Kuka, mitä, häh?

maanantaina, tammikuuta 14, 2013

Miten käy STX Finlandin - osa II


Edellinen kirjoitukseni jo kertoi niistä lainalaisuuksista jotka alalla vallitsevat. Liiketoiminta on kaukana terveestä, valtiot pyrkivät tukemaan omaan telakkateollisuuttaan kaikin mahdollisin keinoin. Valtiot eivät tue pelkästään omia telakoitaan, vaan ne antavat vientitakuut myös tilaajan puolesta. Esimerkiksi STX:n rakentamat Oasis ja Allure olivat miljardin euron aluksia kumpikin, ja valtio takasi tilaukset 95-prosenttisesti. 

Investointipäätöksiä venyttävät markkinatilanteen lisäksi joissakin tapauksissa rahoitusongelmat. Telakat kisaavat roimasti vähentyneistä tilauksista maailmalla raivoisasti ja usein liiketaloudellisesti lähes järjettömästi eli tukidopingin voimalla. Kuvaavaa on, että ainakin uutistietojen mukaan STX Finlandin sijasta STX Francen rakentama risteilijä tuottaa korkeintaan nollatuloksen ranskalaiselle telakalle.

Laivanrakennusala kasvoi vuodesta 2003 alkaen hyvin nopeasti koko maailmassa. Suuri osa laivanrakennuksen viime vuosien nopeasta kehityksestä on tapahtunut Kaukoidässä. Kasvu on perustunut osaltaan hyvinkin spekulatiivisiin laivatilauksiin. Telakat saivat uusia tilauksia poikkeuksellisen paljon vuoteen 2007 saakka erityisesti Etelä-Koreassa, Japanissa ja Kiinassa, jolloin alalla oli huippuvuosi. Vuoden 2008 kesän jälkeen tapahtuneen taloustilanteen heikkenemisen myötä ei uusia tilauksia juurikaan saatu, mistä johtuen ylikapasiteettia on runsaasti erityisesti näissä maissa.

Vuonna 2009 TEM:n telakkatyöryhmän raportissa varoiteltiin, että ylikapasiteetin vuoksi on olemassa vaara, että muissa maissa valtiot voivat ryhtyä pelastamaan telakoita erilaisten tukien avulla, joka puolestaan heikentää suomalaisten telakoiden toimintaedellytyksiä ja lisää kilpailua. Tämä on sittemmin käynyt toteen.

STX on konna – ei hallitus

Risteilyalusten ja matkustaja-autolauttojen rakentaminen on perinteisesti keskittynyt pääsääntöisesti Eurooppaan. Tälle markkinalle haluavat myös aasialaiset telakat ja erityisesti STX.  Paavo Raution kolumni Helsingin sanomissa (13.1.2013) kuvaa hyvin STX toimintaa. Korealaiset pyrkivät nostamaan jalostusastettaan omilla telakoillaan ja sitä varten ne tarvitsivat oppia Eurooppalaisilta telakoilta.  Näin suurtyhtiö (ja maat toimivat).
Kun Suomen ja Neuvostoliiton välillä solmittiin rauha ja valvontakomission miehet menivät Turun telakoille valvomaan tilauksia, kaikki kopioitiin. Stalin halusi nostaa Neuvostoliiton teollisuuden jalostusarvoa ja kaikki mahdollinen kopioitavissa oleva oppi otettiin Turun telakalta. Aivan samalla vaikuttaa toimivan STX .Turun telakan toimihenkilöiden luottamusmies Osmo Salo kuvaa menettelyä osuvasti: ” STX:n korealaiset omistajat ovat hiljalleen jo aloittaneet valmistautumisen Suomen telakoidensa alasajoon. Turun telakalle on lähetetty solkenaan erityisasiantuntijan tittelillä kutsuttuja korealaisia siirtämään suomalaista osaamista muualle, Salo kertoo.
Salon mukaan kyseiset tehtävät on räätälöity korealaisille niin, ettei niitä ole tarvinnut avata julkiseen hakuun. Suomessa työskentelyn jälkeen erityisasiantuntijat ovat palanneet takaisin Koreaan.” (http://www.proliitto.fi/fi/media/uutiset/turun-telakan-alasajo-on-jo-kaynnissa.html)

