Kuka, mitä, häh?

torstaina, helmikuuta 03, 2011

Erilaistuva Suomi

Rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy? Tuloerojen kasvu on puhuttanut viime aikoina yhteiskunnallisessa keskustelussa. Oma puolueeni kritisoi hallituspuolueita tuloerojen kasvattamisesta ja kansalaisten eriarvoistumisesta. Syytä onkin. Olen menneellä viikolla pohtinut elävätkö erilaiset ihmiset jo nyt niin erilaista elämää omassa elinpiirissään, että ymmärrys toisia ihmisiä (ja varsinkin vähempiosaisia) kohtaan katoaa?

Pohdintani alkoi yksinkertaisesta esimerkistä: lapsisynttäreistä. Joillain alueilla näyttää olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että lapsen syntymäpäiväjuhlat vietetään kodin ulkopuolella yksityisessä sisäliikuntapuistossa, keilahallissa tai vastaavassa. Kustannukset ovat helposti yli 20 euroa lasta kohden. Kun yhden lapsen synttärit vietetään kodin ulkopuolella, seuraavana vuorossa oleva haluaa luonnollisesti vähintään samanlaiset synttärit. Varustelukierre on valmis, eikä kukaan vihellä peliä poikki. Vanhemmilla tuntuu ainakin olevan halua käyttää yli sata euroa lastensa synttäreihin. Mutta entä jos vanhemmilla ei yksinkertaisesti ole varaa kuin järjestää perinteiset kotisynttärit (joita minä kannatan)? Kokeeko synttärisankari alemmuudentunnetta viedessään kutsut kotijuhliinsa kun muiden juhlat vietettiin jossain hienommassa paikassa? Miten vanhemmat kokevat tilanteen? Ajattelevatko kalliimpia juhlia järjestävät vanhemmat, että muut vanhemmat eivät ehkä pysty järjestämään samanlaisia juhlia, mutta matalamman tason juhlat riittävät varsin hyvin. Vai käykö niin, että muidenkin vanhempien odotetaan järjestävän kalliimmat juhlat , koska omallekin lapselle järjestettiin tasokkaammat juhlat? Kuka on leikkiin ryhtynyt, se leikin kestäköön? Tällöin sosiaalinen paine pakottaa myös huonommin toimeentulevat vanhemmat pinnistelevät pystyäkseen pitämään paremmin toimeentulevien, tässä tapauksessa typerän, ”elintason”.

Toisen kerran havahduin pohtimaan erilaistuvaa Suomea, kun vaimoni kävi sattumoisin kaupassa Espoon Mankkaalla Vexi-marketissa ja kommentoi kuinka erilainen kauppa se on kuin meidän vakiokauppamme Espoon keskuksen S-Market. Valikoima on selkeästi laajempi ja kalliimpi kuin meidän perinteisessä kaupassamme. Asukaspohja on aivan erilainen Mankkaan kaupan ympäristössä kuin Espoon keskuksessa. Koulutetumpi ja varakkaampi. Meillä myydään peruselintarvikkeita tavallisille pulliaisille, Mankkaalla hummereita vähän eri tason ihmisille. Kärjistäen. Jos pelkkä mankkaalaisen ostoskori on täysin erilainen kuin Espoon keskuksessa asuvan, niin on varmasti muukin elämä. Kukin elää kuplassaan?

Väestön tulo- ja koulutustasoissa on isoja eroja eri alueiden välillä. Espoon Westendin alueella on korkeimmat tulot, lähinaapurissani Suvelassa pienimmät. En ole koskaan kuvitellut, että Westendin alueen asukkaat suuremmin ymmärtäisivät köyhimpien ihmisten elämää, vaikkapa Suvelalaisten, mutta jotenkin minulla on tunne, että yhteiskunnassamme ymmärrys itseään huonommassa tilanteessa olevia kohtaan on heikkenemässä. Tuloeroista ollaan huolissaan, mutta käytännön teot ovat ristiriidassa: huonompimaineisilta asuinalueilta pyritään muuttamaan pois, omia lapsia ollaan valmiita siirtelemään pitkin kaupunkia hyvämaineiseen kouluun ja terveyspalveluita ostetaan vakuutusten avulla yksityiseltä sektorilta. Jokin tässä ei nyt natsaa.

Lopettakaa nyt edes ne kalliiden lapsisynttäreiden kustantaminen.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Fiksusti kirjoitettu.

Antti Aarnio kirjoitti...

Kiitos, samasta aiheestahan voisi jatkaa pidemmälle: terveyspalvelujen kansalaiset ovat ihan eri viivalla riippuen siitä onko töissä vai ei. Ei ole ollut se ihan meidän terveyspalvelujärjestelmän tarkoitus.

jaana.leppakorpi@kotiportti.fi kirjoitti...

Tukholmassa kuultiin, että siellä on 70 päiväkotia koirille. Ja kuukausihinta oli melkoinen!

Eikö ole uskomatonta?