Kuka, mitä, häh?

sunnuntaina, huhtikuuta 28, 2013

Kolme keskustelunaihetta markkinoilla

Kotiseudullani Espoon keskuksessa pidettiin kevätmarkkinat  lauantaina 27.4. Puolueyhdistykset, me Keski-Espoon sosialidemokraatit muiden mukana, ovat perinteisesti markkinoilla oman telttansa kanssa.  Jaamme ilmapalloja ja esitteita puolueen toiminnnasta ja tavoitteista sekä tietenkin porisemme ihmisten kanssa. Ja tietenkin palelemme Suomen keväässä pipo päässä, sillä eilenkään ei ilma ollut vielä kovin kesäinen. Markkinoilla oli aika vähän ihmisiä liikkeellä, mutta aina muutama juttutuokio saadaan aikaan.

Tällaisissa markkinatapahtumissa on aina mukava tavata  edes muutamia ihmisiä, jotka kertovat äänestäneensä minua. Se lämmittää aina. Markkinoilla tuli tavattua ja juteltua oikeastaan kolmen tyyppisten asioiden kanssa.

Ensimmäisenä ovat vanhahkot ihmiset, jotka ovat jotenkin kyllästyneet politiikkaan ja joilla on hyökkäävä asenne poliittista järjestelmää kohtaan. Yleensä he olivat miehiä, harvemmin naisia. He olivat pettyneitä hallituksen toimintaan, politiikan ristiriitoihin tai sitten omat kokemukset ovaolleet niin negatiivisia, että koko politiikka tympäisee. Yleensä näiden henkilöiden kanssa tulikuitenkin hyvät keskustelut.

Toiseksi eniten keskustelua tuli (tulee aina) terveysasemapalveluista. Espoon keskuksessa aloitaa toukokuussa terveysasemakokeilu, jossa osalle alueen asukkaista terveysasemapalvelu tarjotaan yksityisen Mediverkon tuottaman terveysaseman kautta. Odotukset ovat alueen asukkaiden kohdalla kovat, koska alueen pääterveysasema Samariasta on ollut ajoittain todella vaikea saada lääkärinaikoja. 

Kolmanneksi keskustelluin aihe oli ehkä liikuntaharrastusten hinta ja saatavuus. Kun keskustelijalle kävi ilmi, että olen Espoon liikunta- ja nuorisolautakunna puheenjohtaja oli jutunjuureen helppo päästä. Kaupungin vesijumpat voisivat olla pidempiä ja vähän eri aikoihin, jotta hallit eivät olisi niin täynnä. Uimahallin siisteydessä on myös parantamisen varaa. Liikuntaharrastusten hinnat puhuttavat ainakin perheenisiä- ja äitejä, kun aloittavan salibandyjoukkueen kausimaksut pelkästään hallivuorojen kohdalla alkavat olla 1300 € vuodessa pelaajaa kohden, moni lapsi joutuu jättämään harrastuksen sikseen. Tämä ongelma on jotenkin turhauttava, koska vaikuttaa olevan niin vaikea saada harrastusten hintoihin kohtuullisuutta. Ainakin Espoossa, jossa kaupungin omia liikuntatiloja on melko vähän. Tähän ongelmaan aion perehtyä paremmin vielä lähiaikoina ja vertailla mitä muualla Suomessa on tehty asian suhteen.

Henkilökohtaisesti mukavin juttutuokio markkinoilla oli tapaaminen lapsemme vanhan kerho-ohjaajan kanssa. Pidimme kerhoaikoina hänen tavastaan vetää kerhoa ja suhtautua lapsiin arvostavasti ja kannustavasti. Nyt hän oli jäänyt keväällä eläkkeelle 66-vuotiaana (yli 50-työvuoden jälkeen), mutta puhkui intoa olla vielä toimimassa lasten kanssa. Hän on ajatellut alkaa hoitamaan lyhytaikaisia sijaisuuksia Espoon kouluissa. Hänen kelpoisuutensa ei riitä pitkäaikaisiin sijaisuuksiin, mutta olen varma, että hän suoriutuisi erittäin hyvin kouluissa lyhytaikaisten sijaisuuksien hoitajana. Minusta oli hienoa kun hän totesi, että hän pitää lapsista ja tuntee että hänellä on pitkän kokemuksensa avulla myös annettavaa heille. Minua ilahdutti se kuinka hän puhui lasten itsetunnon vahvistamisen tärkeydestä ja ujojen ja hiljaisimpien lapsien huomioon ottamisesta. Kannustin häntä ja kerroin kuinka hienolta suunnitelmat kuulostivat. 

Eikä markkinoilta lähdetty kotiin tyhjin käsin, mukaan tarttui mahtavan makuista virolaista savustettua villisikamakkaraa ja savuemmentalia. Nam.

Ei kommentteja: