Kuka, mitä, häh?

keskiviikkona, tammikuuta 29, 2014

Arvomaailman muutokset ja SDP

On karua, mutta totta, että SDP:n kannatus on trendinomaisesti laskenut koko 2000-luvun. Viimeisimmän gallupin mukana kannatus pyörii noin 15 prosentin tienoilla. Olen moneen kertaan pohtinut ja miettinyt syitä alhaiseen kannatukseen. Jonkun mielestä pohtiminen saisi riittää ja olisi tekojen aika, mutta ainakin minusta SDP:ssä pitää käydä syvällistä pohdintaa paljon laajemmin.

Arvojen merkitys on korostunut ajattelussani, koska olen liittynyt puolueeseen nimenomaan arvojen takia. Professori Olli Kangas kirjoitti Talous- ja  yhteiskuntalehdessä (4/2013), että Suomen vasemmiston ongelma on se, että toimihenkilö- ja duunariäänestäjillä on erilaiset arvomaailmat. Vasemmistohenkinen toimihenkilökannattajakunta on liberaalia, kun taas työntekijäryhmät aika konservatiivisia suhteessa esimerkiksi maahanmuuttoon tai vaikkapa samaa sukupuolta olevien pariskuntien oikeuksiin. Esimerkiksi oma suhtautumineni maahanmuuttoon on hyvin liberaali, puolueyhdistyksen toverilla taas hyvin konservatiivinen. Tämä on ollut varmasti se ainainen päänsärky demareiden sisällä, kun on jouduttu sovittamaan kahden erilaisen ryhmän mielipiteitä ja samalla yritetään pitää puolue yhtenäisenä. Aiemmin yhteisenä liimana tai yhdistävänä tekijänä on ehkä ollut hyvinvointivaltion kehittäminen tai työllisyyden lisääminen.

Nyt tämä yhteinen tekijä on jotenkin kadoksissa.

Tulkitsen niin, että kansalaiset kokevat SDP:n hyvin vahvasti kollektiivista vastuuta korostavana liikkeenä. Viesteissä korostuu me-ajattelu, kollektiivinen vastuu ja perinteet. Mutta samaan aikaan  Suomessa olemme koko ajan siirtymässä kohti individualistisempaa ja vapaampaa yhteiskuntaa, muutos on ollut huima vaikkapa viimeisten 20 vuoden aikana. Nyt suvaitaan aiempaa enemmän erilaisuutta ja yksilöllisyyttä (mutta esimerkiksi suvaitsevaisuus köyhiä kohtaan lienee vain vähentynyt). Ihmiset korostavat entistä enemmän yksilöllistä elämäntilannettaan ja hakevat hyvinvointia hyvinkin erilaisista asioista. Vaikuttaa, että erilaiset minäkeskeiset valinnat ovat korostumassa suomalaisten arvovalinnoissa: terveys, ihmissuhteet, toimeentulo ja oman merkityksellisyyden kokeminen. 

On ilmeistä, että me- ajattelun ja yksilöllisyyttä korostavan ajankuvan kanssa on melkoinen ristiriita, ainakin ei-demareiden keskuudessa. Ja vaikuttaa valitettavasti, että SDP ei pysty puhuttelemaan nykysuomalaista riittävästi saadakseen kannatuksensa yli 20 prosenttiin.  Pitäisikö SDP:n modernisoida politiikkaansa piirun verran yksilöä kohti?

Tämä ei ole ristiriidassa SDP:n perinteisten arvojen - vapauden, tasa-arvon ja solidaarisuuden. kanssa. Suora lainaus SDP:n nettisivuilta: "Vapaus tarkoittaa jokaisen ihmisen oikeutta elää omaa elämäänsä ja tehdä omia valintojaan. Se tarkoittaa myös vapautta pelosta, turvattomuudesta ja puutteesta."

Miksi tämä vapauden käsite ei näy SDP:n ohjelmissa tai viesteissä? SDP:ssä pitäisi pohtia paljon enemmän mitä nyky-yhteiskunnassa vapaus tarkoittaa ja miten sitä edistetään (unohtamatta tietenkään tasa-arvoa ja solidaarisuutta). Tarkoittaa vapauden käsite samaa tänään kuin 20 vuotta sitten? Ehkei. Ihmisten pitäisi kokea, että SDP:n politiikka luo ihmisille mahdollisuuksia ja vapautta, ei pelkkiä velvollisuuksia.

Mitä yksilöllisempiä me kansalaiset olemme, sitä eriytyneemmät hyvinvointitarpeet meillä on. Tämä on juuri se haaste, joka kohdistuu hyvinvointivaltioon.  Ja se kohdistuu erityisesti SDP:hen, jonka pitäää miettiä mitä on vapaus nykyaikana ja miten sitä edistetään.

Seuraavaksi käyn tasa-arvon ja solidaarisuuden kimppuun.


 

1 kommentti:

Tuomo kirjoitti...

Olen erittäin vahvasti päätynyt samoihin ajatuksiin.