Kuka, mitä, häh?

maanantaina, helmikuuta 13, 2012

Hynttyyt yhteen Espoo ja Helsinki?

Olen espoolainen, joka on syntynyt Helsingissä ja asunut Oulussa, Turussa ja Helsingissä. Käyn päivittäin töissä Helsingissä, liikun harrastusten vuoksi ympäri pääkaupunkiseutua jään perässä. Olen kyläpoliitikko Espoossa, jossa viihdyn erittäin hyvin Espoossa. Pitääkö Espoon säilyä itsenäisenä?

En katso asiaa tunnepitoisesti, en ole ikinä ymmärtänyt omaan kuntaan liittyvää identiteettirakkautta. Mitä ihmeen väliä on kunnan nimellä?
Kuvan lähde: YLE
Kaupunkien yhdistymistä voi tarkastella monesta näkökulmasta. Demokratianäkökulmasta (jota vähätellään aivan liikaa), palvelunäkökulmasta tai vaikkapa kaupunkirakennenäkökulmasta. Itse pidän tärkeimpänä kaupunkirakennenäkökulmaa.

Espoon varavaltuutettu Pekka Vaaraa (sd) mukaillen kaupunkirakenneasioita ovat maankäyttö, asuntopolitiikka, liikenne (julkinen ja yksityinen), tekninen huolto (vesi, energia, jätevesi, jätehuolto), kaupalliset palvelut ja esimerkiki elinkeinopolitiikka. Otan tästä tärkeästä listasta esille vain maankäytön ja asuntopolitiikan.

Maankäytössä ja asuntopolitiikassa on 2000-luvulla tehty vapaaehtoista yhteistyötä metropolialueen kuntien kesken. Tuloksiakin on saavutettu, mutta osa kunnista (varsinkin kehyskunnat) ovat livenneet sopimuksista kuin pieru saharaan.  Maankäyttöä ja kaavoitusta koskevat päätökset tehdään kunnissa itsenäisesti ja itsekkäästi, omaa etuaan ensisijaisesti ajatellen. Piste. Näin tekee Helsinki ja näin tekee Espoo.

Suomessa väestö tulee entistä enemmän keskittymään pääkaupunkiseudulle (metropolialueelle) tulevina vuosikymmeninä. Ei ole esitetty mitään sellaista tutkimusta tai arviota joka todistaisi tätä kehitystä vastaan. Sen takia kuntauudistusta onkin lähdettävä katsomaan tulevaisuuden näkökulmasta, onko nykyinen järjestelmä (yhteistyö) riittävä vai tarvitaanko jotain uutta? Vastuullinen politiikko pohtii nykyjärjestelmän tilaa, katsoo saavutettuja tuloksia ja tarkastelee tulevaisuuden haasteita. Sen pohdinnan jälkeen kukaan rehellinen poliitikko ei voi väittää, että nykyjärjestelmä on optimi. 

Pääkaupungiseudun keskeisin ongelma on vuosikymmenien ajan ollut surkea rakentamisen suunnittelu. Kaupungit ja kunnat ovat toteuttaneet kaavoituspolitiikkaa oman etunsa optimoiden. Muiden kaupunkien suunnitelmista ei ole juuri välitetty, puhumattakaan kehyskuntien suunnitelmista. Asutus on hajonnut pitkin peltoja, eikä asuntoja ole rakennettu tarpeeksi. Seurauksena on ollut liikenteen puuroutuminen, asuntopula ja asumisen kalleus. Vasta viime vuosina alueen kunnat ovat alkaneet tehdä tiivistyvää yhteistyötä, valtion pakottamana, rakennettavien asuntojen määrää suunniteltaessa. Mutta vieläkään alueen kehitystä ei ohjaa mikään yhteinen suunnitelma, joka sitoisi kuntien suunnitelmat yhteen. Kun ei ole pakkoa, eikä sitovia sopimuksia, niin jokainen luuraa omiaan.


Jo vuosikymmenien ajan kunnat ovat nähneet pääkaupunkiseudulla vapaaehtoisen yhteistyön avulla saavutettavan riittävän tuloksia. Ovatko tulokset heijastuneet tavallisten kansalaisten arkeen pääkapunkiseudulla? Onko asuminen halventunut? Onko kaupunkirakenne tiivistynyt? Onko joukkoliikenteen ja muun liikenteen suunnittelu ja toteutus mennyt selvästi parempaan suuntaan? Ovatko liikenneruuhkat helpottuneet tai julkinen liikenne parantunut? Ovatko ne sillä tasolla, että tulevien vuosikymmenten kehitys voidaan ottaa vastaan?

Minusta nykyjärjestelmä ei ole missään nimessä toimiva. Yhteistyömalli, vaikkakin viime vuosina kehittynyt, ei vastaa tulevaisuuden haasteisiin. Se ei lisää asukkaiden, jo täällä asuvien, mutta erityisesti tulevien, hyvinvointia. Keinotekoisista kaupunkien rajoista ei ole mitään hyötyä asukkaille vaan ne haittaavat elämistä pääkaupunkiseudulla.

Espoon kaupungin poliittinen johto julistaa, että "Metropolialueelle tarvitaan oma ratkaisu, jolla vahvistetaan erityisesti yhteistä maankäytön, asumisen, liikenteen ja ympäristön suunnittelua ja päätöksentekoa. Maan suurimpien kaupunkien yhdistäminen suurkunnaksi ei ratkaise näitä ongelmia eikä tuo lisää tehoa ja tuottavuutta palveluihin".
Minä en ole näin jyrkkäotsainen. Aivan varmasti suunnittelu ja päätöksenteko toimisi paremmin jos kunnat olisivat yhdessä. Kartta koostuisi vain yhdestä kunnasta. Palvelupuoli on asia erikseen, enkä sitä tässä kirjoituksessa enempää käsittelekkään.

On selvää, että jos asiaa katsoo pelkästään Espoon näkökulmasta, minkäänlaista uutta yhteistyötä/liitosta tai vastaava ei tarvita. Espoo kyllä pärjää omillaan. Onko se sosiaalidemokraattista politiikkaa? Edistämmekö näin ihmisten hyvinvointia? Tuskin.

Espoon poliittisella johdolla on kevät aikaa esittää tämä "oma ratkaisunsa". Onko se kaupunginjohtaja Mäkelän jo aiemmin esittämä metropolikaava vain seutuhallinto?Jos se ei ole uskottava, minun on vaikea perustella itselleni miksi Espoon pitäisi säilyä itsenäisenä.

2 kommenttia:

Martti Tieaho kirjoitti...

Hyvää analyysiä. Mutta ei aivan totuudessa pysyvää siltä osin, kun luetellaan vain puutteita. Neljänkymenen vuoden aikana on saatu jo paljon aikaan yhteistyössä ja jos perustetaan Erkki Tuomiojan komitean aikoinaan jo miettimä demokraattinen seutuhallinto MAL-asioihin, edetään ihan hyvin eteen päin?

Antti Aarnio kirjoitti...

Jos ja jos, katsotaan mitä tulee eteen lähikuukausina. Mitä Espoon kaupunki itse esittää?