tiistaina, maaliskuuta 28, 2017

Espoo- lottovoittajien kaupunki

Espoolainen koululainen on eräänlainen lottovoittaja. Hän pääsee kouluun, joista kaikki kuuluvat Suomen parhaimpiin. Espoo panostaa opetukseen enemmän varoja kuin moni muu kunta, se näkyy hyvinä oppimistuloksina ja vanhempien tyytyväisyytenä. Vanhemmat ovat erittäin tyytyväisiä niin ala- kuin yläkouluihin Espoossa.

Olen lähikoulujen puolustaja. Minusta niin lasten, vanhempien kuin Espoonkin kannalta on järkevintä, että lapset menevät omaan lähikouluunsa. En halua edistää koulushoppailua, jossa vanhemmat pyrkivät saamaan lapsensa johonkin muuhun kuin omaan lähikouluunsa. En kannata valinnanvapauden lisäämistä kouluvalinnoissa. En ole erikoiskoulujen suuri ystävä. Elän niin kuin opetan (toisin kuin moni muu ) . Omassa lähikoulussa lapset välttyvät turhalta matkustamiselta, saavat kavereita omalta alueelta ja vanhemmatkin hyvässä tapauksessa tutustuvat oman alueensa ihmisiin vähän paremmin.

Hyvä lähikoulu ei ole pelkkä lasten koulu, vaan se voi nostaa ylpeyttä ja identiteettiä omasta asuinalueesta.  Koulu voi myös toimia Espoon kaltaisessa nuoressa ja hajanaisessa kaupungissa liimana, joka sitoo asukkaita toisiinsa.  Asun Sunassa, jossa olemme todella ylpeitä omasta lähikoulustamme. Koulu on pitkäjänteisellä toiminnallaan onnistunut luomaan todellisen Sunan koulun hengen. Koululla on aktiivista kerhotoimintaa, josta hieno esimerkki on koulun kuoro. Jokainen lapsi, laulutaidosta riippumatta, pääsee mukaan kuoron toimintaan.  Asuinalueella, jossa on vähän muita palveluita, lähikoulun merkitys korostuu.  Asukkaat ovat ylpeitä koulustaan ja samalla omasta asuinalueestaan.


Minusta paras lähikoulu on sellainen, jossa taustaltaan erilaiset lapset kohtaavat toisensa. Se on peruskoulumme vahvuus, ei heikkous. Se on myös koko suomalaisen yhteiskunnan vahvuus. Mitä enemmän kohtaamme toisenlaisia ihmisiä, sitä enemmän ymmärrämme toisiamme kuplamme ulkopuolelta. 

Käärme on kuitenkin jo luikerrellut paratiisiin.  Espoossa on 78 suomenkielistä alakoulua ja koulujen välillä on eroja. Oppilaiden välillä on eroja. Alueiden välillä on eroja. Emme saa antaa erojen kasvaa liikaa, sillä silloin vanhemmat alkavat välttämään tiettyjä lähikouluja. Tätä tapahtuu myös Espoossa, mutta ei niin paljon kuin esimerkiksi Helsingissä.

Koulujen väliset erot erilaisissa testeissä eivät ole julkisia, hyvä niin. En kaipaa mitään koulurankinglistoja. Tiedämme, että yleisopetuksen oppilaat saavat huomattavasti parempia tuloksia eri testeissä kuin äidinkieleltään muuta kuin suomea puhuvat ja erityisopetuksen oppilaat. Samoin erityisesti 4. luokalla olevien espoolaistyttöjen tulokset ovat parempia kuin poikien (pojistakin on siis syytä olla huolissaan).

Lasten tasa-arvoisempia mahdollisuuksia yritetään edistää Espoossa valtion erityisavustuksella, jota on myönnetty kouluille erilaisen asukasrakennetta kuvaavien mittareiden avulla. Köyhä Suomen valtio avustaa rikasta Espoota noin 2,1 miljoonalla eurolla lukuvuonna 2016-2017. Tätä avustusta käytetään resurssiopettajien palkkaamiseen, jotta oppilaat saisivat tukea omassa lähikoulussaan.


Vaikka sinulla ja lapsillasi menee hyvin, muista se, että kaikilla ei mene.  Eriarvoisuuden vähentäminen lasten välillä tulee olemaan iso haaste tulevalla valtuustokaudella. Osalla espoolaisista lapsista on selviä puutteita Suomen kielen ja lukutaidon osaamisessa. Valtion erityisavustuksen varaan emme voi laskea loputtomiin, vaan meidän on löydettävä oma tapamme tukea lapsia eri lähikouluissa.  

