Siirry pääsisältöön

Liikkumattomat lapset


Yleinen hokema on, että nykyajan lapset eivät liiku tarpeeksi, vaan katselevat liikaa televisiota ja roikkuvat turhan paljon netissä.  Hämmästyin siis itsekin, kun kuulin, että suomalaiset lapset ovat joissain kansainvälisissä vertailuissa kärkipäässä liikkumisen määrässä 11-vuotiaina.

Tosin 15-vuotiaiden keskuudessa liikunnan määrä on taas vähentynyt merkittävästi 11 ikävuoteen verrattuna. Kriittiset vuodet näyttävät koskettavan juuri esimurrosikäisiä, aikaa jolloin entiset harrastukset helposti jäävät. Itselleni kävi vähän samalla tavalla, lopetin jalkapallon pelaamisen B-junioireihin siirtymisen kynnyksellä, mikä jälkeenpäin monta kertaa harmitti. 


Lasten varsinainen liikunnan harrastaminen ei ole vähentynyt kyselytutkimusten perusteella ja liikunnan harrastaminen urheiluseuroissa on jopa lisääntynyt. Mutta samaan aikaan lapset ja nuoret ovat lihoneet, nuorten fyysinen kunto on heikentynyt ja erilaiset tuki- ja liikuntaelinoireet ovat lisääntyneet.




Lasten liikunnan harrastamisessa on tainnut käydä niin, että se on siirtynyt entistä enemmän urheiluseuroihin. Seurojen toimintaan osallistuvat lapset ovat harrastuksensa piirissä yhä enemmän aikaa joka viikko. Vanhemmat kokevat paineita siitä onko heidän lapsillaan riittävästi harrastuksia ja osittain sen takia monen lapsen harrastusmäärät ovat melko korkealla tasolla.  Jossain vaiheessa lapset kyllästyvät harrastuspaineisiin ja lopettavat liikunnan seuratasolla.

Samaan aikaan arkiliikunta vähenee.  Kodin viihdemahdollisuudet syövät arkiliikunnalta aikaa ja lisääntynyt autoilu, mutta myös julkinen liikenne vähentää kävelyä ja pyöräilyä perheiden kulkumuotona. Itse en voi esimerkiksi ymmärtää ollenkaan lasten kuljettamista kouluun autolla, jos matka ei ole kohtuuton. Myös lasten ulkoilu ja pihaleikit, arkiliikunnan tehokas keino, ovat mutu-tuntuman mukaan vähentyneet.

Lasten ja nuorten liikkumiseen vaikuttaa luonnollisesti moni tekijä. Esimerkiksi perhe, kaverit, koulu, asuinympäristö ja terveys. Kavereita lukuun ottamatta kaikkiin tekijöihin pystytään politiikalla vaikuttamaan kuntatasolla.  Esimerkiksi meillä Espoossa koulu tekee hyvää työtä liikuntakasvatuksessa ja ainakin Sunan koulussa järjestetään erilaisia liikuntakerhoja, joiden hinta on kohtuullinen ja laatu vaikuttaa hyvältä. Asuinympäristön suunnittelussa varmistetaan leikkipuistojen riittävä määrä ja virikkeellinen ympäristö.  

Urheilutilat ovat ainakin kohtuullisella tasolla, eikä liikunnan harrastaminen ole seinistä kiinni, vaikka puutteita varmasti on. Espoossa on myös tajuttu, että on järkevä yrittää tavoittaa niitä kohderyhmiä, joiden liikkuminen on vähäistä.  On perustettu erilaisia matalan kynnyksen liikuntakerhoja, joihin voi osallistua helposti ja kokeilla erilaisia lajeja. Suvelan lähiöön on rakennettu hieno parkour

 puisto, joka takuulla tarjoaa
Olisiko kuitenkin kokeiltava jotain uutta? Yhdistettävä nuoriso-, liikunta ja kulttuuritoimen resurssit ja polkaistava jonkinlainen uusi kokeilu käyntiin? Annetaan lapsille tiloja vapaaseen käyttöön, mutta lievällä valvonnalla ja ohjauksella. Päiväkoteihin kiertävä liikunnanohjaaja? Fillarilla kouluun-haastekisa?


