Unelmieni Espoo

Minä haluaisin asua kaupungissa, joka kehittyy. Joka muuttuu, kokeilee, tekee virheitä ja korjaa toimintaansa. Kaupungissa, jossa erilaiset ihmiset viihtyvät ja jossa on pöhinää!

Unelmien kaupungissa kaikki lähtee maankäytöstä. Kaupunki omistaa riittävästi maata, jolloin se voi suunnitella asumisen, liikennejärjestelmän ja kaupungin palveluverkon optimaalisesti. Asutus on tiivistä, mutta monipuolista: kerrostaloja, rivi- ja omakotitaloja. Kaikille jotain! Riittävästi vuokra-asuntoja, kaupungin eri alueilla. Asuinalueista toiseen kulkee toimiva joukkoliikennejärjestelmä, metro ja juna kulkevat sahaavat raiteilla, bussit jurruttavat teillä. Pyöräteiden verkosto on Suomen paras, kannustaen asukkaita käyttämään mahdollisimman paljon polkupyöriä.

Asukkaiden rakenne on monipuolinen. Kaupunkini ei ole mikään rikkaiden paratiisi, vaan köyhempikin tuntee unelmakaupunkinsa omakseen. Miljonäärin ja työttömän lapset käyvät samaa lähikoulua, vanhempien toimiessa aktiivisesti koulun vanhempainyhdistyksessä lasten hyväksi. Ei ole väliä, missä kaupungin osassa asuu, sillä laadukkaita palveluita on tarjolla samalla tavalla eri kaupungin osissa. Me-henki on vahva joka puolella.

Unelmakaupunkini ei takerru menneeseen, vaan uudistaa palveluitaan etukenossa. Uutta teknologiaa ja toimintatapoja otetaan jatkuvasti käyttöön. Ajanvaraukset eri palveluihin hoituvat verkon kautta, vanhuksille rakennettavien palvelukeskusten tilat hyödyntävät kaikkea hoivateknologien uusimpia villityksiä, helpottaen työntekijöiden työtä. Mummoille tarjotaan hyvät ja kattavat sähköiset palvelut.

Demokratia elää ja kukoistaa unelmakaupungissani. Päättäjät edustavat tasaisesti eri kaupungin osia. Asukkaiden näkemyksiä otetaan huomioon päätöksiä tehtäessä ja he kokevat, että voivat vaikuttaa asioihin. Luottamus poliittisiin päätöksentekijöihin on vahva ja asukkaat arvostavat vapaa-ajalla tehtävää luottamushenkilötoimintaa.

Unelmat ja todellisuus eivät aina kohtaa. Asun kaupungissa, joka on muutamassa vuosikymmenessä muuttunut maalaispitäjästä Suomen toiseksi suurimmaksi kaupungissa. Osa asukkaista katsoo liikaa menneisyyteen, toiset liikaa tulevaisuuteen. Palvelujärjestelmällä on vaikeuksia pysyä väestönkasvun perässä. Henkilöstöä on vaikea rekrytoida kaupungin palvelukseen, eikä uuden teknologian käyttöönottokaan aina suju ongelmitta. Poliittisilla puolueilla on erilaisia näkemyksiä siitä miten kaupunkia pitää kehittää ja mikä on tärkeintä. Asuinalueiden erot ovat kasvamassa ja eri kaupungin osissa eletään eri todellisuuksissa. Vaikka rahaa on tullut kaupungille välillä ovista ja ikkunoista, niin etteivät karmit ole tahtoneet pysyä seinissä, on sitä mennytkin.

Myös rikkaassa kaupungissa eletään jatkuvan niukkuuden arkea. Palvelujärjestelmässä on aina puutteita jollain toimialalla.

Mutta silti, unelmat pitää tehdä todeksi. Muista äänestää!

Kirjoitus on alunperin tehty työpaikkani STTK:n blogiin