Kukaan lapsi ei saa joutua paitsioon. 


perjantaina, maaliskuuta 24, 2017

Asuminen halpenee vain kaavoittamalla

Meidän kaikkien tuloista asuminen vei leijonaosan. Asuminen niin omistus- kuin vuokra-asunnossa on tavalliselle ihmiselle kallista Espoossa, kasvavassa kaupungissa. Ja se ei siitä muuksi muuta, ellemme lisää asuntojen kaavoitusta roimasti.

Espoon ongelma on ollut vuosikymmenet nihkeä suhtautuminen vuokralla asuviin. Tontteja vuokra-asunnoille ei tunnu löytyvän millään, ja jos löytyy, ne ovat yleensä huonoja ja kalliita rakentaa. Siksi Espoossa on vain muutamina vuosina pystytty rakentamaan tavoiteltu määrä vuokra-asuntoja.  Kun ei ole ollut riittävästi poliittista tahtoa, niin tuloksia ei ole tullut. Tähän on tultava muutos.


Omistusasumisen puolella tilanne ei ole paljon parempi. Espooseen muuttaa yli 4000 ihmistä vuosittain, väestö kasvaa kovalla vauhdilla, eikä asuntoja ole kaavoitettu riittävästä kasvavan kaupungin ihmisten tarpeisiin.  On tärkeää kaavoittaa ja rakentaa uusia isoja asuinalueita, kuten Keran ja Finnoon alue, ja samalla täydennysrakentaa vanhoja alueita. On koko ajan kasvatettava kaupungin kaavavarantoa, sillä me tarvitsemme kymmeniä tuhansia uusia asuntoja tulevina vuosina.
 
Me rakennamme tulevaisuuden Espoota omille lapsillemme ja uusille muualta muuttaville espoolaisille. Jos oikeasti haluamme, että myös he pystyvät asumaan kohtuuhintaisissa asunnoissa Espoossa, meidän lisättävä asuntojen kaavoittamista. Se on vastuullista ja tulevaisuuteen katsovaa politiikan tekoa.


Antti Aarnio

Liikunta- ja nuorisolautakunnan pj 

(Kirjoitus julkaistu Espoon demarien Ruusu-vaalilehdessä 25.3.2017) 

tiistaina, maaliskuuta 21, 2017

Vihreää somepolitiikkaa parkkipaikoista

Maanantaina 20.3 valtuuston kokouksessa käytiin kovaa keskustelua autojen parkkipaikoista, joista tuntuu juttua riittävän vuodesta toiseen. Jälkiseuraamukset olivat mielenkiintoiset ja kuvaavat nykyistä some-ajan politiikantekoa.

Mistä kaikki alkoi?


Parkkipaikkoihin eksyttiin vähän mutkan kautta. Käsittelyssä oli Kari Uotilan (vas) valtuustoaloite opiskelija-asumisen tuotanto-ohjelmasta. Arvostamani  Kari oli tehnyt valtuustoaloitteen, jossa esitettiin, että Espoo laatii pitkäjänteisen ja kunniahimoisen opiskelija-asuntojen tuotanto-ohjelman ja kartoittaa ohjelman laatimisen yhteydessä opiskelija-asuntojen keskeiset pullonkaulat sekä esittää keinot, jolla voidaan jatkossa taata riittävät opiskelija-asuntojen rakentamisedellytykset Espoossa.

Vastaus valtuustoaloitteeseen oli hyväksytty kaupunginhallituksessa ja vastaus oltiin hyväksymässä myös valtuustossa.  Vastaus oli minusta ihan hyvä ja toimenpiteitä esittävä.

Kari teki kaksi toivomusta valtuustolle. Ensimmäisessä hän toivoi, että opiskelija-asuntojen tuotanto-ohjelma tuodaan valtuuston päätettäväksi vielä tänä vuonna. Toisessa hän toivoi, että selvitettäisiin pysäköintinormin keventämisen kautta vapautuvien parkkipaikkojen käyttämistä uusien opiskelija-asuntojen asuntojen rakentamiseen. 

