keskiviikkona, toukokuuta 22, 2013

Liikunta- ja nuorisotoimi - erikseen vai yhdessä?

Espoon sivistystoimen suunnitelmat herättävät keskusteluja omassa ja muissa puolueissa, mutta myös kaupungin henkilökunnan piirissä. Liikunta- ja nuorisolautakunnan puheenjohtajalle asia on luonnollisesti tärkeä. Yritän kirjoittaa asiasta kylmän viileästi. Sen luulisi onnistuvan, koska suhtaudun asiaan aika neutraalisti: minulle ei ole tarjottu johtajanpaikkaa (saa tarjota, puhelin on auki), en koe edustavani ns. liikunta- tai nuorisopuolta, olen mielestäni aika neutraali suhteessa kumpaankin toimeen. Minua ei ole lobattu virkamiesten puolelta, mikä on aivan oikein. Arvostan kumpaankin toimialaa. Omasta mielestäni minulla on asialliset välit kummankin toimen johtaviin virkamiehiin. Hommat ovat menneet minun mielestäni niin kuin niiden pitääkin mennä.

En ole osallistunut valmisteluun mitenkään, eikä lautakuntani tule osallistumaan päätöksentekoon, vaan ensin kaupunginhallitus ja valtuusto tekevät isot päätökset osana suurempaa sivistystoimen organisaatiouudistusta. Keskityn nyt kuitenkin tähän oman lautakuntani aihealueeseen.

Taustaa muutoksille

Kaupunginvaltuusto muutti sivistystoimen lautakuntarakennetta joulukuussa 2012. Liikuntalautakunta ja nuorisolautakunta yhdistettiin yhdeksi liikunta- ja nuorisolautakunnaksi. Marraskuussa kaupunginhallitus antoi sivistystoimen johtajalle määräyksen peruspaa yhteisen sivistystoimen lautakuntien puheenjohtajiston (eli puheenjohtajat kokoontuvat kerran kuukaudessa, hyvä käytäntö mielestäni). Kaupunginhallitus kehotti lisäksi sivistystoimenjohtajaa selvittelemään ja valmistelemaan sivistystoimen palvelujen kehittämistä ja organisointia.

Sivistystoimen johtaja Sampo Suihko asetti liikunta- ja nuorisotoimen (käytän lyhennettä linu) johtajista ja päälliköistä koostuvan valmisteluryhmän käymään läpi kaikille sivistystoimen työryhmille asetettuja yhteisiä tehtäviä (laatia swot-analyysejä, käydä läpi lainsäädäntöä jne). Tälle linu-ryhmälle osoitettiin 12 erityistä tehtävää. Sen piti mm. arvioida liikunta- ja nuorisopalveluiden nykytila ja arvio synenergiaeduista, arvioida yhteistyön kehittämistä mm kirjaston ja alueellisen kulttuuritoimen kanssa ja palvon muuta.  Itse työryhmä piti noin kymmenen kokousta, valmisteluun käytettyyn aikaan en osaa ottaa kantaa. Varmasti kahvia ja tupakkia kului.

Liikuntapalveluissa työskentelee 156 vakituista työntekijää, nuorisopalveluissa 80 henkilöä. Liikuntapuolen toimintamenot ovat noin 33,9 milj.€ ja nuorisopuolen 6.9 milj.€. Molemmat virastot (eli tulosyksiköt) ovat Espoon mittakaavassa pieniä, koko sivistystoimessa on yli 7 000 työntekijää. Suomenkielisen opetuksen tulosaslueella meno ovat vertailun vuoksi 278, 9 miljoonaa euroa.

Työryhmän loppuraportti

Luottamushenkilön näkökulmasta (organisaation ulkopuolelta tulevana kuntalaisena) on surkeaa, ettei työryhmä saanut tehtyä yhteistä raporttia aikaan. Liikuntapuolen ja nuorisopuolen välissä on yhä muuri, joka näkyy raportissa. Liikuntapuolen näkökulmasta nuorisopalvelut eivät joko näe synenergiahyötyjä tai eivät halua nähdä niitä. Nuorisopuolen näkökulmasta työryhmätyö oli liikaa liikuntapalveluiden näkökulmasta tehty. Ota tästä nyt selvää, kenessä vika on!

Nuorisopalveluista tihkuneiden viestien perusteella, loppuraportti on ainakin joidenkin mielestä nuorisopalveluita aliarvostava. Tämä minua kummastuttuaa, olen lukenut raportin kolme kertaa, mutta minusta se ole kyllä ketään aliarvostava. 

