Espoon opetuksen ja varhaiskasvatuksen lautakunta päätti viime viikolla lukuvuoden 2010-2011 oppilaspaikoista vuosiluokillla 7-10. Tai ainakin sen piti päättää, sillä lautakunta palautti asian valmisteltavaksi (pöytäkirja ei ole vielä netissä, joten en voi tarkistaa asiaa). Media uutisoi, että lautakunta oli äänestänyt siitä, siirretäänkö Keski-Epoon koulusta osa oppilaista muihin alueen yläkouluihin. Ilmeisesti lautakunta oli hyväksynyt puheenjohtajan ehdotuksen, että näin meneteltäisiin.
Keski-Espoon koulussa maahanmuuttajien osuus on korkea, mutta oppimistuloksista minulla ei ole mitään tietoa. Fakta lienee, että osa vanhemmista ei haluaisi laittaa omia lapsiaan tähän kouluun. Sitäkään on turha unohtaa. Koulun imago on huono, mutta perustuuko se faktaan vai mielikuviin? Mutta onko oppilaiden siirtämisessä järkeä? Mitä sillä haetaan?
Jos oppilaiden siirtäminen tarkoittaa sitä, että Keski-Espoon koulun resurssit paranevat, niin siirtäminen voi olla hyvä ratkaisu. Koulu pystyy lisäresursseillaan toivottavasti parantamaan koulun imagoa ja oloja koulun toimivuutta.
Vai pyritäänkö oppilaiden siirtämisellä vain lakaisemaan roskat maton alle? Puututaanko sillä itse ongelmaan ollenkaan? Saadaanko sillä koulun maine paremmaksi ja oppilasjakauma tasaisemmaksi? Minulla on paljon enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, koska en tunne koulun tilannetta kovin tarkkaan, enkä myöskään tiedä mitä lautakunta oikeastaan päätti.
Pelkään vain, että oppilaiden siirtäminen ei ole mikään kestävä ratkaisu. Jos oppilasrakennetta halutaan tasapainottaa, niin siirrettävien oppilaiden pitää olla maahanmuuttajataustaisia. Ja se, että oppilaiden valintaan vaikuttaa etninen tausta saattaa olla perustuslain vastaista.
Joten toivottavasti asiassa tehdään oikeasti järkeviä päätöksiä.
lauantaina, helmikuuta 20, 2010
torstaina, helmikuuta 04, 2010
Espoon palvelut 2020
Espoon sosiaali- ja terveyslautakunta piti eilen suunnitteluseminaarin, jossa pohdittiin Espoon sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakennetta vuonna 2020. Pidän pitkän aikavälin suunnitelmista, joten tilaisuus oli ainakin minulle antoisa. Kaupunginvaltuuston pitäisi toukokuussa 2010 päättää millaisia muutoksia tapahtuu vuoteen 2015 mennessä ja millainen tavoitetila on kymmenen vuoden kuluttua vuonna 2020. Tiivistetysti, miten ja missä espoolaisten palvelut tulevaisuudessa tarjotaan vuonna 2020.
Seminaarissa keskusteltiin virkamiesten pohjaesityksen pohjalta. Keskityimme erityisesti ns. kauppakassimalliin. Tälle mallille ei ole vielä keksitty osuvaa nimeä, eikä keksitty seminaarissamme. Kauppakeskusmalli tarkoittaisi, että Espoon sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenne muuttuisi. Suunta olisi kohti keskittämistä. Perustan muodostaisivat suuret supermarketit, joissa olisi nykyisiä terveyskeskuksia laajempi palveluvalikoima tietyistä erikoislääkäripalveluista aina sosiaalipalveluihin. Supermarkettien aukioloaika olisi nykyistä laajempi, ulottuen ilmaan ja lauantaihin. Kuntalaisille olisi tarjolla enemmän palveluita yhdessä pisteessä, mutta näitä supermarketteja ei olisi montaa Espoossa. Lähikauppa olisi nimensä mukaisesti kuntalaisia lähempänä, mutta tarjoaisi suppeamman palveluvalikoiman. Kyseessä olisi pienen terveysaseman tapainen matalan kynnyksen asema. Näitä tukisi nk. kioski, joka olisi säädettävissä tarpeen ja kysynnän mukaan. Tämä kioski voisi olla liikkuva tai vaikka osa-aikainen. Näitä kaikkia palveluita tukisi verkkokauppa, jonka kautta hoidettaisiin ajanvaraus palveluihin, omahoito ja On-line neuvonta.
Miksi pitäisi muuttaa jotakin? Eikö nykyinen Espoon palvelurakenne voisi olla entisellään tulevaisuudessa? Ehkä, mutta järjestelmämme ei ole oikein toimiva nykyisin. Jonotusajat lääkärille ovat yhä liian pitkät, eikä alueellinen tasapaino toteudu. Odotusaikaa lääkärille ei ole juuri saatu lyhennettyä viimeiseen neljään vuoteen, enkä usko, että nykyisellä rakenteella se onnistuukaan. Osa terveysasemista on liian pieniä, muutaman lääkärin varassa toimivia asemia. Lisäksi asukasmäärä Espoossa kasvaa merkittävästi tulevaisuudessa. Espoon palvelurakenne on välillä ollut kuin haulikolla ammuttu, pieniä yksiköitä on sijoitettu eri puolille kaupunkia. Vaikka lähipalvelut tuntuvat ideana mukavalta, niiden toimivuudessa on puutteita. Esimerkkinä ovat terveysasemien lisäksi tietyt neuvolat, jotka eivät tahdo oikein nykyisin toimia, koska jo muutama sairausloma sotkee koko neuvolan toiminnan. Kokemusta on.
On järkevää pohtia ja suunnitella tulevaisuuden palvelurakennetta jo ajoissa, sillä isot laivat kääntyvät helposti. Minusta on tärkeää ottaa kuntalaiset mukaan valmisteluun varhaisessa vaiheessa, siksi ehdotinkin, että valmistelussa ollaan mahdollisimman avoimia alusta alkaen, vaikka mitään virallisia päätöksiä ei ole tehty. Kuunnellaan kansaa mahdollisimman aikaisin.
Seminaarissa keskusteltiin virkamiesten pohjaesityksen pohjalta. Keskityimme erityisesti ns. kauppakassimalliin. Tälle mallille ei ole vielä keksitty osuvaa nimeä, eikä keksitty seminaarissamme. Kauppakeskusmalli tarkoittaisi, että Espoon sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenne muuttuisi. Suunta olisi kohti keskittämistä. Perustan muodostaisivat suuret supermarketit, joissa olisi nykyisiä terveyskeskuksia laajempi palveluvalikoima tietyistä erikoislääkäripalveluista aina sosiaalipalveluihin. Supermarkettien aukioloaika olisi nykyistä laajempi, ulottuen ilmaan ja lauantaihin. Kuntalaisille olisi tarjolla enemmän palveluita yhdessä pisteessä, mutta näitä supermarketteja ei olisi montaa Espoossa. Lähikauppa olisi nimensä mukaisesti kuntalaisia lähempänä, mutta tarjoaisi suppeamman palveluvalikoiman. Kyseessä olisi pienen terveysaseman tapainen matalan kynnyksen asema. Näitä tukisi nk. kioski, joka olisi säädettävissä tarpeen ja kysynnän mukaan. Tämä kioski voisi olla liikkuva tai vaikka osa-aikainen. Näitä kaikkia palveluita tukisi verkkokauppa, jonka kautta hoidettaisiin ajanvaraus palveluihin, omahoito ja On-line neuvonta.
Miksi pitäisi muuttaa jotakin? Eikö nykyinen Espoon palvelurakenne voisi olla entisellään tulevaisuudessa? Ehkä, mutta järjestelmämme ei ole oikein toimiva nykyisin. Jonotusajat lääkärille ovat yhä liian pitkät, eikä alueellinen tasapaino toteudu. Odotusaikaa lääkärille ei ole juuri saatu lyhennettyä viimeiseen neljään vuoteen, enkä usko, että nykyisellä rakenteella se onnistuukaan. Osa terveysasemista on liian pieniä, muutaman lääkärin varassa toimivia asemia. Lisäksi asukasmäärä Espoossa kasvaa merkittävästi tulevaisuudessa. Espoon palvelurakenne on välillä ollut kuin haulikolla ammuttu, pieniä yksiköitä on sijoitettu eri puolille kaupunkia. Vaikka lähipalvelut tuntuvat ideana mukavalta, niiden toimivuudessa on puutteita. Esimerkkinä ovat terveysasemien lisäksi tietyt neuvolat, jotka eivät tahdo oikein nykyisin toimia, koska jo muutama sairausloma sotkee koko neuvolan toiminnan. Kokemusta on.
On järkevää pohtia ja suunnitella tulevaisuuden palvelurakennetta jo ajoissa, sillä isot laivat kääntyvät helposti. Minusta on tärkeää ottaa kuntalaiset mukaan valmisteluun varhaisessa vaiheessa, siksi ehdotinkin, että valmistelussa ollaan mahdollisimman avoimia alusta alkaen, vaikka mitään virallisia päätöksiä ei ole tehty. Kuunnellaan kansaa mahdollisimman aikaisin.
maanantaina, tammikuuta 18, 2010
Yhden luukun periaatteella kohtuutta ja oikeudenmukaisuutta ihmisille
Yksi luottamustehtävistäni Espoossa on yksilöasiainjaoston puheenjohtajuus. Jaostossa käsittelemme parin viikon välein kuntalaisten tekemiä valituksia saamiinsa etuus- tai palvelupäätöksiin. Pääasiassa asiat liittyvät kuljetustukiin, omaishoidon tukiin ja toimeentulotukeen.
Tämä tehtävä tuli minulle – kuten politiikassa usein – pyytämättä ja yllätyksenä, mutta on osoittautunut yllättävän opettavaiseksi ja mielenkiintoiseksi. Käsiteltävät asiat ovat toivottavasti opettaneet myös nöyryyttä, sillä niin vaikeita tilanteita ihmisillä on verrattuna omaan tilanteeseeni.
Toimeentulotukea koskevissa päätöksissä jaostomme on harvoin muuttanut virkamiesten päätöksiä. Suuri osa valituksista on tehty siksi, että valittaja ei ole ymmärtänyt, miten hänen toimeentulotukensa on laskettu ja mitkä tulot miltäkin ajalta on otettu huomioon. Näppituntumalla eniten valituksia aiheuttaa se, että ihmiset eivät hahmota minkä kuukauden tuloksia omat tulot lasketaan. Tarvetta neuvonnalle ja opastukselle on.
Kaupungilla tulisi olla yhden numeron neuvontapuhelin, johon kuntalainen voisi soittaa ja kysyä apua sosiaali-, vammais- ja vanhustukiin liittyen. Nyt erilaisia tukia hallinnoivat eri yksiköt ja kuntalainen joutuu etsimään tietoa eri paikoista, sen sijaan että saisi sen yhdestä paikasta.
Toimeentulotuen perusosan maksaminen tulisi myös siirtää Kelan maksettavaksi. Erityisesti kokoomus on tätä vastustanut, mutta duubioita on työmarkkinajärjestöissä. Ainakin suurimmissa kaupungeissa toimeentulotukea voi hakea internetin kautta ja saada päätöksen tapaamatta ketään henkilökohtaisesti. Myönteinen päätös perustuu laskelmiin ja tuloihin, jotka Kela pystyisi omien tietojärjestelmiensä avulla tekemään kuntia paremmin. Näin kansalainen pystyisi saamaan mahdollisimman monet päätökset yhdeltä luukulta ja ihmisten turha hyppyyttäminen vähentyisi.
