Siirry pääsisältöön

Mitä se kaupungille kuuluu, jos harrastaminen on liian kallista

Minusta kuuluu ja siksi vaaliesitteessäni lukee ”Jos sä et halpuuta harrastamista, joku joutuu aina paitsioon”. Mitä enemmän suljemme lapsilta mahdollisuuksia elämässä, sitä huonommin asiat minusta ovat. Mitä harvemmalla lapsella on tasa-arvoisemmat mahdollisuudet kokeilla ja harrastaa eri juttuja, sitä paskempi paikka Espoo on.  Minulla oli lapsena mahdollisuus kokeilla ja harrastaa erilaisia asioita, haluan mahdollistaa sen muillekin.

Yli neljän vuoden kokemuksella liikunta- ja nuorisolautakunnan puheenjohtajana totean, että kaupungin ainoa mahdollisuus halpuuttaa lasten ja nuorten harrastamista on tarjota edullisia tiloja harrastamiselle. Loppu on harrastusten järjestäjistä kiinni, siitä miten he pitävät harrastusten kuluja kurissa omalla toiminnallaan.


Espoo on untuvikko kaupunki, jossa päättäjät vuosikymmeniä sitten viisauksissaan päättivät, että isot liikuntainvestoinnit toteutetaan yhdessä urheiluseurojen kanssa. Kaupunki takaa lainat ja seurat rakennuttavat hallit. Tietyllä tavalla se on ollut menestystarina, esimerkiksi jalkapallossa olosuhteet ovat varmasti Suomen parhaimpien joukossa. Kolikon kääntöpuoli on, että halli-investoinnit rahoitetaan harrastajien maksuilla eli perheet maksavat loppukädessä viulut. Pieni porukka maksaa investoinnit, jotka minusta kuuluvat kaupungin maksettavaksi. Kaupunki toki avustaa seuroja avustuksilla, joita ei millään saada nousemaan tavoitellulle tasolle. Ja vielä haasteellisemmaksi se tulee tulevaisuudessa.

Siksi muutimme kaupungin avustusjärjestelmää siten, että kaupungin tilojen maksuja nostettiin, jotta avustuksiin saatiin lisää rahaa. Halpojen tilojen käyttäjiltä otetaan vähän enemmän, jotta kalliissa yksityisissä tiloissa harrastavia voidaan tukea enemmän. Toisten mielestä se epäoikeudenmukaista, toisten taas oikeudenmukaista. Tämä oli minusta kertaratkaisu, eikä näin voida tehdä enää tulevaisuudessa. Kaupungin tilojen vuokria ei ole enää syytä nostaa, eikä avustuksia siirrellä harrastajilta toisille.

Mitä enemmän espoolaisten lasten harrastaminen keskittyy yksityiseltä sektorilta vuokrattuihin (liikuntakeskuksiin, kulttuurin vuokraamiin tiloihin jne) sitä kalliimmaksi lasten harrastaminen tulee - takuuvarmasti.

Minun ratkaisuehdotukseni ovat yksinkertaiset. Kun uusia kouluja rakennetaan – ja niitä rakennetaan paljon tulevaisuudessa – erityistä huomiota pitää kiinnittää siihen, että liikuntasalit rakennetaan riittävän isoiksi. Mitä isompi kenttä, sitä laajemmalle harrastejoukolle se sopii. Samoin koulujen yhteyteen on järkevä varata tiloja myös muulle harrastetoiminnalle kuin liikunnalle. Partiokolo partiolaisille tai vaikkapa tila kuvataidekerholle.  


