tiistaina, lokakuuta 27, 2009

Uikkarit jalasta vai ei?

Suomen muuttuessa vähä vähältä monikulttuurisemmaksi yhteiskunnaksi tapahtuu väistämättä törmäyksiä. Kenen ehdoilla asiat pitää tehdä? Noudatetaanko vanhaa ”hyvää” tapaa vai joustetaanko?

Esimerkki arjesta. Käyn säännöllisesti uimassa lasteni kanssa Keski-Espoon uimahallissa. Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että osa maahanmuuttajataustaisista uimahallista kävijöistä ei sitten millään ole pesutiloissa tai saunassa ilman uimahousuja. Aasialaistaustaiset ovat kelteisillään siinä missä minäkin, osa islaminuskoisista (oletan heidän olevan islaminuskoisia) pitää simmarit jalassa niin saunassa kuin pesuhuoneessa. Vaikka ohjeet toteavat toisin.

Pikaisella nettisurffauksella huomasin, että alastomuus ei ole ihan helppoa osalle islaminuskoisista. Kysyin tästä yhdeltä Iranista muuttaneelta mieheltä. Hän totesi, että alastomuus on hankala asia joillekin islaminuskoisille. Hänelle itselleen se ei ole ongelma muuten kuin tiettyjen tuttujen kanssa uidessa. Tällöin he käyttävät kietaistavaa pyydettä peittämään strategiset paikat.

Miten tähän asiaan pitäisi suhtautua? Uskon, että osaa uimahalleissa käyvistä poikkeava käyttäytyminen ärsyttää. Kaikkien pitäisi olla munasillaan, säännöt ovat sääntöjä. Osalle on varmaan ihan sama. Mutta eikö kaikilta pitäisi vaatia samanlaista käytöstä uskonnosta ja rodusta piittaamatta? Vai pitäisikö uimahousut kieltää, mutta sallia jonkinlaiset kietaisupyyhkeet.

Olen periaatteessa sitä mieltä, että maassa maan tavalla, mutta onko se kanta liian ehdoton? Mitenkähän Ruotsissa menetellään? Heillä kun on kokemusta tästä monikulttuurisuudesta vähän meitä pidempään.

keskiviikkona, lokakuuta 21, 2009

Kauklahti ja terveyskeskus - ketä uskoa?

Kauklahdessa kerätään nimi adressiin, jossa vaaditaan terveysaseman saneraamisesta ennalta suunnitellusti.

Viime sos. ja terv.lautakunnan kokouksessa tämä asia oli esillä. Teknisen toimen virkamiesten arvion mukaan nykyinen rakennus on niin huonossa kunnossa, että sitä ei kannata korjata. On taloudellisempaa rakentaa uusi.

Asukkaat näyttävät väittävän toisin. Ketä tässä uskoa?

sunnuntaina, lokakuuta 18, 2009

Varo jäätä!

Perjantaiaamulla Tuomarilan aseman alikulkukäytävä oli petollisen liukas. Pyöräilin normaalin tapaan, enkä huomannut liukkautta ennen käännöstä vasemmmalle. Pyörä lähti alta ja lensin katuun. Löin rytäkässä otsani ja poskeni katuun. Taisin olla kaatumiseni jälkeen vähän sekaisin, muistaakseni jokin mies tuli minua auttamaan, mutta pääsin kuitenkin itse ylös ja nousin vielä junaankin. Siellä totesin ikkunasta, että naamani on ihan veressä. Olo oli valmiiksi huono, joten hyppäsin parin pysäkin jälkeen pois ja suuntasin kodin kautta työterveysasemmalle paikattavaksi. Silmäkulmaan pistettiin kolme tikkiä, poski ja leuka ovat ruhjeille.Onneksi ei sattunut kuitenkaan pahemmin. Mahdoin olla näky junassa, puku päällä ja naama veressä.

Eli varovasti siellä syysliikenteessä ja pitäkää kypärät päässä. Nastarengas on syytä pistää pyörään jo nyt. Nolosti tunnustan, että minulla ei ollut kypärä päässä, vaikka sitä yleensä käytänkin.

maanantaina, lokakuuta 12, 2009

Espoo-lisään tulorajat?

Puoluetoverini Maria Guzenina-Rickharson aikoo jättää Espoon kaupunginvaltuuston kokouksessa tänään aloitteen, jossa hän ehdottaa, että Espoo-lisää maksettaisiin vanhempainrahakauden jälkeen puoleentoista ikävuoteen saakka ilman tulorajaa, mutta puolentoista ikävuoden jälkeen kolmeen vuoteen saakka kuntalisä olisi tulosidonnainen. Jos perheen tulot olisivat yli 5000 euroa, Espoo-lisää ei tippuisi.

