Siirry pääsisältöön

Kohtuutaloutta vai talouskasvua?

Pidin viime viikolla kommenttipuheenvuoron Sorsa-säätiön tilaisuudessa, jonka aiheena oli tärkeä teema ”Onko talouskasvu vakaan yhteiskuntakehityksen edellytys?”.  Omassa puheenvuorossani kommentoin kansalaisaktivisti Jarna Pasasen ajatuksia kohtuutaloudesta ja työajan lyhentämisestä ja työn jakamisesta.

Kohtuutalous on suomennos degrowth-sanasta eli siitä että talouskasvua pitäisi pyrkiä hillitsemään, jottemme tuhoaisi maapalloa lopullisesti, ja jotta ihmisille jäisi enemmän vapaa-aikaa. Liiallisesta työn ikeestä pitäisi siis päästä irti.

Tilaisuudessa käytetyt puheenvuorot osoittivat kuinka vaikeasta ja samalla mielenkiintoisesta ilmiöstä on kyse. Kohtuutalouden puolestapuhujat haluavat rajoittaa talouskasvua (tai lopettaa pyrkimisen jatkuvaan talouskasvuun), koska he katsovat, että nykymeno johtaa suoraan helvettiin: luonnonvarojen kuluttaminen ja saastuttaminen johtavat katastrofiin jollei mitään tehdä. Maapallo ei yksinkertaisesti kestä nykymenoa. Toisaalta he myös uskovat, ettei talouskasvu tee ihmisiä onnelliseksi, vaan pikemminkin päinvastoin: ihmiset pyörivät jatkuvassa kuluttamisen oravanpyörässä, eivätkä huomioi riittävästi elämälle tärkeitä asioita kuten ihmissuhteita.

Olen periaatteessa samaa mieltä. Pidän itseäni luonnonystävänä, joka pyrkii välttämään turhaa kulutusta. Olen huolissani siitä, millaiseen tilaan jätämme maapallon tuleville sukupolville. Luonnonvarojen käyttö on kasvanut jatkuvasti, esimerkiksi Suomessa luonnonvarojen kokonaiskäyttö oli 520 miljoonaa tonnia (Mt) vuonna 2005, mikä oli yli puolitoista kertaa suurempi kuin vuonna 1970. Kuten kuviosta voi todeta luonnonvarojen käyttöä kuvaava sininen viiva on noussut lähes yhdensuuntaisesti talouskasvua (BKT) kuvaavan punaisen käyrän kanssa. Talouskasvua ei olisi menneinä vuosikymmeninä syntynyt ilman luonnonvaroja.


 Suomen väestön, BKT:n volyymin ja TMR:n kehitys 1970-2005
 Lähde: Motiva (Mäenpää & Härmä 2007, Thule Instituutti, Oulun yliopisto).




Mutta olen myös talouskasvun ystävä. Olen enemmän pragmaatikko kuin idealisti. Uskon siihen, että talouskasvun avulla saadaan parannettua ihmisten hyvinvointia enemmän kuin ilman talouskasvua. Luopumalla talouskasvusta (ja siten myös luonnonvarojen käytöstä) sanoisimme myös hyvästi meidän hyvinvointivaltiollemme (sikäli kun sitä vielä enää on jäljellä). Miten turvaisimme kansalaisille koulutus-, sosiaali- ja terveydenhuollonpalvelut? Miten rahoittaisimme eläkkeet ja muun sosiaaliturvan? Emme mitenkään ilman talouskasvua. Olisiko tämän heikommassa asemassa olevien kannalta hyvä asia? Kohtuutalous-liikkeen puolestapuhujat kyllä korostavat, että talouskasvun vähentämisen rinnalla täytyy rakentaa sellaista yhteiskuntaa, jossa kasvu ei ole hyvinvoinnin edellytys. Siis utopistista yhteiskuntaa, anteeksi vain.

Uskon silti, että kohtuutalouden kannattajien vaatimuksia on kuunneltava. Ihmiset arvostavat vapaa-aikaansa yhä enemmän ja enemmän. Ay-liikkeen omissa tutkimuksissa on huomattu, että ihmiset olisivat valmiit lyhentämään työaikaansa palkankorotusten kustannuksella. Tarvetta erilaisille joustaville työaikajärjestelyille on yhä enemmän (yleensä vain työnantajat eivät ole valmiita erilaisiin työaikajoustoihin). Myös vaatimukset entistä sosiaalisemmasta yhteiskunnasta, joissa ihmisillä on mielekästä tekemistä ja mahdollisuus osallistua myös työelämän ulkopuolella, ovat kannatettavia. Mutta edellyttääkö se talouskasvusta luopumista?

Tehdään kompromissi: kohtuullinen talouskasvu kunniaan!

Tutustu degrowth-blogiin

Kommentit

Antti Aarnio sanoi…
Olin radiossa keskustelemassa suoraa puhetta ohjelmassa tästä aiheesta 19.3.2011.

Tuolta löytyy linkki:

http://yle.fi/radio1/asia/suoraa_puhetta/

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yhden luukun periaatteella kohtuutta ja oikeudenmukaisuutta ihmisille

Yksi luottamustehtävistäni Espoossa on yksilöasiainjaoston puheenjohtajuus. Jaostossa käsittelemme parin viikon välein kuntalaisten tekemiä valituksia saamiinsa etuus- tai palvelupäätöksiin. Pääasiassa asiat liittyvät kuljetustukiin, omaishoidon tukiin ja toimeentulotukeen. Tämä tehtävä tuli minulle – kuten politiikassa usein – pyytämättä ja yllätyksenä, mutta on osoittautunut yllättävän opettavaiseksi ja mielenkiintoiseksi. Käsiteltävät asiat ovat toivottavasti opettaneet myös nöyryyttä, sillä niin vaikeita tilanteita ihmisillä on verrattuna omaan tilanteeseeni. Toimeentulotukea koskevissa päätöksissä jaostomme on harvoin muuttanut virkamiesten päätöksiä. Suuri osa valituksista on tehty siksi, että valittaja ei ole ymmärtänyt, miten hänen toimeentulotukensa on laskettu ja mitkä tulot miltäkin ajalta on otettu huomioon. Näppituntumalla eniten valituksia aiheuttaa se, että ihmiset eivät hahmota minkä kuukauden tuloksia omat tulot lasketaan. Tarvetta neuvonnalle ja opastukselle on.

Lommila, Lommila, Lommila

Espoon kaupunginvaltuustossa käsiteltiin tänään Karvasmäki, Lommila, asemakaavan muutoksen hyväksymistä. Lyhyesti kyse on siitä, että Espoon kaupunginhallitus otti ja muutti kaupunginsuunnitelulautakunnan päätöstä ns. Lommilan kaavasta. Kaupunginsuunnittelulautakunta oli linjannut, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määräksi 4000 kerrosneliömetriä. Eli että kauppakeskukseen ei tule Citymarkettia ja Prismaa. Nyt valtuustossa Jaana Leppäkorpi teki palautusesityksen, että "asemakaavan muutos palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määrä 4000 kerrosneliömetriin". Ehkä hieman yllättäen valtuusto palautti asian uudelleen valmisteltavaksi. YES. Tämä oli Jaanalle hieno päätös hänen valtuustouralleen. Meille demareille jää iso aukko täytettäväksi kaupunginsuunnitteluasioissa Jaanan lähdön myötä. Minunkin piti mennä vastustamaaan Lommilan suunnitelmaa ja valmistelin kiireessä oheisen puheen. Timo

Valta kuuluu valtuustolle – Espoossakin

Kansalaisia pelotellaan. Aamun Hesarissa julistetaan isoilla otsikoilla, että Espoon kaupunki aloittaa säästötoimenpiteet, koska verotulot ovat vähentyneet merkittävästi. Näin varmasti on, mutta huvittavinta, tai oikeastaan raivostuttavinta, jutussa oli Espoon rahoitusjohtajan kommentti, että toivottavasti kunnallisveron korotuksesta ei edes keskustella. Wroongg! Tässä tilanteessa – jos ja kun säästöjä aletaan miettiä – Espoossa täytyy keskustella kaikista mahdollisista vaihtoehdoista. Niin palvelujen leikkaamisesta, lainanottamisesta, veronkorotuksista tai asiakasmaksujen nostamisesta. Minä en ainakaan näillä tiedoilla ole valmis leikkaamaan Espoon palveluista. Viime lama opetti, että palvelutasoa on erittäni vaikea nostaa entiselle tasolle. Taloudellinen taantuma lisää melko varmasti palvelutarvetta myös Espoossa, joten meidän on varauduttava myös palveluiden kysynnän kasvuun. Olen siis valmis harkitsemaan kunnallisveroprosentin nostoa. Eli eipä hättäillä, vaan mietitään eri v