Eilisessä sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksessa heikensimme taas espoolaisten etuja. Olin kahdessa asiassa kohtuu paljon äänessä, nimittäin omaishoidontuen toimintaohjeen tarkistamisessa ja sosiaalihuoltolain mukaisen kuljetuspalvelun toimintaohjeen muuttamisessa.
Pyrin yhdessä Jukka Karhulan (vas) ja Arja Juvosen (ps) palauttamaan omaishoidontuen toimintaohjeen takaisin valmisteluun, mutta hävisimme äänestyksen.
Omaishoidontuki ei ole subjektiivinen oikeus, vaan kunta päättää siitä määrärahojen puitteissa. Minua risoi se, että toimintaohjeen muutos tuotin kokoukseen ilman mitään arvioita siitä, mitä se käytännössä tarkoittaa? Kuinka monta ihmistä muutos koskee? Kuinka moni tippuu ohjeiden mukaan omaishoidontuen ulkopuolelle? Kokouksessa näitä käytiin jotenkin läpi, mutta minun mielestäni sitä ei oltu mietitty tarpeeksi. Nyt uusien toimintaohjeiden mukaisesti maksuluokkia on entisen neljän sijasta kolme. Palkkioita eri luokissa pienennettiin kautta linjan. Samalla heikensimme palvelusetelin arvoja, jotka on mahdollista saada lakisääteisten vapaiden sijasta.
Säästöpäätöksiä perustellaan sillä, että nyt mennään lain tasolla tai "että menemme Vantaan tasolle". Jokainen joka vähän taloudesta jotain ymmärtää, tajuaa, että Espoo ja Vantaa painivat ihan eri sarjassa taloustilanteen johdosta. Espoolla on yhä varaa Vantaata parempaan palvelutasoon tai omaishoidontuen tasoon.
Toinen asia mikä minua kokouksessa risoi, oli sosiaalihuoltolain mukaisen kuljetuspalvelun toimintaohjeen muuttaminen. Kuljetuspalvelu on kotona selviytymistä tukeva palvelumuoto, jonka tavoitteena on edistää ja ylläpitää tukea hakevan henkilön toimintamahdollisuuksia. Palveluun liittyy tulorajat, joten palvelua käyttävät erityisesti matalatuloiset vanhukset.
Nyt kuljetuspalvelun toimintaohjeita kiristettiin ja saatavien matkojen määriä vähennettiin. Olisi tietenkin pitänyt ehdottaa kokouksessa asian hylkäämistä, mutta se ei olisi muuttanut päätöstä.
Kumpikaan näistä asioista ei ole suuri asia: ne eivät kosketa kovin suurta osaa espoolaisista. Se ei maailmaa kaada, vaikka noita etuuksia heikensimme. Mutta periaattena se on iso asia, nyt leikkasimme etuuksia juuri niiltä heikommilta, mistä pyrimme juhlapuheissa pitämään huolta.
perjantaina, elokuuta 21, 2009
maanantaina, elokuuta 17, 2009
Vähempikin riittäisi
Oheisessa kuvassa on paperinippu, joka tuli minulle perjantaina kahta tämän viikon kokousta varten. Saa olla melkoinen ihmemies, jos joka sivun ehtii lukea. Välillä tuntuu, että kunnalliset luottamustoimet ovat eläkeläisiä varten, heillä kun tuntuu olevan aikaa istua kokouksissa.
Jos joku miettii, että eihän tuo ole mitään, tai että tuostahan syystä niitä kokouspalkkioita maksetaan, niin näin on. Mutta kyllä se silti kurmaisee, varsinkin kun yrittää oikeasti perehtyä esiteltäviin asioihin.
Näin suuren paperipinon saaminen yksilöasiainjaoston ja lautakunnan kokouksia varten on poikkeuksellista. Onneksi.
Ostin uuden pyörän . Törkeen kallis, mutta kyllä kulkee. Ajoin työmatkani 10 min nopeammin. Ei kaduttanut ostos. Vähän nitisee ja natisee, mutta huolto kiristää nippelit ja nappelit viikon lopulla.
keskiviikkona, elokuuta 12, 2009
Vastuullisen politiikan vaikeus
Tiistai-iltana sosiaali- ja terveyslautakunta piti iltakoulua terveyspalveluista ja vanhustenhuollosta. Ilta oi hyvin kaksijakoinen: terveyspalveluiden suunnitelmat vaikuttavat hyviltä, mutta vanhustenhuollon esittelyn jälkeen koko paikalla ollut yleisö oli kyllä lievästi sanottuna hämmentynyt ja järkyttynytkin.
Vanhusten palvelujen tulosyksiköllä on todella vaikeuksia pysyä budjetissaan tänä vuonna. Kun samaan aikaan joudutaan toteuttamaan säästöjä, vanhustenpalvelut ovat todella lirissä. Ylitysennuste on 7,9 milj. €. Virkamiehiä tästä on turha syyttää, arvostan espoolaisten virkamiesten osaamista.
Koska ylitysennusteet ovat niin korkeat, virkamiehet ovat alkaneet etsiä talouden lisätasapainotustoimenpiteitä vanhusten palveluissa. Minusta, ja arvioni mukaan valtaosasta lautakunnan jäsenistä, ne tuntuvat liian kovilta.
Kotihoidon osalta suunnitellaan kotihoidon asiakkaiden määrän vähentämistä, omaishoidon tuen ja kuljetuspalveluiden toimintaohjeiden kiristämistä eli suomeksi sanottuna sitä, että avustuksia jaetaan vähemmän. Lisäksi asiakasmaksuja tarkistetaan.
Ei käy! Menkööt vanhustenhuollon budjetti ylitse, mutta en suostu leikkaamaan näitä avustuksia.
Espoo maksaa tällä hetkellä HUS:lle suuria ylikäyttömaksuja, sen takia, että erikoissairaanhoidosta kotiutuvia potilaita ei pystytä siirtämään tarpeeksi nopeasti Espoon kaupungin perusterveydenhuollon pitkäaikaishoidon yksikköihin. Meillä ei ole tarpeeksi laitospaikkoja pitkäaikaishoidoissa. HUS:lle maksettavat ylikäyttömaksut ovat tällä hetkellä 3,3 milj.€! Järkyttävän iso summa! Jo tämän takia ei ole mitään järkeä siinä, että Haukikoti tai Ruusukoti lopetetaan. Ymmärrän sen, että pyritään toimimaan isommissa yksiköissä, jotta palveluita voidaan paremmin keskittää ja ne pystytään tuottamaan halvemmalla. Mutta tässä tilanteessa, jossa meidän hoitoketju ei toimi erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välissä, koska pitkäaikaishoidon paikkoja ei ole tarpeeksi, yhdenkin paikan lopettaminen ei ole järkevää.
Nyt pitäisi Espoon poliittisten puolueiden neuvotella ja sopia siitä miten vanhustenhuollon palveluiden kanssa menetellään. On ihan turha mennä virkamiesten selän taakse, sillä rahojen määrästä päättävän politiikot. Kokoomuslaiset, ottakaapa isoimpana puolueena aloite!
Otsikkoni viittaa Karakallion eskaripäätökseen,. Karakalliossa ei ollut tarpeeksi tilaa kaikille eskarilaisille, joten hieman yli kymmenelle eskarilaiselle aiottiin järjestää kuljetus Leppävaaraan, muutaman kilometrin päähän. Osa vanhemmista halusi tilat lähempää ja etsi itse aktiivisesti tiloja lähialueelta. Tämä ratkaisu oli kuitenkin kalliimpi kuin virkamiesten esittämä kuljetusratkaisu. Kun lautakunnassa äänestimme asiasta, äänestin virkamiesten esityksen mukaisesti. Ihan sen takia, että ajattelin, että ratkaisu ei vaikuta kohtuuttomalta lasten ja vanhempien kannalta. Lisäksi ajattelin, että ei voi olla oikein, jos leikkaamme vanhustenpalveluista, mutta samalla lisäämme kustannuksia toisaalla erityisratkaisuilla.