Mitä työryhmä sitten ehdottaa? Kaikki sivistystoimen tilat tulis saada yhteen resurssivarausjärjestelmään, sekä liikunta- että nuorisopalveluiden osalla on tehostamismahdollisuuksia. Samoin välinehankinnoissa yhdistäminen voisi luoda mahdollisuuksia. Ehkä tiloihin liittyvä keskeinen huomio on, että liikunta- ja nuorisotiloja pitäisi kehittää yhdessä niiden vetovomaisuuden parantamiseksi. Myös tilojen kunnossapidon nähdään sujuvan paremmin yhteisen organisaation alla. Palveluissa ja toiminnassa ja henkilöstön organisoinnissa katsotaan, että tiiviimmässä yhteistyössä saataisiin enemmän aikaan. 

Mitä sivistystoimenjohtaja ehdottaa?

Sivistystoimenjohtajan näkökulmasta toimiinnan kokeileva kehittäminen omin resurssein sekä liikunta- että varsinkin nuorisopalveluissa on haastavaa. Varsinkin nuorisopalvelut on pieni yksikkö, joka pystyy toteuttamaan lainsäädännön edellyttämät toiminnot erinomaisesti, mutta ei pysty tekemään muuta. Hänen mielestään toimintojen yhdistäminen loisi edellytyksiä laaja-alaiselle kehittämiselle.

Sivistystoimenjohtajan näkökulmasta nuoripalveluyksikkö on liian pieni itsenäisenä tulosyksikkönä. Nuorten hyvinvointiin ja nuorten koulutustakuuseen pitää hakea uutta näkökulmaa - perinteisen nuorisotyön osaamista ja panosta kunnioittaen. Sivistystoimen johtajan mielestä nyt on hyvä aika tehdä muutoksia, nuorisotoimenjohtaja jää eläkkeellä ja muitakin sivistystoimen päällikkövirkamiehiä on lähiaikoina siirtymässä eläkkeelle. 



Ehdotus on, että kulttuuripalveluille sekä liikunta- ja nuorisopalveluille / lautakunnille luodaan samankaltainen organisaatiorakenne. ELi nuoriso- ja liikuntapalveluille tulisi vain yksi tulosyksikkö, yhden johtajan alaisuuteen (tämä vaatii johtosäännön muutoksen ja on siis valtuustotason asia). Meidän tulosyksikössä tulisi olemaan nuorisopalvelut, liikuntapalvelut ja uutena (tehtävänä) sivistystoimen tilankäytön koordinointi ja kehittäminen (uusi tehtävä). 

Eli nykyisestä kahdesta tulosyksiköstä muodostuisi yksi.

Uudistusehdotuksen arviointi lautakuntatyön näkökulmasta

Ei kahta sanaa, lautakuntatyön näkökulmasta yhden tulosyksikön malli olisi parempi. Viime valtuustokaudella toimi kaksi eri lautakuntaa, nuorisolautakunta ja liikuntalautakunta. Nyt pitäisi toimia yhtenä lautakuntana. 

Lautakunnan puheenjohtajan näkökulmasta yhden tulosyksikön malli olisi parempi lautakuntatyön kannalta. Uskoisin sen poistavan vähän turhaa vastakkainasettelua toimialojen välillä, mikä ei kenenkään kannalta hyvä asia.  Mielestäni lautakunnalle kaavailtu uusi tehtävä, sivistystoimen tilojen koordinointi ja kehittäminen, olisi mielenkiintoinen ja sopisi hyvin meidän lautakuntaamme. 

Nuorison näkökulma uudistukseen

Kaikkein olennaisinta on pohtia uudistuksen merkitystä nuorison, mutta myös muiden kuntalaisten (erityisesti liikuntaa harrastavien) näkökulmasta. Nuorisolle lienee ihan sama kuka palvelut tuottaa kaupungin organisaatiosta, jos niitä vain on tarjolla. Lasten ja nuorten hyvinvointia tuetaan molempien yksiköiden tuottamilla palveluilla. Toisiko uudistus nuorille paremmat mahdollisuudet?

Valmisteluryhmä piti yhden palaverin nuorisovaltuuston edustajien kanssa. Nuoret totesivat muistion mukaan, että tiedotuksen ja viestinnän  osalta  nuoret kaipaavat tietoa siitä tarjonnasta jota heille kohdennetusti tarjotaan. Hyviä väyliä tiedon saantiin ovat sosiaalinen media, nuorisotilat ja koulut. He totesivat,  että on paljon niitä nuoria, jotka eivät ole jonkin harrastuksen piirissä ja keskeistä olisi tavoittaa erityisesti heitä.

