Siirry pääsisältöön

Ihme vanhempia

Sunnuntain Hesarissa (23.11) oli mielenkiintoinen juttu lasten urheiluharrastuksista. Nimenomaan suorituskeskeisestä lasten urheilusta. Ihmettelen tätä nykymenoa, alle 10-vuotiaat lapset pistetään tasotesteihin ja heillä voi olla KUUSI harjoitusta ja kilpailua viikossa. Ihme touhua. Lapsella voi olla kunnianhimo ja -tahtoa, mutta miksi vanhemmat sallivat pienten lasten äärimmilleen viedyn harrastamisen? Hakevatko vanhemmat epätoivoisesti menestystä lastensa kautta vai mistä tässä on kyse?

Hesarin jutussa yksi vanhemmista totesi: "Olen yhtä motivoitunut kuin Joona. Hän haluaa maailman huipulle jalkapallossa ja valioliiga (HJK:n nuorin edustusjoukkue)kehittää hänet sinne. Joo, joo, kiss my ass. Siinä ei ole mitään pahaa, että lapsi haluaa ammattilaiseksi, mutta vanhemman tulee pistää asioita oikeaan mittakaavaaan. Ammattilaisuudesta ei tulisi vanhempien puhua alle 10-vuotiaille. Olen muuten varma, että yksikään omaa jalkapallotaustaa omaava ei tokaisisi noin.

Harrastaminen on menossa jo liiallisuuksiin. Vauvoja kuskataan ties moneenko kerhoon, virikkeiden takia, ja vanhemmat eivät pysähdy ajattelemaan homman järkevyyttä. On muskaria, taidekerhoa, vauvauintia, äiti-lapsi-jumppaa. Onko ihme, että sama ruljanssi jatkuu lapsen kasvaessa? Lapsista kasvatetaan suorituskeskeisiä, tiukkoihin aikatauluihin tottuneita koneita. Sama meno jatkuu sitten koulussa ja aikanaan työelämässä. Tästä ei hyvää seuraa. Sitten ihmettelemme miksi yhteiskuntamme on niin kova ja suorituskeskeinen.

Minustakin piti tulla NHL-tähti. Niinkuin kaikista muistakin pelikavereistani. En ollut lahjakas, mutta olin sinnikäs ja tunnollinen. Sillä pärjäsi jalkapallossa ihan hyvin, jääkiekossa olin sarjatasooni nähden kohtuu hyvä. En päässyt kummassakaan lajissa pitkälle, mutta toisaalta, en ole tähän päivään mennessä kadottanut molempiin lajeihin liittyvää peli-iloa. Jääkiekko on yhä yhtä mukavaa kuin 80-luvulla Oulunsuun kentällä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yhden luukun periaatteella kohtuutta ja oikeudenmukaisuutta ihmisille

Yksi luottamustehtävistäni Espoossa on yksilöasiainjaoston puheenjohtajuus. Jaostossa käsittelemme parin viikon välein kuntalaisten tekemiä valituksia saamiinsa etuus- tai palvelupäätöksiin. Pääasiassa asiat liittyvät kuljetustukiin, omaishoidon tukiin ja toimeentulotukeen.
Tämä tehtävä tuli minulle – kuten politiikassa usein – pyytämättä ja yllätyksenä, mutta on osoittautunut yllättävän opettavaiseksi ja mielenkiintoiseksi. Käsiteltävät asiat ovat toivottavasti opettaneet myös nöyryyttä, sillä niin vaikeita tilanteita ihmisillä on verrattuna omaan tilanteeseeni.

Toimeentulotukea koskevissa päätöksissä jaostomme on harvoin muuttanut virkamiesten päätöksiä. Suuri osa valituksista on tehty siksi, että valittaja ei ole ymmärtänyt, miten hänen toimeentulotukensa on laskettu ja mitkä tulot miltäkin ajalta on otettu huomioon. Näppituntumalla eniten valituksia aiheuttaa se, että ihmiset eivät hahmota minkä kuukauden tuloksia omat tulot lasketaan. Tarvetta neuvonnalle ja opastukselle on.

Kau…

Lommila, Lommila, Lommila

Espoon kaupunginvaltuustossa käsiteltiin tänään Karvasmäki, Lommila, asemakaavan muutoksen hyväksymistä. Lyhyesti kyse on siitä, että Espoon kaupunginhallitus otti ja muutti kaupunginsuunnitelulautakunnan päätöstä ns. Lommilan kaavasta. Kaupunginsuunnittelulautakunta oli linjannut, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määräksi 4000 kerrosneliömetriä. Eli että kauppakeskukseen ei tule Citymarkettia ja Prismaa. Nyt valtuustossa Jaana Leppäkorpi teki palautusesityksen, että "asemakaavan muutos palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määrä 4000 kerrosneliömetriin".
Ehkä hieman yllättäen valtuusto palautti asian uudelleen valmisteltavaksi. YES. Tämä oli Jaanalle hieno päätös hänen valtuustouralleen. Meille demareille jää iso aukko täytettäväksi kaupunginsuunnitteluasioissa Jaanan lähdön myötä.
Minunkin piti mennä vastustamaaan Lommilan suunnitelmaa ja valmistelin kiireessä oheisen puheen. Timo Soini kann…

Tosi Vihreä

Innokkaat blogilukijani kommentoivat taannoin, että kirjoita välillä niistä remonttiprojekteista, kun polittisia juttuja ei jaksa lukea. Mitä? Eikö kaikkia ihmisiä kiinnosta mitä Espoon sos. ja terveyslautakunta päättää? Ymmärrän yskän ja pyrin parantamaan tapani. Olen päättänyt, että yritän jotenkin raportoida mitä lautakunnassa tapahtuu, että jokin innokas kuntalainen voisi halutessaan lukea lautakunnan asioista tai ottaa yhteyttä. En aio sitä lopettaa, vaan jatkan katkeraan (?) loppuun saakka. Yritän omalta osaltani vaikuttaa siihen, että politiikka olisi avointa.

Kaunopuheisuus sivuun ja asiaan. Remonttiasioista on tosiaan tullut kirjoitettua aiottua vähemmän. Se ei meinaa sitä, etten olisi mitään tehnyt, sillä pientä projektia on totta kai ollut meneillään. Toukokuussa kyllästyin pienen vajaan 20 neliön nurmikkoon takapihallamme. Olin sitä kolme vuotta yrittänyt kasvattaa, aika huonolla menestyksellä. Kärsimättömyyttäni en aikoinaan tehnyt tarpeeksi huolellista työtä. Kuulostanee…