Espoossakin on köyhiä!

Espoon kaupunginvaltuuston kokouksessa 30.1.2012 käsiteltiin valtuustokysymystä lapsiperheiden köyhyydestä. Espoossa, kuten muuallakin Suomessa, pienituloisiin lapsiperheisiin kuuluvien lasten määrä on kasvanut. Suomessa määrä on lähes kolminkertaistunut, Espoossa heidän osuutensa on noussut neljästä prosentista lähes kymmeneen prosenttiin.  Köyhissä perheissä elävien lasten osuus on Espoossa kuitenkin pienempi kuin Vantaalla ja Helsingissä.  Valtuuston vastaukseen voi tutustua täällä..

Kävin puhumassa asiasta seuraavaa:

Köyhyydellä ja huono-osaisuudella on kielteisiä kerrannaisvaikutuksia koko kaupungin toimintaan. Huono-osaisuus seuraa samoja ihmisiä koko elämän ajan. Espoossa pitää kiinnittää paljon enemmän huomiota kaupungin sisäiseen segregaation, asuinalueiden eriytymiseen.

Kaupunginsuunnittelulla voidaan vaikuttaa merkittävästi siihen millaisiksi alueet muodostuvat. Kuten viime kokouksessa kuulimme, köyhyys ja syrjäytyminen alkavat kasaantuessaan luomaan itseään. Silloin palveluilla on erittäin vaikea puuttua tai vähentää sitä.  Sen takia kaupungin asuntopolitiikan, kohtuuhintaisten asuntojen, erityisesti vuokra-asuntojen, saaminen tasapuolisesti eri kaupungin osiin on tehokasta köyhyyspolitiikkaa.

 Ehkä rikkaat haluavat elää omissa oloissaan, mutta yhteiskunnan kannalta ei voi olla järkevää, että samassa kaupungissa eletään eri kaupunginosissa aivan eri todellisuudessa.  Esimerkki presidentinvaalien ensimmäiseltä äänestyskierrokselta: Espoon Westendissä äänestysprosentti oli 90,5, Espoon Sokinvuori-Kirstinmäessä se oli 60,5 %.  30 prosentin ero saman kaupungin sisällä!

Osaltaan esimerkki äänestysaktiivisudesta kertoo siitä, että erityisesti matalamman tulotason alueilla tarvitaan paljon osallisuuden vahvistamista. Sitä että erityisesti köyhemmät ihmiset kokevat, että heillä on mahdollisuutta vaikuttaa oman elämäntilanteensa parantumiseen, mutta myös laajemmin esimerkiksi Espoon asioihin. Jokaisella pitää olla oikeus tulla kuulluksi ja nähdyksi omassa asiassaan!

Sinänsä hyvässä vastauksessa todetaan, että Espoossa on käyty paljon keskustelua ehkäisevän työn vahvistamisesta, mutta vähemmän keskustelua siitä, millaisten ongelmien syntyyn pitäisi vaikuttaa tai miten sitä pitäisi käytännössä tehdä.  Juuri tähän ajattelutapaan pitää pyrkiä. Asiat monimutkaistuvat koko ajan, eikä yksinkertaisia ratkaisuja välttämättä ole.

Kaupungin pitää lisäksi rohkaista köyhiä lapsiperheitä hakemaan apua ja käyttämään heille tarkoitettuja palvelua. Osa lapsiperheistä näyttää tarvitsevan normaalia suurempaa tukea kuin keskiverto lapsiperhe. Silloin palveluita pitää tarjota heille.