Siirry pääsisältöön

Unelmieni Espoo


Minä haluaisin asua kaupungissa, joka kehittyy. Joka muuttuu, kokeilee, tekee virheitä ja korjaa toimintaansa. Kaupungissa, jossa erilaiset ihmiset viihtyvät ja jossa on pöhinää!

Unelmien kaupungissa kaikki lähtee maankäytöstä. Kaupunki omistaa riittävästi maata, jolloin se voi suunnitella asumisen, liikennejärjestelmän ja kaupungin palveluverkon optimaalisesti. Asutus on tiivistä, mutta monipuolista: kerrostaloja, rivi- ja omakotitaloja. Kaikille jotain! Riittävästi vuokra-asuntoja, kaupungin eri alueilla. Asuinalueista toiseen kulkee toimiva joukkoliikennejärjestelmä, metro ja juna kulkevat sahaavat raiteilla, bussit jurruttavat teillä. Pyöräteiden verkosto on Suomen paras, kannustaen asukkaita käyttämään mahdollisimman paljon polkupyöriä.

Asukkaiden rakenne on monipuolinen. Kaupunkini ei ole mikään rikkaiden paratiisi, vaan köyhempikin tuntee unelmakaupunkinsa omakseen. Miljonäärin ja työttömän lapset käyvät samaa lähikoulua, vanhempien toimiessa aktiivisesti koulun vanhempainyhdistyksessä lasten hyväksi. Ei ole väliä, missä kaupungin osassa asuu, sillä laadukkaita palveluita on tarjolla samalla tavalla eri kaupungin osissa. Me-henki on vahva joka puolella.
Unelmakaupunkini ei takerru menneeseen, vaan uudistaa palveluitaan etukenossa. Uutta teknologiaa ja toimintatapoja otetaan jatkuvasti käyttöön. Ajanvaraukset eri palveluihin hoituvat verkon kautta, vanhuksille rakennettavien palvelukeskusten tilat hyödyntävät kaikkea hoivateknologien uusimpia villityksiä, helpottaen työntekijöiden työtä. Mummoille tarjotaan hyvät ja kattavat sähköiset palvelut.

Demokratia elää ja kukoistaa unelmakaupungissani. Päättäjät edustavat tasaisesti eri kaupungin osia. Asukkaiden näkemyksiä otetaan huomioon päätöksiä tehtäessä ja he kokevat, että voivat vaikuttaa asioihin. Luottamus poliittisiin päätöksentekijöihin on vahva ja asukkaat arvostavat vapaa-ajalla tehtävää luottamushenkilötoimintaa.

Unelmat ja todellisuus eivät aina kohtaa. Asun kaupungissa, joka on muutamassa vuosikymmenessä muuttunut maalaispitäjästä Suomen toiseksi suurimmaksi kaupungissa. Osa asukkaista katsoo liikaa menneisyyteen, toiset liikaa tulevaisuuteen. Palvelujärjestelmällä on vaikeuksia pysyä väestönkasvun perässä. Henkilöstöä on vaikea rekrytoida kaupungin palvelukseen, eikä uuden teknologian käyttöönottokaan aina suju ongelmitta. Poliittisilla puolueilla on erilaisia näkemyksiä siitä miten kaupunkia pitää kehittää ja mikä on tärkeintä. Asuinalueiden erot ovat kasvamassa ja eri kaupungin osissa eletään eri todellisuuksissa. Vaikka rahaa on tullut kaupungille välillä ovista ja ikkunoista, niin etteivät karmit ole tahtoneet pysyä seinissä, on sitä mennytkin.
Myös rikkaassa kaupungissa eletään jatkuvan niukkuuden arkea. Palvelujärjestelmässä on aina puutteita jollain toimialalla.

Mutta silti, unelmat pitää tehdä todeksi. Muista äänestää!

Kirjoitus on alunperin tehty työpaikkani STTK:n blogiin

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yhden luukun periaatteella kohtuutta ja oikeudenmukaisuutta ihmisille

Yksi luottamustehtävistäni Espoossa on yksilöasiainjaoston puheenjohtajuus. Jaostossa käsittelemme parin viikon välein kuntalaisten tekemiä valituksia saamiinsa etuus- tai palvelupäätöksiin. Pääasiassa asiat liittyvät kuljetustukiin, omaishoidon tukiin ja toimeentulotukeen. Tämä tehtävä tuli minulle – kuten politiikassa usein – pyytämättä ja yllätyksenä, mutta on osoittautunut yllättävän opettavaiseksi ja mielenkiintoiseksi. Käsiteltävät asiat ovat toivottavasti opettaneet myös nöyryyttä, sillä niin vaikeita tilanteita ihmisillä on verrattuna omaan tilanteeseeni. Toimeentulotukea koskevissa päätöksissä jaostomme on harvoin muuttanut virkamiesten päätöksiä. Suuri osa valituksista on tehty siksi, että valittaja ei ole ymmärtänyt, miten hänen toimeentulotukensa on laskettu ja mitkä tulot miltäkin ajalta on otettu huomioon. Näppituntumalla eniten valituksia aiheuttaa se, että ihmiset eivät hahmota minkä kuukauden tuloksia omat tulot lasketaan. Tarvetta neuvonnalle ja opastukselle on.

Lommila, Lommila, Lommila

Espoon kaupunginvaltuustossa käsiteltiin tänään Karvasmäki, Lommila, asemakaavan muutoksen hyväksymistä. Lyhyesti kyse on siitä, että Espoon kaupunginhallitus otti ja muutti kaupunginsuunnitelulautakunnan päätöstä ns. Lommilan kaavasta. Kaupunginsuunnittelulautakunta oli linjannut, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määräksi 4000 kerrosneliömetriä. Eli että kauppakeskukseen ei tule Citymarkettia ja Prismaa. Nyt valtuustossa Jaana Leppäkorpi teki palautusesityksen, että "asemakaavan muutos palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määrä 4000 kerrosneliömetriin". Ehkä hieman yllättäen valtuusto palautti asian uudelleen valmisteltavaksi. YES. Tämä oli Jaanalle hieno päätös hänen valtuustouralleen. Meille demareille jää iso aukko täytettäväksi kaupunginsuunnitteluasioissa Jaanan lähdön myötä. Minunkin piti mennä vastustamaaan Lommilan suunnitelmaa ja valmistelin kiireessä oheisen puheen. Timo

Valta kuuluu valtuustolle – Espoossakin

Kansalaisia pelotellaan. Aamun Hesarissa julistetaan isoilla otsikoilla, että Espoon kaupunki aloittaa säästötoimenpiteet, koska verotulot ovat vähentyneet merkittävästi. Näin varmasti on, mutta huvittavinta, tai oikeastaan raivostuttavinta, jutussa oli Espoon rahoitusjohtajan kommentti, että toivottavasti kunnallisveron korotuksesta ei edes keskustella. Wroongg! Tässä tilanteessa – jos ja kun säästöjä aletaan miettiä – Espoossa täytyy keskustella kaikista mahdollisista vaihtoehdoista. Niin palvelujen leikkaamisesta, lainanottamisesta, veronkorotuksista tai asiakasmaksujen nostamisesta. Minä en ainakaan näillä tiedoilla ole valmis leikkaamaan Espoon palveluista. Viime lama opetti, että palvelutasoa on erittäni vaikea nostaa entiselle tasolle. Taloudellinen taantuma lisää melko varmasti palvelutarvetta myös Espoossa, joten meidän on varauduttava myös palveluiden kysynnän kasvuun. Olen siis valmis harkitsemaan kunnallisveroprosentin nostoa. Eli eipä hättäillä, vaan mietitään eri v