Kuka, mitä, häh?

perjantaina, toukokuuta 31, 2013

Organisaatiouudistus ei jätä rauhaan

Olen kirjottanut Espoon sivistystoimen organisaatiouudistuksesta, kaksi kirjoitusta 16.5 ja 22.5. Yritän blogissani kertoa pääasiassa Espoon kunnallispoliittisista asioista, jotta kiinnostuneilla on mahdolisuus seurata asioita ja näkemyksiäni. Espoon sivistystoimen organisaatiouudistus herättää kovast tunteita - yhä- vaikka kaupunginhallitus päätti viime maanantain kokouksessaan, äänin 7-4 esittää kaupunginvaltuustolle sivistystoimen johtajan alkuperäistä esitystä. Ajattelin, että laineet hieman laimenevat, kun näyttää, että uudistus toteutunee.

Tänään illalla valtuutettujen ja varavaltuutettujen sähköpostiin paukahti nuorisotoimen henkilöstön kirje. Vähän yllätyksenä itselleni, minut mainitaan kirjoituksessa kolmeen otteeseen. On hyvä, että joku edes lukee blogiani, mutta en todellakaan halua leimautua nuorisopuolen työntekijöiden keskuudessa väärällä tavalla.

Jaksan yhä ihmetellä sitä, miten liikunta- ja nuorisopuoli vaikuttavat puhuvan ohi toistensa, vaikka tavoitteet ovat hyvin samanlaisia: tuottaa hyvinvointia espoolaisille. On lisäksi selvää, että jostain syystä dialogia ei ole käyty tarpeeksi henkilökunnan keskuudessa (mutta en halua sekaantua operatiiviseen toimintaan, se ei kuulu lautakunnan puheenjohtajalle).

Mitä ikinä valtuusto päättääkään viikon päästä maanantaina, liikunta- ja nuorisotoimen johdolla on haastava paikka, henkilöstö on saatava vakuuuttumaan, että kaikki tekevät arvokasta työtä ja nyt lähdetään yhdessä kehittämään toimintaa. Tämä viimeaikainen prosessi ei varmasti ole ainakana lähentänyt liikunta- ja nuorisotoimen organisaatioita.

Itse vastasin henkilökunnalle sähköpostitse, että en täysin ymmärrä miksi minuun viitattiin kirjeessä niin useasti, koska en ole osallistunut valmisteluun (enkä päätöksiin) mitenkään. Minun roolini on kuitenkin sivuseikka. Kerroin, että en täysin ymmärrä myöskään sitä, että miksi nuorisopalveluiden työntekijät tuntevat itsensä niin loukatuiksi tämän uudistuksen tiimoilta. He tekevät arvokasta työtä, enkä ole kenenkään kuullut aliarvostavasti heidän työstään.. Otan vakavasti saamani luottamustehtävän ja haluan, että meillä Espoossa on entistä vaikuttavammat liikunta- ja nuorisopalvelut. Kävi uudistuksen kanssa miten vain, työ nuorison eteen jatkuu. Aion syksyn mittaan kiertää kaikki Espoon eri alueiden nuorisopalvelut. Olen myös valmis tapaamaan henkilöstöä, jos he haluavat tavata. On ehkä hyvä käydä läpi heidän ajatuksiaan ja miettiä miten yhdessä voimme viedä asioita eteenpäin.

Tässä henkilöstön avoin kirje:


Nuorisopalveluiden ja liikuntapalveluiden tulosyksiköiden yhdistäminen

Sivistystoimen johtaja Sampo Suihko aikoo esittää kaupunginvaltuuston kokouksessa 10.6.2013 nuorisopalveluiden tulosyksikön ja liikuntapalveluiden tulosyksikön yhdistämistä liikunta- ja nuorisopalveluiden tulosyksiköksi. Kaupunginhallitus on hyväksynyt tämän esityksen kokouksessaan 27.5.2013. Tämän avoimen kirjeen tarkoituksena on valottaa yhdistämiseen liittyviä seikkoja nuorisopalveluiden työntekijöiden näkökulmasta. Tämän avoimen kirjeen on laatinut henkilöstön pyynnöstä nuorisopalveluiden johtoryhmän henkilöstön edustaja, nuorisonohjaaja Sampo Anttila. 

