Espoon kaupunginvaltuuston kokouksessa 30.1.2012 käsiteltiin
valtuustokysymystä lapsiperheiden köyhyydestä. Espoossa, kuten muuallakin
Suomessa, pienituloisiin lapsiperheisiin kuuluvien lasten määrä on kasvanut.
Suomessa määrä on lähes kolminkertaistunut, Espoossa heidän osuutensa on
noussut neljästä prosentista lähes kymmeneen prosenttiin. Köyhissä perheissä elävien lasten osuus on
Espoossa kuitenkin pienempi kuin Vantaalla ja Helsingissä. Valtuuston
vastaukseen voi tutustua täällä..
Kävin puhumassa asiasta seuraavaa:
Köyhyydellä ja huono-osaisuudella on kielteisiä kerrannaisvaikutuksia
koko kaupungin toimintaan. Huono-osaisuus seuraa samoja ihmisiä koko elämän
ajan. Espoossa pitää kiinnittää paljon enemmän huomiota kaupungin sisäiseen
segregaation, asuinalueiden eriytymiseen.
Kaupunginsuunnittelulla voidaan vaikuttaa merkittävästi siihen
millaisiksi alueet muodostuvat. Kuten viime kokouksessa kuulimme, köyhyys ja syrjäytyminen
alkavat kasaantuessaan luomaan itseään. Silloin palveluilla on erittäin vaikea
puuttua tai vähentää sitä. Sen takia
kaupungin asuntopolitiikan, kohtuuhintaisten asuntojen, erityisesti vuokra-asuntojen,
saaminen tasapuolisesti eri kaupungin osiin on tehokasta köyhyyspolitiikkaa.
Ehkä rikkaat haluavat elää
omissa oloissaan, mutta yhteiskunnan kannalta ei voi olla järkevää, että
samassa kaupungissa eletään eri kaupunginosissa aivan eri todellisuudessa. Esimerkki presidentinvaalien ensimmäiseltä
äänestyskierrokselta: Espoon Westendissä äänestysprosentti oli 90,5, Espoon
Sokinvuori-Kirstinmäessä se oli 60,5 %. 30 prosentin ero saman kaupungin sisällä!
Osaltaan esimerkki äänestysaktiivisudesta kertoo siitä, että
erityisesti matalamman tulotason alueilla tarvitaan paljon osallisuuden
vahvistamista. Sitä että erityisesti köyhemmät ihmiset kokevat, että heillä on
mahdollisuutta vaikuttaa oman elämäntilanteensa parantumiseen, mutta myös
laajemmin esimerkiksi Espoon asioihin. Jokaisella pitää olla oikeus tulla kuulluksi
ja nähdyksi omassa asiassaan!
Sinänsä hyvässä vastauksessa todetaan, että Espoossa on käyty
paljon keskustelua ehkäisevän työn vahvistamisesta, mutta vähemmän keskustelua
siitä, millaisten ongelmien syntyyn pitäisi vaikuttaa tai miten sitä pitäisi
käytännössä tehdä. Juuri tähän
ajattelutapaan pitää pyrkiä. Asiat monimutkaistuvat koko ajan, eikä yksinkertaisia
ratkaisuja välttämättä ole.
Kaupungin pitää lisäksi rohkaista köyhiä lapsiperheitä hakemaan
apua ja käyttämään heille tarkoitettuja palvelua. Osa lapsiperheistä näyttää
tarvitsevan normaalia suurempaa tukea kuin keskiverto lapsiperhe.
Silloin palveluita pitää tarjota heille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti