Kuka, mitä, häh?

tiistaina, marraskuuta 08, 2011

Miksi demarien kannatus laahaa?

Viime kuukausien puoluekannatusgallupit eivät ole olleet kovin rohkaisevia demareiden kannalta. Uusimmassa YLE:n  puoluekannatusmittarissa demareiden kannatus oli 17,1 prosenttia. Siis aivan surkea.

Toisen suuren hallituspuolueen eli kokoomuksen kannatus sen sijaan on nousussa. Kun demareiden kannatus kääntyi laskuun heinäkuussa, kokoomuksen kannatus kääntyi taas nousuun. Miksi?

Vaikuttaa siltä, että kokoomus on jatkanut selkeästi sillä samalla linjalla mitä se on tehnyt jo vuosia. Linja on pysynyt samana ja se näyttää uppoavan ihmisiin. Ollaan kova, mutta pehmeä. Korostetaan vastuullisuutta, mutta kuitenkin hymyssä suin. Lisäksi pääministeri Katainen on onnistunut alkutaipalellaan varsin hyvin. Kuten myös valtiovarainministeri Urpilainen.

Meidän demareiden pääsy hallitukseen onnistui ainoastaan Jutta Urpilaisen hyvien tv-esiintymisten takia. Ilman hänen onnistumisiaan uskon vaalituloksen olleen huomattavasti huonompi.  Kirjoitin syksyllä 2010 oheisen tekstin, jossa toivoin sosiaalidemokraateille sellaista visiota, johon kansalaiset voisivat menneiden vuosikymmenien tapaa uskoa.  Olen yhä aikalailla samaa mieltä kirjoitukseni kanssa (öh, öh mitä omakehua), sillä hallitusvastuusta huolimatta meidän demareiden visiot ovat vähän hukassa. Mikä se meidän visio on tulevaisuuden Suomesta? Ja mitä sen eteen ollaan valmiita tekemään?

Nyt kun perussuomalaisten kannatus on viime vuosina kasvanut jatkuvasti, on vaikuttanut, että demarit ovat muuttaneet politiikkaansa koko ajan hiukan perussuomalaisempaan suuntaan. Maassa maan tavalla-linjaus, ei eläkeikän nostolle, vakuusvaatimukset, jne.  Politiikan spin doctorit ovat varmasti miettineet näitä linjauksia ja koettaneet saada näin kannatusta nousemaan, mutta eivät ne ole kannatukseen vaikuttaneet. Ainakaan positiivisesti.

Minä kun en ole mikään populisti, niin toivon todella, että demareiden linja ei muutu enää yhtään populistisemmaksi. Maahanmuuttajalinjauksissa ei pidä kosiskella perussuomalaisia yhtään ja kipeistäkin asioista, kuten eläkeikän nostosta,  pitää olla valmis keskustelemaan. Poliittisen linjan pitää olla vastuullinen ja tulevaisuuteen suuntautuva. 

Minulla on tietenkin oma lehmä ojassa, koska olen ihan älyttömän huolestunut perussuomalaisten noususta ja kotikunnassani Espoossa tullaan käymään todella kova kamppailu toiseksi suurimman puolueen aseman (kokoomusta ei kukaan pysty Espoossa haastamaan) demareiden, vihreiden ja perussuomalaisten kanssa. Espoossa meidän demareiden pitäisi pystyä laatimaan vaaleja varten ohjelma, joka ei olisi viimeksi tehdyn kopio (sama koskee kyllä koko puoluetta) ja jossa meidän katseemme olisi enemmän tulevaisuudessa kuin menneessä.

Minulla on vaikutelma, että ihmiset ajattelevat demarien jotenkin roikkuvan menneisyydessä, mutta kokoomus katsoo tulevaisuuteen.  Menneisyydessä  on paljon asioita joista pitää kiinni (kuten julkiset palvelut), mutta mitä me olemme valmiit tekemään niiden puolesta ja niiden kehittämiseksi? Siis muutakin kun nostamaan rikkaiden verotusta?

Puoluesihteeri Mikael Jungner sanoi Liiketalous-lehdessä, että " Fakta on yliarvostettu ja tunne aliarvostettu. Jos haluat että ihmiset (vrt. äänestäjät) ovat motivoituneita työhönsä, heillä on oltava jokin tunnereaktio siihen".  Ihan sama koskee  minusta sosiaalidemokratiaa.

Sillä jos entisellä linjalla jatketaan, niin kuten Mauno Koivisto sanoi: ""Vaikka nyt meneekin huonosti, tulevaisuudessa menee vielä huonommin".

1 kommentti:

Antti Aarnio kirjoitti...

Vähän siistityn kirjoituksen voi lukea keskiviikon 23.11 Länsiväylä-lehdestä.

Haluan Kurt Bymaniksi Bymanin tilalle..