Vihreiden Saara Hyrkkö teki myös kaksi toivomusta: 

"Valtuusto toivoo, että opiskelija-asuntoihin sovelletaan tavallista kevyempää parkkipaikkanormia ja että erinomaisten joukkoliikenneyhteyksien äärelle voidaan jatkossakin kaavoittaa myös kokonaan autottomia opiskelija-asuntokohteita, kuten Tapiolan Tuuliniityssä
sekä
Valtuusto toivoo, että kaupunki osaltaan varmistaa, että laadittavan suunnitelman mukaisilla opiskelija-asunnoilla on tosiasialliset edellytykset toteutua ja että opiskelija-asuntojen tuottajat ovat jatkossakin tiiviisti mukana Espoon opiskelija-asuntotuotannon suunnittelussa.

Keskustelu lähti lapasesta, kuten se lähtee joka kerta pysäköinnistä keskusteltaessa. Persulainen taksikuski ja vihreä nainen ovat parkkipaikoista keskusteltaessa hyvin kaukana toisistaan. Kumpikaan ei jousta tuumaakaan.

Vihdoin päästiin äänestämään. Kari Uotilan toivomukset valtuuston enemmistö jyräsi, pääosin persujen ja kokoomuslaisten äänillä. Hyrkön toivomuksia vastustivat yhä persut ja kokoomuslaiset, myös muut demarit itseäni lukuun ottamatta vastustivat ainakin toivomusta, jossa esitettiin mahdollisuutta kaavoittaa kokonaan autottomia opiskelija-asuntokohteita. Ryhmäni demareita luultavasti epäilytti ehdoton linjaus täysin autopaikattomista  opiskelija-asuntokohteista, itse olen valmis kokeilemaan myös sitä.

Jälkipelit somessa

Vihreät osaavat käyttää somea erittäin hyvin ja niin he tekivät nytkin. Räväköillä mainostetuilla postauksilla muutamat vihreät valtuutetut loivat mielikuvaa, että vain he puolustivat opiskelija-asuntojen rakentamista. "Enemmistö valtuutetuista vastustaa opiskelija-asuntojen rakentamista! Kokoomus, perussuomalaiset ja demarit torppasivat ehdotuksia, joilla edistettäisiin kohtuuhintaista vuokra-asumista. Onneksi tulee kuntavaalit!"

Tämä oli kuntavaaleihin liittyvä operaatio, hyvä sellainen, vihreiltä. Näin luodaan kuvaan edistyksellisestä puolueesta, joka on aina hyvien asioiden puolella. 


Muuten hyvä, mutta vihreät unohtivat tarkoituksella sen, että kaupunkisuunnittelulautakunnassa päätettiin tammikuussa, että Otaniemen opiskelija-asuntojen tulevaa autopaikkanormia kevennettiin merkittävästi. Se on nyt yhteneväinen Helsingin kanssa. 

 Se oli kaupunginsuunnittelulautakunnalta hyvä linjaus ja edistää uusien, aiempaa edullisempien opiskelija-asuntojen rakentemista tulevaisuudessa. Tämä on meidän demareiden tavoite.

Asiat etenevät yleensä parhaiten ilman turhaa kouhkaamista. 


L
Ta




perjantaina, maaliskuuta 17, 2017

Mitä se kaupungille kuuluu, jos harrastaminen on liian kallista

Minusta kuuluu ja siksi vaaliesitteessäni lukee ”Jos sä et halpuuta harrastamista, joku joutuu aina paitsioon”. Mitä enemmän suljemme lapsilta mahdollisuuksia elämässä, sitä huonommin asiat minusta ovat. Mitä harvemmalla lapsella on tasa-arvoisemmat mahdollisuudet kokeilla ja harrastaa eri juttuja, sitä paskempi paikka Espoo on.  Minulla oli lapsena mahdollisuus kokeilla ja harrastaa erilaisia asioita, haluan mahdollistaa sen muillekin.

Yli neljän vuoden kokemuksella liikunta- ja nuorisolautakunnan puheenjohtajana totean, että kaupungin ainoa mahdollisuus halpuuttaa lasten ja nuorten harrastamista on tarjota edullisia tiloja harrastamiselle. Loppu on harrastusten järjestäjistä kiinni, siitä miten he pitävät harrastusten kuluja kurissa omalla toiminnallaan.


