet eivät tunnu olevan espoolaisten korvissa uskottavia. Tämä näkyy myös muiden miesehdokkaiden tuloksissa. Kokoomuslainen 26-vuotias Elias Ekonomisti vetää tuhat ääntä, Milttonin pääekonomisti, valtiovarainmisteri Urpilaisen erityisavustaja Ville Kopra 36 v. taas 122 ääntä.  Kumpikohan on pätevämpi ekonomisti?

Olen yrittänyt vaalistrategini (vaimo) miettiä, mitä olisi voinut tehdä toisin. Emme ole keksineet mitään. Enempää ei irronut, ehkä olisi pitänyt vielä voimakkaammin keskittyä Espoon keskuksen alueeseen.Vaalikonevastauksissa olin luultavasti liian rehellinen, minusta sai varmaan jonkun ihme hippikuvan vastausten perusteella.

Tulevaisuus


Tulin valituksi seitsemänneksi varavaltuutetuksi, mikä tarkoittaa, että en käytännössä pääse valtuuston kokouksiin. Minulla ei riitä motivaatiota osallistua valtuustoryhmän kokoukseen varavaltuutettuna kolmatta kautta. Olen kunnianhimoinen, enkä jaksa istua koko ajan kakkosketjussa. Olen tähän asti mennyt aina valtuustoon kokouksiin, oli kello mitä tahansa. Nyt pyyntöjä ei tule, enkä lähdekään. 

Tulen saamaan luottamustehtävän, sen hoidan tietenkin kunnolla. Minulla on mielenkiintoa tiettyjä tehtäviä kohtaan.  Mutta harkitsen vakavasti kuinka paljon aikaani käytän politiikan tekoon tulevaisuudessa. On turhauttavaa olla asiaosaaja, kun sille ei näytä olevan espoolaisten äänestäjien silmissä riittävästi arvoa. Valitettavasti politiikassa on vain kaksi asiaa ylitse muiden, näkyvyys ja sopivuus, ja minulla ei ole tarpeeksi kumpaakaan. 





maanantaina, huhtikuuta 10, 2017

Kiitos äänestäjille

Kiitos ja kumarrus kaikille minua äänestäneille. Äänimääräni oli pettymys ja vie hetken aikaa toipua pettymyksestä.

Olen kuitenkin sanani mittainen mies ja hoidan mahdolliset tulevat luottamustehtäväni kunnialla ja vastuullisesti.


lauantaina, huhtikuuta 08, 2017

On kiitosten aika

Nyt vaalikampanjani on päättynyt. Kiitos kaikille minua tukeneille ja auttaneille. Arvostan sitä paljon.  Tein hyvän vaalikampanjan, iloisella ilmeellä. Toivottavasti myös äänestäjät arvostavat työtäni ja pääsen valtuustoon.


perjantaina, huhtikuuta 07, 2017

Jos haluat yritysosaajan, äänestä demaria!

Helsingin sanomat julkisti mielenkiintoisen selvityksen kuntavaaliehdokkaiden kytkennöistä. Kokoomuksen ehdokkailla on eniten kytkentöjä yrityksiin, mutta vahvimmat yritykset ovat sosiaalidemokraattien hallinnassa. Eli kannattaa miettiä, mitä puoluetta äänestää. Mielikuvat eivät aina vastaa todellisuutta!

Vaalikeskusteluissa on tosi vähän puhuttu kaupunkien talouskehityksestä ja se hämmästyttää minua. On kaiken hyvinvoinnin perusta, miten kaupungit menestyvät. Espoolaisen kannalta on olennaista, miten vahvistamme Espoon kaupungin menestystä tulevaisuudessa. Säästämällä yksikään maa tai kaupunki ei ole pystynyt nousemaan kukoistukseen.

Kaupungin menestys ei synny tyhjästä, sitä pitää edistää voimakkaasti. Millaisia oppilaitoksia kunnassa on? Onko niitä riittävästi? Toimiiko oppilaitosten ja kaupungin välinen yhteistyö hyvin? Esimerkiksi näitä kysymyksiä on pohdittava koko ajan.

Päättäjillä pitää olla näkemystä siitä mihin suuntaan Espoota kehitetään. Nyt Espoo on valinnut kahden käytävän taktiikan elinkeinopolitiikassaan. Yrityksiä ja työpaikkoja pyritään lisäämään kahden kasvukäytävän varrelle. Toinen käytävä kulkee Länsimetron ja toinen kaupunkiradan (Leppävaara-Kauklahti) varrella.

