Siirry pääsisältöön

Huostaanotto ei ole ratkaisu


Pikkutytön järkyttävä murha Helsingissä koskettaa meitä kaikkia.  Oman lapsensa surmaamista ei voi ymmärtää kahden tytön isänä.  Julkinen keskustelu näyttää siirtyvän siihen, toimivatko sosiaaliviranomaiset oikein vai laiminlyötiinkö tytön turvallisuus viranomaisten toimesta.

Arvostan sosiaaliviranomaisten työtä, esimerkiksi lastensuojelun piirissä työskentelevä henkilöstö tekee tärkeää työtä, joka ei saa sille kuuluvaa yleistä arvostusta. Heidän imagonsa on hämmästyttävän huono verrattuna vaikkapa sairaanhoitajien työhön. Jokainen rakastaa sairaanhoitajaa, sosiaalityöntekijää aika harva. Mutta tytön kuolema vaikuttaa niin hirveältä, että viranomaisten toiminta on tutkittava perinpohjaisesti. Jo pelkät julkisuudessa kerrotut väitteet tytön kohtaamasta väkivallasta aiheuttavat ihmetyksen siitä miten hyvin viranomaisten välinen yhteistyö oikein toimii. Viranomaiset eivät puuttuneet ilmeisesti aika selviin merkkeihin riittävän tarmokkaasti, vaan vastuuta tunnuttiin pallottelevan osapuolelta toiselle.

Sosiaalisessa mediassa ihmetellään aina ikävien lastensuojelutapausten jälkeen, miksi lapsia ei oteta huostaan aikaisemmin. Vallitsee mielikuva, että sosiaaliviranomaiset antavat liian kauan syntymävanhempien yrittää olla vanhempia lapsilleen.  Nettipalstat täyttyvät kommenteista, jossa ihmetellään, miksei lapsia oteta huostaan aikaisemmin.
Tosiasiassa kodin ulkopuolelle kiireellisesti sijoitettujen lasten määrä on kasvanut esimerkiksi Helsingissä viime vuosina. Viime vuonna 475 lasta sijoitettiin kiireellisesti, mikä on noin kymmenyksen edellisvuotta enemmän. THL:n tilastojen mukaan vuoden 2010 aikana oli huostassa 10 003 lasta, joista kiireellisesti sijoitettiin 3 432 lasta.

Aivan kuten vanhustenhuollossa, myös lastensuojelussa pyritään uusitun lastensuojelulain mukaisesti muuttamaan palvelurakennetta. Vähemmän laitoksia, enemmän perhehoitoa. Perhehoitoa pyritään lisäämään sekä lapsilähtöisistä että taloudellisista syistä. Esimerkiksi Espoossa vuonna 2010 Espoossa sijoitetuista lapsista 50 prosenttia sijoitettiin laitoksiin, 14,9 % ammatillisiin perhekoteihin ja sijaisperheisiin 33 %. (Oulussa perheisiin sijoitetaan 76,8 %:a).

On lian yksinkertaista väittää, että huostaanottoja lisäämällä vaikeassa tilanteessa olevien lasten tilanne paranee.  Lain tarkoittamaa ensisijaista perhehoitoa on tarjolla liian vähän. Perheitä, jotka ovat valmiita sijaisperheeksi, ei ole pilvin pimein.  Laitossijoitus ei ole lasten kehityksen kannalta toivottava keino.

Nyt tapahtunut tytön kuolema on tietenkin vain jäävuoren huippu. Vaikka monen mielestä joistakin ei vain ole vanhemmiksi, pitäisi kuitenkin yrittää miettiä, miten pinnan alla olevaan jäävuoren pohjaan vaikutetaan. Voidaanko avohuollon palveluita suunnata jotenkin toisin perheille? Miten sijaisperheenä toimimisesta saadaan houkuttelevampaa? Miten vanhemmuutta voidaan tukea nykyistä enemmän?

Lastensuojelu on vaaliteemana erittäin vaikea. On paljon helpompi puhua terveysasemapalveluista kuin huostaanotosta. Kunnallispolitiikon on myös vaikea saada otetta asiasta, koska salassapitosäännökset – luonnollisesti- estävät vaikeimpien asioiden käsittelyn. Mutta toivottavasti tulevissa kuntavaalikeskusteluissa myös valtakunnan tasolla käydään keskustelua siitä, miten voimme yrittää estää vastaavanlaiset tapahtumat. Sillä jaksan silti uskoa, että tässäkin asiassa toteutetulla politiikalla on väliä.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Hei!
Hieno asia, että ajat tätä. Tämä asia on kuitenkin niin järkyttävä, että toivon sydämestäni, että olet aidosti mukana, et vain äänten vuoksi. Ja niin kun itsekkin totesit, tämä on vaikea aihe. Itse uskoisin, että meitä sijaisvanhempia saataisiin ehkä enemmän, mikäli meille annettaisiin enemmän oikeuksia, vähemmän velvollisuuksia. On rankkaa, että lapsen tilanne arvioidaan joka vuosi, vaikka esim. jo viiden vuoden jälkeen on selvää, ettei lapsi voi koskaan palata biologisten vanhempien luokse. Tukea tarvitaan enemmän, niin biologisille kuin sijaisvanhemmille.
antti sanoi…
Hei, kiitos kommentista. Tuskin kukaan, joka asiasta puhuu, on liikkeellä äänten takia. Minä en ainakaan, asia on muutenkin sydäntä lähellä. Olen käynyt pride-kurssin, joten se ehkä kertoo asiasta tietäville jotain. Jatketaan keskustelua.
Antti Aarnio sanoi…
Nuo sijaisvanhempia oikeudet ja velvollisuudet jäävät kyllä kansanedustajien harteille, tai niiden muuttaminen. Kuntapoliitiikalla ei niihin pysty oiekin vaikuttamaan. Mutta tuohon tukeen me pystymme vaikuttamaan ja sitä minä yritän edistää.
Anonyymi sanoi…
Ok! Oli järkyttävää uutisista lukea, että joistakin lapsista on tehty 20-30 lastensuojeluilmoitusta ennen huostaanottoa! Kuulostaa aivan liian kohtuuttomalta lapsen kannalta. Ymmärrän, että huostaanotto saattaa olla se viimeinen pisara vanhemman alamäessä, mutta jotakin rajaa..