Nuorisotilojen houkuttelevuudesta keskusteltiin ja nuoret haluavatkin, että tilojen tulisi olla nuoria houkuttelevia ja ”katu-uskottavuutta” pitäisi olla. Keskusteltiin myös niiden sijainnista, sillä monet nuoret tällä hetkellä oleilevat kauppakeskusten läheisyydessä

Nuorille suunnattujen palveluiden osalta todettiin, että nuorille kaivataan lisää matalan kynnyksen harrastemahdollisuuksia kaikilta sektoreilta. Unelmakaupunki olisi sen tyyppinen, että olisi vapaus valita mitä harrastaa ja oltaisiin tietoisia kaikista mahdollisuuksista.

Palveluiden osalta käytiin keskustelua sekä nykytilasta että niistä mahdollisuuksista, mitä nuorille voitaisiin tulevaisuudessakin tarjota.Urheiluseurojen toiminta koettiin pitkälti liian tavoitteelliseksi ja kilpa-urheiluun tähtääväksi toiminnaksi. Siksi tärkeänä koettiin myös matalan kynnyksen liikunnan harrastamisen mahdollisuus. 

Tilojen osalta todettiin, että nuorisopaikat ovat kyllä tuttuja ja toiveita on ennenkin tullut siitä, että vaikka kaikille tulee löytyä mahdollisuuksia käyttää tiloja, niissä pitäisi olla myös mahdollisuus yhteiskäyttöön. 

Saan tästä vaikutelman, että nuorisolle uudistus kelpaisi.

Uudistuksen mahdollisuudet

Liikuntapuolella ehkä keskeisin tavoite on lisätä matalan kynnyksen liikuntatoimintaa (ja erityisesti nuorison kohdalla tarjota kaikille mahdollisuus harrastaa). Syvempi yhteistyö, samassa tulosyksikössä, on varmasti liikuntapuolen kannalta tämän tavoitteen toteuttamiseksi etu.

Nuorisopuolella on myös tavoitteena lasten harrastamisen parempi mahdollistaminen, mutta painotus ei luonnollisesti ole liikunnassa samalla tavalla kuin liikuntapuolella. Lapsi- ja nuorisopoliittisen kehittämisohjelmassa, jonka pitää linjata nuorisotoimintaa, on yhdeksän strategista tavoitetta. Hyvin monet ovat erittäin lähellä liikuntapuolen tavoitteita. Osa on toki erilaisia. Mutta kuten ohjelmaa arvioivassa muistiossa todetaan, tämän ohjelman toteutuminen vaatisi Espoon osalta kokonaisuudessaan strategisten tavoitteiden läpikäynnin eri toimialoilla ja tulosyksiköissä. Eikö tämä olisi helpompaa aloittaa yhdessä liikuntatoimen kanssa, samassa tulosyksikössä?

Luottamushenkilön näkökulmasta mahdollisuuksia varmasti tulisi erilaisten tilojen hyödyntämisessä, liikunta- ja nuorisopuolen uusissa projekteista (joita ei juuri ole nyt). Uskon vakaasti, että nuorisopuolella on sellaista osaamista, josta olisi hyötyä liikuntapuolelle. Ja myös toisinpäin. Molemmilla puolilla on ammattilaisia töissä.

Uudistuksen uhat

Yleinen pelko taitaa liittyä siihen, että suurempi liikuntapuoli jotenkin syö nuorisopuolen. Nuorisopuolelta häviää johtaja, itsenäisyys ja rahat. Nuorisotoiminnassa korostuvat liikunnaliset menetelmät, vaikka ne eivät tällä hetkellä ole lähtökohtaisesti nuorisopuolen menetelmiä. Nuorisopuolen mielestä luontevin yhteistyökumppani ovat koulut ja vanhemmat ja yhteys näihin katkeaa yhteisen tulosyksikön kanssa. Nuorisopolitiikan uskotaan hukkuvan johonkin ja kokonaislinjan katoavan. 

En vain itse jaksa uskoa tähän. Organisaatiouudistusko tuhoaisi kaiken mitä menneinä vuosikymmeninä on saatu aikaan? Minäkö olisin lautakunnan puheenjohtajana päättämässä espoolaisen nuorisopolitiikan alasajosta ja liikuntapuolen dominanssista?  Ei tule tapahtumaan minun puheenjohtajakauteni aikana. 