Mutta mitä tehdä meille vanhemmille, jotka omalla toiminnallamme vaikutamme lastemme arkiliikunnan määrään?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yhden luukun periaatteella kohtuutta ja oikeudenmukaisuutta ihmisille

Yksi luottamustehtävistäni Espoossa on yksilöasiainjaoston puheenjohtajuus. Jaostossa käsittelemme parin viikon välein kuntalaisten tekemiä valituksia saamiinsa etuus- tai palvelupäätöksiin. Pääasiassa asiat liittyvät kuljetustukiin, omaishoidon tukiin ja toimeentulotukeen. Tämä tehtävä tuli minulle – kuten politiikassa usein – pyytämättä ja yllätyksenä, mutta on osoittautunut yllättävän opettavaiseksi ja mielenkiintoiseksi. Käsiteltävät asiat ovat toivottavasti opettaneet myös nöyryyttä, sillä niin vaikeita tilanteita ihmisillä on verrattuna omaan tilanteeseeni. Toimeentulotukea koskevissa päätöksissä jaostomme on harvoin muuttanut virkamiesten päätöksiä. Suuri osa valituksista on tehty siksi, että valittaja ei ole ymmärtänyt, miten hänen toimeentulotukensa on laskettu ja mitkä tulot miltäkin ajalta on otettu huomioon. Näppituntumalla eniten valituksia aiheuttaa se, että ihmiset eivät hahmota minkä kuukauden tuloksia omat tulot lasketaan. Tarvetta neuvonnalle ja opastukselle on.

Lommila, Lommila, Lommila

Espoon kaupunginvaltuustossa käsiteltiin tänään Karvasmäki, Lommila, asemakaavan muutoksen hyväksymistä. Lyhyesti kyse on siitä, että Espoon kaupunginhallitus otti ja muutti kaupunginsuunnitelulautakunnan päätöstä ns. Lommilan kaavasta. Kaupunginsuunnittelulautakunta oli linjannut, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määräksi 4000 kerrosneliömetriä. Eli että kauppakeskukseen ei tule Citymarkettia ja Prismaa. Nyt valtuustossa Jaana Leppäkorpi teki palautusesityksen, että "asemakaavan muutos palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määrä 4000 kerrosneliömetriin". Ehkä hieman yllättäen valtuusto palautti asian uudelleen valmisteltavaksi. YES. Tämä oli Jaanalle hieno päätös hänen valtuustouralleen. Meille demareille jää iso aukko täytettäväksi kaupunginsuunnitteluasioissa Jaanan lähdön myötä. Minunkin piti mennä vastustamaaan Lommilan suunnitelmaa ja valmistelin kiireessä oheisen puheen. Timo

Valta kuuluu valtuustolle – Espoossakin

Kansalaisia pelotellaan. Aamun Hesarissa julistetaan isoilla otsikoilla, että Espoon kaupunki aloittaa säästötoimenpiteet, koska verotulot ovat vähentyneet merkittävästi. Näin varmasti on, mutta huvittavinta, tai oikeastaan raivostuttavinta, jutussa oli Espoon rahoitusjohtajan kommentti, että toivottavasti kunnallisveron korotuksesta ei edes keskustella. Wroongg! Tässä tilanteessa – jos ja kun säästöjä aletaan miettiä – Espoossa täytyy keskustella kaikista mahdollisista vaihtoehdoista. Niin palvelujen leikkaamisesta, lainanottamisesta, veronkorotuksista tai asiakasmaksujen nostamisesta. Minä en ainakaan näillä tiedoilla ole valmis leikkaamaan Espoon palveluista. Viime lama opetti, että palvelutasoa on erittäni vaikea nostaa entiselle tasolle. Taloudellinen taantuma lisää melko varmasti palvelutarvetta myös Espoossa, joten meidän on varauduttava myös palveluiden kysynnän kasvuun. Olen siis valmis harkitsemaan kunnallisveroprosentin nostoa. Eli eipä hättäillä, vaan mietitään eri v