Siirry pääsisältöön

Espoossakin on köyhiä!


Espoon kaupunginvaltuuston kokouksessa 30.1.2012 käsiteltiin valtuustokysymystä lapsiperheiden köyhyydestä. Espoossa, kuten muuallakin Suomessa, pienituloisiin lapsiperheisiin kuuluvien lasten määrä on kasvanut. Suomessa määrä on lähes kolminkertaistunut, Espoossa heidän osuutensa on noussut neljästä prosentista lähes kymmeneen prosenttiin.  Köyhissä perheissä elävien lasten osuus on Espoossa kuitenkin pienempi kuin Vantaalla ja Helsingissä.  Valtuuston vastaukseen voi tutustua täällä..

Kävin puhumassa asiasta seuraavaa:

Köyhyydellä ja huono-osaisuudella on kielteisiä kerrannaisvaikutuksia koko kaupungin toimintaan. Huono-osaisuus seuraa samoja ihmisiä koko elämän ajan. Espoossa pitää kiinnittää paljon enemmän huomiota kaupungin sisäiseen segregaation, asuinalueiden eriytymiseen.

Kaupunginsuunnittelulla voidaan vaikuttaa merkittävästi siihen millaisiksi alueet muodostuvat. Kuten viime kokouksessa kuulimme, köyhyys ja syrjäytyminen alkavat kasaantuessaan luomaan itseään. Silloin palveluilla on erittäin vaikea puuttua tai vähentää sitä.  Sen takia kaupungin asuntopolitiikan, kohtuuhintaisten asuntojen, erityisesti vuokra-asuntojen, saaminen tasapuolisesti eri kaupungin osiin on tehokasta köyhyyspolitiikkaa.
 Ehkä rikkaat haluavat elää omissa oloissaan, mutta yhteiskunnan kannalta ei voi olla järkevää, että samassa kaupungissa eletään eri kaupunginosissa aivan eri todellisuudessa.  Esimerkki presidentinvaalien ensimmäiseltä äänestyskierrokselta: Espoon Westendissä äänestysprosentti oli 90,5, Espoon Sokinvuori-Kirstinmäessä se oli 60,5 %.  30 prosentin ero saman kaupungin sisällä!

Osaltaan esimerkki äänestysaktiivisudesta kertoo siitä, että erityisesti matalamman tulotason alueilla tarvitaan paljon osallisuuden vahvistamista. Sitä että erityisesti köyhemmät ihmiset kokevat, että heillä on mahdollisuutta vaikuttaa oman elämäntilanteensa parantumiseen, mutta myös laajemmin esimerkiksi Espoon asioihin. Jokaisella pitää olla oikeus tulla kuulluksi ja nähdyksi omassa asiassaan!

Sinänsä hyvässä vastauksessa todetaan, että Espoossa on käyty paljon keskustelua ehkäisevän työn vahvistamisesta, mutta vähemmän keskustelua siitä, millaisten ongelmien syntyyn pitäisi vaikuttaa tai miten sitä pitäisi käytännössä tehdä.  Juuri tähän ajattelutapaan pitää pyrkiä. Asiat monimutkaistuvat koko ajan, eikä yksinkertaisia ratkaisuja välttämättä ole.

Kaupungin pitää lisäksi rohkaista köyhiä lapsiperheitä hakemaan apua ja käyttämään heille tarkoitettuja palvelua. Osa lapsiperheistä näyttää tarvitsevan normaalia suurempaa tukea kuin keskiverto lapsiperhe. Silloin palveluita pitää tarjota heille.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yhden luukun periaatteella kohtuutta ja oikeudenmukaisuutta ihmisille

Yksi luottamustehtävistäni Espoossa on yksilöasiainjaoston puheenjohtajuus. Jaostossa käsittelemme parin viikon välein kuntalaisten tekemiä valituksia saamiinsa etuus- tai palvelupäätöksiin. Pääasiassa asiat liittyvät kuljetustukiin, omaishoidon tukiin ja toimeentulotukeen. Tämä tehtävä tuli minulle – kuten politiikassa usein – pyytämättä ja yllätyksenä, mutta on osoittautunut yllättävän opettavaiseksi ja mielenkiintoiseksi. Käsiteltävät asiat ovat toivottavasti opettaneet myös nöyryyttä, sillä niin vaikeita tilanteita ihmisillä on verrattuna omaan tilanteeseeni. Toimeentulotukea koskevissa päätöksissä jaostomme on harvoin muuttanut virkamiesten päätöksiä. Suuri osa valituksista on tehty siksi, että valittaja ei ole ymmärtänyt, miten hänen toimeentulotukensa on laskettu ja mitkä tulot miltäkin ajalta on otettu huomioon. Näppituntumalla eniten valituksia aiheuttaa se, että ihmiset eivät hahmota minkä kuukauden tuloksia omat tulot lasketaan. Tarvetta neuvonnalle ja opastukselle on.

Lommila, Lommila, Lommila

Espoon kaupunginvaltuustossa käsiteltiin tänään Karvasmäki, Lommila, asemakaavan muutoksen hyväksymistä. Lyhyesti kyse on siitä, että Espoon kaupunginhallitus otti ja muutti kaupunginsuunnitelulautakunnan päätöstä ns. Lommilan kaavasta. Kaupunginsuunnittelulautakunta oli linjannut, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määräksi 4000 kerrosneliömetriä. Eli että kauppakeskukseen ei tule Citymarkettia ja Prismaa. Nyt valtuustossa Jaana Leppäkorpi teki palautusesityksen, että "asemakaavan muutos palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määrä 4000 kerrosneliömetriin". Ehkä hieman yllättäen valtuusto palautti asian uudelleen valmisteltavaksi. YES. Tämä oli Jaanalle hieno päätös hänen valtuustouralleen. Meille demareille jää iso aukko täytettäväksi kaupunginsuunnitteluasioissa Jaanan lähdön myötä. Minunkin piti mennä vastustamaaan Lommilan suunnitelmaa ja valmistelin kiireessä oheisen puheen. Timo

Valta kuuluu valtuustolle – Espoossakin

Kansalaisia pelotellaan. Aamun Hesarissa julistetaan isoilla otsikoilla, että Espoon kaupunki aloittaa säästötoimenpiteet, koska verotulot ovat vähentyneet merkittävästi. Näin varmasti on, mutta huvittavinta, tai oikeastaan raivostuttavinta, jutussa oli Espoon rahoitusjohtajan kommentti, että toivottavasti kunnallisveron korotuksesta ei edes keskustella. Wroongg! Tässä tilanteessa – jos ja kun säästöjä aletaan miettiä – Espoossa täytyy keskustella kaikista mahdollisista vaihtoehdoista. Niin palvelujen leikkaamisesta, lainanottamisesta, veronkorotuksista tai asiakasmaksujen nostamisesta. Minä en ainakaan näillä tiedoilla ole valmis leikkaamaan Espoon palveluista. Viime lama opetti, että palvelutasoa on erittäni vaikea nostaa entiselle tasolle. Taloudellinen taantuma lisää melko varmasti palvelutarvetta myös Espoossa, joten meidän on varauduttava myös palveluiden kysynnän kasvuun. Olen siis valmis harkitsemaan kunnallisveroprosentin nostoa. Eli eipä hättäillä, vaan mietitään eri v