Espoo- lottovoittajien kaupunki

Espoolainen koululainen on eräänlainen lottovoittaja. Hän pääsee kouluun, joista kaikki kuuluvat Suomen parhaimpiin. Espoo panostaa opetukseen enemmän varoja kuin moni muu kunta, se näkyy hyvinä oppimistuloksina ja vanhempien tyytyväisyytenä. Vanhemmat ovat erittäin tyytyväisiä niin ala- kuin yläkouluihin Espoossa.

Olen lähikoulujen puolustaja. Minusta niin lasten, vanhempien kuin Espoonkin kannalta on järkevintä, että lapset menevät omaan lähikouluunsa. En halua edistää koulushoppailua, jossa vanhemmat pyrkivät saamaan lapsensa johonkin muuhun kuin omaan lähikouluunsa. En kannata valinnanvapauden lisäämistä kouluvalinnoissa. En ole erikoiskoulujen suuri ystävä. Elän niin kuin opetan (toisin kuin moni muu ) . Omassa lähikoulussa lapset välttyvät turhalta matkustamiselta, saavat kavereita omalta alueelta ja vanhemmatkin hyvässä tapauksessa tutustuvat oman alueensa ihmisiin vähän paremmin.

Hyvä lähikoulu ei ole pelkkä lasten koulu, vaan se voi nostaa ylpeyttä ja identiteettiä omasta asuinalueesta.  Koulu voi myös toimia Espoon kaltaisessa nuoressa ja hajanaisessa kaupungissa liimana, joka sitoo asukkaita toisiinsa.  Asun Sunassa, jossa olemme todella ylpeitä omasta lähikoulustamme. Koulu on pitkäjänteisellä toiminnallaan onnistunut luomaan todellisen Sunan koulun hengen. Koululla on aktiivista kerhotoimintaa, josta hieno esimerkki on koulun kuoro. Jokainen lapsi, laulutaidosta riippumatta, pääsee mukaan kuoron toimintaan.  Asuinalueella, jossa on vähän muita palveluita, lähikoulun merkitys korostuu.  Asukkaat ovat ylpeitä koulustaan ja samalla omasta asuinalueestaan.

Minusta paras lähikoulu on sellainen, jossa taustaltaan erilaiset lapset kohtaavat toisensa. Se on peruskoulumme vahvuus, ei heikkous. Se on myös koko suomalaisen yhteiskunnan vahvuus. Mitä enemmän kohtaamme toisenlaisia ihmisiä, sitä enemmän ymmärrämme toisiamme kuplamme ulkopuolelta. 

Käärme on kuitenkin jo luikerrellut paratiisiin.  Espoossa on 78 suomenkielistä alakoulua ja koulujen välillä on eroja. Oppilaiden välillä on eroja. Alueiden välillä on eroja. Emme saa antaa erojen kasvaa liikaa, sillä silloin vanhemmat alkavat välttämään tiettyjä lähikouluja. Tätä tapahtuu myös Espoossa, mutta ei niin paljon kuin esimerkiksi Helsingissä.

Koulujen väliset erot erilaisissa testeissä eivät ole julkisia, hyvä niin. En kaipaa mitään koulurankinglistoja. Tiedämme, että yleisopetuksen oppilaat saavat huomattavasti parempia tuloksia eri testeissä kuin äidinkieleltään muuta kuin suomea puhuvat ja erityisopetuksen oppilaat. Samoin erityisesti 4. luokalla olevien espoolaistyttöjen tulokset ovat parempia kuin poikien (pojistakin on siis syytä olla huolissaan).

Lasten tasa-arvoisempia mahdollisuuksia yritetään edistää Espoossa valtion erityisavustuksella, jota on myönnetty kouluille erilaisen asukasrakennetta kuvaavien mittareiden avulla. Köyhä Suomen valtio avustaa rikasta Espoota noin 2,1 miljoonalla eurolla lukuvuonna 2016-2017. Tätä avustusta käytetään resurssiopettajien palkkaamiseen, jotta oppilaat saisivat tukea omassa lähikoulussaan.

Vaikka sinulla ja lapsillasi menee hyvin, muista se, että kaikilla ei mene.  Eriarvoisuuden vähentäminen lasten välillä tulee olemaan iso haaste tulevalla valtuustokaudella. Osalla espoolaisista lapsista on selviä puutteita Suomen kielen ja lukutaidon osaamisessa. Valtion erityisavustuksen varaan emme voi laskea loputtomiin, vaan meidän on löydettävä oma tapamme tukea lapsia eri lähikouluissa.  

Kukaan lapsi ei saa joutua paitsioon.