Toiseksi pitää tunnustaa tosiasiat. Kasvava Espoon kaupunki tarvitsee ainakin kaksi isoa kaupungin harrastuskeskusta, jossa lapset ja nuoret voivat temmeltää edullisesti kulttuurin ja liikunnan parissa. Toisen tarvitsemme metron (Suomenoja/Finnoo?) varteen ja toisen junaradan varteen (Kera?) .  Emme tarvitse toista Esportcenteriä  tai Helsingin kaupungin liikuntamyllyn kopiota, vaan toteutamme oman 2020-luvun harrastuskeskuksen kaupungin omana rakennuksena ja toimintana. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yhden luukun periaatteella kohtuutta ja oikeudenmukaisuutta ihmisille

Yksi luottamustehtävistäni Espoossa on yksilöasiainjaoston puheenjohtajuus. Jaostossa käsittelemme parin viikon välein kuntalaisten tekemiä valituksia saamiinsa etuus- tai palvelupäätöksiin. Pääasiassa asiat liittyvät kuljetustukiin, omaishoidon tukiin ja toimeentulotukeen.
Tämä tehtävä tuli minulle – kuten politiikassa usein – pyytämättä ja yllätyksenä, mutta on osoittautunut yllättävän opettavaiseksi ja mielenkiintoiseksi. Käsiteltävät asiat ovat toivottavasti opettaneet myös nöyryyttä, sillä niin vaikeita tilanteita ihmisillä on verrattuna omaan tilanteeseeni.

Toimeentulotukea koskevissa päätöksissä jaostomme on harvoin muuttanut virkamiesten päätöksiä. Suuri osa valituksista on tehty siksi, että valittaja ei ole ymmärtänyt, miten hänen toimeentulotukensa on laskettu ja mitkä tulot miltäkin ajalta on otettu huomioon. Näppituntumalla eniten valituksia aiheuttaa se, että ihmiset eivät hahmota minkä kuukauden tuloksia omat tulot lasketaan. Tarvetta neuvonnalle ja opastukselle on.

Kau…

Lommila, Lommila, Lommila

Espoon kaupunginvaltuustossa käsiteltiin tänään Karvasmäki, Lommila, asemakaavan muutoksen hyväksymistä. Lyhyesti kyse on siitä, että Espoon kaupunginhallitus otti ja muutti kaupunginsuunnitelulautakunnan päätöstä ns. Lommilan kaavasta. Kaupunginsuunnittelulautakunta oli linjannut, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määräksi 4000 kerrosneliömetriä. Eli että kauppakeskukseen ei tule Citymarkettia ja Prismaa. Nyt valtuustossa Jaana Leppäkorpi teki palautusesityksen, että "asemakaavan muutos palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määrä 4000 kerrosneliömetriin".
Ehkä hieman yllättäen valtuusto palautti asian uudelleen valmisteltavaksi. YES. Tämä oli Jaanalle hieno päätös hänen valtuustouralleen. Meille demareille jää iso aukko täytettäväksi kaupunginsuunnitteluasioissa Jaanan lähdön myötä.
Minunkin piti mennä vastustamaaan Lommilan suunnitelmaa ja valmistelin kiireessä oheisen puheen. Timo Soini kann…

Tosi Vihreä

Innokkaat blogilukijani kommentoivat taannoin, että kirjoita välillä niistä remonttiprojekteista, kun polittisia juttuja ei jaksa lukea. Mitä? Eikö kaikkia ihmisiä kiinnosta mitä Espoon sos. ja terveyslautakunta päättää? Ymmärrän yskän ja pyrin parantamaan tapani. Olen päättänyt, että yritän jotenkin raportoida mitä lautakunnassa tapahtuu, että jokin innokas kuntalainen voisi halutessaan lukea lautakunnan asioista tai ottaa yhteyttä. En aio sitä lopettaa, vaan jatkan katkeraan (?) loppuun saakka. Yritän omalta osaltani vaikuttaa siihen, että politiikka olisi avointa.

Kaunopuheisuus sivuun ja asiaan. Remonttiasioista on tosiaan tullut kirjoitettua aiottua vähemmän. Se ei meinaa sitä, etten olisi mitään tehnyt, sillä pientä projektia on totta kai ollut meneillään. Toukokuussa kyllästyin pienen vajaan 20 neliön nurmikkoon takapihallamme. Olin sitä kolme vuotta yrittänyt kasvattaa, aika huonolla menestyksellä. Kärsimättömyyttäni en aikoinaan tehnyt tarpeeksi huolellista työtä. Kuulostanee…