Mitä mieltä minä olen?

Organisaatiouudistukset ovat aina vaikeita ja herättävät tunteita niin luottamushenkilöissä kuin henkilökunnassakin. On ollut surullista seurata kuinka jyrkkiä mielipiteitä uudistus aiheuttaa.
Minä haluaisin, että pystyisimme uudistumaan myös kaupungin organisaatiota. Maailma muuttuu, nuoret muuttuvat, kaupungin organisaatio muuttuu. Kuka uskoi esimerkiksi kymmenen vuotta sitten, että kirjastot ovat sellaisia kuin ne nyt ovat, lähes nuorisotiloja?  Liikuntapuoli voisi jatkaa entisellä mallilla, se pärjäisi hyvin itsenäisenä tulosyksikkönä. Nuorisopalveluilla olisi vaikeampaa. On vaikea nähdä  sellaista tulevaisuutta, että nuorisopalvelujen määrärahat olennaisesti lisääntyisivät. Pystyisikö se uudistumaan riittävästi nykyisillä resursseilla? Tuntuu, että nuorisopalveluiden esille nostaminen (jota on mielestäni tehtävä) voisi onnistua paremmin samassa tulosyksikössä liikuntapuolen kanssa. 

Vaikka uudistuksesta on syntynyt myrsky vesilasiin, on siinä kuitenkin kyse vain organisaatiouudistuksesta. Tämäkin pieni uudistus aiheuttaa omassa puolueessani sen verran tunteita, että olisi helppo vain vastustaa uudistusta.

Silloin en olisi rehellinen, sillä uskon uudistuksen mahdollisuuksiin. 






10 kommenttia:

Sakari Heiskanen kirjoitti...

Kiitos Antti selvistyksestä.

Tästä puuttuu vastaus huolestuttavimpaan seknaarioon: yhteiskunnassa valtaa pitää tällä hetkellä isovanhempien sukupolvi. Se on sydämellinen niin kauan kuin emme puutu sen omiin etuihin. Hyväuskoisuutemme lasten vanhempina perustuu uskolle että kyllä viisaat poliitikot ja virkamiehet hoitavat nuoriakin. Tiedämme, että rahaa ja resursseja nuorisotoimintaan, nuorisotakuun hoitamiseen, nuorisopsykiatriaan... on liian vähän. Itsekin vastaat epäilyyni näin: "On vaikea nähdä sellaista tulevaisuutta, että nuorisopalvelujen määrärahat olennaisesti lisääntyisivät." Eikö ole nimenomaan pidettävä huolta, että sellainen tulevaisuus olisi mahdollinen.

Jos yhdistymisessä liikuntatoimeen on tämä tavoite, tarkoittaa se sitä että liikuntatoimen päätehtäväksianto on nuoriso- ja lapsilähtöinen. Ja sitä en sitten usko.

Miten voidaan siis taata että yhdistyminen ei siirrä nuorisotoimen "pienistä rahoista" vielä suurempaa osaa yli 55-vuotiaiden liikuntaan? Vakuutat, että sinun kaudellasi ei käy niin. Kaunis lupaus. Mutta entä seuraajasi kaudella?

Onko siis esitettävissä summa, jonka tämä uudistus tuo lisäresurssina nuorille. Vai pitääkö uskoa vaan kovasti poliitikkoihin ja "ei-poliittisiin" virkamiehiin?

Ts. Saisiko tuohon powerpointiin laatikoiden budjettien loppusummat ja tilankäytön sujuvuuden myötä syntyvien etujen kustannusarvion?

Antti Aarnio kirjoitti...

Kiitos kommentista. Lukuja ei ole, ainakaan minulla. Minä olen realisti, enkä usko että Espoo pystyy lisäämään merkittävästi budjettiaan eli merkittävästi rahaa ei ole tulossa mihinkään. Mikä takaa, että nuorisotoimen rahat säilyisivät samanlaisina omassa tulosyksikössä? Minä vierastan tätä sukupolvien välinen sota-ajattelua, vaikka se ehkä saattaa lisääntyä. Sinänsä tämä uudistus ei ole minulle elämän ja kuoleman kysymys, mennään niin kuin päätetään.

Anonyymi kirjoitti...

