Katsoin eilen ajankohtaisen kakkosen telkkarista. Siellä keskusteltiin keskusteltiin nuorten kesätöistä. Ohjelmassa esiteltiin muutamia nuoria, joista muutama oli kesätöissä Punkalaitumen kunnalla vanhustenhuollon apuna. Eräs toinen 17-nuori ei ollut kesätöissä missään ja ilmoitti suorasukaisesti, että tähtää hammaslääkäriksi, eikä koe että kesätyön tapaisista hanttihommista olisi hyötyä hammaslääkärin hommissa. En ole varmasti ainoa, joka ajatteli, että etpä poika voi olla enemmän väärässä. Typerä asenne.
Kaiken kukkuraksi ministeri Sinnemäki ja vas. pj. Arhinmäki eivät edes kommentoineet tätä ilmiötä, että työ ei kelpaa.
Nuorisotyöttömyys on lisääntynyt rajusti kuluvan vuoden aikana. Vaikea taloustilanne on hankaloittanut nuorten kesätyön saamista. Mieleen nousevat omat kokemukset viime laman ajalta, kun etsin itse tiiviisti kesätöitä kesää 1993 varten. Enpä löytänyt, vaikka soittelin Oulun seudun yrityspuhelinluettelon läpi. Muistan kuinka se turhautti. Omaa rahaa ei liiemmin ollut ja töitä olisi mukava ollut saada. Muistaakseni vietin kesäni kesäyliopistossa ruotsia lukien ja vanhempieni taloa maalaten. Hyödyllistä hommaa oli sekin.
Valtaosa nuorista haluaa tehdä kesätöitä, kuten nuoret ennenkin. Oma raha houkuttelee. Mutta on huolestuttavaa, jos nuoret kokevat, että kesätöistä ei ole hyötyä, vaikka työ ei aina ole niin vaativaa. Itseolen kokenut, että jokaisesta tekemästäni työstä olen oppinut jotain pientä: vaikkapa kalan perkaamista tai siivousta. Enkä minä koeta esiintyä minään työn sankarina.
Mutta nuorten vanhemmilla on oma vastuunsa. Vaikka oma taloudellinen tilanne mahdollistaisi nuorten tukemisen, vanhempien olisi syytä opettaa työn arvostusta omille lapsilleen. On se nyt kumma, jos kotoa saa sen opetuksen, että paskaduunia ei kannata tehdä, kun siitä ei ole mitään hyötyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti