Siirry pääsisältöön

Politiikka on vääntöä!

Kevät etenee ja lumet sulavat, blogini on viettänyt turhan pitkää hiljaiseloa, vaikka tulevan kunnallisvaaliehdokkaan pitäisi kirjoittaa kuin nuori varsa kevätlaitumella, rajusti ja paljon. Ihmiselämä kuitenkin välillä yllättää ja kipinä katoaa, joten tekstiä ei ole tullut.

Eilen sosiaali- ja terveyslautakunnassa väänettiin pitkä ja hikinen kokous. Osittain se johtui kokoushuoneen lämpötilasta (epäilimme terveyspalveluiden johtajan Juhan Metson vääntäneen tahallaan lämpötilaa ylöspäin, jotta kokous sujuisi nopeammin :) ), mutta kokouksen pituuden aiheutti kokouksen aihelistan pituus.

Poliittisessa luottamustehtävässä toimiminen voi loppua kuin kanan lento seuraaviin vaaleihin, jolloin mandaatti vaikuttaa asioihin katoaa. Sekin voi olla minulla edessä, joten pitää painaa viimeiseen saakka täysillä.

Ehkä keskeisin asia kuntapolitiikassa minulle on ollut terveysasemien toiminta. Ne eivät toimi sillä tasolla kuin niiden pitäisi toimia. Odotusajat lääkärille ovat aivan liian pitkät, jos palvelua edes saa. Varsinkin kaikkein huonommassa asemassa olevat kärsivät tästä. Olen ollut suruissani, ärsyyntynyt ja vihainen siitä, että emme ole saaneet lautakunta-aikanani terveysasemia toimimaan niin kuin niiden pitäisi toimia taloudellisesti vauraassa kunnassa. Olen itse yrittänyt olla asiassa aktiivinen niin omassa demariryhmässäni kuin lautakunnassa. Mikään ei tunnu toimivan, ongelmista ei ole päästy eroon.

Eilisessä lautakunnan kokouksessa vertasin tilannetta Kreikan kriisiin, jonka ratkaisemiseksi tehtiin (tai tehdään) koko ajan pieniä ratkaisuja, ison singon (laajan ja vaikuttavan ratkaisun) puuttuessa. Koen, että terveysasemien kehittämiseksi tehdään paljon hyvää työtä, mutta työ on liian projektinomaista. Pelkään, että henkilöstön kokee jatkuvan kehittämistyön taakkana, eikä saa riittävää tulevaisuudenuskoa siitä että terveysasemat pistetään kuntoon.. Kaipaan sitä isännän ääntä, joka vakuuttaa henkilöstölle ja meille luottamushenkilöille, että terveysasemat saadaan toimimaan omin toimin. Ristiriitaista on tietenkin se, että me politiikot olemme kaupungin isäntiä, joiden pitää sitä isännän ääntä käyttää. Jotenkin minusta vain tuntuu, että vaikka luottamushenkilöt yli puoluerajojen pitävät asiaa tärkeänä, yhtenäinen näkemys puuttuu.

Ajatellaanpa tilannetta, jossa espoolaisten koulujen tilanne olisi samalla tasolla kuin terveysasemien. Opettajista olisi jatkuvasti pulaa ja he vaihtuisivat useasti, luokkakoot olisivat valtavia ja tilat mitä sattuu. Seurauksena olisi, että oppilaiden vanhemmat nousisivat kapinaan, järjestäisivät mielenosoituksia ja asiat korjattaisiin. Terveysasemien kohdalla ei käy näin. Miksi? Siksi että espoolaisista valtaosa ei käytä terveysasemapalveluita. Suuri osa on työterveyshuollon palveluiden piirissä (kuten minä), varakkailla (ja aika monella muullakin) on yksityiset sairausvakuutukset, jolloin terveysasemien tilanne ei vain jaksa kiinnostaa. Ne, jotka eniten kärsivät terveysasemien huonosta tilanteesta, pitkäaikaissairaat, työttömät, köyhät, maahanmuuttajat, eivät jaksa, pysty ja ehkä osaa valittaa huonosta tasosta samalla tavalla kuin muut.


Luottamushenkilöiden eettinen ja moraalinen vastuu täytyy keskittyä terveysasematoiminnan kuntoon pistämiseen.


Eilisessä kokouksessa teimme taas yhden päätöksen jolla yritämme saada terveysasemien toimintaa parannettua. Lautakunta kehotti sosiaali- ja terveystointa valmistelemaan 1.1.2013 alkavaa kokeilua, jossa pilotoidaan oman terveysaseman nettobudjetointia ja yhdelle tai useammalle ulkoiselle toimijalle annettavaa palveluseteliä terveysasemapalveluista. Samalla selvitetään yhteistyömahdollisuuksia HUSin kanssa terveysasemapalvelujen tuottamisessa. Kaikki omat terveysasemat jatkavat toimintaansa. 