Antin pitkässä kirjoituksessa nuorisotoimen tulosyksikön lakkauttamista perustellaan tilojen yhteisvarausjärjestelmällä. Tähän riittäisi muutaman henkilön varaustiimi joka toimisi yhteisesti sovituin pelisäännöin. Siis org.muutos ei ole tällä perusteella tarpeen - kyseessä siis ovat muut piilossa olevat edut jollekin. Miksi muuten ei olla liikunta- ja vanhustyötä yhdistämässä kun tilojen saannilla eläkeläisille on todella ongelmia.

Antti Aarnio kirjoitti...

Tilat ovat tiloja, eivät pääsia. Tarkoitukseni ei ole korostaa tila-asiaa liikaa, eikä se ehkä korostukaan jos kirjoituksen lukee kokonaan.

Anonyymi kirjoitti...

Hei Antti Aarnio,

Liikunta ja nuoriso puoli katsoo nuoria aivan eri pedagogisista lähtökohdista. Kirjaston nuoriso-osatot toimivat myös tällä hetkellä aivan erilailla kuin nuorisotilat jäsenkortteineen ja yhteyksineen vanhempiin. Nuorisotiloilla tehdään jo nykyisellään liikunnallista nuorisotyötä. Nuorisotiloilla tehtävä liikunnallinen nuorisotyö lähtee ohjaajien omista kiinnostuksen kohteista. Vaikka nuorispalvelut onkin pieni tulosyksikkö, niin siinä on juuri sen vahvuus. Nuorispalvelut on pystynyt elämään tässä hetkessä. Tälläkin hetkellä nuorisopalvelut on poljettu jo Espoon sivuilla aika alas. Ihan vaan herää kysymys miksi nuorisopalveluiden osio on liikunnan ja kulttuurin alla. Eikö Espoo arvosta nuoria omana ryhmänään. Mukavaa olisi jos vaikka vierailisit itse nuorisotilalla. Tuskin nuorilla on itsellään hajuakaan mistään tulosyksiköistä ja lautakunnista, ne ovat jotain kaukaisia hallintojuttuja. Työntekijöille tämä on ollut tärkeää työskennellä omassa tulosyksikössä, jossa on ollut helppo luoda uutta ja tehdä LUONTEVAA yhteistyötä esim kulttuuripuolen kanssa ja välillä myös liikuntapuolen kanssa. Nimimerkki: Työntekijä

Petri Cederlöf kirjoitti...

Pääsääntöisesti kuntien enemmistössä (= lukemattomissa pienissä kunnissa)on jo 90-luvun alun lamasta ja kuntien etsehallintooudistuksesta lähtien nuoridotoimi sijoittunut useimmiten vapaa-aikatoimeen (nuoriso- ja liikunta, nuoriso ja kulttuuri, tai nuoriso liikunta ja kulttuuri jne.) Harvinaisempi on ollut kuuluminen sivistys-/opetustoimen kokonaisuuteen. Mutta viime vuosina tilanne on kehittynyt siten, että yhteys opetustoimeen ohittänut vapaa-aika/liikuntatoimen sekä käytännössä että nuorisotoimen viranhaltijoiden kannatuksessa. Useissa tapauksissa kuitenkin nuorisotyön edustajien mukaan sen on koettu heikentäneen nuorisotyön asemaa erityisesti siksi, että suhteessa suuremmat ja luonteeltaan erilaiset liikunta- tai opetustoimen asiat täyttävät asialistat ja nuorisotyö pienempänä jää vähemmälle huomiolle - tai siitä yleisestä syystä että valitettavan usein lautakuntien jäsenet eivät ole tehtäviensä tasalla.

Antti Aarnio kirjoitti...

Hei, kiitos kommenteista. Työntekijälle, aion varmasti vierailla nuorisotiloilla, kierrän kyllä kaikki alueet läpi. Omien sairastelujen takia kierros alkaa vasta syksyllä. Meillä Espoossa valtuusto päätti, että liikunta- ja nuorisotoimilla on yksi lautakunta, entisten kahden lisäksi. Näin se nyt on. Uudistuksen yhteydessä taidettiin keskustella myös siitä, että kulttuuri-, liikunta- ja nuorisotoimen asiat voisivat olla yhdessä lautakunnassa, mutta taisi jäädä vain keskustelun tasolle. Petri, olen kuullut myös Espoossa samoja pelkoja, että yhteisessä lautakunnassa jäävät nuorisoasiat liikunnan alle. Kolmen kokouksen ja yhden seminaarin jälkeen asioita on käsitelty aika tasapuolisesti. Lautakuntien jäsenien ammattitaitoa voi tietenkin arvostella, mutta tällaisiin on tyytyminen demokratiassamme. Minun käsitykseni esim. Espoosta on, että jäsenet ovat hyvin kiinnostuneita nuorten hyvinvoinnin parantamisesta, yli puoluerajojen.