Kaverini laskeskeli, että STX maksoi koko Aker Yardista (tuleva STX Europe) pyöreästi miljardi euroa vuonna 2008. Sijoitus ei ole ollut taloudellisesti mikään hyvä, koska koko konserni on tuottanut keskimäärin 23 miljoonaa voittoa vuodesta 2009 alkaen.  Sillä ei paljon lainoja maksella takaisin.
Kun korealaiset ottivat omistukseen suomalaiset telakat, yhtiön pääjohtaja moitti haastatteluissa aikaisempia norjalaisomistajia siitä, että he eivät olleet investoineet suomalaisiin telakoihin vuosikausiin. Millaisia investointeja korealaisomistus on tuonut STX Finlandin telakoille? EI mitään.
Jos vuoden 2009 lopulla TEM meriteollisuustyöryhmän raportissa todettiin, että ” STX Finland Oy:n antamien tietojen mukaan sen eteläkorealainen emoyhtiö STX Business Group on ilmoittanut, että se ei nykyisessä vaikeassa talouskriisissä pysty taloudellisesti tukemaan STX Finland Oy:n toimintaa. Emoyhtiön omistama varustamo, joka operoi irtolastilaivoja, ei myöskään pysty tilaamaan laivoja Suomesta.”

Onko hallitus mokannut?

Risteilijätilauksen saaminen on tahdon asia, moni on viime aikoina julistanut.  Tahdon asia-argumentointi otetaan yleensä silloin käyttöön kun mitään asiallisia argumentteja ei ole enää käytössä. Hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta käsitteli lehtitietojen mukaan STX Finlandin risteilijätilauksen tukemista ja lainoittamista 11 kertaa ja teki kolme kertaa kielteisen päätöksen (ilmeisesti yksimielisesti).  Pääomalaina olisi ollut EU:n valtiontukisääntöjen vastainen, eikä hallitus sitä voinut tehdä.  Ongelmana taitaa olla se, että STX Finlandin taloudellinen tilanne on niin huono, että maan hallitus pelkäsi pahimmassa skenaariossa menettävänsä pääomalainan, mutta joutuvansa myös Finnveran takausten vuoksi maksumieheksi. Wärtsilän Meriteollisuuden konkurssi pelottelee yhä taustalla.

Hallitusta on myös arvosteltu siitä, että keinoja olisi ollut, mutta kukaan ei ole julkisuudessa vielä esittänyt mitä ne keinot olisivat olleet.  Hallitus kyllä mokasi päätöksestä tiedottamisessa. Ja varsinkin SDP mokasi, kun ei ymmärtänyt, että erityisesti vasemmistossa päätöstä tullaan ihmettelemään. Ihmisten on vaikea ymmärtää miksi EU estää tilauksen saamisen, kun kerta Ranska EU-maana sen sai. STX France sai tilauksen koska se on osaomistaja yhtiössä sekä suoraan että tytäryhtiönsä kanssa. Ranskan valtio pääomittaa telakkaa ja varmasti siten, että se on EU:n valtiontukisääntöjen mukaista.  Erään saksalaislehden mukaan Ranska olisi pääomittanut STX Francea 1,3 miljardilla eurolla.

Mikä on STX Finlandin taloudellinen tilanne?

Alla oleva taulukko kertoo sen, että STX Finland ei ole menestynyt hyvin. Se on tehnyt tappiota yli 200 milj.euroa vuosina 2007-2011. Vuoden 2009 tehdyssä TEM:n raportissa todetaan, että telakkayhtiö STX Finland Oy:n pitkän aikavälin tavoite on yhteensä runsaan 1 500 miljoonan euron liikevaihto kolmella telakalla vuonna 2015 (vuoden 2009 rahassa). Vuonna 2011 yhtiön liikevaihto oli 272 milj.euroa. Kaukana, kaukana tavoitteesta.

STX Finland Oy
2007/12
2008/12
2009/12
2010/12
2011/12
Yrityksen liikevaihto (1000 EUR)
1247218
1222014
936506
590390
272536
Liikevaihdon muutos%
10.10
-2.00
-23.40
-37.00
-53.80
Tilikauden tulos (1000 EUR)
-98226
-18516
-39045
-63722
13215
Liikevoitto%
-8.50
-1.60
-2.10
-4.90
-3.80
Yrityksen henkilöstömäärä
3832
3836
3674
3280
2618
Lähde: Suomen Asiakastieto

Kotimaisen omistajuuden paluu?