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yhden luukun periaatteella kohtuutta ja oikeudenmukaisuutta ihmisille

Yksi luottamustehtävistäni Espoossa on yksilöasiainjaoston puheenjohtajuus. Jaostossa käsittelemme parin viikon välein kuntalaisten tekemiä valituksia saamiinsa etuus- tai palvelupäätöksiin. Pääasiassa asiat liittyvät kuljetustukiin, omaishoidon tukiin ja toimeentulotukeen.
Tämä tehtävä tuli minulle – kuten politiikassa usein – pyytämättä ja yllätyksenä, mutta on osoittautunut yllättävän opettavaiseksi ja mielenkiintoiseksi. Käsiteltävät asiat ovat toivottavasti opettaneet myös nöyryyttä, sillä niin vaikeita tilanteita ihmisillä on verrattuna omaan tilanteeseeni.

Toimeentulotukea koskevissa päätöksissä jaostomme on harvoin muuttanut virkamiesten päätöksiä. Suuri osa valituksista on tehty siksi, että valittaja ei ole ymmärtänyt, miten hänen toimeentulotukensa on laskettu ja mitkä tulot miltäkin ajalta on otettu huomioon. Näppituntumalla eniten valituksia aiheuttaa se, että ihmiset eivät hahmota minkä kuukauden tuloksia omat tulot lasketaan. Tarvetta neuvonnalle ja opastukselle on.

Kau…

Lommila, Lommila, Lommila

Espoon kaupunginvaltuustossa käsiteltiin tänään Karvasmäki, Lommila, asemakaavan muutoksen hyväksymistä. Lyhyesti kyse on siitä, että Espoon kaupunginhallitus otti ja muutti kaupunginsuunnitelulautakunnan päätöstä ns. Lommilan kaavasta. Kaupunginsuunnittelulautakunta oli linjannut, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määräksi 4000 kerrosneliömetriä. Eli että kauppakeskukseen ei tule Citymarkettia ja Prismaa. Nyt valtuustossa Jaana Leppäkorpi teki palautusesityksen, että "asemakaavan muutos palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määrä 4000 kerrosneliömetriin".
Ehkä hieman yllättäen valtuusto palautti asian uudelleen valmisteltavaksi. YES. Tämä oli Jaanalle hieno päätös hänen valtuustouralleen. Meille demareille jää iso aukko täytettäväksi kaupunginsuunnitteluasioissa Jaanan lähdön myötä.
Minunkin piti mennä vastustamaaan Lommilan suunnitelmaa ja valmistelin kiireessä oheisen puheen. Timo Soini kann…

Tosi Vihreä

Innokkaat blogilukijani kommentoivat taannoin, että kirjoita välillä niistä remonttiprojekteista, kun polittisia juttuja ei jaksa lukea. Mitä? Eikö kaikkia ihmisiä kiinnosta mitä Espoon sos. ja terveyslautakunta päättää? Ymmärrän yskän ja pyrin parantamaan tapani. Olen päättänyt, että yritän jotenkin raportoida mitä lautakunnassa tapahtuu, että jokin innokas kuntalainen voisi halutessaan lukea lautakunnan asioista tai ottaa yhteyttä. En aio sitä lopettaa, vaan jatkan katkeraan (?) loppuun saakka. Yritän omalta osaltani vaikuttaa siihen, että politiikka olisi avointa.

Kaunopuheisuus sivuun ja asiaan. Remonttiasioista on tosiaan tullut kirjoitettua aiottua vähemmän. Se ei meinaa sitä, etten olisi mitään tehnyt, sillä pientä projektia on totta kai ollut meneillään. Toukokuussa kyllästyin pienen vajaan 20 neliön nurmikkoon takapihallamme. Olin sitä kolme vuotta yrittänyt kasvattaa, aika huonolla menestyksellä. Kärsimättömyyttäni en aikoinaan tehnyt tarpeeksi huolellista työtä. Kuulostanee…