Nuija puheenjohtajana?

Elämä yllättää ja politiikka varsinkin. Kunnallisvaalien jälkeen olin viikon verran pettynyt, mikä varmasti näkyi tässäkin blogissa. Olin vaaleissa liikkeellä tosissani, joten olin pettynyt jäädessäni varavaltuutetuksi. Viikon verran sulattelin asiaa ja sen jälkeen politiikka alkoi taas kiinnostaa.  Sain kuitenkin 249 ääntä ja päädyin varavaltuutetuksi, paljon enemmän kuin monet muut ehdokkaat. Ymmärsin myös sen, että vaalien tulokseen ei saa suhtautua katkeruudella, äänestäjät valitsevat ehdokkaansa ja siihen on meidän tyytyminen.

Olin aluksi kiinnostunut kaupunginsuunnittelulautakunnan jäsenen paikasta. Puolueiden välisten neuvotteluiden jälkeen kävi ilmi, että meille demareille on tulossa kaksi lautakuntapuheenjohtajuutta, sosiaali- ja terveyslautakunnan ja liikunta- ja nuorisolautakunnan.  Minulta tiedusteltiin olenko käytettävissä liikunta- ja nuorisolautakunnan puheenjohtajaksi. Pienen harkinnan jälkeen päätin, että lähden tavoittelemaan sitä paikkaa. Puheenjohtajan paikka on mielestäni riviedustajan paikkaa merkittävämpi.  Ja niin Espoon sosialidemokraattien edustajisto valitsi minut ehdokkaaksi tähän puheenjohtajan tehtävään.  Kaupunginvaltuusto tietenkin päättää asiasta lopullisesti, mutta käytännössä valintani on selvä.

Kuntourheilijana liikunta-asiat ovat lähellä sydäntä, mutta ei minusta mitään urheilufanaatikkoa saa. En ole minkään tietyn lajin edustaja, vaikka pelaankin harrastejääkiekkoa, aivan samalla tavalla hiihdän kaupungin laduilla tai pyöräilen pyöräteillä. Minulle liikunta tuottaa iloa ja sitä pyrin edistämään myös lautakunnan puheenjohtajana.  Omien lasteni kautta erityisesti lasten ja nuorten liikuntamahdollisuuksien edistäminen kiinnostaa.  Nuorisoasioihin minun on perehdyttävä paremmin, mutta onneksi parikseni lautakuntaan toiseksi demarijäseneksi tulee Tipsu Sollasvaara, joka tuntee nuorisopuolen hyvin. Mielestäni muodostamme hyvän parin.

Hieman yllättäen päätin pyrkiä myös Espoon asuntojen hallituksen jäseneksi (tämä ei muuten ollut se paikka josta olin käynyt jaakobinpainia, facebook-kaverini tietänevät tästä).  Päädyin tähän päätökseen vasta aamulla kokouspaikalla, koska yksikään muista ehdokkaista ei ollut valtuutettu tai varavaltuutettu. Espoon asunnot Oy on keskeinen asuntopoliittinen toimija Espoossa ja olen itse kokenut, että Espoon asuntojen hallinta on aivan liian kaukana demareiden päätöksentekijöistä. Omasta mielestäni minulla olisi ollut osaamista ja rohkeutta puuttua asioihin ja tuoda asuntopolitiikkaan Espoossa uusia ajatuksia.. Mutta kun yksi hevonen lähti laukkaamaan, muutkin hevoset innostuivat, joten paikkaa lähti tavoittelemaan myös Timo Rauhanen. Muskelini eivät riittäneet Timon lyömiseeen  ja edustajisto valitsi hallitukseen Timo Rauhasen.  Onnea ja menestystä Timolle!

Tänään tuli siis menestystä (valinta liikunta- ja nuorisolautakunnan puheenjohtajaksi) että tappion karvasta kalkkia. Sellaista se on poliitikon arki.

Tänä iltana lähden nauttimaan Espoon kaupungin tarjoamista mahtavista hiihtoladuista Espoon keskuspuistoon.