Länsimetron käytävän varrella on noin 49 000 yritystyöpaikkaa ja kaupunkiradan puolestaan 37 000. Kaikesta hehkutuksesta huolimatta länsimetron käytävän varrella olevien työpaikkojen määrä on yhä alhaisemmalla tasolla kuin vuonna 2008.   Metro ei vielä kulje, mutta toistaiseksi työpaikkoja ei ole syntynyt odotetusti. Kaupunkiradan kehityskäytävällä työpaikkojen määrä on kasvanut ainoastaan hieman.

Mitä yritän sanoa? Sitä, että Espoon on satsattava todella paljon sellaiseen työhön, joka houkuttelee ja luo mahdollisuuksia yrityksille. Aalto-yliopiston start up-pöhinään, kauppakeskusten elinvoiman lisäämiseen ja liikenneyhteyksien parantamiseen. Muun muassa.

On pakko ymmärtää, että Helsingin seudun pitää tehdä enemmän yhteistyötä. Pääkaupunkiseutu on niin pieni alue kansainvälisesti, että voimia on yhdistettävä paljon enemmän. Maakuntauudistuksen myötä pääkaupunkiseudun kunnat, ainakin suunnitelmien mukaan, alkavat tehdä enemmän yhteistyötä. Se on aivan oikea suunta.

Hyvinvointia luodaan rahalla.

sunnuntaina, huhtikuuta 02, 2017

Espoon keskus ei saa jäädä heitteille

Olen tyytyväinen Espoon keskuksen asukas. Viihdyn hyvin aliarvostetulla asuinalueellamme, mutta haluan kehittää keskustamme eteenpäin. En salli sitä, että Espoon keskus jää muiden aluekeskusten varjoon tulevaisuudessa.

Tapiola uudistuu vihdoin metron myötä, Leppävaara taas kasvaa Sellon ympärille, Matinkylään metro toi jo Ison omenan laajennuksen ja Espoonlahti saa tulevaisuudessa uuden Lippulaiva-kauppakeskuksen.  Viidestä aluekeskuksesta neljässä tapahtuu paljon, Espoon keskuksessa taas aivan liian vähän. Alue uhkaa jäädä paitsioon.

Tosiasiaa ei pidä jäädä surkuttelemaan, vaan toimia. Tärkeintä on edistää kaupunkiradan jatkamista Leppävaarasta Espoon keskukseen asti. Näin liikenneyhteydet keskukseen paranevat ja radanvarsi muodostuu yhä houkuttelevammaksi paikaksi yrityksille ja asukkaille. Mitä houkuttelevampi ja potentiaalisempi alue on, sitä enemmän se kiinnostaa tulevaisuudessa.  Tarvitaan myös uusia liikenneväyliä. Kauan odotettu Espoonväylä on rakennettava, keskuspuistoa mahdollisimman vähän vaurioittaen.

Espoon suosituin lukio sijaitsee Espoon keskuksessa ja vieressä on Omnian iso kampus. Nuoriso opiskelee mielellään Espoon keskuksessa, mutta ehkä alueesta voidaan luoda vielä merkittävämpi Länsi-Espoon koulutuskeskus. Hyödynnetään Espoon vanhinta kulttuuriympäristöä vielä enemmän! Pitäköön tapiolalaiset Silkkiniittynsä, luodaan meidän jokimaisemasta vielä upeampi keidas.

Tärkeää on vihdoin päättää ikuisuuskysymykseksi nousseen kaupungintalon kohtalo, joko vanha talo säilyttäen tai uusi rakentaen. Vuosikausien odottelusta on päästävä eteenpäin ja rakentamaan uutta tulevaisuutta alueelle. Radan eteläpuolella pitää edistää Suviniityn alueen rakentumista, jotta kauppakeskusten läheisyyteen saadaan uusia asukkaita, elämää ja enemmän kaupallisia palveluita. On luotava viihtyisää ympäristöä ja monipuolista asuntotarjontaa. Ennen kaikkea päättäjiksi on valittava ihmisiä, jotka haluavat kehittää Espoon keskuksen aluetta.

Antti Aarnio
Liikunta- ja nuorisolautakunnan pj (sd)
Kuntavaaliehdokas (kirjoitus julkaistu Länsiväylä-lehdessä 5.4.2017) 



tiistaina, maaliskuuta 28, 2017

Espoo- lottovoittajien kaupunki

Espoolainen koululainen on eräänlainen lottovoittaja. Hän pääsee kouluun, joista kaikki kuuluvat Suomen parhaimpiin. Espoo panostaa opetukseen enemmän varoja kuin moni muu kunta, se näkyy hyvinä oppimistuloksina ja vanhempien tyytyväisyytenä. Vanhemmat ovat erittäin tyytyväisiä niin ala- kuin yläkouluihin Espoossa.

