Siirry pääsisältöön

Pieni muutos, iso vaikutus

Espoon sosiaali- ja terveyslautakunta teki toukokuun kokouksessaan päätöksen, joka ei vaikuta isolta päätökseltä, mutta on kuitenkin vaikutukseltaan merkittävä.

Hoivakotiasumisen päätöksentekomenettelyä muutettiin  siten, että ylilääkärin tekemistä hoidollisista ratkaisuista siirrytään sosiaalihuoltolain ja sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain edellyttämään päätöksentekoon.  Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että kun espoolainen vanhus alkaa olla siinä kunnossa, että ei pärjää tai halua asua enää omassa kodissaa, hän päättää hakea hoivakotipaikkaa. Tällöin käynnistetään palveluntarpeenarviointiprosessi, jossa arvioidaan asiakkaan kunto ja se onko hän oikeutettu saamaan hoivakotipaikan välittämästi, myöhemmin tai ei ollenkaan.

Tässä ei vielä ole mitään uutta, näin prosessi on mennyt aikaisemminkin. Uudessa, hyväksytyssä ohjeessa vanhus saa muutoksenhakukelpoisen päätöksen  saadessaan paikan hoitokodista tai saadessaan kielteisen päätöksen. Asiakkaalla on näin oikeus valittaa saamastaan päätöksestään jopa korkeimpaan hallinto-oikeuteen saakka. Tämä on uusi käytäntö ja on mielestäni merkittävämpi juttu kuin lautakunnan kokouksessa moni käsittikään.

On tietenkin hyvä, että asiakkaan (vanhuksen) asema ja oikeusturva paranee ja päätöksenteon avoimuus lisääntyy, kun saamastaan päätöksestä voi valittaa aivan kuten monista muistakin päätöksistä, kuten omaishoidon tuesta ja sosiaalihuoltolain mukaisista kuljetustuista. Tai vaikkapa toimeentulotukipäätöksistä.

Epäselvien tilanteiden mahdollisuus tietenkin lisää. Kun vahus saa osittain kielteisen päätöksen (hän jää odottomaan hoitopaikkaa jonoon, eikä hänelle voida kertoa kuinka kauan hän joutuu jonossa olemaan), niin milloin hänellä on oikeus valittaa saamastaan päätöksestä? Kuinka kauan jonossa joutuu lusimaan, ennen oikeutta valittaa?

Minua tämä asia kiinnostaa erityisesti, koska olen sosiaali- ja terveyslautakunnan alaisen yksilöasiainjaoston puheenjohtaja. Tässä jaostossa tullaan käsittelemään mahdolliset valitukset. Jo nyt päätösten tekeminen on välillä hankalaa, eikä hoivakotipaikkapäätösvalitusten tuominen jaostoon helpota tehtäväkentää todellakaan. Yksilöasiainjaostosta tulee kaupungin superjaosto tehtäviensä puolesta.

Yksi mielenkiintoinen asia vielä. Kaikki tietävät, että varakkaat ihmisillä on paremmat mahdollisuudet ja valinnanvapaudet saada terveys- ja sosiaalipalveluja Suomessa. Kun Espoossa kuntalainen, jolla on itse hankittu ja maksettu paikka yksityisessä hoivakodissa, hakee maksusitoumusta kaupungilta omaan hoitopaikkaansa (eli että kaupunki maksaisi laskun), hakemus käsitellään PÄÄOSIN samoilla periaatteilla kuin niiden vanhusten tapaukset, joilla ei ole itse hankittu ja maksettua hoitopaikkaa. Maksusitoumuksia myönnetään PÄÄOSIN vain niihin hoivakoteihin, joiden kanssa kaupungilla on sopimus tehtynä.  Mutta maksusitoumuksia on myönnetty myös muihin koteihin. Ja tullaan myös tulevaisuudessa myöntämään.

Sillä joka itse maksaa aluksi hoivakotipaikkansa on tasan tarkkaan paremmat mahdollisuudet valita oma hoivakotipaikkansa ja saada kaupungi se myös maksamaan. Ja se ei ole oikeudenmukaista se.