Kun yhdistämisprosessiin liittyvä selvitystyö alkoi, asetettiin palvelujen kehittämisen pääpaino asiakaslähtöisyyteen. Suihko selkeästi totesi, että organisaatiota tarkistetaan ja kehitetään, mikäli palvelun käyttäjille syntyy lisäarvoa. Sivistystoimen uudistamisprosessin yhteydessä perustetuista työryhmistä (8 kpl) yhden tehtäväksi annettiin nimenomaan liikunta- ja nuorisopalveluiden kehittäminen ja organisointi. Työryhmän johtajaksi nimettiin Martti Merra liikuntapalveluista. Nuorisopalveluita ryhmässä edustivat nuorisotoimenjohtaja Lasse Talasma, kehittämispäällikkö Viula Pakka sekä vs. nuorisoasiainpäällikkö Nina Grönmark. Nuorisopalveluiden näkökulma jäi työryhmän työskentelyssä vähälle huomiolle. Nuorisopalveluiden toiminnan näkökulmasta tärkein ja luontevin yhteistyökumppani, jonka kanssa yhteistyötä tulisi asiakaslähtöisyyden nimissä kehittää, on koulu. Suihko totesi päätöksessään työryhmien asettamisesta 16.1.2013, että ”palvelujen kehittämisessä pääpaino tulee asettaa asiakaslähtöisyydelle. Organisaatiota tarkastetaan ja kehitetään, mikäli käyttäjälle syntyy lisäarvoa muutoksesta”. 

Työryhmän loppuraportin alussa työryhmän puheenjohtaja Martti Merran huomioissa ryhmätyöskentelystä todetaan, että yhdistymisen synergiaetuja ei joko haluttu tai osattu nähdä. Tämä toteamus jo itsessään sisältää vahvasti työryhmän toimintaa ja sen jäseniä vähättelevän ja aliarvioivan sävyn sekä selkeästi osoittaa, että työryhmälle oli ennalta mietitty tuloksia, joihin sen toivottiin päätyvän. Kun näin ei käynyt, haettiin syytä ryhmän toiminnasta tai pikemminkin toimimattomuudesta. Kaupunginhallituksen 27.5.2013 pidetyn kokouksen pöytäkirjassa todetaan, että kaikkien työryhmien työskentelyssä on ollut mukana henkilöstön edustaja. Nuorisopalveluiden ja liikuntapalveluiden tulosyksiköiden yhdistämistä pohtineessa työryhmässä henkilöstöä on edustanut x, joka toimii sivistystoimen henkilöstöyksikön henkilöstöasiantuntijana ja tiiminvetäjänä. Häntä tuskin voi pitää kentän työskentelyä tuntevana henkilöstön edustajana. 

Torstaina 16.5.2013 järjestettiin yhteistoimintalain mukainen nuorisopalveluiden henkilöstön kuulemistilaisuus liittyen mahdolliseen tulevaan organisaatiomuutokseen. Sivistystoimen johtaja Suihko aloitti
pohjustuksensa asiakaslähtöisyydestä, mutta kiperien kysymysten jälkeen hän totesi, yhtenä isona osana organisaation uudistamista on hallinnon yksinkertaistaminen. Työryhmän työskentely menetti myös osaltaan painoarvoaan, sillä työryhmän loppuraportissa yhteisesti tunnustettuja synergiaetuja ei ollut löytynyt asiakkaiden (lapset ja nuoret), nuorisopalveluiden eikä henkilöstön näkökulmasta, mutta tällä seikalla ei ollut vaikutusta Suihkon kaupunginhallitukselle ja -valtuustolle laatimaan esitykseen. Näin ollen vaikuttaa, että kyseessä on puhtaasti hallintoa yksinkertaistavasta organisaatiosta. 

