Espoon sivistystoimen organisaatiota myllätään?

Tänään kokoontui Espoon sivistystoimen alaisten lautakuntien puheenjohtajiston, ns. Aito-neuvottelukunta, jossa käydään noin kerran kuukaudessa läpi sivistystoimen asioita. Nyt Espoon sivistytoimessa puhuttaa sivistystoimen palvelujen tuleva kehittäminen ja organisointi. Eli laatikkoleikit.

Isoimmat muutokset suunnitelmissa ehkä koskevat aikuiskoulutusta ja vapaata sivistystyötä. Suunnitelmissa on siirtää Omnian alle aikuislukio ja työväenopisto (Espoon työväenopiston on maan toiseksi suurin). Tähän liittyy monenlaisia näkökulmia ja mielipiteitä.  Lähtökohtaisesti en osaa oikein vastustaa suunnitelmia. Käsittääkseni ainakin työväenopiston rehtori näkee uudistuksen hyvänä ja mahdollisuutena. 

Aikuiskoulutuksen määrä tulee takuuvarmasti lisääntymään tulevaisuudessa, samoin maahanmuuttajakoulutus. Siihen lähtökohdasta työväenopiston toimiminen sopii hyvin Omniaan. Toisaalta työväenopisto toimii paljon myös vapaan sivistystyön kentässä. Suurin osa työväenopiston asiakkaista on kuitenkin yli 55-vuotiaita naisia, eikä kaikkea opiskeluja tehdä työelämää varten.  Virkamiesten mielestä tämä ei ole ongelma, vaan vapaa sivistystyö jatkuisi aivan normaalisti uudessa keskuksessa.  Mutta intohimoja uudistus tulee aiheuttamaan ja varsinkin demareiden kesken, sillä sana TYÖVÄENopisto velvoittaa (vaikka suurin osa espoolaisista työväenopiskelijoista onkin keski-luokkaisia korkeakoulutettuja naisia). Asiakasprofiilin yksipuolistuminen ei muuten ole kovin hyvä asia.

Johtamani lautakuntaa koskettavat eniten nuoriso- ja liikuntatoimen suunnitelmat.  Virkamiestyöryhmässä, jossa oli edustettuna päällikkötason jäseniä, asetelmat olivat olleet (työryhmäraporttien mukaan) selvät: liikuntapalvelut haluavat yhteen ja nuorisopalvelut haluavat tiukasti pysyä omillaan. Lopputuloksena oli, että työryhmä ei pystynyt jättämään yhteistä raporttia. Luottamushenkilön näkökulmasta aika mielenkiintoinen tilanne, hieman ihmetyttää miten näkemyserot voivat olla niin kaukana toisistaan. Mutta kaupungin organisaatiossa ei yhteistyötä tehdä yli rajojen (pääluottamusmiehen sanoin).

Tiivistetysti liikuntatoimia haluaisi enemmän yhteistyötä, koska sen yksi painopiste on matalan kynnyksen harrastetoiminnan lisääminen. Erilaisissa tila-asioissa, suunnittelutoiminnassa, markkinoinnissa ja viestinnässä yhdistäminen toisi synenergiahyötyjä.  Nuorisopalveluiden näkökulmasta suunnitelmat lähtevät liikaa liikunnan näkökulmasta, unohtaen asiakasnäkökulman, lasten ja nuorten kasvun tukemisen, syrjäytymisen ehkäisyn, nuorten arjenhallintakykyjen kasvattamisen sekä vanhemmuuden tukemisen. Hienoja tavoitteita, jotka tulevat osittain lainsäädännöstä. Nuorisopalvelut katsovat heidän tärkeimpien yhteistyökumppaniensa olevan muualla kuin liikuntapuolella.

Näillä näkymin sivistystoimenjohtaja tulee esittämään, että liikunta- ja nuoriso sulautetaan yhden tulosyksikön alle, yhden johtajan alle. Tämä vaatii valtuuston päätöksen, joten luvassa on vielä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Itse ehkä liputan tällä hetkellä ehkä enemmän yhdistämisen puolesta. Pidetään vetoketju kuitenkin auki, jotta takin kääntäminen vielä onnistuu.