Siirry pääsisältöön

Lisää asuntoja ja heti!

Esson baarissa pari rakennusyrittäjää puhui naapuripöydässä, että ne jotka pystyivät viime vuonna aloittamaan rakennustoimintaa pääkaupunkiseudulla, tekevät nyt kovaa tiliä. Toden totta, sillä asuntojen kysyntä on tällä hetkellä kovaa. Viime vuosien vähäinen asuntotuotanto ei riitä tyydyttämään kuumana käyvää asuntojen kysyntää. Markkinoilla on pulaa kohtuuhintaisista asunnoista tai oikeastaan hinnasta viis: pulaa on asunnoista. Pääkaupunkiseudulla on kyllä ollut lähes aina pula kohtuuhintaisista asunnoista, niin omistus- kuin vuokra-asunnoista. Eikä tilanne näytä paljon valoisammalta, sillä nykyisellä asuntotuotannolla kohtuuhintaisiin asumistarpeisiin ei pystytä vastaamaan. Niukkuus jatkunee myös tulevaisuudessa.

Pääkaupunkiseudun – sillä muualla Suomessa ei ole niukkuutta asunnoista - ongelmana on ollut asuntotuotannon painottuminen omistusasuntotuotantoon 2000-luvulla. Vasta viime vuonna vuokra-asumistuotanto kasvoi pitkästä aikaa valtion toimenpiteiden vauhdittaessa tuotantoa. Kohtuuhintaisen asumistarpeen onnistuminen edellyttäisi, että vuokra-asuntotuotanto pysyisi vuoden 2009 korkealla tasolla. Mutta kun kovan rahan asuntotuotanto kiinnostaa rakennuttajia vuokra-asuntotuotantoa enemmän. Markkinat ohjaavat tuotantoa kohti kovan rahan asuntotuotantoa. Jokin on pielessä, kun rakennuttajia ei kiinnosta vuokra-asuntotuotanto ilman valtion kannustimia.

Asuntopolitiikan ongelmat tiivistyvät metropolialueen maanhankinnan ja kaavoituspolitiikan toimivuuteen. Tänne ei kaavoiteta, eikä rakenneta riittävästi asuntoja. Tähän asti alueen kunnat ovat tehneet liian itsenäisesti maanhankinta- ja kaavoituspolitiikkaa, kiinnittämättä riittävästi huomiota kokonaisuuteen. Riittävä asuntotuotanto metropolialueelle saavutetaan vain yhtenäisellä kaavoituspolitiikalla, johon kunnat sitoutuvat. Riittävä asuntotuotanto edellyttää erityisesti hyvien kulkuyhteyksien varrella olevien kokonaisten kaupunginosien rakentamista. Mutta sopiminen on tunnetusti vaikeaa, myös kuntapäättäjien kesken. Espoonkin kaupunginhallitus teki muutama viikko sitten päätöksen, ettei pääkaupunkiseuden yhteiselle yleiskaavalle ole nyt tarvetta. Ehkä sitten joskus tulevaisuudessa..

Lähivuosina kaikki mikä rakennetaan menee myös kaupaksi ja kovin hinnoin. Ja se ei ole pienen ihmisen etu.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yhden luukun periaatteella kohtuutta ja oikeudenmukaisuutta ihmisille

Yksi luottamustehtävistäni Espoossa on yksilöasiainjaoston puheenjohtajuus. Jaostossa käsittelemme parin viikon välein kuntalaisten tekemiä valituksia saamiinsa etuus- tai palvelupäätöksiin. Pääasiassa asiat liittyvät kuljetustukiin, omaishoidon tukiin ja toimeentulotukeen. Tämä tehtävä tuli minulle – kuten politiikassa usein – pyytämättä ja yllätyksenä, mutta on osoittautunut yllättävän opettavaiseksi ja mielenkiintoiseksi. Käsiteltävät asiat ovat toivottavasti opettaneet myös nöyryyttä, sillä niin vaikeita tilanteita ihmisillä on verrattuna omaan tilanteeseeni. Toimeentulotukea koskevissa päätöksissä jaostomme on harvoin muuttanut virkamiesten päätöksiä. Suuri osa valituksista on tehty siksi, että valittaja ei ole ymmärtänyt, miten hänen toimeentulotukensa on laskettu ja mitkä tulot miltäkin ajalta on otettu huomioon. Näppituntumalla eniten valituksia aiheuttaa se, että ihmiset eivät hahmota minkä kuukauden tuloksia omat tulot lasketaan. Tarvetta neuvonnalle ja opastukselle on.

Lommila, Lommila, Lommila

Espoon kaupunginvaltuustossa käsiteltiin tänään Karvasmäki, Lommila, asemakaavan muutoksen hyväksymistä. Lyhyesti kyse on siitä, että Espoon kaupunginhallitus otti ja muutti kaupunginsuunnitelulautakunnan päätöstä ns. Lommilan kaavasta. Kaupunginsuunnittelulautakunta oli linjannut, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määräksi 4000 kerrosneliömetriä. Eli että kauppakeskukseen ei tule Citymarkettia ja Prismaa. Nyt valtuustossa Jaana Leppäkorpi teki palautusesityksen, että "asemakaavan muutos palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määrä 4000 kerrosneliömetriin". Ehkä hieman yllättäen valtuusto palautti asian uudelleen valmisteltavaksi. YES. Tämä oli Jaanalle hieno päätös hänen valtuustouralleen. Meille demareille jää iso aukko täytettäväksi kaupunginsuunnitteluasioissa Jaanan lähdön myötä. Minunkin piti mennä vastustamaaan Lommilan suunnitelmaa ja valmistelin kiireessä oheisen puheen. Timo

Valta kuuluu valtuustolle – Espoossakin

Kansalaisia pelotellaan. Aamun Hesarissa julistetaan isoilla otsikoilla, että Espoon kaupunki aloittaa säästötoimenpiteet, koska verotulot ovat vähentyneet merkittävästi. Näin varmasti on, mutta huvittavinta, tai oikeastaan raivostuttavinta, jutussa oli Espoon rahoitusjohtajan kommentti, että toivottavasti kunnallisveron korotuksesta ei edes keskustella. Wroongg! Tässä tilanteessa – jos ja kun säästöjä aletaan miettiä – Espoossa täytyy keskustella kaikista mahdollisista vaihtoehdoista. Niin palvelujen leikkaamisesta, lainanottamisesta, veronkorotuksista tai asiakasmaksujen nostamisesta. Minä en ainakaan näillä tiedoilla ole valmis leikkaamaan Espoon palveluista. Viime lama opetti, että palvelutasoa on erittäni vaikea nostaa entiselle tasolle. Taloudellinen taantuma lisää melko varmasti palvelutarvetta myös Espoossa, joten meidän on varauduttava myös palveluiden kysynnän kasvuun. Olen siis valmis harkitsemaan kunnallisveroprosentin nostoa. Eli eipä hättäillä, vaan mietitään eri v