Tällaisia tapauksia ei ehkä ole monta vuodessa, mutta tässä on hyvä esimerkki siitä, miten rahalla saa ja hevosella pääsee sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yhden luukun periaatteella kohtuutta ja oikeudenmukaisuutta ihmisille

Yksi luottamustehtävistäni Espoossa on yksilöasiainjaoston puheenjohtajuus. Jaostossa käsittelemme parin viikon välein kuntalaisten tekemiä valituksia saamiinsa etuus- tai palvelupäätöksiin. Pääasiassa asiat liittyvät kuljetustukiin, omaishoidon tukiin ja toimeentulotukeen.
Tämä tehtävä tuli minulle – kuten politiikassa usein – pyytämättä ja yllätyksenä, mutta on osoittautunut yllättävän opettavaiseksi ja mielenkiintoiseksi. Käsiteltävät asiat ovat toivottavasti opettaneet myös nöyryyttä, sillä niin vaikeita tilanteita ihmisillä on verrattuna omaan tilanteeseeni.

Toimeentulotukea koskevissa päätöksissä jaostomme on harvoin muuttanut virkamiesten päätöksiä. Suuri osa valituksista on tehty siksi, että valittaja ei ole ymmärtänyt, miten hänen toimeentulotukensa on laskettu ja mitkä tulot miltäkin ajalta on otettu huomioon. Näppituntumalla eniten valituksia aiheuttaa se, että ihmiset eivät hahmota minkä kuukauden tuloksia omat tulot lasketaan. Tarvetta neuvonnalle ja opastukselle on.

Kau…

Lommila, Lommila, Lommila

Espoon kaupunginvaltuustossa käsiteltiin tänään Karvasmäki, Lommila, asemakaavan muutoksen hyväksymistä. Lyhyesti kyse on siitä, että Espoon kaupunginhallitus otti ja muutti kaupunginsuunnitelulautakunnan päätöstä ns. Lommilan kaavasta. Kaupunginsuunnittelulautakunta oli linjannut, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määräksi 4000 kerrosneliömetriä. Eli että kauppakeskukseen ei tule Citymarkettia ja Prismaa. Nyt valtuustossa Jaana Leppäkorpi teki palautusesityksen, että "asemakaavan muutos palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määrä 4000 kerrosneliömetriin".
Ehkä hieman yllättäen valtuusto palautti asian uudelleen valmisteltavaksi. YES. Tämä oli Jaanalle hieno päätös hänen valtuustouralleen. Meille demareille jää iso aukko täytettäväksi kaupunginsuunnitteluasioissa Jaanan lähdön myötä.
Minunkin piti mennä vastustamaaan Lommilan suunnitelmaa ja valmistelin kiireessä oheisen puheen. Timo Soini kann…

Tosi Vihreä

Innokkaat blogilukijani kommentoivat taannoin, että kirjoita välillä niistä remonttiprojekteista, kun polittisia juttuja ei jaksa lukea. Mitä? Eikö kaikkia ihmisiä kiinnosta mitä Espoon sos. ja terveyslautakunta päättää? Ymmärrän yskän ja pyrin parantamaan tapani. Olen päättänyt, että yritän jotenkin raportoida mitä lautakunnassa tapahtuu, että jokin innokas kuntalainen voisi halutessaan lukea lautakunnan asioista tai ottaa yhteyttä. En aio sitä lopettaa, vaan jatkan katkeraan (?) loppuun saakka. Yritän omalta osaltani vaikuttaa siihen, että politiikka olisi avointa.

Kaunopuheisuus sivuun ja asiaan. Remonttiasioista on tosiaan tullut kirjoitettua aiottua vähemmän. Se ei meinaa sitä, etten olisi mitään tehnyt, sillä pientä projektia on totta kai ollut meneillään. Toukokuussa kyllästyin pienen vajaan 20 neliön nurmikkoon takapihallamme. Olin sitä kolme vuotta yrittänyt kasvattaa, aika huonolla menestyksellä. Kärsimättömyyttäni en aikoinaan tehnyt tarpeeksi huolellista työtä. Kuulostanee…