perjantaina, joulukuuta 21, 2012

Vuoden loppu - uuden alku?

Viime viikolla päätettiin miestäni aika merkittävän kokeilun aloittamisesta Espoossa. Espoon kaupunki valitsi (sosiaali- ja terveyspalvelujohtaja valitsi, lautakunnalla ei ollut Espoon kaupungin johtosäännön mukaan päätösvaltaa tässä asiassa) Mediverkko Yhtymä Oy:n ja Mediverkko Terveyspalvelut Oy:n yhteistyökumppaniksi kolmivuotiseen kokeiluun, jossa yksityinen yritys tuottaa terveysasemapalveluja samoin periaattein kuin kaupungin oma terveysasema. Kokeilun aikana selvitetään, voidaanko näin parantaa asiakaspalvelua ja tehdä terveysasemalla työskentelystä houkuttelevampaa. Kaiken taustalla on ollut se tosiasia, ettemme ole saaneet Samarian terveysasemaa toimivaksi neljän vuoden aikana. Lääkäreitä ei vain tunnu löytyvän riittävästi.

Kivenlahden terveysasema toimii verrokkiterveysasemana ja näitä kahta terveysasemaa verrataa keskenään.


Uusi terveysasema aloittaa luultavimmin Espoontorilla toukokuussa 2013 ja palvelee postinumeroalueen 02760 asukkaita. Olen kirjoittanut tästä jo aiemmin 

Tulevaisuuden kannalta kokeilu on merkittävä. Ensimmäistä kertaa yksityinen toimija hoitaa pienen osan Espoon terveysasemapalveluista. Nyt saamme toivottavasti relevanttia tietoa siitä, miten yksityinen toimija toimii suhteessa kaupungin omaan terveysasemaan, sillä asukaspohjaltaan nämä kaksi terveysasemaa ovat hyvin lähellä toisiaan.  

Tällä kokeilulla voi olla todella merkittäviä vaikutuksia suomalaisessa terveydenhuollossa. Joko yksityinen toimija osoittautuu kaupungin omaa terveysasemaa tehokkaammaksi, tehottomammaksi tai samatehoiseksi. Tuloksia emme vielä tiedä, mutta on varmaa, että niitä seurataan tarkalla silmällä niin oikealla kuin vasemmalla.

Kiitos kaikille kuluneesta vuodesta ja hyvää uutta vuotta! Ensi vuonna blogataan enemmän kuin koskaan..





maanantaina, joulukuuta 10, 2012

Lommila, Lommila, Lommila


Espoon kaupunginvaltuustossa käsiteltiin tänään Karvasmäki, Lommila, asemakaavan muutoksen hyväksymistä. Lyhyesti kyse on siitä, että Espoon kaupunginhallitus otti ja muutti kaupunginsuunnitelulautakunnan päätöstä ns. Lommilan kaavasta. Kaupunginsuunnittelulautakunta oli linjannut, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määräksi 4000 kerrosneliömetriä. Eli että kauppakeskukseen ei tule Citymarkettia ja Prismaa. Nyt valtuustossa Jaana Leppäkorpi teki palautusesityksen, että "asemakaavan muutos palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määrä 4000 kerrosneliömetriin".

Ehkä hieman yllättäen valtuusto palautti asian uudelleen valmisteltavaksi. YES. Tämä oli Jaanalle hieno päätös hänen valtuustouralleen. Meille demareille jää iso aukko täytettäväksi kaupunginsuunnitteluasioissa Jaanan lähdön myötä.

Minunkin piti mennä vastustamaaan Lommilan suunnitelmaa ja valmistelin kiireessä oheisen puheen. Timo Soini kannatti ennen puheenvuoroani Jaanan palautusta, joten jouduin puhumaan vain palautuksesta ja puhuin vain osan alla olevasta puheesta. Mutta mitä väliä, sillä tavoite täyttyi!


Espoon kehittämisessä on vuosikymmenien aikana tehty lukuisia virheitä. Alkuperäiset suunnitelmat alueen rakentumisesta eivät toteutuneet, vaan toteutettiin jonkinlainen köyhän miehen karvalakkimalli.  Alueelle rakennettiin pieniä asutuskeskittymiä, jotka eivät olleet yhteydessä toisiinsa.  Asutus oli aivan liian harvaa, eikä kaupunkimaista. Lama-aikana alueen kehittäminen unohtui täysin ja ympäristö pääsi rapistumaan. 2000-luvulla herättiin ja luotiin Espoon keskuksen kehittämisohjelma.  Espoon keskuksen asukkaana alue on minusta mennyt todella paljon eteenpäin.

Espoon keskuksessa on kaikki nykyaikaisen, moderni, kaupunkirakenteen perusteet.  Keskus on erittäin hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrella, tarpeeksi lähellä moottoriteitä ja tulevissa suunnitelmissa asuntoja rakennetaan erityisesti aseman läheisyyteen, ei Lommilaan. Minun tavoitteeni on kehittää Espoon keskuksesta elävä kaupunkikeskus, joissa alueen asukkaille olisi nykyistä laajemmat kaupalliset palvelut, erityisesti laajemmat erikoistavarakaupat.  Niistä täällä on puutteita.
Ja nyt olemme taas kerran tekemässä perustavanlaatuista virhettä Espoon keskuksen kehittämisessä, jos hyväksymme Lommilan suunnitelmat sellaisena kuin kaupunginhallitus esittää.

On päivänselvää, että Lommila olisi kaupallinen menestys. Kahden Suomen vilkkaimman tien risteyskohtaan rakentuva keskus vetää autoilijoita kuin magneetti. Sen takia alueen maanomistajat Kesko ja HOK-Elanto ovat niin kiinnostuneita paikasta.

Ongelma on siinä, että Lommila perustuu täysin autoliikenteen varaan, väh. 80 prosenttia kävijöistä tulee keskukseen omalla autolla.  Onhan se nyt huvittavaa väittää, että kun rakennetaan automarketti, niin autoilu vähenee. Juuri siitä syystä Uudenmaan ELY-keskus toteaa lausunnossaan, että Lommilan kauppakeskushanke aiheuttaa todennäköisesti laadultaan ja laajuudeltaan merkittäviä haitallisia vaikutuksia yhdyskuntarakenteeseen, ihmisten elinoloihin sekä näiden keskinäisiin vuorovaikutussuhteisiin. Eikö tämä lausunto ole totta?

Tulevaisuuteen tähtäävässä kaupunkirakenteessa pitää tähdätä siihen, että kaupalliset palvelut ovat asukkaita lähellä. Nyt Espoon keskuksen kahdella postinumeroalueella asuu noin 25 000 asukasta, suurin osa heistä radan eteläpuolella (Espoontorin puolelle).  Tälle asukasmäärälle pitää tarjota palvelut Espoon keskuksessa, ei Lommilassa jumbokeskuksessa, joka toteutuessaan näivettää Espoon keskuksen palvelut ruokakauppatasolle. Ei ole mitään järkeä siinä, että Espoon keskuksen asukkaat joutuvat hakemaan palveluitaan Lommilasta. Siitä tulee muodostumaan tämän alueen todellinen keskus, jonne pikku hiljaa siirtyvät kaikki palvelut. Pohjois-Espoossa asuu vain muutamia tuhansia ihmisiä, mittakaava Espoon keskukseen on aivan eri.

Lommilan hanketta perustellaan työllisyysvaikutuksilla. Niitä ei voi kiistää. Mutta uskon, että jos pystymme kehittämään Espoon aseman ympärille pikku-magneetin saamme ainakin osan Lommilan myötä syntyvistä työpaikoista syntymään aseman seudulle. 

Valitettavasti kaikki kokemukset Suomesta kertovat karua kieltään siitä, näin lähelle toisiaan ei mahdu kahta kauppakeskusta. Isompi syö pienemmän. Sen takia, olen täysin kaupunginsuunnittelulautakunnan  yksimielisen päätöksen takana, josta esimerkiksi valtuutettu Elo puhui.

lauantaina, joulukuuta 08, 2012

Nuija puheenjohtajana?


Elämä yllättää ja politiikka varsinkin. Kunnallisvaalien jälkeen olin viikon verran pettynyt, mikä varmasti näkyi tässäkin blogissa. Olin vaaleissa liikkeellä tosissani, joten olin pettynyt jäädessäni varavaltuutetuksi. Viikon verran sulattelin asiaa ja sen jälkeen politiikka alkoi taas kiinnostaa.  Sain kuitenkin 249 ääntä ja päädyin varavaltuutetuksi, paljon enemmän kuin monet muut ehdokkaat. Ymmärsin myös sen, että vaalien tulokseen ei saa suhtautua katkeruudella, äänestäjät valitsevat ehdokkaansa ja siihen on meidän tyytyminen.

Olin aluksi kiinnostunut kaupunginsuunnittelulautakunnan jäsenen paikasta. Puolueiden välisten neuvotteluiden jälkeen kävi ilmi, että meille demareille on tulossa kaksi lautakuntapuheenjohtajuutta, sosiaali- ja terveyslautakunnan ja liikunta- ja nuorisolautakunnan.  Minulta tiedusteltiin olenko käytettävissä liikunta- ja nuorisolautakunnan puheenjohtajaksi. Pienen harkinnan jälkeen päätin, että lähden tavoittelemaan sitä paikkaa. Puheenjohtajan paikka on mielestäni riviedustajan paikkaa merkittävämpi.  Ja niin Espoon sosialidemokraattien edustajisto valitsi minut ehdokkaaksi tähän puheenjohtajan tehtävään.  Kaupunginvaltuusto tietenkin päättää asiasta lopullisesti, mutta käytännössä valintani on selvä.