Espoo on untuvikko kaupunki, jossa päättäjät vuosikymmeniä sitten viisauksissaan päättivät, että isot liikuntainvestoinnit toteutetaan yhdessä urheiluseurojen kanssa. Kaupunki takaa lainat ja seurat rakennuttavat hallit. Tietyllä tavalla se on ollut menestystarina, esimerkiksi jalkapallossa olosuhteet ovat varmasti Suomen parhaimpien joukossa. Kolikon kääntöpuoli on, että halli-investoinnit rahoitetaan harrastajien maksuilla eli perheet maksavat loppukädessä viulut. Pieni porukka maksaa investoinnit, jotka minusta kuuluvat kaupungin maksettavaksi. Kaupunki toki avustaa seuroja avustuksilla, joita ei millään saada nousemaan tavoitellulle tasolle. Ja vielä haasteellisemmaksi se tulee tulevaisuudessa.

Siksi muutimme kaupungin avustusjärjestelmää siten, että kaupungin tilojen maksuja nostettiin, jotta avustuksiin saatiin lisää rahaa. Halpojen tilojen käyttäjiltä otetaan vähän enemmän, jotta kalliissa yksityisissä tiloissa harrastavia voidaan tukea enemmän. Toisten mielestä se epäoikeudenmukaista, toisten taas oikeudenmukaista. Tämä oli minusta kertaratkaisu, eikä näin voida tehdä enää tulevaisuudessa. Kaupungin tilojen vuokria ei ole enää syytä nostaa, eikä avustuksia siirrellä harrastajilta toisille.

Mitä enemmän espoolaisten lasten harrastaminen keskittyy yksityiseltä sektorilta vuokrattuihin (liikuntakeskuksiin, kulttuurin vuokraamiin tiloihin jne) sitä kalliimmaksi lasten harrastaminen tulee - takuuvarmasti.

Minun ratkaisuehdotukseni ovat yksinkertaiset. Kun uusia kouluja rakennetaan – ja niitä rakennetaan paljon tulevaisuudessa – erityistä huomiota pitää kiinnittää siihen, että liikuntasalit rakennetaan riittävän isoiksi. Mitä isompi kenttä, sitä laajemmalle harrastejoukolle se sopii. Samoin koulujen yhteyteen on järkevä varata tiloja myös muulle harrastetoiminnalle kuin liikunnalle. Partiokolo partiolaisille tai vaikkapa tila kuvataidekerholle.  


Toiseksi pitää tunnustaa tosiasiat. Kasvava Espoon kaupunki tarvitsee ainakin kaksi isoa kaupungin harrastuskeskusta, jossa lapset ja nuoret voivat temmeltää edullisesti kulttuurin ja liikunnan parissa. Toisen tarvitsemme metron (Suomenoja/Finnoo?) varteen ja toisen junaradan varteen (Kera?) .  Emme tarvitse toista Esportcenteriä  tai Helsingin kaupungin liikuntamyllyn kopiota, vaan toteutamme oman 2020-luvun harrastuskeskuksen kaupungin omana rakennuksena ja toimintana. 

torstaina, maaliskuuta 09, 2017

Miljardivelkainen Espoo

Tiesitkö, että Espoon kaupungin velkamäärän odotetaan ylittävän miljardi euroa vuonna 2018? Et luultavasti, koska kuntavaaleissa talouskeskustelu on olematonta. Rahaa tuntuu olevan kaikilla ja kaikille – tunnustan tähän itsekin sortuneeni.

Espoon kaupunki on niin iso, että sen taloudellisen tilanteen seuraaminen vaatii paneutumista. Kaupungin velkamäärän ennustetaan ylittävän miljardin euron summan, mutta koko kaupungin konsernilla (Espoon kaupunkia, sen tytäryhteisöjä (27 kpl:lla), kuntayhtymiä (9) ja osakkuusyhteisöjä (21)) velkamäärä on jo nyt 2,7 miljardia euroa.  Koko konsernin tulot ovat 2,3 ja menot 2,2 miljardia euroa. Taseen loppusumma on 5,7 miljardia euroa. Ei siis puhuta mistään viikkorahoista!

Ystävät oikealla kauhistelevat Espoon velkamäärää, minä en, vaikka otsikosta voisi niin päätellä.  Kauhistelen sitä, kuinka vähäistä keskustelua kaupungin taloustilanteesta käydään ja sitä kuinka vaikeaksi kaupungin taloustilanteen seuraaminen on käymässä Espoon kaupungin konsernin laajetessa kuin pullataikina. On taseyksikköjä, rahastoja, kiinteistöyhtiöitä, elinkaarihankkeita ja uusia osakeyhtiöitä, jotka kaikki toimivat Espoon kaupungin konsernin sisällä.