Pienille kaupungeille on tyypillistä, että kustannus- ja muista resurssisyistä liikunta-, nuoriso- ja kulttuuripalvelut ovat usein yhdistettynä. Suomesta ei kuitenkaan löydy yhtään näin suurta kaupunkia, jonka organisaatio olisi em. toimijoiden osalta rakennettu näin. Pikemminkin suurissa kaupungeissa organisaatiorakenne on päinvastainen; toiminnan ja etenkin asiantuntijuuden kehittäminen onnistuu selkeästi luontevammin ja tuloksellisemmin, kun pystytään keskittymään vain ja ainoastaan omaan erityisosaamiseen. Tämä on mielestämme selkeästi myös arvokysymys ja osoittaa nuorisotyön arvostusta, tai pikemminkin sen puutetta Espoon kaupungissa. Saamme säännöllisesti palautetta asiakkailtamme siitä, kuinka hienoa ja tärkeää työtä teemme, mutta tämä selkeästi osoittaa sen arvon ja arvostuksen, jonka päättäjien taholta saamme.

Liikunta- ja nuorisolautakunnan puheenjohtaja Antti Aarnio kirjoittaa 16.5. blogissaan, että kaupungin organisaatiossa ei tehdä yhteistyötä yli rajojen. Tämä ei ainakaan nuorisopalveluiden osalta pidä paikkaansa. Yhteistyötä on ja sitä tehdään mm. koulujen, lastensuojelun, seurakuntien, eri järjestöjen ja liikuntapalveluiden kanssa. Tätä yhteistyötä on järkevää kehittää ja sille onkin luotu erilaisia rakenteita varmistamaan yhteistyön laatu eri puolilla Espoota (esimerkiksi 7. – luokkien jokasyksyinen ryhmäytys, jolle ollaan luomassa yhteistä mallia Espoon seurakuntien kanssa). Jo olemassa oleva yhteistyö ja sen jatkuva kehittäminen jo itsessään osoittavat, ettei yhteistyön puute ole peruste nuoriso- ja liikuntapalveluiden yhdistämiselle. ’

Aarnio peräänkuuluttaa blogissaan myös matalan kynnyksen harrastetoiminnan lisäämistä. Nuorisopalveluissa tähän haasteeseen vastataan päivittäin erilaisten kerhojen, pienryhmätoiminnan ja avoimen toiminnan menetelmin. Nuorisopalveluiden periaatteena on vastata lapsen tai nuoren yksilöllisiin tarpeisiin valitsemalla juuri hänelle soveltuvat kasvatukselliset menetelmät. Liikuntapalveluiden ainoana menetelmänä on lähtökohtaisesti liikunta. Tässäkin kohdassa on selkeästi avainasemassa jo olemassa olevan nuorisopalveluiden ja liikuntapalveluiden yhteistyön kehittäminen. Organisaatiomuutos ei tuo minkäänlaista lisäarvoa tähän näkökulmaan. 

Aarnio nostaa esille nuoriso- ja liikuntapalveluiden yhdistymisen tuomat synergiaedut tila-asioissa, suunnittelutoiminnassa, markkinoinnissa sekä viestinnässä. Näissä asioissa etuja varmasti yhdistymisen myötä saavutettaisiin, mutta yhdistymisen sijaan näiden asioiden kehittäminen ja hoito pitäisi olla kaupunkitasoista. Nuorisopalvelut ovat pienestä koostaan huolimatta onnistuneet hoitamaan mm. tiedotuksen ja markkinoinnin kohtuullisen hyvin. Tämän puolesta puhuvat vaikkapa nuorisopalveluiden toimintaan osallistuvien lasten ja nuorten määrät sekä näkyvyys valtamedioissa tapahtumien ja operaatioiden yhteydessä. Yhdistymistä on perusteltu myös nuorisotilojen tyhjäkäytön pienenemisellä, mutta tähänkin on jo olemassa rakenne, jonka avulla nuorisopalveluiden tiloihin voi hakea käyttövuoroja, ja mikäli kyseessä on nuorille suunnattu toiminta, on tilavuokran subventioaste parhaimmillaan 100 %, eli tilan käyttö on ilmaista. Nuorisotiloihin ovat tervetulleita kaiken ikäiset kuntalaiset, mutta primäärisenä kohderyhmänä tilojen rakenteidenkin näkökulmasta voidaan perustellusti pitää lapsia ja nuoria. 