Eilisen illan jälkeen tiedän äänestäneeni oikein ja vastuullisesti.
Vanhusten palvelujen tulosyksiköllä on todella vaikeuksia pysyä budjetissaan tänä vuonna. Kun samaan aikaan joudutaan toteuttamaan säästöjä, vanhustenpalvelut ovat todella lirissä. Ylitysennuste on 7,9 milj. €. Virkamiehiä tästä on turha syyttää, arvostan espoolaisten virkamiesten osaamista.
Koska ylitysennusteet ovat niin korkeat, virkamiehet ovat alkaneet etsiä talouden lisätasapainotustoimenpiteitä vanhusten palveluissa. Minusta, ja arvioni mukaan valtaosasta lautakunnan jäsenistä, ne tuntuvat liian kovilta.
Kotihoidon osalta suunnitellaan kotihoidon asiakkaiden määrän vähentämistä, omaishoidon tuen ja kuljetuspalveluiden toimintaohjeiden kiristämistä eli suomeksi sanottuna sitä, että avustuksia jaetaan vähemmän. Lisäksi asiakasmaksuja tarkistetaan.
Ei käy! Menkööt vanhustenhuollon budjetti ylitse, mutta en suostu leikkaamaan näitä avustuksia.
Espoo maksaa tällä hetkellä HUS:lle suuria ylikäyttömaksuja, sen takia, että erikoissairaanhoidosta kotiutuvia potilaita ei pystytä siirtämään tarpeeksi nopeasti Espoon kaupungin perusterveydenhuollon pitkäaikaishoidon yksikköihin. Meillä ei ole tarpeeksi laitospaikkoja pitkäaikaishoidoissa. HUS:lle maksettavat ylikäyttömaksut ovat tällä hetkellä 3,3 milj.€! Järkyttävän iso summa! Jo tämän takia ei ole mitään järkeä siinä, että Haukikoti tai Ruusukoti lopetetaan. Ymmärrän sen, että pyritään toimimaan isommissa yksiköissä, jotta palveluita voidaan paremmin keskittää ja ne pystytään tuottamaan halvemmalla. Mutta tässä tilanteessa, jossa meidän hoitoketju ei toimi erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välissä, koska pitkäaikaishoidon paikkoja ei ole tarpeeksi, yhdenkin paikan lopettaminen ei ole järkevää.
Nyt pitäisi Espoon poliittisten puolueiden neuvotella ja sopia siitä miten vanhustenhuollon palveluiden kanssa menetellään. On ihan turha mennä virkamiesten selän taakse, sillä rahojen määrästä päättävän politiikot. Kokoomuslaiset, ottakaapa isoimpana puolueena aloite!
Otsikkoni viittaa Karakallion eskaripäätökseen,. Karakalliossa ei ollut tarpeeksi tilaa kaikille eskarilaisille, joten hieman yli kymmenelle eskarilaiselle aiottiin järjestää kuljetus Leppävaaraan, muutaman kilometrin päähän. Osa vanhemmista halusi tilat lähempää ja etsi itse aktiivisesti tiloja lähialueelta. Tämä ratkaisu oli kuitenkin kalliimpi kuin virkamiesten esittämä kuljetusratkaisu. Kun lautakunnassa äänestimme asiasta, äänestin virkamiesten esityksen mukaisesti. Ihan sen takia, että ajattelin, että ratkaisu ei vaikuta kohtuuttomalta lasten ja vanhempien kannalta. Lisäksi ajattelin, että ei voi olla oikein, jos leikkaamme vanhustenpalveluista, mutta samalla lisäämme kustannuksia toisaalla erityisratkaisuilla.
Eilisen illan jälkeen tiedän äänestäneeni oikein ja vastuullisesti.
keskiviikkona, elokuuta 05, 2009
Eikö työ kelpaa?