Kuntourheilijana liikunta-asiat ovat lähellä sydäntä, mutta ei minusta mitään urheilufanaatikkoa saa. En ole minkään tietyn lajin edustaja, vaikka pelaankin harrastejääkiekkoa, aivan samalla tavalla hiihdän kaupungin laduilla tai pyöräilen pyöräteillä. Minulle liikunta tuottaa iloa ja sitä pyrin edistämään myös lautakunnan puheenjohtajana.  Omien lasteni kautta erityisesti lasten ja nuorten liikuntamahdollisuuksien edistäminen kiinnostaa.  Nuorisoasioihin minun on perehdyttävä paremmin, mutta onneksi parikseni lautakuntaan toiseksi demarijäseneksi tulee Tipsu Sollasvaara, joka tuntee nuorisopuolen hyvin. Mielestäni muodostamme hyvän parin.

Hieman yllättäen päätin pyrkiä myös Espoon asuntojen hallituksen jäseneksi (tämä ei muuten ollut se paikka josta olin käynyt jaakobinpainia, facebook-kaverini tietänevät tästä).  Päädyin tähän päätökseen vasta aamulla kokouspaikalla, koska yksikään muista ehdokkaista ei ollut valtuutettu tai varavaltuutettu. Espoon asunnot Oy on keskeinen asuntopoliittinen toimija Espoossa ja olen itse kokenut, että Espoon asuntojen hallinta on aivan liian kaukana demareiden päätöksentekijöistä. Omasta mielestäni minulla olisi ollut osaamista ja rohkeutta puuttua asioihin ja tuoda asuntopolitiikkaan Espoossa uusia ajatuksia.. Mutta kun yksi hevonen lähti laukkaamaan, muutkin hevoset innostuivat, joten paikkaa lähti tavoittelemaan myös Timo Rauhanen. Muskelini eivät riittäneet Timon lyömiseeen  ja edustajisto valitsi hallitukseen Timo Rauhasen.  Onnea ja menestystä Timolle!

Tänään tuli siis menestystä (valinta liikunta- ja nuorisolautakunnan puheenjohtajaksi) että tappion karvasta kalkkia. Sellaista se on poliitikon arki.

Tänä iltana lähden nauttimaan Espoon kaupungin tarjoamista mahtavista hiihtoladuista Espoon keskuspuistoon.

keskiviikkona, joulukuuta 05, 2012

Yhden totuuden itsenäinen Suomi


Huomenna Suomi täyttää 95-vuotta. Juhlimme itsenäisen kansan valtion olemassa oloa. Arvokasta asiaa. Muistelemme Suomen itsenäisyyden syntymähetkiä, sitä kuinka Venäjän vallan alaisesta suur-ruhtinaskunnasta kehittyi itsenäinen valtio.  Repivän sisällissodan jälkeen demokratia kehittyi, hetkellisten taka-askelten jälkeen.  Kieliriitojen jälkeen kahden kotimaisen kielen asema vakiintui, vähemmistökielelle turvattiin kansainvälisesti arvostettu asema. 

Maailmanpolitiikka kiristyi, tuli sota ja suomalaiset sotivat veli venäläisiä ja saksalaisia vastaan. Naiset ja lapset joutuivat venymään äärimmäisissä olosuhteissa. Tuhansia lapsia lähetettiin sotalapsiksi Ruotsiin, mikä koitui monelle traumaattiseksi kokemukseksi.  Sodan jälkeen koko valtion olemassa olo oli uhattuna, mutta kansanvalta voitti ja Suomikin pääsi sodan jälkeiseen yleismaailmalliseen kehitykseen mukaan. Maalta muutettiin kaupunkeihin ja osa kansalaisista muutti Ruotsiin paremman leivän perässä.  Hyvinvointivaltion kehittäminen aloitettiin, koko maahan tuli peruskoulu.  Olimme pohjolan Japani, mutta laman tullessa putosimme tuolilta. Nokia tuli, muttei mennyt, ja nyt olemme taas epävarmoissa tunnelmissa.

Mutta me emme tätä Suomea juhli. Tai juhlimme, mutta keskitymme täysin noin kuuden vuoden periodiin omassa historiassamme. Olemme talvi- ja jatkosodan (+ Lapin sodan) vankeja. Sotahistoria on taas kerran kokenut uusrenessanssin, kansa on taistellut iltapäivälehdissä jo pidemmän aikaan. Hylsyt vain lentävät erilaisten sotakokemusten valossa.

Veteraanit ansaitsevat kunnioituksensa, mutta sitä ansaitsevat myös monet muut ihmiset 75-vuotisen itsenäisyytemme aikana. Sen ansaitsevat ne monet äidit ja isät, jotka ovat kasvattaneet perheensä paremman elämän toivossa. Sen ansaitsevat ne monet merkittävät poliitikot, jotka ovat vieneet maatamme eteenpäin menneinä vuosikymmeninä. Sen ansaitsevat ne kulttuurin ja liikunnan suomalaiset tähdet, jotka antaneet suomalaisille hienoja hetkiä koko 75-vuotisen itsenäisyyden aikana.

Kun huomenna katsomme linnan juhlien haastattelua, kuulemme jokaisen haastateltavat kiittävän veteraaneita. Yllättäisivät ja jättäisivät sotahistoriahypetyksen sikseen. Joskus on hyvä jo vähän unohtaa ja keskittyä muihinkin asioihin.