Toimeentulotukipäätökset ovat rutiinitavaraa sosiaalityöntekijöille, mutta täydentävän toimeentulotuen ja ehkäisevän toimeentulotuen päätöksissä sosiaalityöntekijöillä on enemmän harkintavaltaa ja ehkä mahdollisuuksia auttaa ihmisiä kokonaisvaltaisesti.
Kuvaavaa on se, että yrittäjäpolitiikassa vannotaan yhden luukun periaatteeseen lähes kaikkialla yhteiskunnassa, mutta sosiaaliturvan osalta mielipiteet eroavat melkoisesti. Varsinkin kokoomuslaiset vaikuttavat yhä ajattelevan, että sosiaaliturvan varassa elävistä suurempi osa on hyväksikäyttäjiä kuin apua todella tarvitsevia. Itse ajattelen päinvastoin
Tämä tehtävä tuli minulle – kuten politiikassa usein – pyytämättä ja yllätyksenä, mutta on osoittautunut yllättävän opettavaiseksi ja mielenkiintoiseksi. Käsiteltävät asiat ovat toivottavasti opettaneet myös nöyryyttä, sillä niin vaikeita tilanteita ihmisillä on verrattuna omaan tilanteeseeni.
Toimeentulotukea koskevissa päätöksissä jaostomme on harvoin muuttanut virkamiesten päätöksiä. Suuri osa valituksista on tehty siksi, että valittaja ei ole ymmärtänyt, miten hänen toimeentulotukensa on laskettu ja mitkä tulot miltäkin ajalta on otettu huomioon. Näppituntumalla eniten valituksia aiheuttaa se, että ihmiset eivät hahmota minkä kuukauden tuloksia omat tulot lasketaan. Tarvetta neuvonnalle ja opastukselle on.
Kaupungilla tulisi olla yhden numeron neuvontapuhelin, johon kuntalainen voisi soittaa ja kysyä apua sosiaali-, vammais- ja vanhustukiin liittyen. Nyt erilaisia tukia hallinnoivat eri yksiköt ja kuntalainen joutuu etsimään tietoa eri paikoista, sen sijaan että saisi sen yhdestä paikasta.
Toimeentulotuen perusosan maksaminen tulisi myös siirtää Kelan maksettavaksi. Erityisesti kokoomus on tätä vastustanut, mutta duubioita on työmarkkinajärjestöissä. Ainakin suurimmissa kaupungeissa toimeentulotukea voi hakea internetin kautta ja saada päätöksen tapaamatta ketään henkilökohtaisesti. Myönteinen päätös perustuu laskelmiin ja tuloihin, jotka Kela pystyisi omien tietojärjestelmiensä avulla tekemään kuntia paremmin. Näin kansalainen pystyisi saamaan mahdollisimman monet päätökset yhdeltä luukulta ja ihmisten turha hyppyyttäminen vähentyisi.
Toimeentulotukipäätökset ovat rutiinitavaraa sosiaalityöntekijöille, mutta täydentävän toimeentulotuen ja ehkäisevän toimeentulotuen päätöksissä sosiaalityöntekijöillä on enemmän harkintavaltaa ja ehkä mahdollisuuksia auttaa ihmisiä kokonaisvaltaisesti.
Kuvaavaa on se, että yrittäjäpolitiikassa vannotaan yhden luukun periaatteeseen lähes kaikkialla yhteiskunnassa, mutta sosiaaliturvan osalta mielipiteet eroavat melkoisesti. Varsinkin kokoomuslaiset vaikuttavat yhä ajattelevan, että sosiaaliturvan varassa elävistä suurempi osa on hyväksikäyttäjiä kuin apua todella tarvitsevia. Itse ajattelen päinvastoin
perjantaina, tammikuuta 08, 2010
Siskot tulevat
Tilastokeskus uutisoi ennen joulua, että suomalaisilla työmarkkinoilla on tapahtunut uusi käänne. Naisten työllisyysaste oli marraskuussa korkeampi kuin miesten vastaava. Naisista 67 prosenttia oli töissä, miehistä hieman vähemmän 66,9 prosenttia. Ensimmäistä kertaa naiset peittosivat miehet tässä vertailussa. Muutos selittyy pitkälti siitä, että taantuma on kohdistunut erityisesti miesvaltaisiin työpaikkoihin ja heikentänyt miesten työllisyyttä naisia enemmän. Miesten työttömyysaste on nyt korkeampi kuin naisten. Kansainvälisestikin naisten miehiä korkeampi työllisyysaste taitaa olla harvinaisuus. Ainakin vuonna 2008 esimerkkimaina pidetyissä Ruotsissa ja Tanskassa miesten työllisyysaste oli naisten vastaavaa lukua reilut viisi prosenttia korkeampi.
Naiset etenevät nyt työmarkkinoilla ryminällä. Eikä ainoastaan Suomessa. Yhdysvalloissa naiset muodostavat enemmistön työvoiman määrästä. Suoritetuista korkeakoulututkinnoista enemmistö on jo naisten suorittamia. EU-maissa on laskettu syntyneen 8 milj. uutta työpaikkaa vuoden 2000 jälkeen. Niistä naiset ovat täyttäneet kuusi miljoonaa. Hyvä talouskasvu loi työpaikkoja erityisesti naisille.
Rakkaat siskot tuskin hurraavat saavutuksistaan tässä vaikeassa työllisyystilanteessa. Ainakaan Suomessa. Työuraansa aloittavien naisten ja miesten on erittäin vaikea löytää työpaikkaa tällä hetkellä. Sekä miesten ja naisten työllisyysasteet laskenevat myös tänä vuonna. Kokonaisuuden kannalta tilanne näyttää huonolta, sillä molempien sukupuoltemme työllisyysaste on aivan liian matala, jotta selviäisimme tulevista julkisen talouden haasteista. Työllisyysasteemme on eri kymmenluvulla kuin muiden pohjoismaiden ja talousromahduksemme suurempi. Ei hyvältä näytä.
Kun taloudessa meni hyvin, keskityttiin löytämään keinoja joilla naisten työllisyysastetta nostetaan. Pitääkö nyt alkaa keskittyä miesten työllisyysasteen nostamiseen?
Sen olettaisi olevan helpompaa, koska työllisyysasteen nostamista eivät hankaloita perhevapaat – valitettavasti - samassa määrin kuin naisilla. Toisaalta miesten työllisyysasteen nostamisen tekee vaikeammaksi se, että ainakin nuoremmat miehet työskentelevät, mutta naiset opiskelevat. Kun nuorempia miehiä ei huvita opiskella yhtä innokkaasti kuin naisia, niin veikkaanpa, että vanhempia miehiä opiskelu kiinnostaa vielä vähemmän. Liian moni teollisuudesta irtisanottu mies vieroksuu opiskelemista vanhoilla päivillään. Karu fakta taitaa kuitenkin olla, että tämän taantuman seurauksena elinkeinorakenteemme ei ole enää sama kuin se oli vielä muutama vuosi sitten. Yksilön kannalta se tarkoittaa sitä, että halusi tai ei, uutta on opiskeltava, jotta työmahdollisuudet paranisivat.
Tasa-arvokeskustelumme painottuu pitkälti siihen kuuluisaan sanontaan, että naisen euro on kahdeksankymmentä senttiä. Tulevaisuudessa tasa-arvokeskustelua on alettava laajentamaan voimakkaammin koulutuspuolen asioihin. Sekä nuoret että vanhat miehet on saatava opiskelemaan ja innostumaan siitä. Muuten meidät miehet perii hukka.
Naiset etenevät nyt työmarkkinoilla ryminällä. Eikä ainoastaan Suomessa. Yhdysvalloissa naiset muodostavat enemmistön työvoiman määrästä. Suoritetuista korkeakoulututkinnoista enemmistö on jo naisten suorittamia. EU-maissa on laskettu syntyneen 8 milj. uutta työpaikkaa vuoden 2000 jälkeen. Niistä naiset ovat täyttäneet kuusi miljoonaa. Hyvä talouskasvu loi työpaikkoja erityisesti naisille.
Rakkaat siskot tuskin hurraavat saavutuksistaan tässä vaikeassa työllisyystilanteessa. Ainakaan Suomessa. Työuraansa aloittavien naisten ja miesten on erittäin vaikea löytää työpaikkaa tällä hetkellä. Sekä miesten ja naisten työllisyysasteet laskenevat myös tänä vuonna. Kokonaisuuden kannalta tilanne näyttää huonolta, sillä molempien sukupuoltemme työllisyysaste on aivan liian matala, jotta selviäisimme tulevista julkisen talouden haasteista. Työllisyysasteemme on eri kymmenluvulla kuin muiden pohjoismaiden ja talousromahduksemme suurempi. Ei hyvältä näytä.
Kun taloudessa meni hyvin, keskityttiin löytämään keinoja joilla naisten työllisyysastetta nostetaan. Pitääkö nyt alkaa keskittyä miesten työllisyysasteen nostamiseen?
Sen olettaisi olevan helpompaa, koska työllisyysasteen nostamista eivät hankaloita perhevapaat – valitettavasti - samassa määrin kuin naisilla. Toisaalta miesten työllisyysasteen nostamisen tekee vaikeammaksi se, että ainakin nuoremmat miehet työskentelevät, mutta naiset opiskelevat. Kun nuorempia miehiä ei huvita opiskella yhtä innokkaasti kuin naisia, niin veikkaanpa, että vanhempia miehiä opiskelu kiinnostaa vielä vähemmän. Liian moni teollisuudesta irtisanottu mies vieroksuu opiskelemista vanhoilla päivillään. Karu fakta taitaa kuitenkin olla, että tämän taantuman seurauksena elinkeinorakenteemme ei ole enää sama kuin se oli vielä muutama vuosi sitten. Yksilön kannalta se tarkoittaa sitä, että halusi tai ei, uutta on opiskeltava, jotta työmahdollisuudet paranisivat.
Tasa-arvokeskustelumme painottuu pitkälti siihen kuuluisaan sanontaan, että naisen euro on kahdeksankymmentä senttiä. Tulevaisuudessa tasa-arvokeskustelua on alettava laajentamaan voimakkaammin koulutuspuolen asioihin. Sekä nuoret että vanhat miehet on saatava opiskelemaan ja innostumaan siitä. Muuten meidät miehet perii hukka.
maanantaina, joulukuuta 21, 2009
Joulurauhaa
Nyt on aika levätä ja nauttia lumesta. Blogissa palaillaan asiaan taas ensi vuoden puolella.
Ensi vuonna vanhustenhoito tulee olemaan entistä enemmän esillä. Myös Espoossa. Eduskunnan oikeusasiamies on ottanut jälleen kantaa vanhustenhoidon ongelmiin. Espoossa vanhustenhoidon johtajan Jaakko Valvanteen ratkaisu siirtyä osa-aikaeläkkeelle osittain vanhustenhoidon liian pienten resurssien takia on herättänyt keskustelua. Sanoin Jaakolle hänen ratkaisunsa olleen rohkea ja toivoin, että se herättäisi myös poliittiset päättäjäjät Espoossa. Ilman lisärahaa ei vanhustenhoitoon saada tarvittavia pitkäaikaishoitopaikkoja. Olkoon se joulutoiveeni.
Hyvää joulua!
Ensi vuonna vanhustenhoito tulee olemaan entistä enemmän esillä. Myös Espoossa. Eduskunnan oikeusasiamies on ottanut jälleen kantaa vanhustenhoidon ongelmiin. Espoossa vanhustenhoidon johtajan Jaakko Valvanteen ratkaisu siirtyä osa-aikaeläkkeelle osittain vanhustenhoidon liian pienten resurssien takia on herättänyt keskustelua. Sanoin Jaakolle hänen ratkaisunsa olleen rohkea ja toivoin, että se herättäisi myös poliittiset päättäjäjät Espoossa. Ilman lisärahaa ei vanhustenhoitoon saada tarvittavia pitkäaikaishoitopaikkoja. Olkoon se joulutoiveeni.
Hyvää joulua!
maanantaina, joulukuuta 14, 2009
Sosiaali- ja terveyslautakunta to 14.12
Ensi torstain listalla on pääasiassa erilaisia asiakasmaksuihin liittyviä päätöksiä.
Esimerkiksi kotihoidon, terveyskeskusmaksujen, pitkäaikaisen laitoshoidon ja asumispalvelujen asiakasmaksujen korotuksia.
Näiden asiakasmaksujen korottaminen on hankala asia. Käytännössä lautakuntamme kädet ovat sidotut, sillä suurin osa maksujen korotuksista on jo päätetty eduskunnan asetuksella. Nyt lautakuntamme joutuu siunaamaan eduskunnan päätökset ilman mahdollisuutta muuttaa maksuja.
Osa korotuksista ei ole sidottu eduskunnan päätöksiin. Virkamiehet esittävät esimerkiksi kotiin tuodun aterian uudeksi kuljetusmaksuksi 2,5 € per ateria. Itse ateria maksaa 5,9 €. Kuljetusmaksu on aika iso suhteessa aterian hintaan. Pitää miettiä, voisiko maksu olla vähän pienempi.
Kokouksen esityslista löytyy
Täältä
Esimerkiksi kotihoidon, terveyskeskusmaksujen, pitkäaikaisen laitoshoidon ja asumispalvelujen asiakasmaksujen korotuksia.
Näiden asiakasmaksujen korottaminen on hankala asia. Käytännössä lautakuntamme kädet ovat sidotut, sillä suurin osa maksujen korotuksista on jo päätetty eduskunnan asetuksella. Nyt lautakuntamme joutuu siunaamaan eduskunnan päätökset ilman mahdollisuutta muuttaa maksuja.
Osa korotuksista ei ole sidottu eduskunnan päätöksiin. Virkamiehet esittävät esimerkiksi kotiin tuodun aterian uudeksi kuljetusmaksuksi 2,5 € per ateria. Itse ateria maksaa 5,9 €. Kuljetusmaksu on aika iso suhteessa aterian hintaan. Pitää miettiä, voisiko maksu olla vähän pienempi.
Kokouksen esityslista löytyy
Täältä
maanantaina, joulukuuta 07, 2009
Turhautunut?
Viime perjantaina istuin jälleen kerran Espoon kaupunginvaltuuston kokouksessa, vain viimeisen tunnin. Kuuntelin jäljellä olevat puheet ja osallistuin yhteen äänestykseen. Käsiteltävänä oli vain ja ainoastaan ensi vuoden talousarvio, josta puolueet olivat saavuttaneet jo ennalta neuvottelujen kautta sovun. Kokouksessa kiiteltiin sopua, tehtiin toivumuksia ja nostettiin epäkohtia esille.
Tai näin minä ainakin luulen, sillä enhän osallistunut koko kokoukseen. On todella turhauttavaa mennä kesken valtuuston kokoukseen ja lukea seuraavana päivänä Hesarista, miten kaupunginjohtaja on esitellyt talousarvioehdotuksen. Valtuuston kesken tullut on aivan pihalla siitä, mitä on kokouksessa on aikaisemmin puhuttu. Neljäntenä varavaltuutettuna minulla ei riitä motivaatiota valmistella puheenvuoroja vain koska saatan päästä valtuuston kokoukseen.
Miksi sitten menen kesken kokoukseen? Varavaltuutettu saa kokouspalkkion aina osallistuessaan kokoukseen, joten kai sekin on jokin kannuste. Ehkä pääasiallinen syy on kuitenkin se, että kun olen leikkiin ryhtynyt, niin leikitään sitten. Osallistun aina kun vain on mahdollista. Vaikka se välillä tuntuukin veronmaksajien rahojen haaskaukselta lampsia kokoukseen loppuvaiheessa. Mutta ensi vaalikaudella on pakko päästä varsinaiseksi valtuutetuksi, sillä tämä varamiehen rooli on kurja!
Myönnän, pienet ovat murheeni.
Espoossa ja Helsingissä valmistellaan molemmmisssa palveluverkon uudistamista. Ensi maanantaina Espoon kaupunginvaltuusto lyö lukkoon uudistamisperiaatteet, joiden pohjalta palveluverkkoa uudistetaan (tulossa on varmaan pitkä kokous, joten valmistaudun iltavuoroon valtuustossa). Helsingissä palveluverkon uudistamista valmistellaan myös. Kumpikin kaupunkin tekee täysin itsenäisesti suunnitelmia, itsenäisiä kuntia kun ovat. Aion vertailla suunnitelmaperiaatteita lähipäivinä ja katsoa miten ne eroavat toisistaan. Se on kyllä kummallista, etteivät demarit tietääkseni tee mitään yhteistyötä tässä asiassa. Luulisi olevan tarpeen tarkastella edes periaatteita, joilla palveluverkkoa suunnitellaan.
Mutta ei - toisen reviirille ei tulla eikä pyydetä kylään.
Tai näin minä ainakin luulen, sillä enhän osallistunut koko kokoukseen. On todella turhauttavaa mennä kesken valtuuston kokoukseen ja lukea seuraavana päivänä Hesarista, miten kaupunginjohtaja on esitellyt talousarvioehdotuksen. Valtuuston kesken tullut on aivan pihalla siitä, mitä on kokouksessa on aikaisemmin puhuttu. Neljäntenä varavaltuutettuna minulla ei riitä motivaatiota valmistella puheenvuoroja vain koska saatan päästä valtuuston kokoukseen.
Miksi sitten menen kesken kokoukseen? Varavaltuutettu saa kokouspalkkion aina osallistuessaan kokoukseen, joten kai sekin on jokin kannuste. Ehkä pääasiallinen syy on kuitenkin se, että kun olen leikkiin ryhtynyt, niin leikitään sitten. Osallistun aina kun vain on mahdollista. Vaikka se välillä tuntuukin veronmaksajien rahojen haaskaukselta lampsia kokoukseen loppuvaiheessa. Mutta ensi vaalikaudella on pakko päästä varsinaiseksi valtuutetuksi, sillä tämä varamiehen rooli on kurja!
Myönnän, pienet ovat murheeni.
Espoossa ja Helsingissä valmistellaan molemmmisssa palveluverkon uudistamista. Ensi maanantaina Espoon kaupunginvaltuusto lyö lukkoon uudistamisperiaatteet, joiden pohjalta palveluverkkoa uudistetaan (tulossa on varmaan pitkä kokous, joten valmistaudun iltavuoroon valtuustossa). Helsingissä palveluverkon uudistamista valmistellaan myös. Kumpikin kaupunkin tekee täysin itsenäisesti suunnitelmia, itsenäisiä kuntia kun ovat. Aion vertailla suunnitelmaperiaatteita lähipäivinä ja katsoa miten ne eroavat toisistaan. Se on kyllä kummallista, etteivät demarit tietääkseni tee mitään yhteistyötä tässä asiassa. Luulisi olevan tarpeen tarkastella edes periaatteita, joilla palveluverkkoa suunnitellaan.
Mutta ei - toisen reviirille ei tulla eikä pyydetä kylään.
perjantaina, marraskuuta 20, 2009
Mitä yhteistä on Paavo Lipposella ja Alexander Stubilla?
Molemmat ovat maanisia urheiluhulluja.
Olen sairastanut kuluvan viikon, ilmeisesti sikainfluenssaa, ja minulla on ollut aikaa lukea kirjoja. Eilen illalla sain luettua Paavo Lipposen muistelmien ensimmäisen osan. Sen verran suuri mahti oli Paavolla, että uni ei tullut silmään millään viime yönä, sen sijaan Lipposen iso hahmo kummitteli alitajunnassani yön pimeinä hetkinä. Kaikkea sitä joutuukin kokemaan.
Miustemiensa mukaan Lipponen oli 70-luvun Stubbi, ainkakin liikuntaharrastuksensa perusteella. Hän kertoo treenanneensa joinakin kuukausina 30 kertaan, usein vielä aamuin illoin. Uintia ja punttia. Penkiltä oli muistiinpanojen mukaan noussut esimerkiksi 10 x 100 kg. Ihan hyvä tulos minun ikäiseltäni mieheltä. Pitäisikö ottaa mallia?
Kirjasta tuskin tulee bestselleriä, sen verran paksu ja välillä raskas teos se on, mutta poliittisesta historiasta kiinnostuneille kirja on sopiva joululahja. Oli jännä huomata, että yli kolmekymmentä vuotta sitten demareilla oli samanlaiset haasteet kuin nykypäivänä. Lipponen kirjoittaa, että vuonna 1976 hän ja moni muu olivat tyytymättömiä puolueen johtamiseen, paremmin sanottuna johdon puuttumiseen. Lipponen kaipasi SDP:n talouspoliittisen valmistelun tehostamista ja oman vaihtoehdon kirkastumista. SDP:n nykylinjan kritisoijien korviin kuulostanee tutulta!
Tapasin Lipposen muutamia viikkoja sitten yhdessä SDP:n tilaisuudessa, jossa keskusteltiin SDP:n talouspoliittisesta linjasta. Kymmenen kohdan ohjelmasta. Tilaisuudessa Lipponen esitti kommenttejaan, jotka minusta olivat erittäin järkeviä, ja jotenkin niistä pystyi huomaamaan puhujan pitkän kokemuksen ja viisauden.
Kirjan luettuani huomasin, että ilman pääministerikokemustakin Lipponen olisi pystynyt kommentoimaan fiksuja, sillä hänhän on näitä ohjelmia laatinut vuosikymmeniä. Esimerkiksi kirjassaan Lipponen esittää esimerkin SDP:n kymmenenkohtaiset talouspoliittisesta ohjelmasta joskun 70-luvun loppupuolella. Se sopisi lähes sellaisenaan myös nykyaikaan. Ettei se vain ollut se sama ohjelma jota me käsittelimmme muutamia viikkoja sitten...
Olen sairastanut kuluvan viikon, ilmeisesti sikainfluenssaa, ja minulla on ollut aikaa lukea kirjoja. Eilen illalla sain luettua Paavo Lipposen muistelmien ensimmäisen osan. Sen verran suuri mahti oli Paavolla, että uni ei tullut silmään millään viime yönä, sen sijaan Lipposen iso hahmo kummitteli alitajunnassani yön pimeinä hetkinä. Kaikkea sitä joutuukin kokemaan.
Miustemiensa mukaan Lipponen oli 70-luvun Stubbi, ainkakin liikuntaharrastuksensa perusteella. Hän kertoo treenanneensa joinakin kuukausina 30 kertaan, usein vielä aamuin illoin. Uintia ja punttia. Penkiltä oli muistiinpanojen mukaan noussut esimerkiksi 10 x 100 kg. Ihan hyvä tulos minun ikäiseltäni mieheltä. Pitäisikö ottaa mallia?
Kirjasta tuskin tulee bestselleriä, sen verran paksu ja välillä raskas teos se on, mutta poliittisesta historiasta kiinnostuneille kirja on sopiva joululahja. Oli jännä huomata, että yli kolmekymmentä vuotta sitten demareilla oli samanlaiset haasteet kuin nykypäivänä. Lipponen kirjoittaa, että vuonna 1976 hän ja moni muu olivat tyytymättömiä puolueen johtamiseen, paremmin sanottuna johdon puuttumiseen. Lipponen kaipasi SDP:n talouspoliittisen valmistelun tehostamista ja oman vaihtoehdon kirkastumista. SDP:n nykylinjan kritisoijien korviin kuulostanee tutulta!
Tapasin Lipposen muutamia viikkoja sitten yhdessä SDP:n tilaisuudessa, jossa keskusteltiin SDP:n talouspoliittisesta linjasta. Kymmenen kohdan ohjelmasta. Tilaisuudessa Lipponen esitti kommenttejaan, jotka minusta olivat erittäin järkeviä, ja jotenkin niistä pystyi huomaamaan puhujan pitkän kokemuksen ja viisauden.