Katsoin eilen ajankohtaisen kakkosen telkkarista. Siellä keskusteltiin keskusteltiin nuorten kesätöistä. Ohjelmassa esiteltiin muutamia nuoria, joista muutama oli kesätöissä Punkalaitumen kunnalla vanhustenhuollon apuna. Eräs toinen 17-nuori ei ollut kesätöissä missään ja ilmoitti suorasukaisesti, että tähtää hammaslääkäriksi, eikä koe että kesätyön tapaisista hanttihommista olisi hyötyä hammaslääkärin hommissa. En ole varmasti ainoa, joka ajatteli, että etpä poika voi olla enemmän väärässä. Typerä asenne.
Kaiken kukkuraksi ministeri Sinnemäki ja vas. pj. Arhinmäki eivät edes kommentoineet tätä ilmiötä, että työ ei kelpaa.
Nuorisotyöttömyys on lisääntynyt rajusti kuluvan vuoden aikana. Vaikea taloustilanne on hankaloittanut nuorten kesätyön saamista. Mieleen nousevat omat kokemukset viime laman ajalta, kun etsin itse tiiviisti kesätöitä kesää 1993 varten. Enpä löytänyt, vaikka soittelin Oulun seudun yrityspuhelinluettelon läpi. Muistan kuinka se turhautti. Omaa rahaa ei liiemmin ollut ja töitä olisi mukava ollut saada. Muistaakseni vietin kesäni kesäyliopistossa ruotsia lukien ja vanhempieni taloa maalaten. Hyödyllistä hommaa oli sekin.
Valtaosa nuorista haluaa tehdä kesätöitä, kuten nuoret ennenkin. Oma raha houkuttelee. Mutta on huolestuttavaa, jos nuoret kokevat, että kesätöistä ei ole hyötyä, vaikka työ ei aina ole niin vaativaa. Itseolen kokenut, että jokaisesta tekemästäni työstä olen oppinut jotain pientä: vaikkapa kalan perkaamista tai siivousta. Enkä minä koeta esiintyä minään työn sankarina.
Mutta nuorten vanhemmilla on oma vastuunsa. Vaikka oma taloudellinen tilanne mahdollistaisi nuorten tukemisen, vanhempien olisi syytä opettaa työn arvostusta omille lapsilleen. On se nyt kumma, jos kotoa saa sen opetuksen, että paskaduunia ei kannata tehdä, kun siitä ei ole mitään hyötyä.
Kaiken kukkuraksi ministeri Sinnemäki ja vas. pj. Arhinmäki eivät edes kommentoineet tätä ilmiötä, että työ ei kelpaa.
Nuorisotyöttömyys on lisääntynyt rajusti kuluvan vuoden aikana. Vaikea taloustilanne on hankaloittanut nuorten kesätyön saamista. Mieleen nousevat omat kokemukset viime laman ajalta, kun etsin itse tiiviisti kesätöitä kesää 1993 varten. Enpä löytänyt, vaikka soittelin Oulun seudun yrityspuhelinluettelon läpi. Muistan kuinka se turhautti. Omaa rahaa ei liiemmin ollut ja töitä olisi mukava ollut saada. Muistaakseni vietin kesäni kesäyliopistossa ruotsia lukien ja vanhempieni taloa maalaten. Hyödyllistä hommaa oli sekin.
Valtaosa nuorista haluaa tehdä kesätöitä, kuten nuoret ennenkin. Oma raha houkuttelee. Mutta on huolestuttavaa, jos nuoret kokevat, että kesätöistä ei ole hyötyä, vaikka työ ei aina ole niin vaativaa. Itseolen kokenut, että jokaisesta tekemästäni työstä olen oppinut jotain pientä: vaikkapa kalan perkaamista tai siivousta. Enkä minä koeta esiintyä minään työn sankarina.
Mutta nuorten vanhemmilla on oma vastuunsa. Vaikka oma taloudellinen tilanne mahdollistaisi nuorten tukemisen, vanhempien olisi syytä opettaa työn arvostusta omille lapsilleen. On se nyt kumma, jos kotoa saa sen opetuksen, että paskaduunia ei kannata tehdä, kun siitä ei ole mitään hyötyä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)