Olen lähikoulujen puolustaja. Minusta niin lasten, vanhempien kuin Espoonkin kannalta on järkevintä, että lapset menevät omaan lähikouluunsa. En halua edistää koulushoppailua, jossa vanhemmat pyrkivät saamaan lapsensa johonkin muuhun kuin omaan lähikouluunsa. En kannata valinnanvapauden lisäämistä kouluvalinnoissa. En ole erikoiskoulujen suuri ystävä. Elän niin kuin opetan (toisin kuin moni muu ) . Omassa lähikoulussa lapset välttyvät turhalta matkustamiselta, saavat kavereita omalta alueelta ja vanhemmatkin hyvässä tapauksessa tutustuvat oman alueensa ihmisiin vähän paremmin.

Hyvä lähikoulu ei ole pelkkä lasten koulu, vaan se voi nostaa ylpeyttä ja identiteettiä omasta asuinalueesta.  Koulu voi myös toimia Espoon kaltaisessa nuoressa ja hajanaisessa kaupungissa liimana, joka sitoo asukkaita toisiinsa.  Asun Sunassa, jossa olemme todella ylpeitä omasta lähikoulustamme. Koulu on pitkäjänteisellä toiminnallaan onnistunut luomaan todellisen Sunan koulun hengen. Koululla on aktiivista kerhotoimintaa, josta hieno esimerkki on koulun kuoro. Jokainen lapsi, laulutaidosta riippumatta, pääsee mukaan kuoron toimintaan.  Asuinalueella, jossa on vähän muita palveluita, lähikoulun merkitys korostuu.  Asukkaat ovat ylpeitä koulustaan ja samalla omasta asuinalueestaan.


Minusta paras lähikoulu on sellainen, jossa taustaltaan erilaiset lapset kohtaavat toisensa. Se on peruskoulumme vahvuus, ei heikkous. Se on myös koko suomalaisen yhteiskunnan vahvuus. Mitä enemmän kohtaamme toisenlaisia ihmisiä, sitä enemmän ymmärrämme toisiamme kuplamme ulkopuolelta. 

Käärme on kuitenkin jo luikerrellut paratiisiin.  Espoossa on 78 suomenkielistä alakoulua ja koulujen välillä on eroja. Oppilaiden välillä on eroja. Alueiden välillä on eroja. Emme saa antaa erojen kasvaa liikaa, sillä silloin vanhemmat alkavat välttämään tiettyjä lähikouluja. Tätä tapahtuu myös Espoossa, mutta ei niin paljon kuin esimerkiksi Helsingissä.

Koulujen väliset erot erilaisissa testeissä eivät ole julkisia, hyvä niin. En kaipaa mitään koulurankinglistoja. Tiedämme, että yleisopetuksen oppilaat saavat huomattavasti parempia tuloksia eri testeissä kuin äidinkieleltään muuta kuin suomea puhuvat ja erityisopetuksen oppilaat. Samoin erityisesti 4. luokalla olevien espoolaistyttöjen tulokset ovat parempia kuin poikien (pojistakin on siis syytä olla huolissaan).

Lasten tasa-arvoisempia mahdollisuuksia yritetään edistää Espoossa valtion erityisavustuksella, jota on myönnetty kouluille erilaisen asukasrakennetta kuvaavien mittareiden avulla. Köyhä Suomen valtio avustaa rikasta Espoota noin 2,1 miljoonalla eurolla lukuvuonna 2016-2017. Tätä avustusta käytetään resurssiopettajien palkkaamiseen, jotta oppilaat saisivat tukea omassa lähikoulussaan.


Vaikka sinulla ja lapsillasi menee hyvin, muista se, että kaikilla ei mene.  Eriarvoisuuden vähentäminen lasten välillä tulee olemaan iso haaste tulevalla valtuustokaudella. Osalla espoolaisista lapsista on selviä puutteita Suomen kielen ja lukutaidon osaamisessa. Valtion erityisavustuksen varaan emme voi laskea loputtomiin, vaan meidän on löydettävä oma tapamme tukea lapsia eri lähikouluissa.  

Kukaan lapsi ei saa joutua paitsioon.