Anonyymi kirjoitti...

Hei!

Jos ette vielä lautakunnassa ole hyödyntäneet tätä, niin toivottavasti jossain vaiheessa ehditte. Oppaassa näyttäytyy nuorten parissa tehtävä työ laaja-alaisesti, ja hyvä niin!

"Nuorisotalkoot! -opas tarjoaa käytännönläheisiä ohjeita nuorten elinolojen parantamiseen kunnallisessa päätöksenteossa. Julkaisuun kootut ehdotukset pohjautuvat valtioneuvoston lapsi - ja nuorisopoliittiseen kehittämisohjelmaan vuosille 2012-2015. Kehittämisohjelma antaa suuntaviivoja alueelliselle toiminnalle, mutta sen termistö ja kieli eivät välttämättä tavoita arjen toimijoita. Nuorisotalkoot! -opas tekee ohjelmakielestä yleistajuista ja alueellisista suuntaviivoista konkreettisia tekoja. Opas löytyy suomeksi ja ruotsiksi. Painettua opasta voi tilata sähköpostitse Kirsi Autiolta (etunimi.sukunimi(a)minedu.fi).

http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Nuoriso/nuorisoasiain_neuvottelukunta/julkaisut/muut_tutkimukset/Nuorisotalkoot/Nuorisotalkoot_nettiin.pdf"

Nuorten parissa tehtävän työn kokonaisuutta Espoossa olisi hyvä kirkastaa, jotta päällekkäisen työn sijaan tehtäisiin erilaista osaamista yhdistävää hyvää yhteistyötä.

Liikunta- ja nuorisopalveluiden yhdistäminen on mahdollisuus, mutta myös luottamuspuolen on tosiaan huolehdittava siitä, etteivät liikunnan tarpeet haukkaa nuorisolle suunnatuista resursseista. Ja nuorisopuolen tehtävä sellaista jälkeä (=työtä), ettei kukaan missään nimessä halua resursseja vähentää!

Nuorisopuolen olisi varmaan korkea aika lobata itseään ja osoittaa halunsa yhteistyöhön, omia vahvuuksiaan korostaen.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä Antti Aarnio,

Odotan vähän perusteluja mitä hyvää odotat saavutettavan nupan ja lipan yhdistymisestä. Jos alan ammattilaiset eivät koe synergiaetuja yhdistymisestä, niin haluaisin kuulla sinun katsontakantasi tähän?
Missään Suomen suurista kaupungeissa ei ole liikuntaa ja nuorisoa laitettu samaan yksikköön. Toki lautakunta voi olla yhdessä, mutta miksi yksiköiden pitäisi olla. Asiakaslähtöisyyden piti olla tähän lähtökohtana, mutta asia kääntyikin hallinnon tehostamiseen, jossa on vaikea nähdä tehostamisen varaa! Vai miten tehostamista voi olla se että luodaan yksi "välijohto" hallintoon lisää? Koko tämän yhdistämisen valmistelu on ollut demokratian irvikuva. Vai miten on mahdollista ettei kentän ääntä kuunneltu, työryhmä ei saanut mitään yksimielistä aikaan. Ainoastaan kaksi toisistaan poikkeavaa esitystä. Toinen työryhmän puheenjohtajan, joka ajoi vain liikunnan etua ja toinen erivä mielipide muulta ryhmältä tälläin kärjistäen sanottuna. Tästä huolimatta sivistystoimen johtaja jättää esityksensä Nupan ja Lipan yhteensaattamiseksi. Miten tälläistä toimintaa voi perustella enään millään demokratialla ja tarpeilla. Terveisin:Työntekijä

Antti Aarnio kirjoitti...

Hyvä työntekijä, minä olen tutustunut valmistelumateriaaliin jota ryhmä tuotti. Lautakuntatyön näkökulmasta yksi tulosalue olisi parempi, mutta lautakuntanäkökulma ei tietenkään merkitse mitään. Kuten kirjoitin, en tiedä ketä uskoa asiantuntijantyön valmistelusta, kumpikin syyttää toista osapuolta. Ota siitä sitten ulkopuolisena selvää. Sivistystoimen johto nyt esittää yhdistämistä, oman pohdintansa jälkeen. Kaupunginhallitus ja valtuusto päättävät. Kävi miten kävi, työt jatkuvat, eikä maailmanloppu tule.