Kirjan luettuani huomasin, että ilman pääministerikokemustakin Lipponen olisi pystynyt kommentoimaan fiksuja, sillä hänhän on näitä ohjelmia laatinut vuosikymmeniä. Esimerkiksi kirjassaan Lipponen esittää esimerkin SDP:n kymmenenkohtaiset talouspoliittisesta ohjelmasta joskun 70-luvun loppupuolella. Se sopisi lähes sellaisenaan myös nykyaikaan. Ettei se vain ollut se sama ohjelma jota me käsittelimmme muutamia viikkoja sitten...
maanantaina, marraskuuta 09, 2009
Olinpa oikeassa
Espoon sos. ja terv.lautakunta päätti elokuussa muuttaa omaishoidontuen toimintaohjeita säästösyistä. Asiasta on noussut omaishoitajien keskuudessa iso meteli, ihan syystäkin. Voimassa olevia sopimuksia on irtisanottu ja ihmisiä on pyydetty allekirjoittamaan uudet sopimukset, joiden mukaan entiset edut heikkenevät.
Jälkikäteen tarkasteltuna oli todella typerää tehdä säästöpäätös keskella vuotta. Virkamiehetkään eivät ehkä arvanneet kuinka iso soppa tästä syntyi. Vaikuttaa siltä, että erityisesti ne perheet, joiden omaishoidettava lapsi on koulussa tai muussa opetuksessa, kärsivät suuresti toimintaohjeen muutoksista.
Kirjoitin alla olevat tekstin heti kokouksen jälkeen elokuussa. Kuinka oikeassa olinkaan. Ainakin itse opin tästä episodista sen, että kun muutoksia tehdään, on pyrittävä paremmin vaatimaan perusteluja ja arvioituja vaikutuksia päätöksille. Tästä päätöksestä ei voi olla ylpeä.
Tällä viikolla käydään Espoossa budjettineuvottelut. Demarit haluavat kaupunginjohtajan esitystä enemmän rahaan sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä opetukseen. Saas nähdä miten käy.
"Omaishoidontuki ei ole subjektiivinen oikeus, vaan kunta päättää siitä määrärahojen puitteissa. Minua risoi se, että toimintaohjeen muutos tuotin kokoukseen ilman mitään arvioita siitä, mitä se käytännössä tarkoittaa? Kuinka monta ihmistä muutos koskee? Kuinka moni tippuu ohjeiden mukaan omaishoidontuen ulkopuolelle? Kokouksessa näitä käytiin jotenkin läpi, mutta minun mielestäni sitä ei oltu mietitty tarpeeksi. Nyt uusien toimintaohjeiden mukaisesti maksuluokkia on entisen neljän sijasta kolme. Palkkioita eri luokissa pienennettiin kautta linjan. Samalla heikensimme palvelusetelin arvoja, jotka on mahdollista saada lakisääteisten vapaiden sijasta."
Jälkikäteen tarkasteltuna oli todella typerää tehdä säästöpäätös keskella vuotta. Virkamiehetkään eivät ehkä arvanneet kuinka iso soppa tästä syntyi. Vaikuttaa siltä, että erityisesti ne perheet, joiden omaishoidettava lapsi on koulussa tai muussa opetuksessa, kärsivät suuresti toimintaohjeen muutoksista.
Kirjoitin alla olevat tekstin heti kokouksen jälkeen elokuussa. Kuinka oikeassa olinkaan. Ainakin itse opin tästä episodista sen, että kun muutoksia tehdään, on pyrittävä paremmin vaatimaan perusteluja ja arvioituja vaikutuksia päätöksille. Tästä päätöksestä ei voi olla ylpeä.
Tällä viikolla käydään Espoossa budjettineuvottelut. Demarit haluavat kaupunginjohtajan esitystä enemmän rahaan sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä opetukseen. Saas nähdä miten käy.
"Omaishoidontuki ei ole subjektiivinen oikeus, vaan kunta päättää siitä määrärahojen puitteissa. Minua risoi se, että toimintaohjeen muutos tuotin kokoukseen ilman mitään arvioita siitä, mitä se käytännössä tarkoittaa? Kuinka monta ihmistä muutos koskee? Kuinka moni tippuu ohjeiden mukaan omaishoidontuen ulkopuolelle? Kokouksessa näitä käytiin jotenkin läpi, mutta minun mielestäni sitä ei oltu mietitty tarpeeksi. Nyt uusien toimintaohjeiden mukaisesti maksuluokkia on entisen neljän sijasta kolme. Palkkioita eri luokissa pienennettiin kautta linjan. Samalla heikensimme palvelusetelin arvoja, jotka on mahdollista saada lakisääteisten vapaiden sijasta."
tiistaina, marraskuuta 03, 2009
Olen ilkeä - haukun vihreitä
Elämässäni on sattunut vastoinkäymisiä, joten puran kiukkuani ja turhautumistani kirjoittamalla. Terapiaistunnon konhteeksi joutuvat vihreät, nuo kaikkien rakastamat humaanit viherihmiset.
Espoon vihreiden politiikkaa hallitsee realismin puute. Joka valtuuston kokouksessa joku vihreiden valtuutettu kerää nimiä aloitteeseen, jossa halutaan edistää kasvisruuan käyttöönottoa tai vastaavaa. Välillä vaikuttaa, että vihreiden agendalle ei muuta mahdukaan kuin ympäristöasiat. Esimerkiksi jätevedenpuhdistamon paikasta päätettäessä, vihreille kynnyskysymys näytti olevan se, miten lintukosteikolle käy. Ei se, mihin puhdistamo olisi järkevintä sijoittaa, kaupunkirakenteen tai ympäristön kannalta.
Äh, ei tämä toimi, en osaa olla ilkeä, enkä saa ilkeilystä terapeuttista tyydytystä. Myönnän symppaavani vihreitä, koska koen itsekin ympäristöasiat tärkeiksi, ja vihreisiin liittyy tietty nuorekkuus, joka meiltä demareilta puuttuu.
Mutta miksi vihreiden maine vaikuttaa niin hyvältä? Ovatko he puolue, johon ei paska tartu. Jari Tervon kirjassa "Koljatti" Väyrynen miettii miksi ulkoministeri Stubbiin ei tunnu paska tarttuvan. Pekkarinen toteaa lakonisesti: "Ei paska muoviin tartu". Taitaa sama päteä vihreisiin.
Espoossa vihreiden pitäisi löytää demarit ja puolustaa yhdessä peruspalveluita. Mutta kovin vähäistä yhteistyö tuntuu tovereiden ja viherihmisten välillä olevan. Vierastavatko vihreät demareita vai toisinpäin? Miksi yhteistyö on ollut niin niljakkaan vähäistä?
Espoon vihreiden politiikkaa hallitsee realismin puute. Joka valtuuston kokouksessa joku vihreiden valtuutettu kerää nimiä aloitteeseen, jossa halutaan edistää kasvisruuan käyttöönottoa tai vastaavaa. Välillä vaikuttaa, että vihreiden agendalle ei muuta mahdukaan kuin ympäristöasiat. Esimerkiksi jätevedenpuhdistamon paikasta päätettäessä, vihreille kynnyskysymys näytti olevan se, miten lintukosteikolle käy. Ei se, mihin puhdistamo olisi järkevintä sijoittaa, kaupunkirakenteen tai ympäristön kannalta.
Äh, ei tämä toimi, en osaa olla ilkeä, enkä saa ilkeilystä terapeuttista tyydytystä. Myönnän symppaavani vihreitä, koska koen itsekin ympäristöasiat tärkeiksi, ja vihreisiin liittyy tietty nuorekkuus, joka meiltä demareilta puuttuu.
Mutta miksi vihreiden maine vaikuttaa niin hyvältä? Ovatko he puolue, johon ei paska tartu. Jari Tervon kirjassa "Koljatti" Väyrynen miettii miksi ulkoministeri Stubbiin ei tunnu paska tarttuvan. Pekkarinen toteaa lakonisesti: "Ei paska muoviin tartu". Taitaa sama päteä vihreisiin.
Espoossa vihreiden pitäisi löytää demarit ja puolustaa yhdessä peruspalveluita. Mutta kovin vähäistä yhteistyö tuntuu tovereiden ja viherihmisten välillä olevan. Vierastavatko vihreät demareita vai toisinpäin? Miksi yhteistyö on ollut niin niljakkaan vähäistä?
tiistaina, lokakuuta 27, 2009
Uikkarit jalasta vai ei?
Suomen muuttuessa vähä vähältä monikulttuurisemmaksi yhteiskunnaksi tapahtuu väistämättä törmäyksiä. Kenen ehdoilla asiat pitää tehdä? Noudatetaanko vanhaa ”hyvää” tapaa vai joustetaanko?
Esimerkki arjesta. Käyn säännöllisesti uimassa lasteni kanssa Keski-Espoon uimahallissa. Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että osa maahanmuuttajataustaisista uimahallista kävijöistä ei sitten millään ole pesutiloissa tai saunassa ilman uimahousuja. Aasialaistaustaiset ovat kelteisillään siinä missä minäkin, osa islaminuskoisista (oletan heidän olevan islaminuskoisia) pitää simmarit jalassa niin saunassa kuin pesuhuoneessa. Vaikka ohjeet toteavat toisin.
Pikaisella nettisurffauksella huomasin, että alastomuus ei ole ihan helppoa osalle islaminuskoisista. Kysyin tästä yhdeltä Iranista muuttaneelta mieheltä. Hän totesi, että alastomuus on hankala asia joillekin islaminuskoisille. Hänelle itselleen se ei ole ongelma muuten kuin tiettyjen tuttujen kanssa uidessa. Tällöin he käyttävät kietaistavaa pyydettä peittämään strategiset paikat.
Miten tähän asiaan pitäisi suhtautua? Uskon, että osaa uimahalleissa käyvistä poikkeava käyttäytyminen ärsyttää. Kaikkien pitäisi olla munasillaan, säännöt ovat sääntöjä. Osalle on varmaan ihan sama. Mutta eikö kaikilta pitäisi vaatia samanlaista käytöstä uskonnosta ja rodusta piittaamatta? Vai pitäisikö uimahousut kieltää, mutta sallia jonkinlaiset kietaisupyyhkeet.
Olen periaatteessa sitä mieltä, että maassa maan tavalla, mutta onko se kanta liian ehdoton? Mitenkähän Ruotsissa menetellään? Heillä kun on kokemusta tästä monikulttuurisuudesta vähän meitä pidempään.
Esimerkki arjesta. Käyn säännöllisesti uimassa lasteni kanssa Keski-Espoon uimahallissa. Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että osa maahanmuuttajataustaisista uimahallista kävijöistä ei sitten millään ole pesutiloissa tai saunassa ilman uimahousuja. Aasialaistaustaiset ovat kelteisillään siinä missä minäkin, osa islaminuskoisista (oletan heidän olevan islaminuskoisia) pitää simmarit jalassa niin saunassa kuin pesuhuoneessa. Vaikka ohjeet toteavat toisin.
Pikaisella nettisurffauksella huomasin, että alastomuus ei ole ihan helppoa osalle islaminuskoisista. Kysyin tästä yhdeltä Iranista muuttaneelta mieheltä. Hän totesi, että alastomuus on hankala asia joillekin islaminuskoisille. Hänelle itselleen se ei ole ongelma muuten kuin tiettyjen tuttujen kanssa uidessa. Tällöin he käyttävät kietaistavaa pyydettä peittämään strategiset paikat.
