Siirry pääsisältöön

Kuntarajat on unohdettava joukkoliikenteen kehittämisessä


Mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa 16.11.2018

Kuntarajat on unohdettava pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen kehitystyössä
Kaksi esimerkkiä osoittaa miksi kuntarajoista ei ole joukkoliikenneinfran kehittämisessä kuin haittaa. Ensiksi korkeimman hallinto-oikeuden päätös (8.11) estää Helsingin yleiskaavan toteuttamisen.  Osittain siksi, että Helsinki ei pysty yleiskaavallaan varmistamaan kaupunkibulevardeille suunniteltujen tehokkaiden raideyhteyksien toteutumista, jotka tarvitaan korvaamaan poistuva autokapasiteetti ja estämään liikennekaaos. Helsinki valmisteli kaavaa aivan liian yksin joukkoliikennejärjestelmän näkökulmasta.  

Toiseksi HSL:n hallitus kehotti reilu kuukausi sitten Länsimetro Oy:n omistajakaupunkeja Espoota ja Helsinkiä ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin metron riittävän kapasiteetin varmistamiseksi tulevaisuudessa.  HSL:n näkemyksen mukaan kääntöraiteen rakentaminen Matinkylän metroaseman yhteyteen olisi paras ratkaisu. Mitä todennäköisemmin kääntöraidetta ei rakenneta, sillä Länsimetro Oy ei kannata sitä projektin tässä vaiheessa, ja se tuskin saa riittävää kannatusta Espoossa.  Tapaukset tuovat esille joukkoliikenteen suunnitteluun, rakentamiseen ja omistamiseen liittyviä ongelmia pääkaupunkiseudulla.

Tukholmassa ja Lontoossa raskas (metro) että kevyt (raitiotiet) raideliikenne ovat yhden tahon omistuksessa kuntarajoista riippumatta. Yksi omistaja rakentaa ja hallinnoi suuria investointeja vaativaa raideverkkoa. Kunnat keskittyvät kaupunkikehittämiseen asemien ympärille. Meillä HSL-kuntayhtymä suunnittelee ja toteuttaa joukkoliikennettä, HKL-liikelaitos omistaa Helsingin sisäisen raitiotie- ja metroverkon vaunuineen ja operoi koko metroverkkoa. Länsimetro Oy taas omistaa ja rakentaa metroverkkoa Espoon sisällä.  Tulevan pikaraitiotien Raide-Jokerin omistus jakaantuu kuntarajan mukaan Espoon ja Helsingin välillä.  Erilaisin intressein toimivia osapuolia on liikaa ja omistussuhteet ovat sekavia. Eri osapuolet syyttävät ongelmista toisiaan, eikä yhteistä kokonaiskuvaa synny helposti.

Kuntien välisessä yhteistyössä on päästävä uudelle tasolle. Raideyhteyksiin suunnitellaan mittavia investointeja ensi vuosikymmenille. Lausuntokierroksella olevassa Helsingin seudun maankäyttö, asuminen ja liikennesuunnitelmaluonnoksessa (MAL 2019) esitetään pelkästään viiden uuden pikaraitiotien rakentamista pääkaupunkiseudulle. Kyse on yli 700 miljoonan euron investoinneista, jotka eivät toteudu ilman valtion osarahoitusta. Helsingin seudun kuntien on pystyttävä muodostamaan yhteinen visio tulevista raideinvestoinneista, Seudun joukkoliikennejärjestelmän kannalta on järjetöntä, että jokainen iso kaupunki rakentelee omia suunnitelmiaan. Samalla olisi selvitettävä miten raideinfran omistus pääkaupunkiseudulla toteutettaisiin seudun kokonaisedun kannalta paremmin. Jos muuallakin on tähän pystytty, niin miksei täälläkin?

Antti Aarnio
HSL:n hallituksen jäsen (sd)
Espoo




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yhden luukun periaatteella kohtuutta ja oikeudenmukaisuutta ihmisille

Yksi luottamustehtävistäni Espoossa on yksilöasiainjaoston puheenjohtajuus. Jaostossa käsittelemme parin viikon välein kuntalaisten tekemiä valituksia saamiinsa etuus- tai palvelupäätöksiin. Pääasiassa asiat liittyvät kuljetustukiin, omaishoidon tukiin ja toimeentulotukeen. Tämä tehtävä tuli minulle – kuten politiikassa usein – pyytämättä ja yllätyksenä, mutta on osoittautunut yllättävän opettavaiseksi ja mielenkiintoiseksi. Käsiteltävät asiat ovat toivottavasti opettaneet myös nöyryyttä, sillä niin vaikeita tilanteita ihmisillä on verrattuna omaan tilanteeseeni. Toimeentulotukea koskevissa päätöksissä jaostomme on harvoin muuttanut virkamiesten päätöksiä. Suuri osa valituksista on tehty siksi, että valittaja ei ole ymmärtänyt, miten hänen toimeentulotukensa on laskettu ja mitkä tulot miltäkin ajalta on otettu huomioon. Näppituntumalla eniten valituksia aiheuttaa se, että ihmiset eivät hahmota minkä kuukauden tuloksia omat tulot lasketaan. Tarvetta neuvonnalle ja opastukselle on.

Lommila, Lommila, Lommila

Espoon kaupunginvaltuustossa käsiteltiin tänään Karvasmäki, Lommila, asemakaavan muutoksen hyväksymistä. Lyhyesti kyse on siitä, että Espoon kaupunginhallitus otti ja muutti kaupunginsuunnitelulautakunnan päätöstä ns. Lommilan kaavasta. Kaupunginsuunnittelulautakunta oli linjannut, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määräksi 4000 kerrosneliömetriä. Eli että kauppakeskukseen ei tule Citymarkettia ja Prismaa. Nyt valtuustossa Jaana Leppäkorpi teki palautusesityksen, että "asemakaavan muutos palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määrä 4000 kerrosneliömetriin". Ehkä hieman yllättäen valtuusto palautti asian uudelleen valmisteltavaksi. YES. Tämä oli Jaanalle hieno päätös hänen valtuustouralleen. Meille demareille jää iso aukko täytettäväksi kaupunginsuunnitteluasioissa Jaanan lähdön myötä. Minunkin piti mennä vastustamaaan Lommilan suunnitelmaa ja valmistelin kiireessä oheisen puheen. Timo

Valta kuuluu valtuustolle – Espoossakin

Kansalaisia pelotellaan. Aamun Hesarissa julistetaan isoilla otsikoilla, että Espoon kaupunki aloittaa säästötoimenpiteet, koska verotulot ovat vähentyneet merkittävästi. Näin varmasti on, mutta huvittavinta, tai oikeastaan raivostuttavinta, jutussa oli Espoon rahoitusjohtajan kommentti, että toivottavasti kunnallisveron korotuksesta ei edes keskustella. Wroongg! Tässä tilanteessa – jos ja kun säästöjä aletaan miettiä – Espoossa täytyy keskustella kaikista mahdollisista vaihtoehdoista. Niin palvelujen leikkaamisesta, lainanottamisesta, veronkorotuksista tai asiakasmaksujen nostamisesta. Minä en ainakaan näillä tiedoilla ole valmis leikkaamaan Espoon palveluista. Viime lama opetti, että palvelutasoa on erittäni vaikea nostaa entiselle tasolle. Taloudellinen taantuma lisää melko varmasti palvelutarvetta myös Espoossa, joten meidän on varauduttava myös palveluiden kysynnän kasvuun. Olen siis valmis harkitsemaan kunnallisveroprosentin nostoa. Eli eipä hättäillä, vaan mietitään eri v