 Mitä moniselkoisemmaksi Espoon kaupungin konsernirakenne muodostuu, sitä harvempi päättäjä pysyy kärryillä kaupungin taloudellisesta tilanteesta. Valta keskittyy virkamiehille ja taloudesta eniten ymmärtäville päättäjille, sillä mitä vähemmän tietää asioista, sitä harvemmin myös kyseenalaistaa asioita. Siksi minusta vaalikeskusteluissa pitää keskustella myös kaupungin taloudesta, sen tuloista ja menoista, kakun kasvattamisesta ja jakamisesta.  

Miksi en kauhistele miljardivelan kasvua? Juuri nyt Espoon lainakanta kasvaa, koska teemme kaupungin kasvua tukevia investointeja etupainotteisesti. Rakennamme Länsimetroa Kivenlahteen saakka, kunnostamme kunnallistekniikkaa, rakennamme uusia kouluja ja korjaamme vanhoja. Investointien avulla kaupunki kehittyy ja tulevaisuudessa saamme maanmyyntituloja, uusia työpaikkoja ja siten lisää verotuloja kaupungille. Se edellyttää onnistunutta elinkeinopolitiikkaa Espoolta. Minusta taloudellinen riski on kuitenkin hallinnassa (kannattaa lukea toisen demarin, Hannele Kerolan hyvä blogi, jossa hän tarkastelee asiaa hieman toisin).




Espoon kaupunki ei ole yritys, kaupungin tehtävä on luoda hyvinvointia meille asukkaille. Mutta kaupungin taloudenhoidon on oltava avointa, vastuullista ja pitkäjänteistä. Jos vene hörppää vettä, ensimmäisenä kastuvat aina ne, jotka istuvat veneen pohjalla. 

perjantaina, maaliskuuta 03, 2017

Loistavaa duunia Espoon nuorisotoimi!

Espoon kaupungin toimintaa arvostellaan usein, mutta kiitetään harvoin. Kerron esimerkin hyvästä toiminnasta, jolle minä osoitan kiitokset.  

Vuoden vaihteen molemmin puolin kuulimme huolestuttavia viestejä liittyen espoolaisiin nuoriin.  Sellon ympäristössä tapahtui erityisesti tyttöjen välisiä väkivaltatapauksia.  Sen jälkeen Matinkylän alueella tapahtui nuoren pahoinpitely ryhmäkodin edustalla ja tunnelma kiristyi nuorten parissa. Pelättiin kaiken maailman soturipellejen ja muiden ryhmien yhteenottoa. Osa nuorista oli vähän peloissaan.

Viranomaiset olivat hereillä. Sellon kauppakeskuksen yhteyteen perustettu Seppä-työryhmä, joka koostuu poliisin, kauppakeskusksen, vartijoiden ja kaupungin ja seurakuntien edustajista, päätti jalkautua enemmän kauppakeskuksessa pyörivien nuorten keskuuteen ja rauhoittaa läsnäolollaan tilannetta. 

Poliisi otti nuorisotoimeen yhteyttä ja pyysi kaupungin nuorisotoimea jalkautumaan, sillä heidä omat resurssinsa eivät riittäneen tilanteen rauhoittamiseen. Nopealla aikataululla nuorisotoimi organisoi yhteistyökumppaneiden kanssa aikuisia jalkautumaan nuorten pariin.  Nyt takana on yli kuukausi lähes joka iltaista jalkautumista nuorten parissa.

Tunnelmaa on saatu rauhoitettua. 

Minusta tämä on hyvä esimerkki nopeasti pystyyn pistetystä toiminnasta, johon on osallistunut monia tahoja. Jalkautuvia nuorisotyöntekijöitä on ollut Espoon nuorisopalvelusta, aseman lapsista, Espoon kirjastopalveluista, Securitakselta, Leppävaaran ja Olarin seurakunnista, Omnian etsivästä nuorisotyöstä ja Ohjaamosta.  

Minä en voi ottaa tästä toiminnasta mitään kunniaa, vaikka mieli tekeekin, vaan kaikki kunnia kuuluu Espoon nuorisotoimen virkamiehille. Hienoa duunia espoolaisten nuorten eteen!