Miten tähän asiaan pitäisi suhtautua? Uskon, että osaa uimahalleissa käyvistä poikkeava käyttäytyminen ärsyttää. Kaikkien pitäisi olla munasillaan, säännöt ovat sääntöjä. Osalle on varmaan ihan sama. Mutta eikö kaikilta pitäisi vaatia samanlaista käytöstä uskonnosta ja rodusta piittaamatta? Vai pitäisikö uimahousut kieltää, mutta sallia jonkinlaiset kietaisupyyhkeet.
Olen periaatteessa sitä mieltä, että maassa maan tavalla, mutta onko se kanta liian ehdoton? Mitenkähän Ruotsissa menetellään? Heillä kun on kokemusta tästä monikulttuurisuudesta vähän meitä pidempään.
keskiviikkona, lokakuuta 21, 2009
Kauklahti ja terveyskeskus - ketä uskoa?
Kauklahdessa kerätään nimi adressiin, jossa vaaditaan terveysaseman saneraamisesta ennalta suunnitellusti.
Viime sos. ja terv.lautakunnan kokouksessa tämä asia oli esillä. Teknisen toimen virkamiesten arvion mukaan nykyinen rakennus on niin huonossa kunnossa, että sitä ei kannata korjata. On taloudellisempaa rakentaa uusi.
Asukkaat näyttävät väittävän toisin. Ketä tässä uskoa?
Viime sos. ja terv.lautakunnan kokouksessa tämä asia oli esillä. Teknisen toimen virkamiesten arvion mukaan nykyinen rakennus on niin huonossa kunnossa, että sitä ei kannata korjata. On taloudellisempaa rakentaa uusi.
Asukkaat näyttävät väittävän toisin. Ketä tässä uskoa?
sunnuntai, lokakuuta 18, 2009
Varo jäätä!
Perjantaiaamulla Tuomarilan aseman alikulkukäytävä oli petollisen liukas. Pyöräilin normaalin tapaan, enkä huomannut liukkautta ennen käännöstä vasemmmalle. Pyörä lähti alta ja lensin katuun. Löin rytäkässä otsani ja poskeni katuun. Taisin olla kaatumiseni jälkeen vähän sekaisin, muistaakseni jokin mies tuli minua auttamaan, mutta pääsin kuitenkin itse ylös ja nousin vielä junaankin. Siellä totesin ikkunasta, että naamani on ihan veressä. Olo oli valmiiksi huono, joten hyppäsin parin pysäkin jälkeen pois ja suuntasin kodin kautta työterveysasemmalle paikattavaksi. Silmäkulmaan pistettiin kolme tikkiä, poski ja leuka ovat ruhjeille.Onneksi ei sattunut kuitenkaan pahemmin. Mahdoin olla näky junassa, puku päällä ja naama veressä.
Eli varovasti siellä syysliikenteessä ja pitäkää kypärät päässä. Nastarengas on syytä pistää pyörään jo nyt. Nolosti tunnustan, että minulla ei ollut kypärä päässä, vaikka sitä yleensä käytänkin.
Eli varovasti siellä syysliikenteessä ja pitäkää kypärät päässä. Nastarengas on syytä pistää pyörään jo nyt. Nolosti tunnustan, että minulla ei ollut kypärä päässä, vaikka sitä yleensä käytänkin.
maanantaina, lokakuuta 12, 2009
Espoo-lisään tulorajat?
Puoluetoverini Maria Guzenina-Rickharson aikoo jättää Espoon kaupunginvaltuuston kokouksessa tänään aloitteen, jossa hän ehdottaa, että Espoo-lisää maksettaisiin vanhempainrahakauden jälkeen puoleentoista ikävuoteen saakka ilman tulorajaa, mutta puolentoista ikävuoden jälkeen kolmeen vuoteen saakka kuntalisä olisi tulosidonnainen. Jos perheen tulot olisivat yli 5000 euroa, Espoo-lisää ei tippuisi.
Mitä mieltä minä olen?
Espoo-lisä on tarkoitettu tukemaan kotihoitoa päivähoidon sijasta. Jos vanhemmat jostain syystä haluavat hoitaa lastaan kotona kolmevuotiaaksi, kaupunki tukee perhettä maksamalla Espoo-lisää. Olen pitänyt tätä hyvänä mallina, jo siitä hyvästä, että oma perheeni on hyötynyt tästä ratkaisusta. Kaupungin tuki on tullut tarpeeseen ja olemme sitä arvostaneet.
En ole ajatuksen kannattaja ainakaan tällä hetkellä. Kela tukee lasten kotihoitoa hoitorahalla ja -lisällä, jonka saanti riippuu perheen tuloista. Keskituloinen perhe tippuu useimmiten hoitolisän ulkopuolelle, koska tulorajat tulevat vastaan. Jos Espoo-lisä muutetaan myös tulosidonnaiseksi, niin luomme myös kunnan oman avustukseen tuloista riippuvan portaan. Espoo-lisää on maksettu siksi, että se osaltaan motivoisi perheitä hoitamaan lapsia kotona, koska kodinhoidon tuki on kuitenkin pieni summa päivähoidosta aiheutuviin kustannuksiin verrattuna.
Marian esittämä ajatus on minusta iso muutos, jota tulisi pohtia tarkemmin. Onko linjamme yleisesti se, että kaupungin tuet muutetaan tulosidonnaiseksi? Tätä ehdotusta ei ole pohdittu Espoon demarien päättävissä elimissä, vaikka syytä olisi ollut.
Mitä mieltä minä olen?
Espoo-lisä on tarkoitettu tukemaan kotihoitoa päivähoidon sijasta. Jos vanhemmat jostain syystä haluavat hoitaa lastaan kotona kolmevuotiaaksi, kaupunki tukee perhettä maksamalla Espoo-lisää. Olen pitänyt tätä hyvänä mallina, jo siitä hyvästä, että oma perheeni on hyötynyt tästä ratkaisusta. Kaupungin tuki on tullut tarpeeseen ja olemme sitä arvostaneet.
En ole ajatuksen kannattaja ainakaan tällä hetkellä. Kela tukee lasten kotihoitoa hoitorahalla ja -lisällä, jonka saanti riippuu perheen tuloista. Keskituloinen perhe tippuu useimmiten hoitolisän ulkopuolelle, koska tulorajat tulevat vastaan. Jos Espoo-lisä muutetaan myös tulosidonnaiseksi, niin luomme myös kunnan oman avustukseen tuloista riippuvan portaan. Espoo-lisää on maksettu siksi, että se osaltaan motivoisi perheitä hoitamaan lapsia kotona, koska kodinhoidon tuki on kuitenkin pieni summa päivähoidosta aiheutuviin kustannuksiin verrattuna.
Marian esittämä ajatus on minusta iso muutos, jota tulisi pohtia tarkemmin. Onko linjamme yleisesti se, että kaupungin tuet muutetaan tulosidonnaiseksi? Tätä ehdotusta ei ole pohdittu Espoon demarien päättävissä elimissä, vaikka syytä olisi ollut.
tiistaina, lokakuuta 06, 2009
Omaisten rooli vanhustenhoidossa
Nyt vietetään vanhustenviikkoa. Uutiset vanhustenhoidosta ovat pääsääntöisesti huonoja. Muutama viikko sitten uutisoitiin lääninhallituksen tekemistä tarkastuksista vanhustenhuollon laitoksissa. Tarkastuksissa oli ilmennyt paljon epäkohtia ja julkisuudessa vanhustenhoidosta keskusteltiin kiivaasti. Vanhusten määrä Suomessa kasvaa niin paljon, että tämä keskustelu on vasta alkusoittoa siihen, millaista keskustelua käydään vaikkapa kymmenen vuoden kulututtua.
Turussa on kuulemma pohdittu sitä, miten suhtaudutaan maahanmuuttajien haluun osallistua omaistensa hoitoon muita aktiivisemmin. He haluavat pestä ja syöttää omaisiaan käsittääkseni normisuomalaisia enemmän. Hoitohenkilökunta on pohtinut – suomalaiseen tapaan – miten vastuukysymysten kanssa on. Kenen vastuulla hoito on ja mitä jos virheitä sattuu? Toisarvoisia seikkoja, kommentoi vanhustenhuollon asiantuntija professori Sirkka-Liisa Kivelä.
Omaisten ja varsinkin lasten rooli vanhustenhoidossa on Suomessa tabu. Ketään ei saa syyllistää siitä, että omat omaiset unohdetaan, eikä heidän luonaan vierailla tai osallistuta heidän hoitoonsa. Samaan aikaan vaaditaan voimakkaasti, että vanhuksista on huolehdittava ja kunnan on huolehdittava vanhusten ihmisarvoisesta elämän toteuttamisesta. Vastuuta sysätään yhteiskunnalle.
Kriittinen lukijani ajattelee heti, että halajanko paluuta maatalousyhteiskuntaan, jossa vanhukset hoidettiin kotona kuolemaan saakka. Yhteiskunta on muuttunut ja lapset ja vanhemmat asuvat eri paikkakunnilla. Kaikilla vanhuksilla ei ole myöskään omaisia Plääh, plääh. Tekosyitä aina keksitään.
Omaisten aktiivisempi rooli vanhustenhoidossa ei tarkoita sitä, että kaikista tulee omaistensa omaishoitajia. Mutta se tarkoittaisi sitä, että vanhusten luona vierailtaisiin, kotona ja hoitopaikoissa, nykyistä enemmän. Vanhusten yksinäisyys vähenisi ja sukupolvien välinen kuilu ei ainakaan kasvaisi nykyisestä.
Turussa on kuulemma pohdittu sitä, miten suhtaudutaan maahanmuuttajien haluun osallistua omaistensa hoitoon muita aktiivisemmin. He haluavat pestä ja syöttää omaisiaan käsittääkseni normisuomalaisia enemmän. Hoitohenkilökunta on pohtinut – suomalaiseen tapaan – miten vastuukysymysten kanssa on. Kenen vastuulla hoito on ja mitä jos virheitä sattuu? Toisarvoisia seikkoja, kommentoi vanhustenhuollon asiantuntija professori Sirkka-Liisa Kivelä.
Omaisten ja varsinkin lasten rooli vanhustenhoidossa on Suomessa tabu. Ketään ei saa syyllistää siitä, että omat omaiset unohdetaan, eikä heidän luonaan vierailla tai osallistuta heidän hoitoonsa. Samaan aikaan vaaditaan voimakkaasti, että vanhuksista on huolehdittava ja kunnan on huolehdittava vanhusten ihmisarvoisesta elämän toteuttamisesta. Vastuuta sysätään yhteiskunnalle.
Kriittinen lukijani ajattelee heti, että halajanko paluuta maatalousyhteiskuntaan, jossa vanhukset hoidettiin kotona kuolemaan saakka. Yhteiskunta on muuttunut ja lapset ja vanhemmat asuvat eri paikkakunnilla. Kaikilla vanhuksilla ei ole myöskään omaisia Plääh, plääh. Tekosyitä aina keksitään.
Omaisten aktiivisempi rooli vanhustenhoidossa ei tarkoita sitä, että kaikista tulee omaistensa omaishoitajia. Mutta se tarkoittaisi sitä, että vanhusten luona vierailtaisiin, kotona ja hoitopaikoissa, nykyistä enemmän. Vanhusten yksinäisyys vähenisi ja sukupolvien välinen kuilu ei ainakaan kasvaisi nykyisestä.
tiistaina, syyskuuta 29, 2009
Tosi Vihreä
Innokkaat blogilukijani kommentoivat taannoin, että kirjoita välillä niistä remonttiprojekteista, kun polittisia juttuja ei jaksa lukea. Mitä? Eikö kaikkia ihmisiä kiinnosta mitä Espoon sos. ja terveyslautakunta päättää? Ymmärrän yskän ja pyrin parantamaan tapani. Olen päättänyt, että yritän jotenkin raportoida mitä lautakunnassa tapahtuu, että jokin innokas kuntalainen voisi halutessaan lukea lautakunnan asioista tai ottaa yhteyttä. En aio sitä lopettaa, vaan jatkan katkeraan (?) loppuun saakka. Yritän omalta osaltani vaikuttaa siihen, että politiikka olisi avointa.
Kaunopuheisuus sivuun ja asiaan. Remonttiasioista on tosiaan tullut kirjoitettua aiottua vähemmän. Se ei meinaa sitä, etten olisi mitään tehnyt, sillä pientä projektia on totta kai ollut meneillään. Toukokuussa kyllästyin pienen vajaan 20 neliön nurmikkoon takapihallamme. Olin sitä kolme vuotta yrittänyt kasvattaa, aika huonolla menestyksellä. Kärsimättömyyttäni en aikoinaan tehnyt tarpeeksi huolellista työtä. Kuulostanee tutulta. Päätin keväällä, että nyt riittää, tämä poika pistää pihalle siirtonurmikon.
Ratkaisuni oli täydellinen. Ensin käänsin lapiolla vanhan nurmikon retaleen, ja poistin isommat juuret ja tupsut. Sitten haimme naapurin Teemun kanssa Toyota-pickupillla kunnonkuorman hyvää multaa. Levitin sen pihalle, heitin sekaan vähän kanankakkaa ja sitten tasoitin sen. Seuraavaksi hain ennalta tilatut 19 neliötä siirtonurmea Siuntiosta. Uskomaton tilaihmeemme, Suzuki Baleno, osoitti jälleen kerran muuntautumiskykynsä, kun lastasin kaikki 19 rullaa auton sisälle. Kuin maajussi ikään, ajelin jouset pohjassa kotiin.
Multa oli kasteltu valmiiksi, joten nurmirullat vain leviteltiin pihalle. Jyrän virkaa toimittivat omat jalkani. Tämän jälkeen nurmea kasteltiin muutama päivä ja VOLAA: pihamme oli kuin elokuvista. Nurmi oli hieno.
Ratkaisu on osoittautunut hyväksi, nurmi vihertää hyvin ja on kiinnittynyt maahan oikein mainiosti. Ensi kevät tietenkin näyttää, onko meillä ensi kesänä myös vihreä nurmi, mutta olen todella tyytyväinen tehtyyn ratkaisuun.
Hintaa nurmikolle tuli muistaakseni noin 90 €. Halpaa kuin sipuli.
ps. Meillä oli tänä kesänä ensi kertaa pieni viljelyspalsta. Se jäi aivan liian vähälle hoidolle. Sadonkorjuun saalis oli noin 20 sipulia ja 20 perunaa. Porkkanat eivät kasvaneet mihinkään, valkosipulit katosivat maan uumeniin ja palstan edellisen omistajan maa-artisokat valloittivat kaikki paikat. Ensi kesänä uudelleen?
Kaunopuheisuus sivuun ja asiaan. Remonttiasioista on tosiaan tullut kirjoitettua aiottua vähemmän. Se ei meinaa sitä, etten olisi mitään tehnyt, sillä pientä projektia on totta kai ollut meneillään. Toukokuussa kyllästyin pienen vajaan 20 neliön nurmikkoon takapihallamme. Olin sitä kolme vuotta yrittänyt kasvattaa, aika huonolla menestyksellä. Kärsimättömyyttäni en aikoinaan tehnyt tarpeeksi huolellista työtä. Kuulostanee tutulta. Päätin keväällä, että nyt riittää, tämä poika pistää pihalle siirtonurmikon.
Ratkaisuni oli täydellinen. Ensin käänsin lapiolla vanhan nurmikon retaleen, ja poistin isommat juuret ja tupsut. Sitten haimme naapurin Teemun kanssa Toyota-pickupillla kunnonkuorman hyvää multaa. Levitin sen pihalle, heitin sekaan vähän kanankakkaa ja sitten tasoitin sen. Seuraavaksi hain ennalta tilatut 19 neliötä siirtonurmea Siuntiosta. Uskomaton tilaihmeemme, Suzuki Baleno, osoitti jälleen kerran muuntautumiskykynsä, kun lastasin kaikki 19 rullaa auton sisälle. Kuin maajussi ikään, ajelin jouset pohjassa kotiin.
Multa oli kasteltu valmiiksi, joten nurmirullat vain leviteltiin pihalle. Jyrän virkaa toimittivat omat jalkani. Tämän jälkeen nurmea kasteltiin muutama päivä ja VOLAA: pihamme oli kuin elokuvista. Nurmi oli hieno.
Ratkaisu on osoittautunut hyväksi, nurmi vihertää hyvin ja on kiinnittynyt maahan oikein mainiosti. Ensi kevät tietenkin näyttää, onko meillä ensi kesänä myös vihreä nurmi, mutta olen todella tyytyväinen tehtyyn ratkaisuun.
Hintaa nurmikolle tuli muistaakseni noin 90 €. Halpaa kuin sipuli.
ps. Meillä oli tänä kesänä ensi kertaa pieni viljelyspalsta. Se jäi aivan liian vähälle hoidolle. Sadonkorjuun saalis oli noin 20 sipulia ja 20 perunaa. Porkkanat eivät kasvaneet mihinkään, valkosipulit katosivat maan uumeniin ja palstan edellisen omistajan maa-artisokat valloittivat kaikki paikat. Ensi kesänä uudelleen?
keskiviikkona, syyskuuta 23, 2009
Taas säästettiin
Eilinen sos. ja terveyslautakunnan kokous sujui odotetusti. Lautakunta hyväksyi kaikki esitykset äänestyksittä. Teknisiä muutoksia tehtiin talousarvioehdotukseen, mutta sisältö jäi ennalleen. Ensi vuonna Espoon sosiaali- ja terveystoimen toimintamenot ovat hieman yli puoli miljardia euroa ja vähenevät vajaat kolme miljoonaa vuoden 2009 tasosta. Tosin Espoossa toteutettavan väliaikaisen (sic!) veronkorotuksen tuotot, vajaat 13 milj. euroa, on tarkoitus suunnata osin sosiaali- ja terveydenhuollon toimialueelle, joten ensi vuoden toimintamenot ylittänevät hieman tämän vuoden tason. Tiukilla ollaan silti.
Minua jäi kokouksen jälkeen askarruttamaan erityisesti se, miten vanhusten kotihoito tulee pärjäämään ensi vuonna, kun tuottavuutta pyritään nostamaan. Kotihoitoa suunnataan eniten apua tarvitseville, mutta palvelutalojen käyntejä pyritään lisäämään aika runsaasti samaan aikaan. Saas nähdä miten siinä onnistutaan.
Vuoden 2010 talousarvion päätöksen yhteyteen lautakunta päätti yksimielisesti lisätä lausekkeen, jossa viitattiin Haukikotiin ja Ruusukotiin. Minulle ei ole lopullista sanamuotoa lausekkeesta – sitä muuten hinkattiin aika lailla – mutta idea siinä oli todeta, että Ruusukodin ja Haukikodin toiminnan jatkamisesta tai lopettamisesta ei päätetty tässä yhteydessä, vaan päätös tehdään myöhemmin. Lautakunta katsoi, että tässä tilanteessa ei voida ajatella näiden hoitopaikkojen lopettamista, kun paikoista on kova pula.
Sinällään tämän meidän päättämämme lauseke on ehkä turha ja saattaa taas aiheuttaa keskustelua siitä, mitä on päätetty ja mitä ei. Kun talousarviossa ei suoraa viitattu näihin yksittäisiin hoitokoteihin, niin lautakunta olisi voinut olla lisäämättä tämänkin lausekkeen. Asioista pitäisi päättää, silloin kun päätöksenteon aika on, eikä pyrkiä tekemään varmistelevia lausekkeita etukäteen. Tästä voi joku toinen lautakuntalainen olla eri mieltäkin, mutta näin minä sen koin. Yritin kertoa tämän myös lautakunnan kokouksessa, mutta olin toki hyväksymässä yksimielisesti lautakunnan päättämän lausekkeen.
Lautakunta päätti, että ensi vuoden alusta kotihoidontuen Espoo-lisää saa vain jos perheen kaikki alle kouluikäiset lapset hoidetaan kotona. Lisäksi tätä tavoitetta tukemaan valmistellaan vielä tänä vuonna lautakunnan päätettäväksi hoitopaikkatakuun käyttöönotto. Ei tietenkään ole kivaa tehdä tällaisia päätöksiä, mutta se on minusta oikeansuuntainen päätös. Espoo-lisä on tarkoitettu tukemaan lasten hoitamista kotona. Mielestäni pääsääntö tulisi olla, että jos vanhempi hoitaa yhtä lasta kotona, niin myös sisarusten tulisi olla kotihoidossa, eikä päivähoidossa. Espoo-lisän rajoittaminen tukee tätä ajattelua ja tässä taloudellisessa tilanteessa se on oikea – muttei mukava – päätös.
Minua jäi kokouksen jälkeen askarruttamaan erityisesti se, miten vanhusten kotihoito tulee pärjäämään ensi vuonna, kun tuottavuutta pyritään nostamaan. Kotihoitoa suunnataan eniten apua tarvitseville, mutta palvelutalojen käyntejä pyritään lisäämään aika runsaasti samaan aikaan. Saas nähdä miten siinä onnistutaan.
Vuoden 2010 talousarvion päätöksen yhteyteen lautakunta päätti yksimielisesti lisätä lausekkeen, jossa viitattiin Haukikotiin ja Ruusukotiin. Minulle ei ole lopullista sanamuotoa lausekkeesta – sitä muuten hinkattiin aika lailla – mutta idea siinä oli todeta, että Ruusukodin ja Haukikodin toiminnan jatkamisesta tai lopettamisesta ei päätetty tässä yhteydessä, vaan päätös tehdään myöhemmin. Lautakunta katsoi, että tässä tilanteessa ei voida ajatella näiden hoitopaikkojen lopettamista, kun paikoista on kova pula.
Sinällään tämän meidän päättämämme lauseke on ehkä turha ja saattaa taas aiheuttaa keskustelua siitä, mitä on päätetty ja mitä ei. Kun talousarviossa ei suoraa viitattu näihin yksittäisiin hoitokoteihin, niin lautakunta olisi voinut olla lisäämättä tämänkin lausekkeen. Asioista pitäisi päättää, silloin kun päätöksenteon aika on, eikä pyrkiä tekemään varmistelevia lausekkeita etukäteen. Tästä voi joku toinen lautakuntalainen olla eri mieltäkin, mutta näin minä sen koin. Yritin kertoa tämän myös lautakunnan kokouksessa, mutta olin toki hyväksymässä yksimielisesti lautakunnan päättämän lausekkeen.
Lautakunta päätti, että ensi vuoden alusta kotihoidontuen Espoo-lisää saa vain jos perheen kaikki alle kouluikäiset lapset hoidetaan kotona. Lisäksi tätä tavoitetta tukemaan valmistellaan vielä tänä vuonna lautakunnan päätettäväksi hoitopaikkatakuun käyttöönotto. Ei tietenkään ole kivaa tehdä tällaisia päätöksiä, mutta se on minusta oikeansuuntainen päätös. Espoo-lisä on tarkoitettu tukemaan lasten hoitamista kotona. Mielestäni pääsääntö tulisi olla, että jos vanhempi hoitaa yhtä lasta kotona, niin myös sisarusten tulisi olla kotihoidossa, eikä päivähoidossa. Espoo-lisän rajoittaminen tukee tätä ajattelua ja tässä taloudellisessa tilanteessa se on oikea – muttei mukava – päätös.
maanantaina, syyskuuta 21, 2009
Sos- ja terv.lautakunnan lista tiistaina 22.9
Ohessa huomisen kokouksen lista. Ennakkon keskustelua aiheuttanee eniten kohta kolme.
3. Vuoden 2010 talousarvio ja taloussuunnitelma vuosille 2010-2012 (KH/KV)
Lautakunnan päätettäväksi tuodaan esitys talousarvioksi ja taloussuunnitelmaksi, vastaukset raha-asia-aloitteisiin, vammais- ja vanhusneuvoston esityksiin sekä toimialan tavoitteet.
Sosiaali- ja terveystoimen toimintamenot vähenevät 2,6 milj. eurolla vuoden 2009 tasosta ja ne ovat noin 558 milj. euroa vuonna 2010. Vuonna 2011 menoja vähennetään 5,6 milj. euroa ja vuonna 2012 vastaavasti edellisestä vuodesta 2,8 milj. euroa. Strategiakauden keskeisin tavoite on parantaa kaupungin rahoitustasapainoa ja toteuttaa tuottavuusohjelma.
• Palvelut kohdistetaan niitä eniten tarvitseville, palvelutarve arvioidaan
• Palvelurakennetta uudistetaan: sähköistä asiointia lisätään, painopiste laitoshoidosta avohoitoon
• Palveluja keskitetään isompiin yksiköihin
• Puhelintavoitettavuus paranee
• Välittömän asiakastyön osuus työajasta kasvaa
• Henkilökunnan määrän pitää vähentyä 2 % vuonna 2010, jotta talouden tasapainotustavoite saavutetaan.
• Sosiaali- ja terveystoimesta siirtyy suomenkielinen päivähoito vuoden 2010 alussa sivistystoimeen.
4. Vuosien 2010 - 2014 investointiosan koneiden ja kaluston sekä aineettomien
hyödykkeiden esitykset (KH)
Lautakunta esittää kaupunginhallitukselle varattavaksi vuoden 2010 talousarvioon koneita ja kulustoa varten 1 476 000 € ja aineettomia hyödykkeitä varten 467 000 € määrärahaa.
5. Lausunto sosiaali- ja terveystoimen vuosien 2010 - 2014 investointiohjelmasta
Esitetään, että lautakunta antaa lausuntonsa kaupunginhallitukselle. Tilakeskuksen johtokunnan esittämä investointisuunnitelma sisältää kaikki sosiaali- ja terveyslautakunnan esittämät hankkeet. Muutokset koskevat lähinnä hankkeiden ajoitusta.
Lausunnossa esitetään eräiden hankkeen ajoituksen muuttamista sosiaali- ja
terveyslautakunnan aiemman esityksen mukaiseksi (Riilahden toimintakeskus, Auroran vastaanottokoti, Suviniityn ja Nepperinportin päiväkodit, Nuumäen hammashoitola ja päiväkoti). Käyttömenojen hillitsemiseksi esitetään Viherkodin laajennuksen siirtämistä vuoden 2014 jälkeen toteutettavaksi. Viherkodin peruskorjaus tulee toteuttaa vuosina 2011-2012.
Vuosina 2010 - 2014 esitetään toteutettavaksi Kauklahden, Soukan ja Tapiolan sekä
Leppävaaran alueille elä ja asu seniorikeskukset (vuokratilat). Espoon sairaala -hankkeen valmistelua varten on esitetty vuosille 2010 -2012 yhteensä 10,5 milj €. Hankkeen rahoituksesta päätetään tämän vuoden aikana.
Keväällä tilakeskuksesta saadun tiedon mukaan Kauklahden lähipalvelukeskuksen kunto on siinä määrin huono, ettei kiinteistö ole peruskorjattavissa. Lähipalvelukeskuksen terveyspalvelut annetaan nyt Samarian terveysasemalta. Palvelujen järjestäminen jatkossa sisältyy joulukuussa lautakuntaan tuotavaan palveluverkkosuunnitelmaan. Samoin Nuumäen päiväkodin ja hammashoitolan sijoittuminen arvioidaan osana palveluverkkosuunnitelmaa, päivähoidolle saattaa vapautua muita tiloja, jolloin ei tarvittaisi uudisrakentamista.
Nyt esitettävistä hankkeista Matinkylän terveysaseman laajennus ja Samarian laajennus perheiden taloksi tukevat merkittävästi palvelujen keskittämistä koskevia tavoitteita, samoin kuin vanhusten palvelujen Elä ja asu -seniorikeskusten toteuttaminen.
6. Lasten kotihoidon tuen harkinnanvaraisen Espoo-lisän maksuperusteiden
muuttaminen
Lautakunnalle esitetään kotihoidontuen Espoo-lisän ehtojen tiukentamista niin, että 1.1.2010 alkaen Espoo-lisää voi saada vain jos perheen kaikki alle kouluikäiset lapset hoidetaan kotona. Esiopetusikäinen lapsi voi osallistua samaan aikaan esiopetukseen. Jos kotihoidon tuella olevan lapsen sisaruksella on erityisen tuen tarve ja hänelle suositellaan päivähoitoa, voidaan perheelle maksaa Espoo-lisää, vaikka erityistä tukea tarvitseva sisarus olisi päivähoidossa.
Espoossa on lakisääteiseen kotihoidontukeen oikeutettuja lapsia vuosittain keskimäärin noin 5 300, joista perheen nuorimpia alle 3-vuotiaita lapsia noin 3 700 ja sisaruksia yhteensä 1 600. Helmikuussa 2009 kunnallisessa päivähoidossa oli noin 720 lasta, joiden toinen vanhempi oli kotona. Jos nämä lapset jäisivät kotihoitoon, Espoon päivähoitokustannukset alenisivat
vuodessa lähes 7,5 milj. euroa.
Esityksen mukaan Espoo-lisän suuruus ei muutu, kuntalisää maksettaisiin ensi vuonnakin 218,64 euroa kuukaudessa. Tällä hetkellä kotihoidon tuen kuntalisää maksetaan noin 20 prosentissa Suomen kunnista.
7. Lastensuojelun palvelurakenteiden kehittäminen 2009-2011
Lautakunnalle esitetään palvelurakenneuudistuksen hyväksymistä. Lisäksi esitetään, että Espoonlahden ja Honkamäen kiinteistöissä suunniteltuja lasten-/nuorisokotipalveluja toteutetaan ns. julkisena palveluvelvoitteena eli ilman kilpailutusta.
Espoon lastensuojelun palvelurakennetta halutaan uudistaa siten, että vähennetään huostaanottoja ja sijoituksia laitokseen. Sen sijaan lisätään tukea nuorille ja perheille heidän omassa ympäristössään. Avohuollon palveluja monipuolistetaan ja erityisesti nuorille kehitetään nykyistä intensiivisempiä ns. välimaaston palveluja. Pienet huostaan otetut lapset sijoitetaan ensisijaisesti perhehoitoon.
Espoossa noin puolet kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista on 13-15-vuotiaita. Tämänikäisten nuorten huostaanotto on todettu melko tehottomaksi keinoksi parantaa perheiden ja nuorten elämäntilannetta. Uutena ns. välimaaston palveluna aloitettiin viime keväänä 12-17-vuotiaille nuorille suunnattu päiväosasto, jota ylläpitää Kalliolan vastaanottokoti.
Esitetään, että vuonna 2010 Espoonlahden lastenkoti ja Honkamäen vastaanottokoti yhdistetään samoihin tiloihin Kivenlahteen palvelukeskukseksi, jossa tarjotaan vastaanottotoimintaa ja välimaaston palveluja. Tähän uuteen yksikköön tulee vastaanottokodin lisäksi päiväosasto ja tehostetun perhetyön ryhmä. Lisäksi keskus tarjoaa kriisi- ja kotiuttamispalveluja sekä kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten psykiatrista konsultaatiota. Ensi vuonna perustetaan myös 4 työntekijän muodostama intensiivistä kuntouttavaa työtä tekevä työryhmä, joka tarjoaa nuorille ja heidän perheilleen tiivistä tukea huostaanoton ehkäisemikseksi.
Pienille lapsille kehitetään vastaanottoperhe-toimintamallia, jotta vauvat ja pienet lapset voidaan sijoittaa pääsääntöisesti perheisiin.
Espoonlahden lastenkodilta vapautuviin tiloihin perustetaan 12-paikkainen lasten- ja nuorisokoti ja Honkamäen vastaanottokodin tiloihin seitsemänpaikkainen nuorisokoti yksityisen palveluntuottajan kanssa. Hankinta toteutetaan ensimmäistä kertaa julkisena palveluvelvoitteena. Tämä tarkoittaa, että hankintaa ei ole välttämätöntä kilpailuttaa tilanteissa, joissa tosiasiallisia palveluntarjoajia on rajoitettu määrä tai vain yksi.
8. Viranhaltijoiden päätösvallan käyttämistä yksilöasioissa koskevan säännön muuttaminen
Sosiaali- ja terveystoimen viranhaltijoiden päätösvallan käyttämistä yksilöasioissa koskevaa sääntöä (delegointisääntö) esitetään muutettavaksi lapsiperheiden kotipalvelun ja tukipalvelun asiakasmaksupäätösten osalta 1.9.2009 lukien siten, että asiakasmaksujen päätöksenteko tapahtuu taloushallinnossa.
Valmistelijat/lisätietoja: lakimies Eila Mustonen, puh. (09) 816 23006
9. Etelä-Suomen lääninhallituksen auditointiraportti Espoon seudun elintarvikevalvonnasta
Esitetään, että lautakunta merkitsee tiedoksi. Lääninhallituksen mukaan auditoinnin perusteella henkilöstövoimavarat eivät riitä Espoon seudun elintarvikevalvonnan hoitamiseksi. Tarkastustavoitteista toteutui viime vuonna puolet. Lääninhallituksen mukaan Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnan on tarpeen päättää, miten velvoitteet aiotaan hoitaa ja esittää tarvittaessa toimenpiteet lisähenkilöstön saamiseksi.
10. Sosiaali- ja terveyslautakunnan alaisten jaostojen sekä sosiaali- ja terveystoimen
toimialaan kuuluvien päätösten laillisuus
Lautakunta valvoo päätösten laillisuuden.
11. Sosiaali- ja terveyslautakunnalle tiedoksi saapuneet asiat, päätökset ja kirjelmät
Lautakunta merkinnee tiedoksi.
12. Valtuustoaloite Kaski ryhmä ry:n toiminnan jatkamisesta (KH/KV)
17 valtuutettua esittää että Espoon kaupunki selvittää kiireellisesti, miten se voisi turvata Kaski- ryhmä ry:n toiminnan jatkumisen. Kaski-ryhmä on espoolainen yhdistys jonka tavoitteena on toimintakyvyn palautuminen talousongelmaisille järjestämällä tukea ja vertaisryhmätoimintaa. Vastauksen mukaan kaupunki pyrkii mahdollisuuksiensa mukaan edistämään, että yhdistys saisi rahoitusta RAY:lta ja TE-keskukselta. Lautakunta päättää vuosittain avustusmäärärahojen jaosta.
Esityslista ja päätökset:
http://www.espoo.fi/asianhallinta.asp?path=1;28;11866;11869;549;689;787;892
3. Vuoden 2010 talousarvio ja taloussuunnitelma vuosille 2010-2012 (KH/KV)
Lautakunnan päätettäväksi tuodaan esitys talousarvioksi ja taloussuunnitelmaksi, vastaukset raha-asia-aloitteisiin, vammais- ja vanhusneuvoston esityksiin sekä toimialan tavoitteet.
Sosiaali- ja terveystoimen toimintamenot vähenevät 2,6 milj. eurolla vuoden 2009 tasosta ja ne ovat noin 558 milj. euroa vuonna 2010. Vuonna 2011 menoja vähennetään 5,6 milj. euroa ja vuonna 2012 vastaavasti edellisestä vuodesta 2,8 milj. euroa. Strategiakauden keskeisin tavoite on parantaa kaupungin rahoitustasapainoa ja toteuttaa tuottavuusohjelma.
