Siirry pääsisältöön

Mitä tulisi tehdä huumenuorille?

Istui eilen junassa kolmen nuoren ihmisen vieressä. He olivat selvästi kaman käyttäjiä. Yksi heistä, noin 25-vuotias, näytti tosi huonolta ja sairaalta. Jutut olivat kuitenkin ihan fiksuja, joten kovin aineissa he eivät matkalla olleet. Mietin jälkeenpäin, tai pikemminkin tunsin vähän epätoivoa siitä, että miten heitä voisi auttaa? Pitäisikö saarnata, että huumeeton elämä on paljon mukavampaa? Tai pelotella kuolemalla, sillä luultavasti niistäkin kolmesta tyypistä joku kuolee aineisiin? Olisiko pitänyt tarttua nuorimmaista tyttöä kädestä, katsoa silmiin ja yrittää sanoa, että lopeta huumeiden käyttö?

Saarnaaminen ei taida auttaa ja en ole varma valistuksen toimivuudestakaan. On vain niin surkeaa, että joidenkin elämä valuu viemäriin, eikä sitä tunnu mikään pysäyttävän. Voi vain kuvitella sitä omaisten ja ystävien tuskaa, kun huumeet vievät nuoren.
Samana aamuna löysin ensimmäisen huumeruiskun Tuomarilan asemalta, siellä se lepäsi keskellä pyörätietä. Moni oli varmasti kävellyt sen ohi, mutta minä lopulta pistin sen roskikseen. Itse piikki oli jo kadonnut.

Oma roskienkeräilyprojektini alkaa vaikuttaa jo epätoivoiselta. Kerään muovipurkkeja – ja pakkauksia, jotka aion toimittaa energiajätekeräykseen. Lähin keräyspiste sijaitsee Isossa omenassa. Siellä tulee käytyä niin harvoin, että varasto alkaa uhkaavasti täyttyä kaiken maailman purnukoista. Kierrättäminen on hankalaa. Samoihin aikoihin kun viimeksi kirjoitin aiheesta, Hesari kirjoitti parikin pientä juttua jätteenpolttolaitoksista. Luonnonsuojelujärjestöt vastustavat jätteiden polttamista, koska he pelkäävät, että ihmiset eivät jaksa sitten enää kierrättää ollenkaan. Onko tilanne sitten nyt parempi, kun energiajätteen kierrättäminen on käytännössä erittäin vaikeaa tai jopa mahdotonta? Muoviroskat makaavat hamaan tulevaisuuteen asti kaatopaikalla. Eikö sekin jäte kannattaisi polttaa energiajätteenä? Jos jätteenpolttolaitos tulee, kierrättämistä tulee tehostaa erittäin paljon.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Entäpä se puhtaan ja juomakelpoisen veden määrä, mikä valuu purnukoita huudellessa viemäristä alas? Tuskin niitä moni ainakaan likaisena säilyttää...
Anonyymi sanoi…
See Please Here
Antti Aarnio sanoi…
Totta, mutta me emme kärsikään vesipulasta täällä Suomessa (ei sitä pidä tietenkään turhaan tuhlata). Ja toiseksi, uskoisin pesun + kierrätyksen olevan ympäristön kannalta parempi, kuin suoraan roskikseen heittäminen.
Anonyymi sanoi…
Itseasiassa ilmastonlämpenemisen myötä vesi tulee olemaan ehtyvä luonnonvara. Myös Suomessa.

En ole minäkään roskiinheiton kannalla, mutta halusin nostaa esille sen, että kierrätysasioissa on hyvin monia puolia, joita tulisi miettiä. Mikä loppujen lopuksi on ympäristön kannalta edullisinta, vaihtoehtoja kun on monia...

Entä sadevedellä peseminen? Missä kulkee mukavuuden ja ekologisen omantunnon välinen raja?

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yhden luukun periaatteella kohtuutta ja oikeudenmukaisuutta ihmisille

Yksi luottamustehtävistäni Espoossa on yksilöasiainjaoston puheenjohtajuus. Jaostossa käsittelemme parin viikon välein kuntalaisten tekemiä valituksia saamiinsa etuus- tai palvelupäätöksiin. Pääasiassa asiat liittyvät kuljetustukiin, omaishoidon tukiin ja toimeentulotukeen. Tämä tehtävä tuli minulle – kuten politiikassa usein – pyytämättä ja yllätyksenä, mutta on osoittautunut yllättävän opettavaiseksi ja mielenkiintoiseksi. Käsiteltävät asiat ovat toivottavasti opettaneet myös nöyryyttä, sillä niin vaikeita tilanteita ihmisillä on verrattuna omaan tilanteeseeni. Toimeentulotukea koskevissa päätöksissä jaostomme on harvoin muuttanut virkamiesten päätöksiä. Suuri osa valituksista on tehty siksi, että valittaja ei ole ymmärtänyt, miten hänen toimeentulotukensa on laskettu ja mitkä tulot miltäkin ajalta on otettu huomioon. Näppituntumalla eniten valituksia aiheuttaa se, että ihmiset eivät hahmota minkä kuukauden tuloksia omat tulot lasketaan. Tarvetta neuvonnalle ja opastukselle on.

Lommila, Lommila, Lommila

Espoon kaupunginvaltuustossa käsiteltiin tänään Karvasmäki, Lommila, asemakaavan muutoksen hyväksymistä. Lyhyesti kyse on siitä, että Espoon kaupunginhallitus otti ja muutti kaupunginsuunnitelulautakunnan päätöstä ns. Lommilan kaavasta. Kaupunginsuunnittelulautakunta oli linjannut, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määräksi 4000 kerrosneliömetriä. Eli että kauppakeskukseen ei tule Citymarkettia ja Prismaa. Nyt valtuustossa Jaana Leppäkorpi teki palautusesityksen, että "asemakaavan muutos palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määrä 4000 kerrosneliömetriin". Ehkä hieman yllättäen valtuusto palautti asian uudelleen valmisteltavaksi. YES. Tämä oli Jaanalle hieno päätös hänen valtuustouralleen. Meille demareille jää iso aukko täytettäväksi kaupunginsuunnitteluasioissa Jaanan lähdön myötä. Minunkin piti mennä vastustamaaan Lommilan suunnitelmaa ja valmistelin kiireessä oheisen puheen. Timo

Valta kuuluu valtuustolle – Espoossakin

Kansalaisia pelotellaan. Aamun Hesarissa julistetaan isoilla otsikoilla, että Espoon kaupunki aloittaa säästötoimenpiteet, koska verotulot ovat vähentyneet merkittävästi. Näin varmasti on, mutta huvittavinta, tai oikeastaan raivostuttavinta, jutussa oli Espoon rahoitusjohtajan kommentti, että toivottavasti kunnallisveron korotuksesta ei edes keskustella. Wroongg! Tässä tilanteessa – jos ja kun säästöjä aletaan miettiä – Espoossa täytyy keskustella kaikista mahdollisista vaihtoehdoista. Niin palvelujen leikkaamisesta, lainanottamisesta, veronkorotuksista tai asiakasmaksujen nostamisesta. Minä en ainakaan näillä tiedoilla ole valmis leikkaamaan Espoon palveluista. Viime lama opetti, että palvelutasoa on erittäni vaikea nostaa entiselle tasolle. Taloudellinen taantuma lisää melko varmasti palvelutarvetta myös Espoossa, joten meidän on varauduttava myös palveluiden kysynnän kasvuun. Olen siis valmis harkitsemaan kunnallisveroprosentin nostoa. Eli eipä hättäillä, vaan mietitään eri v