Mitä mieltä minä olen?

Espoo-lisä on tarkoitettu tukemaan kotihoitoa päivähoidon sijasta. Jos vanhemmat jostain syystä haluavat hoitaa lastaan kotona kolmevuotiaaksi, kaupunki tukee perhettä maksamalla Espoo-lisää. Olen pitänyt tätä hyvänä mallina, jo siitä hyvästä, että oma perheeni on hyötynyt tästä ratkaisusta. Kaupungin tuki on tullut tarpeeseen ja olemme sitä arvostaneet.

En ole ajatuksen kannattaja ainakaan tällä hetkellä. Kela tukee lasten kotihoitoa hoitorahalla ja -lisällä, jonka saanti riippuu perheen tuloista. Keskituloinen perhe tippuu useimmiten hoitolisän ulkopuolelle, koska tulorajat tulevat vastaan. Jos Espoo-lisä muutetaan myös tulosidonnaiseksi, niin luomme myös kunnan oman avustukseen tuloista riippuvan portaan. Espoo-lisää on maksettu siksi, että se osaltaan motivoisi perheitä hoitamaan lapsia kotona, koska kodinhoidon tuki on kuitenkin pieni summa päivähoidosta aiheutuviin kustannuksiin verrattuna.

Marian esittämä ajatus on minusta iso muutos, jota tulisi pohtia tarkemmin. Onko linjamme yleisesti se, että kaupungin tuet muutetaan tulosidonnaiseksi? Tätä ehdotusta ei ole pohdittu Espoon demarien päättävissä elimissä, vaikka syytä olisi ollut.

tiistaina, lokakuuta 06, 2009

Omaisten rooli vanhustenhoidossa

Nyt vietetään vanhustenviikkoa. Uutiset vanhustenhoidosta ovat pääsääntöisesti huonoja. Muutama viikko sitten uutisoitiin lääninhallituksen tekemistä tarkastuksista vanhustenhuollon laitoksissa. Tarkastuksissa oli ilmennyt paljon epäkohtia ja julkisuudessa vanhustenhoidosta keskusteltiin kiivaasti. Vanhusten määrä Suomessa kasvaa niin paljon, että tämä keskustelu on vasta alkusoittoa siihen, millaista keskustelua käydään vaikkapa kymmenen vuoden kulututtua.

Turussa on kuulemma pohdittu sitä, miten suhtaudutaan maahanmuuttajien haluun osallistua omaistensa hoitoon muita aktiivisemmin. He haluavat pestä ja syöttää omaisiaan käsittääkseni normisuomalaisia enemmän. Hoitohenkilökunta on pohtinut – suomalaiseen tapaan – miten vastuukysymysten kanssa on. Kenen vastuulla hoito on ja mitä jos virheitä sattuu? Toisarvoisia seikkoja, kommentoi vanhustenhuollon asiantuntija professori Sirkka-Liisa Kivelä.

Omaisten ja varsinkin lasten rooli vanhustenhoidossa on Suomessa tabu. Ketään ei saa syyllistää siitä, että omat omaiset unohdetaan, eikä heidän luonaan vierailla tai osallistuta heidän hoitoonsa. Samaan aikaan vaaditaan voimakkaasti, että vanhuksista on huolehdittava ja kunnan on huolehdittava vanhusten ihmisarvoisesta elämän toteuttamisesta. Vastuuta sysätään yhteiskunnalle.

Kriittinen lukijani ajattelee heti, että halajanko paluuta maatalousyhteiskuntaan, jossa vanhukset hoidettiin kotona kuolemaan saakka. Yhteiskunta on muuttunut ja lapset ja vanhemmat asuvat eri paikkakunnilla. Kaikilla vanhuksilla ei ole myöskään omaisia Plääh, plääh. Tekosyitä aina keksitään.

Omaisten aktiivisempi rooli vanhustenhoidossa ei tarkoita sitä, että kaikista tulee omaistensa omaishoitajia. Mutta se tarkoittaisi sitä, että vanhusten luona vierailtaisiin, kotona ja hoitopaikoissa, nykyistä enemmän. Vanhusten yksinäisyys vähenisi ja sukupolvien välinen kuilu ei ainakaan kasvaisi nykyisestä.