• Palvelut kohdistetaan niitä eniten tarvitseville, palvelutarve arvioidaan
• Palvelurakennetta uudistetaan: sähköistä asiointia lisätään, painopiste laitoshoidosta avohoitoon
• Palveluja keskitetään isompiin yksiköihin
• Puhelintavoitettavuus paranee
• Välittömän asiakastyön osuus työajasta kasvaa
• Henkilökunnan määrän pitää vähentyä 2 % vuonna 2010, jotta talouden tasapainotustavoite saavutetaan.
• Sosiaali- ja terveystoimesta siirtyy suomenkielinen päivähoito vuoden 2010 alussa sivistystoimeen.
4. Vuosien 2010 - 2014 investointiosan koneiden ja kaluston sekä aineettomien
hyödykkeiden esitykset (KH)
Lautakunta esittää kaupunginhallitukselle varattavaksi vuoden 2010 talousarvioon koneita ja kulustoa varten 1 476 000 € ja aineettomia hyödykkeitä varten 467 000 € määrärahaa.
5. Lausunto sosiaali- ja terveystoimen vuosien 2010 - 2014 investointiohjelmasta
Esitetään, että lautakunta antaa lausuntonsa kaupunginhallitukselle. Tilakeskuksen johtokunnan esittämä investointisuunnitelma sisältää kaikki sosiaali- ja terveyslautakunnan esittämät hankkeet. Muutokset koskevat lähinnä hankkeiden ajoitusta.
Lausunnossa esitetään eräiden hankkeen ajoituksen muuttamista sosiaali- ja
terveyslautakunnan aiemman esityksen mukaiseksi (Riilahden toimintakeskus, Auroran vastaanottokoti, Suviniityn ja Nepperinportin päiväkodit, Nuumäen hammashoitola ja päiväkoti). Käyttömenojen hillitsemiseksi esitetään Viherkodin laajennuksen siirtämistä vuoden 2014 jälkeen toteutettavaksi. Viherkodin peruskorjaus tulee toteuttaa vuosina 2011-2012.
Vuosina 2010 - 2014 esitetään toteutettavaksi Kauklahden, Soukan ja Tapiolan sekä
Leppävaaran alueille elä ja asu seniorikeskukset (vuokratilat). Espoon sairaala -hankkeen valmistelua varten on esitetty vuosille 2010 -2012 yhteensä 10,5 milj €. Hankkeen rahoituksesta päätetään tämän vuoden aikana.
Keväällä tilakeskuksesta saadun tiedon mukaan Kauklahden lähipalvelukeskuksen kunto on siinä määrin huono, ettei kiinteistö ole peruskorjattavissa. Lähipalvelukeskuksen terveyspalvelut annetaan nyt Samarian terveysasemalta. Palvelujen järjestäminen jatkossa sisältyy joulukuussa lautakuntaan tuotavaan palveluverkkosuunnitelmaan. Samoin Nuumäen päiväkodin ja hammashoitolan sijoittuminen arvioidaan osana palveluverkkosuunnitelmaa, päivähoidolle saattaa vapautua muita tiloja, jolloin ei tarvittaisi uudisrakentamista.
Nyt esitettävistä hankkeista Matinkylän terveysaseman laajennus ja Samarian laajennus perheiden taloksi tukevat merkittävästi palvelujen keskittämistä koskevia tavoitteita, samoin kuin vanhusten palvelujen Elä ja asu -seniorikeskusten toteuttaminen.
6. Lasten kotihoidon tuen harkinnanvaraisen Espoo-lisän maksuperusteiden
muuttaminen
Lautakunnalle esitetään kotihoidontuen Espoo-lisän ehtojen tiukentamista niin, että 1.1.2010 alkaen Espoo-lisää voi saada vain jos perheen kaikki alle kouluikäiset lapset hoidetaan kotona. Esiopetusikäinen lapsi voi osallistua samaan aikaan esiopetukseen. Jos kotihoidon tuella olevan lapsen sisaruksella on erityisen tuen tarve ja hänelle suositellaan päivähoitoa, voidaan perheelle maksaa Espoo-lisää, vaikka erityistä tukea tarvitseva sisarus olisi päivähoidossa.
Espoossa on lakisääteiseen kotihoidontukeen oikeutettuja lapsia vuosittain keskimäärin noin 5 300, joista perheen nuorimpia alle 3-vuotiaita lapsia noin 3 700 ja sisaruksia yhteensä 1 600. Helmikuussa 2009 kunnallisessa päivähoidossa oli noin 720 lasta, joiden toinen vanhempi oli kotona. Jos nämä lapset jäisivät kotihoitoon, Espoon päivähoitokustannukset alenisivat
vuodessa lähes 7,5 milj. euroa.
Esityksen mukaan Espoo-lisän suuruus ei muutu, kuntalisää maksettaisiin ensi vuonnakin 218,64 euroa kuukaudessa. Tällä hetkellä kotihoidon tuen kuntalisää maksetaan noin 20 prosentissa Suomen kunnista.
7. Lastensuojelun palvelurakenteiden kehittäminen 2009-2011
Lautakunnalle esitetään palvelurakenneuudistuksen hyväksymistä. Lisäksi esitetään, että Espoonlahden ja Honkamäen kiinteistöissä suunniteltuja lasten-/nuorisokotipalveluja toteutetaan ns. julkisena palveluvelvoitteena eli ilman kilpailutusta.
Espoon lastensuojelun palvelurakennetta halutaan uudistaa siten, että vähennetään huostaanottoja ja sijoituksia laitokseen. Sen sijaan lisätään tukea nuorille ja perheille heidän omassa ympäristössään. Avohuollon palveluja monipuolistetaan ja erityisesti nuorille kehitetään nykyistä intensiivisempiä ns. välimaaston palveluja. Pienet huostaan otetut lapset sijoitetaan ensisijaisesti perhehoitoon.
Espoossa noin puolet kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista on 13-15-vuotiaita. Tämänikäisten nuorten huostaanotto on todettu melko tehottomaksi keinoksi parantaa perheiden ja nuorten elämäntilannetta. Uutena ns. välimaaston palveluna aloitettiin viime keväänä 12-17-vuotiaille nuorille suunnattu päiväosasto, jota ylläpitää Kalliolan vastaanottokoti.
Esitetään, että vuonna 2010 Espoonlahden lastenkoti ja Honkamäen vastaanottokoti yhdistetään samoihin tiloihin Kivenlahteen palvelukeskukseksi, jossa tarjotaan vastaanottotoimintaa ja välimaaston palveluja. Tähän uuteen yksikköön tulee vastaanottokodin lisäksi päiväosasto ja tehostetun perhetyön ryhmä. Lisäksi keskus tarjoaa kriisi- ja kotiuttamispalveluja sekä kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten psykiatrista konsultaatiota. Ensi vuonna perustetaan myös 4 työntekijän muodostama intensiivistä kuntouttavaa työtä tekevä työryhmä, joka tarjoaa nuorille ja heidän perheilleen tiivistä tukea huostaanoton ehkäisemikseksi.
Pienille lapsille kehitetään vastaanottoperhe-toimintamallia, jotta vauvat ja pienet lapset voidaan sijoittaa pääsääntöisesti perheisiin.
Espoonlahden lastenkodilta vapautuviin tiloihin perustetaan 12-paikkainen lasten- ja nuorisokoti ja Honkamäen vastaanottokodin tiloihin seitsemänpaikkainen nuorisokoti yksityisen palveluntuottajan kanssa. Hankinta toteutetaan ensimmäistä kertaa julkisena palveluvelvoitteena. Tämä tarkoittaa, että hankintaa ei ole välttämätöntä kilpailuttaa tilanteissa, joissa tosiasiallisia palveluntarjoajia on rajoitettu määrä tai vain yksi.
8. Viranhaltijoiden päätösvallan käyttämistä yksilöasioissa koskevan säännön muuttaminen
Sosiaali- ja terveystoimen viranhaltijoiden päätösvallan käyttämistä yksilöasioissa koskevaa sääntöä (delegointisääntö) esitetään muutettavaksi lapsiperheiden kotipalvelun ja tukipalvelun asiakasmaksupäätösten osalta 1.9.2009 lukien siten, että asiakasmaksujen päätöksenteko tapahtuu taloushallinnossa.
Valmistelijat/lisätietoja: lakimies Eila Mustonen, puh. (09) 816 23006
9. Etelä-Suomen lääninhallituksen auditointiraportti Espoon seudun elintarvikevalvonnasta
Esitetään, että lautakunta merkitsee tiedoksi. Lääninhallituksen mukaan auditoinnin perusteella henkilöstövoimavarat eivät riitä Espoon seudun elintarvikevalvonnan hoitamiseksi. Tarkastustavoitteista toteutui viime vuonna puolet. Lääninhallituksen mukaan Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnan on tarpeen päättää, miten velvoitteet aiotaan hoitaa ja esittää tarvittaessa toimenpiteet lisähenkilöstön saamiseksi.
10. Sosiaali- ja terveyslautakunnan alaisten jaostojen sekä sosiaali- ja terveystoimen
toimialaan kuuluvien päätösten laillisuus
Lautakunta valvoo päätösten laillisuuden.
11. Sosiaali- ja terveyslautakunnalle tiedoksi saapuneet asiat, päätökset ja kirjelmät
Lautakunta merkinnee tiedoksi.
12. Valtuustoaloite Kaski ryhmä ry:n toiminnan jatkamisesta (KH/KV)
17 valtuutettua esittää että Espoon kaupunki selvittää kiireellisesti, miten se voisi turvata Kaski- ryhmä ry:n toiminnan jatkumisen. Kaski-ryhmä on espoolainen yhdistys jonka tavoitteena on toimintakyvyn palautuminen talousongelmaisille järjestämällä tukea ja vertaisryhmätoimintaa. Vastauksen mukaan kaupunki pyrkii mahdollisuuksiensa mukaan edistämään, että yhdistys saisi rahoitusta RAY:lta ja TE-keskukselta. Lautakunta päättää vuosittain avustusmäärärahojen jaosta.
Esityslista ja päätökset:
http://www.espoo.fi/asianhallinta.asp?path=1;28;11866;11869;549;689;787;892
perjantaina, syyskuuta 18, 2009
Hieno reissu
Vaellusreissumme Utsjoelle, Paistuntureille ja Kevon kanjoniin oli hieno. Säät suosivat, maisemat olivat kauniita ja vaihtelevia ja vaelluskaverikin oli ok. Tässä yksi kuva, yritän kirjoittaa pienen matkakertomuksen hieman myöhemmin.
Kyllä Lapissa on mukavaa...
perjantaina, syyskuuta 11, 2009
Kohti Lappia
Lähden tänään pitkästä aikaa vaellusreissulle. Ennen lasten syntymää kävin säännöllisesti 1-2 vuodessa vaeltamassa Lapissa ja vähän myös Norjassa sekä Ruotsissa, mutta nyt aikaa pidemmille reissuille ei enää tahdo löytyä.
Mutta nyt löytyi. Täältä tullaan Utsjoki ja Paistuntureiden erämaa. Ihan sama vaikka sataisi vettä, kyllä muutama päivä kestetään. Pois työhuolet ja politiikka, nyt nautitaan luonnosta.
Katsotaan, jospa saisin jonkinlaisen vaelluskertomuksen tehtyä.
Mutta nyt löytyi. Täältä tullaan Utsjoki ja Paistuntureiden erämaa. Ihan sama vaikka sataisi vettä, kyllä muutama päivä kestetään. Pois työhuolet ja politiikka, nyt nautitaan luonnosta.
Katsotaan, jospa saisin jonkinlaisen vaelluskertomuksen tehtyä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)