Siirry pääsisältöön

Ehdokkaaksi

Ensi syksynä pidetään kuntavaalit. Minua houkuttelee ajatus ehdokkuudesta, sitä on turha kieltää. Pyrkimystä, vallanhimoa, vaikuttamisen halua, omien ajatusten esille tuomista – mikä lie ehdokkuudessa eniten kiinnostaa? En tosin ole varma, että pääsisinkö edes demareiden listalle, mutta varovaisesti arvioiden olettaisin pääseväni.
Käytännössähän minulla olisi olemattomat mahdollisuudet päästä läpi, joten keräisin ääniä puolueen pussiin. Jonkunhan sekin on tehtävä! Miksi oletan, että näinkin fiksu kaveri ei läpi pääsisi.

- Espoolaiset verkostoni ovat pienet. Ei ole niitä kummin kaimoja, jotka armosta saattaisivat äänestää minua. Sukulaisia ja kavereita on minulla vähän Espoossa
- En ole julkisuuden henkilö, eikä naamani ole tuttu.
- Ei ole mitään tukiryhmää. Anoppi ja appiukko voisivat jakaa mainoksia (eikös niin Kari ja Raija?), mutta siinäpä se olisikin. Kaiken muun joutuisi tekemään yksin ja se voisi olla raskasta.
- Rahaa on vähän. Kyllä kai läpimenon saamiseksi pitäisi itsekin jotain panostaa ja kovin paljon perheen yhteisiä rahoja en viitsisi omaan harrastukseeni sijoittaa, vaikka se menisikin Espoon hyväksi (J ). Kun sitä ei kuitenkaan mahdottomasti ole.

Ideoita, näkemyksiä ja jossain määrin osaamistakin minulla olisi, mutta kuinka pitkälle se kantaisi. Jos vaaleissa saisi edes kymmeniä ääniä, niin voisihan sillä jonkin lautakunnan varajäsenyyden saada.
Mutta, mutta. Rakkaat lapseni. Heidän kanssaan haluan viettää mahdollisimman paljon aikaa ja kaikki iltamenot ovat poissa yhteisestä ajasta. Perhesyiden takia ehdokkuutta onkin mietittävä tarkkaan.
Olen viime viikkoina yrittänyt saada kirjoitettua Länsiväylään. Minulla on kolme teemaa, jotka kiinnostavat erityisesti: Espoon työpaikat ja elinkeinopolitiikka, köyhyystutkimus ja tyhjien tonttien rakentaminen. Surukseni en ole vain saanut tekstiä aikaan. Ehkä ensi vuonna.


Blogi jää joulutauolle, hyvää joulua.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Kyllä sitä mainosten jakamista voisi ajatella!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yhden luukun periaatteella kohtuutta ja oikeudenmukaisuutta ihmisille

Yksi luottamustehtävistäni Espoossa on yksilöasiainjaoston puheenjohtajuus. Jaostossa käsittelemme parin viikon välein kuntalaisten tekemiä valituksia saamiinsa etuus- tai palvelupäätöksiin. Pääasiassa asiat liittyvät kuljetustukiin, omaishoidon tukiin ja toimeentulotukeen. Tämä tehtävä tuli minulle – kuten politiikassa usein – pyytämättä ja yllätyksenä, mutta on osoittautunut yllättävän opettavaiseksi ja mielenkiintoiseksi. Käsiteltävät asiat ovat toivottavasti opettaneet myös nöyryyttä, sillä niin vaikeita tilanteita ihmisillä on verrattuna omaan tilanteeseeni. Toimeentulotukea koskevissa päätöksissä jaostomme on harvoin muuttanut virkamiesten päätöksiä. Suuri osa valituksista on tehty siksi, että valittaja ei ole ymmärtänyt, miten hänen toimeentulotukensa on laskettu ja mitkä tulot miltäkin ajalta on otettu huomioon. Näppituntumalla eniten valituksia aiheuttaa se, että ihmiset eivät hahmota minkä kuukauden tuloksia omat tulot lasketaan. Tarvetta neuvonnalle ja opastukselle on.

Lommila, Lommila, Lommila

Espoon kaupunginvaltuustossa käsiteltiin tänään Karvasmäki, Lommila, asemakaavan muutoksen hyväksymistä. Lyhyesti kyse on siitä, että Espoon kaupunginhallitus otti ja muutti kaupunginsuunnitelulautakunnan päätöstä ns. Lommilan kaavasta. Kaupunginsuunnittelulautakunta oli linjannut, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määräksi 4000 kerrosneliömetriä. Eli että kauppakeskukseen ei tule Citymarkettia ja Prismaa. Nyt valtuustossa Jaana Leppäkorpi teki palautusesityksen, että "asemakaavan muutos palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määrä 4000 kerrosneliömetriin". Ehkä hieman yllättäen valtuusto palautti asian uudelleen valmisteltavaksi. YES. Tämä oli Jaanalle hieno päätös hänen valtuustouralleen. Meille demareille jää iso aukko täytettäväksi kaupunginsuunnitteluasioissa Jaanan lähdön myötä. Minunkin piti mennä vastustamaaan Lommilan suunnitelmaa ja valmistelin kiireessä oheisen puheen. Timo

Valta kuuluu valtuustolle – Espoossakin

Kansalaisia pelotellaan. Aamun Hesarissa julistetaan isoilla otsikoilla, että Espoon kaupunki aloittaa säästötoimenpiteet, koska verotulot ovat vähentyneet merkittävästi. Näin varmasti on, mutta huvittavinta, tai oikeastaan raivostuttavinta, jutussa oli Espoon rahoitusjohtajan kommentti, että toivottavasti kunnallisveron korotuksesta ei edes keskustella. Wroongg! Tässä tilanteessa – jos ja kun säästöjä aletaan miettiä – Espoossa täytyy keskustella kaikista mahdollisista vaihtoehdoista. Niin palvelujen leikkaamisesta, lainanottamisesta, veronkorotuksista tai asiakasmaksujen nostamisesta. Minä en ainakaan näillä tiedoilla ole valmis leikkaamaan Espoon palveluista. Viime lama opetti, että palvelutasoa on erittäni vaikea nostaa entiselle tasolle. Taloudellinen taantuma lisää melko varmasti palvelutarvetta myös Espoossa, joten meidän on varauduttava myös palveluiden kysynnän kasvuun. Olen siis valmis harkitsemaan kunnallisveroprosentin nostoa. Eli eipä hättäillä, vaan mietitään eri v