Päätimme aloittaa valmistelun, emme kokeilua! Suhtaudun erittäin epäluuloisesti koko kokeiluun, jossa tarkoituksena on ikään kuin aloittaa kilpailu ulkopuolisen ja oman terveysaseman välillä. En usko,  että kilpailua lisäämällä pystymme ratkomaan nykyistä aliresurssoitua tilannetta. Samalla hajoitamme jo pirstaloitunutta terveysjärjestelmäämme entisestään. En usko kokonaisuuden tästä hyötyvän.

Ja sanon sen suoraan, en halua lisätä yksityisen terveydenhuollon osuutta Espoossa. Olen seurannut terveydenhuoltojärjestelmien kehitystä yli kymmenen vuotta niin Suomessa ja kuin muualla maailmassa ja mitkään tulokset eivät ole vakuuttaneet minua siitä, että meidän kansalaisten kannalta olisi parempi lisätä yksityisten toimijoiden osuutta kunnallisessa terveydenhuoltojärjestelmässä.  Lautakunnassa minua ja muita samalla tavalla ajattelia syytetään ideologiseen ajatteluun pitäytymisestä, mutta kyse ei ole siitä. Minä osaan ajatella asioita kokonaisuuksina ja ymmärrä asioiden syy- ja seuraussuhteita ja teen siltä pohjalta ratkaisuja.

Lisää vääntöä on siis luvassa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yhden luukun periaatteella kohtuutta ja oikeudenmukaisuutta ihmisille

Yksi luottamustehtävistäni Espoossa on yksilöasiainjaoston puheenjohtajuus. Jaostossa käsittelemme parin viikon välein kuntalaisten tekemiä valituksia saamiinsa etuus- tai palvelupäätöksiin. Pääasiassa asiat liittyvät kuljetustukiin, omaishoidon tukiin ja toimeentulotukeen. Tämä tehtävä tuli minulle – kuten politiikassa usein – pyytämättä ja yllätyksenä, mutta on osoittautunut yllättävän opettavaiseksi ja mielenkiintoiseksi. Käsiteltävät asiat ovat toivottavasti opettaneet myös nöyryyttä, sillä niin vaikeita tilanteita ihmisillä on verrattuna omaan tilanteeseeni. Toimeentulotukea koskevissa päätöksissä jaostomme on harvoin muuttanut virkamiesten päätöksiä. Suuri osa valituksista on tehty siksi, että valittaja ei ole ymmärtänyt, miten hänen toimeentulotukensa on laskettu ja mitkä tulot miltäkin ajalta on otettu huomioon. Näppituntumalla eniten valituksia aiheuttaa se, että ihmiset eivät hahmota minkä kuukauden tuloksia omat tulot lasketaan. Tarvetta neuvonnalle ja opastukselle on.

Lommila, Lommila, Lommila

Espoon kaupunginvaltuustossa käsiteltiin tänään Karvasmäki, Lommila, asemakaavan muutoksen hyväksymistä. Lyhyesti kyse on siitä, että Espoon kaupunginhallitus otti ja muutti kaupunginsuunnitelulautakunnan päätöstä ns. Lommilan kaavasta. Kaupunginsuunnittelulautakunta oli linjannut, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määräksi 4000 kerrosneliömetriä. Eli että kauppakeskukseen ei tule Citymarkettia ja Prismaa. Nyt valtuustossa Jaana Leppäkorpi teki palautusesityksen, että "asemakaavan muutos palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määrä 4000 kerrosneliömetriin". Ehkä hieman yllättäen valtuusto palautti asian uudelleen valmisteltavaksi. YES. Tämä oli Jaanalle hieno päätös hänen valtuustouralleen. Meille demareille jää iso aukko täytettäväksi kaupunginsuunnitteluasioissa Jaanan lähdön myötä. Minunkin piti mennä vastustamaaan Lommilan suunnitelmaa ja valmistelin kiireessä oheisen puheen. Timo

Tosi Vihreä

Innokkaat blogilukijani kommentoivat taannoin, että kirjoita välillä niistä remonttiprojekteista, kun polittisia juttuja ei jaksa lukea. Mitä? Eikö kaikkia ihmisiä kiinnosta mitä Espoon sos. ja terveyslautakunta päättää? Ymmärrän yskän ja pyrin parantamaan tapani. Olen päättänyt, että yritän jotenkin raportoida mitä lautakunnassa tapahtuu, että jokin innokas kuntalainen voisi halutessaan lukea lautakunnan asioista tai ottaa yhteyttä. En aio sitä lopettaa, vaan jatkan katkeraan (?) loppuun saakka. Yritän omalta osaltani vaikuttaa siihen, että politiikka olisi avointa. Kaunopuheisuus sivuun ja asiaan. Remonttiasioista on tosiaan tullut kirjoitettua aiottua vähemmän. Se ei meinaa sitä, etten olisi mitään tehnyt, sillä pientä projektia on totta kai ollut meneillään. Toukokuussa kyllästyin pienen vajaan 20 neliön nurmikkoon takapihallamme. Olin sitä kolme vuotta yrittänyt kasvattaa, aika huonolla menestyksellä. Kärsimättömyyttäni en aikoinaan tehnyt tarpeeksi huolellista työtä. Kuulostane