Yhdistämistä on perusteltu myös kehittämisen näkökulmasta tai oikeammin kehittämisen puuttumisella nuorisopalveluista. Asenteet ja ennakkoluulot nuorisopalveluita kohtaan korostuvat väitettäessä, ettei kehitystyötä olla tehty. Nuorisopalveluissa on viimeisten vuosien aikana tuotettu ja otettu käyttöön seksuaalikasvatus-, ympäristökasvatus- sekä kohdennetun pienryhmätyön malli. Nämä mallit ovat osoituksia siitä, kuinka tärkeänä kehittämistyötä nuorisopalveluissa pidetään. Edellä mainituista malleista on saatu positiivista palautetta muilta nuorisoalan toimijoilta, mm. Helsingin nuorisoasiainkeskukselta. Nuorisopalveluiden kehittämä päihdetoimintamalli toimi osittain pohjana koko sivistystoimen yhteisen päihdetoimintamallin rakentamisprosessissa, jossa nuorisopalvelut olivat vahvasti osallisena. Yhtenä kehittämisen työkaluna on yhteistyössä pääkaupunkiseudun muiden kaupunkien kanssa luotu auditointi- ja itsearviointimalli. Tämän mallin avulla nuorisopalveluiden toimintaa voidaan arvioida sekä verrata muiden pääkaupunkiseudun kaupunkien nuorisotoimien toimintaan. Mallin kriteeristöä päivitetään ja kehitetään vuosittain. Malli laaduntaa nuorisotyötä ja on levinnyt myös valtakunnallisella tasolla. Nuorisopalveluiden jatkuvaa kehittävää työotetta ylläpidetään lisäksi lukuisilla erilaisilla palautteenkeruumenetelmillä saaduilla tuloksilla. Palautteet ovat olleet koko ajan erittäin hyvällä tasolla ja niitä on hyödynnetty toiminnan suunnittelussa. Olemassa olevista kehitysprojekteista mainittakoon 7. – luokkien ryhmäytysmallin laatiminen yhteistyössä Espoon seurakuntien kanssa. Nuorisopalveluilla on ollut näkyvä ja aktiivinen rooli tämän mallin kehittämisessä. 

Laadukkaan nuorisotyön näkökulmasta erittäin huolestuttavaa on myös uhka ruotsinkielisen nuorisotyön siirtämisestä pois nuorisopalveluista. Ruotsinkielinen nuorisotyö on kehittynyt suomenkielisen nuorisotyön rinnalla ja tiiviissä yhteistyössä, eikä minkäänlaisia kieli- tai muita muureja ole ollut olemassa. Työtä määrittävänä yhdistävänä tekijänä on toiminut työn polttopisteessä oleva nuori; yhteiset menetelmät, toimintamallit, koulutukset, ohjaajavaihdot sekä nuoret, jotka käyvät sekä suomen- että ruotsinkielisillä nuorisotiloilla toimivat yhdistävänä tekijänä. Koko sivistystoimen uudistusprosessia on leimallisesti määrittänyt synergiaetujen löytäminen ja kehittäminen. Mikäli ruotsinkielinen nuorisotyö siirretään pois nuorisopalveluista, häviää lukuisia yhteistyön mukanaan tuomia synergiaetuja. Miksi siirtää nuorisotyö pois sieltä, jossa sitä osataan arvostaa ja sille annetaan mahdollisuus kehittyä? Eikö olisi järkevämpää kehittää ruotsinkielisen nuorisotyön ja ruotsinkielisen perusopetuksen jo tällä hetkellä tiivistä ja laadukasta yhteistyötä ennemmin kuin repäistä nuorisopalveluiden kolme ruotsinkielistä ohjaajavakanssia irti nuorisopalveluista? On hyvin vaikea nähdä, miten ruotsinkielinen nuorisotyö tai ruotsia puhuvat Espoolaiset nuoret tästä muutoksesta hyötyisivät.

Kaupungin organisaation ei tarvitse olla lautakuntarakenteen mukainen. Nuoriso- ja liikuntalautakuntien yhdistymisestä tai ruotsinkielisen nuorisotyön siirtymisestä svenska rumin alaisuuteen ei siis automaationa seuraa eikä pidäkään seurata muutos organisaation toiminnallisella tasolla. Tässä tapauksessa vaikuttaa erittäin kyseenalaiselta, ovatko nämä perusteet asiakaslähtöisiä ja kuntalaisten hyvinvointia edistäviä vai onko kyseessä sittenkin puhtaasti sivistystoimen hallintoa helpottava ja yksinkertaistava organisaatiomuutos. Kaupunginvaltuutetut Inka Hopsu ja Saara Hyrkkö käsittelivät tätä samaa aihetta Helsingin Sanomien yleisönosaston kirjoituksessa 21.5.2013 ja tulevat samaan johtopäätökseen kuin nuorisopalveluiden työntekijätkin; liikuntapalveluiden ja nuorisopalveluiden yhteen sulautuksen hyödyt ovat kyseenalaiset ja esitetyt synergiaedut ovat saavutettavissa hyvällä arjen yhteistyöllä. 

Nuorisopalvelut on pieni tulosyksikkö. Tämä nähdään virheellisesti uhkana toiminnalle ja esteenä kehittymiselle. Tilanne on nuorisopalveluiden kentältä katsottuna päinvastainen: Nuorisotyön kenttä on jatkuvassa muutostilassa. Nuorisokulttuureita syntyy ja kuolee ja tähän jatkuvaan muutokseen nuorisopalvelut ovat onnistuneet vastaamaan erittäin onnistuneesti juuri pienuutensa ansiosta. Tällä ei tarkoiteta, etteivätkö lisäresurssit olisi tervetulleita, vaan pikemminkin sitä, että pienuutensa ja asiantuntijuutensa ansiosta nuorisopalveluissa pystytään suuntaamaan käytettävissä olevat resurssit juuri sinne, missä niitä milloinkin eniten tarvitaan. Tilannetta voisi verrata laivaan; iso risteilijä kulkee pitkiä matkoja vakaasti, mutta sen kääntäminen on hyvin vaivalloista kun taas pienempi laiva kääntyy tarvittaessa nopeastikin. 

Nuorisotyön keskiössä on aina ollut ja tulee toivon mukaan aina olemaankin nuori, joka tarvitsee kilpailuyhteiskunnassa kaiken mahdollisen tuen kasvaakseen vastuulliseksi yhteiskunnan jäseneksi. Liikunta on oivallinen keino tukea tätä pyrkimystä, mutta on hyvä muistaa, että nuorisopalveluiden menetelmien kentässä liikunta on vain pieni osanen kokonaisuutta. Nuoren yksilölliset tarpeet ja ominaisuudet määrittävät käytettävät menetelmät ja tarjottavat palvelut. Me allekirjoittaneet olemme vakaasti sitä mieltä, että espoolaiset nuoret ansaitsevat vain ja ainoastaan parasta; parasta mahdollista nuorisotyötä sekä parasta mahdollista liikuntakasvatusta. Tehtyjen selvitysten ja tosiasioiden perusteella uskallamme olla sitä mieltä, ettei esitetyllä nuorisopalveluiden ja liikuntapalveluiden yhteen liittämisellä saavuteta nuoren hyvinvoinnin näkökulmasta minkäänlaista lisäarvoa ja ainoat saavutettavat hyödyt jäävät hallinnollisiksi. Emme voi muuta kuin jäädä teidän, Arvon Kaupunginvaltuutetut, viisautenne varaan ja toivoa, että ratkaisu, johon asiassa päädytte, osoittaa arvostustanne kasvattavaa nuorisotyötä kohtaan ja on nuoren näkökulmasta katsottuna paras mahdollinen

1 kommentti:

Martti Hellström kirjoitti...

Sito organisaatiouudistus on iso kokonaisuus, jonka hahmottaminen vaatii palastelua. Odotettavissa on mielenkiintoinen ryhmä- ja valtuustonkokous.