Jokaisen sukupolven kohdalla näyttää käyvän samalla tavalla. Kun suomalainen telakkateollisuus joutui pulaan 1980-luvulla, pelastajaksi joutui valtio.  MasaYardsin omistuspohjaa pyrittiin saamaan kotimaiseksi 1990-luvun lopulla, mukaan haluttiin saada valtio. Jorma Elorannan tullessa yhtiön toimitusjohtajaksi 2000-luvun alussa, hän vaati valtiolta tukea laivanrakennusteollisuuden tukemiseksi.  

En ole telakka-asiantuntija, vain aiheesta kiinnostunut, mutta STX ei näytä kovin kiinnostavalta sijoittajan silmin. Tappiota tekevä yhtiö, yksipuolinen päätuotantorakenne (isot risteilijät, vain muutama tilaaja) ja toimiala jossa tuntuu olevan mahdotonta pärjätä pelkällä erikoisosaamisella, jota telakalla on. Mistä löytäisimme kotimaisia sijoittajia riittävästi, jotka uskoisivat alaan?

Kun kaiken lisäksi STX Finlandin Turun telakan kilpailijoiden omistajatahot Italiassa, Saksassa ja Ranskassa ovat jo nyt toiminnallaan osoittaneet puolustavansa aggressiivisesti omaa laivanrakennusteollisuuttaan (investointituki, pääomituksen vahvistaminen, suora koulutustuki ym.). Unohtamatta Aasian telakoita.

Valtio omistajaksi?

Solidium on Suomen valtion kokonaan omistama osakeyhtiö, jonka tehtävänä on vahvistaa ja vakauttaa kotimaista omistusta kansallisesti tärkeissä yrityksissä ja kasvattaa pitkäjänteisesti omistustensa taloudellista arvoa. Se olisi väline, joka voisi ostaa STX Finlandin, jos se katsottaisiin keskeiseksi kansallisesti tärkeäksi yhtiöksi. Mutta miten valtio saisi yrityksen voitolliseksi? Ja kannattaako valtion ostaa tappiollinen yritys korealaisilta, jotka varmasti hyödyntäisivät tilannetta nyhtäen hinnan korkeaksi?


Mutta jos  telakkakulttuuri katsotaan kansallisesti tärkeäksi yhtiöksi, niin ei kun ostetaan se yhtiö.

Entä jos Solidium ostaisi yhtiön yhdessä Venäläisen United Shipbuilding Corporation:n kanssa, joka omistaa jo nyt puoliksi Arctech Helsinki Shipyard:n STX:n kanssa?

 Ratkaisu?

Toivon todella, että telakkateollisuus (tässä tapauksessa STX Finland jossain muodossa) säilyy elinvoimaisena.  Esimerkiksi Turussa on rakennettu laivoja 1700-luvulta alkaen ja osaamista on. Vuoden 1990 jälkeen Suomessa on valmistunut yhteensä 112 valtamerialusta, joista vientituloja on saatu yhteensä 15 miljardia euroa (vuoden 2009 lopun tilanne). Laivojen kotimaisuusaste on korkea, yli 80 prosenttia. Telakalla on merkittävä työllistävä vaikutus. 

En osaa sanoa miten STX Finlandin tapauksessa pitää menetellä.

Kyselin eilen ja tänään vähän minua vanhemmilta ihmisiltä, että miten he muistavat Wärtsilän meriteollisuuden konkurssista käydyn keskustelua.  ”Ne vain menivät, ei siitä paljon keskusteltu” oli tiivistettynä huomio. Päätöksiä tehtiin, veronmaksajien rahoja meni ties minne ja kansalla ei ollut hajuakaan mitä tosiasiassa tehtiin. Ei tehdä ainakaan niin!





2 kommenttia:

Masalasta kirjoitti...

Mikä on työvoiman kansallisuus jakauma STX:n telakoilla (lahinnä Turussa). EU:ssa sillä ei ole merkitystä, mutta olisi suomalaisten työllistämisessä mielenkiintoista tietää.

Antti Aarnio kirjoitti...

En tiedä, tässä on paljon mielenkiintoisia ulottovuuksia joita voisi selvittää, mutta kaikkea ei kerkeä.