Sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksistä minua ovat jääneet risomaan erityisesti omaishoidontukeen ja sosiaalipalvelulain mukaiseen kuljetuspalvelutukeen liittyneet säästöpäätökset. Ne tehtiin aivan liian kiireellä, kun valtuusto edellytti säästöjä sosiaali- ja terveydenhuollon hallinnonalalta. Silloin hätäiltiin ja siitähän syntyy vain sotkua.
Törmäsin muutama viikko sitten tapaukseen, jossa äidin sairastuttua vakavasti, poika jäi pois töistään hoitamaan äitiään ja haki kaupungilta omaishoidontukea. Kaupungin virkamiehet arvioivat, että äidin kunto on niin heikko, että kriteerit ensimmäisen luokan omaishoidontukeen ylittyvät kirkkaasti. Vaihtoehtona oli laitoshoito. Mutta koska omaishoidontukeen varatut määrärahat olivat loppu, omaishoidontukea ei myönnetty. Seurauksena oli, että poika hoiti äitiään muutaman kuukauden, jonka jälkeen hän palasi töihin ja äiti siirrettiin laitoshoitoon. Poika ihmetteli, että eihän kaupungin päätöksessä ole järjen häivääkään. Ei ollutkaan!
Tässä on esimerkki tapauksesta, jossa kaupungin säästö (ei myönnetä omaishoidontukea) tuottaa julmetut kustannukset (kallis laitoshoito). Veikkaan, että kustannukset kaupungille ovat lähes kymmenkertaiset verrattuna siihen, mitä omaishoidontukeen olisi mennyt. Todella typerää toimintaa.
Toinen esimerkki: ihminen täyttää kuljetuspalvelun saamiseksi vaadittavat kriteerit, mutta tukea ei myönnetä, koska määrärahat ovat loppu. Viime vuonna olisit saanut, mutta et tänä vuonna, sillä rahat ovat loppu. Ei tunnu kovin oikeudenmukaiselta ja toimivalta järjestelmältä.
Kun Espoon vuoden 2009 tilinpäätös valmistuu, tulemme huomaamaan, että viime vuoden tulos on ennakoitua parempi. Päättäjien itseään siitä kiitellessä, täytyy myös muistaa, että jotkut ihan oikeasti kärsivät tehdyistä säästöpäätöksistä. Ja se on ihan päättäjien - myös minun - oma moka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti