Äitienpäiväviikonloppumme oli jossain määrin dramaattinen ja surullinen. Voi vain lakonisesti ajatella, että aina elämä ei mene niin kuin on suunnitellut. Valitettavasti.
Jos ikävästä tilanteesta haluaa etsiä jotain huumoria, niin enpä olisi uskonut vuosia sitten kuinka rutiinilla sitä jo suhtautuu sairaalaympäristöön.
Miljoonia lukijoitani rauhoittaakseni, fyysiset vammat ovat jo kunnossa, henkisten vammojen korjaamiseen mennee hetkinen.
Positiivista on se, että kesä tulee ja pääsen ahertamaan pienen pihamme parissa. Mottoni tee ensin – suunnittele sitten, pätee yhä. Aloin myllertämään pienen pihamme nurmikkoa eilen illalla. Tämä poika vetää siihen siirtonurmikon. Sitten nurmi on kuin stadionin nurmi. Toivottavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti