keskiviikkona, elokuuta 29, 2007

Taisteluun

Espoon paikallislehti Länsiväylä on parissa viime numerossaan käsitellyt Espoon paikallispolitiikan asioita. Ensiksi lehti kirjoitti demarien tilanteesta: kuva ei ollut lohdullinen, tappiosta ei ole vielä toivuttu ja jäsenkenttä ukkoutuu/akkoituu kovalla vauhdilla. Lisäksi demarilta puuttuvat nuoret miehet ehdokkaista.

Seuraavassa numerossa lehti kirjoitti taas kokoomuksen tilasta, kuva oli hyvin toisenlainen. Kokoomus tavoittelee 40 prosentin kannatusta seuraavissa kunnallisvaaleissa ja heillä on ylitarjontaa ehdokkaista. Puolue ratsastaa nyt suosionsa huipulla ja miksi ei ratsastaisi? Taloudellinen tila on hyvä, hallituksen toiminta on onnistunut aika hyvin ja oppositiolta puuttuvat aseet. Lisäksi kokoomuksella on positiivinen imago, se on onnistunut luomaan itsestään kuvan nuorekkaana hyvinvointipuolueena.

Espoon demarien, siis minunkin, tulisi nyt pistää vauhtia vaalivalmisteluihin ja aloittaa työ kunnallisvaaleja varten. En tiedä, kuinka hyvin edelliset vaalit analysoitiin, mutta sitä työtä pitäisi jatkaa. Entä mitkä ovat ne teemat, joilla vaaleihin lähdetään? Mitkä ovat Espoon omat teemat? Kokoomus pitää haastaa voimakkaasti. Sitä ei auta se, että kuva Espoon demarivaltuutetuista on kovin riitainen.

Toivottavasti kunnallislautakunta pystyy oikeasti pistämään pystyyn projektin, että vaalitulos olisi hyvä. Muutoin demarit on aamuruskon puolue - ainakin Espoossa.

perjantaina, elokuuta 24, 2007

Kierrättämisen hankaluus

Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että kierrättäminen on liian hankalaa. Paikkoja, johon kierrätysmetallin, - lasin ja muut materiaalin voi jättää, on Espoossa liian vähän. Esimerkiksi Espoon keskuksen alueella on vain yksi metallin keräyspiste, joka sijaitsee Tuomarilassa, kaukana liikennevirroista. Sellainen pitäisi ilman muuta sijaita Espoon aseman läheisyydessä, jotta metallitavaran voisi halutessaan jättää ohikulkumatkalla.
Espoossa on Tuomarilan Pitkänotkontien kierrätyspaikan lisäksi kolme muuta metallinkeräyspistettä: Isossa Omenassa, Mankkaalla ja Otaniemessä. Lisäksi pääkaupunkiseudun uudistetuista YTV:n keräyspisteistä yksi on Espoossa, Kauklahdessa (kuka sinne menee?).
Verrattuna vaikkapa keräyspisteiden määrään Helsingissä, tilanne ei ole Espoon kannalta kovin mairitteleva. Vaikka kyllä se oli Helsingissä asuessakin vaikea löytää kierrätyspistettä metallille. Useammin kuin kerran tuli kiroiltua niin maan perkuleesti etsiessä sopivaa pistettä.
Mitä asialle pitäisi oikein tehdä? Onko olemassa jokin Espoon kierrätyssuunnitelma, josta asiaan löytäisi valaistusta?

keskiviikkona, elokuuta 15, 2007

Taas kerran

Olemme viimeisen puolentoista viikon aikana ehostaneet kylpyhuonettamme. Ensiksi lakkasimme tummuneen paneelikattomme vaaleaksi. Tulos oli mielestäni aika hyvä. Lakkaaminen sujui pelättyä paremmin ja työ oli helpompaa suorittaa tarpeeksi leveällä pensselillä. Eli jos suunnittelet katon lakkausta, hanki pensseli, joka ylittää paneelin reunat.
Olimme aikeissa vaihtaa saunan ovemme uuteen lasiseen, mutta päätimme kokeilla sen lakkaamista. Kuultolakkaus ei ollut hyvän näköinen, joten uusi idea pölähti päähäni. Hiotaan ovi, öljytään ja vahataan se. Tuumasta toimeen ja lakan hiomiseen. Hiomakoneella jurruttaessa tuli mieleeni, että olisin voinut jättää lakkauksen tekemättäkin..

Ovi hiottiin kuitenkin aika vähällä vaivalla ja käsittelin sen sitten vanhan ajan puunkuullotusöljyllä ja sitten vahasin sen Osmo Colorin läpikuultavalla puuvahalla (männyn sävyisellä). Minulla sattui olemaan aineet jo entuudestaan, joten tästä toimenpiteestä ei tullut lisäkustannuksia. Tulos oli minusta hyvä. Poistin lisäksi ovesta vanhan rypyläpintaisen lasin ja ostin uuden kirkkaan lasin tilalle. Nyt ovi näyttää modernimmalta kuin vanha 80-luvun saunan ovi. Listat puuttuvat oven saunanpuoleiselta osalta, mutta ehtiihän tässä…

Sen jälkeen siirryimme kaappeihin. Lisäsimme seinille kolme kaappia (Ikean malleja) ja poistimme yhden vanhan itse tekemäni kaappi-tekeleen. Pesukoneen päälle tasoksi hommasimme tammipuisen tason, jonka öljysimme edellä mainitulla öljyllä. Massiivipuiset tasot kannattaa ostaa Helsingin Metalli- ja Raudasta Tattarisuolta. Ne ovat siellä paljon halvempia kuin muualla. Muuten työ sujui hyvin, mutta yksi ylimääräinen reikä tuli porattua kaapin oveen vetimiä laitettaessa. Se pitää jotenkin paikata.

Vaihdoimme myös altaan ja hanan. Tarkoitus oli myös vaihtaa allaskaappi ovineen, mutta kun otin vanhan altaan pois, totesin uuden kaapin asentamisen vaativan aika moista sahausta. Vesiputkille olisi pitänyt raivata melkoisesti tilaa uudessa kaapissa. Ikean-kaapit ovat muuten hyviä, mutta ne eivät ole kovin hyvää lastulevyä, ja niitä ei ole mukava sahata, koska ne vähän repeytyvät. Päätin siis säilyttää vanhan kaapin, mutta madaltaa ja kaventaa sitä hieman sahaamalla. Vanha kaappi oli turvan syvä ja vei liikaa tilaa, joten kapeampi kaappi sopisi tilaamme paremmin. Sahaus ilman sirkkeliä onnistui hyvin ja sain asennettua kaapin, uuden malja-altaan sekä tason että hanan kohtuu helposti. Mitä nyt piti vähän putkia pidentää, mutta sehän menee jo rutiinilla.

Tämä remonttityö on sujunut kohtuu tressittömästi. Olen tehnyt sitä vähän aikaa kerrallaan lasten mentyä nukkumaan. Eilen illalla kaikki näytti sujuvan kuin tanssi. Olin asentamassa ovia allaskaappiin. Ensin saranoille poratut reiät eivät olleetkaan oikeissa kohdissa, vaikka olin käyttänyt sapluunaa avuksi. Siitä selvisin kuitenkin aika helpolla. Illan tähtihetki koitti kun aloin asentamaan ovia paikoilleen. Ne olivat liian leveät alakaappiin. Jostain ihmeellisestä syystä vanha alakaappi oli uutta alakaappia (jo kauppaan takaisin palautettua) viisi senttiä kapeampi. Voi sitä itkua ja hammasten kiristystä, kun tämä selvisi.
Otsikko taas kerran tulee siitä, että vastaavanlaiset virheet ovat minulle arkipäivää. En tiedä onko geeneissäni jotain vikaa, mutta jotenkin mittaus-asioiden kanssa on hankalaa. En ole ollut tarkkana kuin porkkana.

Mikä siis ratkaisuksi? Repiäkö vanha kaappi sittenkin pois ja uusi tilalle, jotta ovet olisivat oikean kokoiset. Ei varmasti, siinä menisi hermot. Tarkoitukseni on paksuntaa kaapin seinää, jotta oven saa asennettua paikoilleen siististi. Olen luottavaisin mielin – toistaiseksi.
Matkani kohti kirvesmiestä jatkuu

tiistaina, elokuuta 07, 2007

Surullista

Kolme lasta löytyi kuolleena Espoon Suvelasta.

Veti vähän mielen matalaksi. Kuinka epätoivoinen vanhemman täytyy olla surmatakseen omat lapsensa? Eikö näihin tapauksiin pystytä puuttumaan ennaltaehkäisevällä perhetyöllä? Tekisi mieli syyttää Espoon kaupunkia, mutta kun ei taustoista tiedä yhtään mitään, niin en syytä.

Ajoin eilen autolla sen talon ohi, josta lapset löytyivät. Tien toisella puolella on asukaspuisto, jossa lapset vanhempineen nauttivat eilen hienosta säästä polskutellen puistoaltaassa. Se oli aika idyllinen näky. Ja toisella puolella tietä tapahtui lapsimurha. Niin surullista ja turhaa.

Jälkikirjoitus torstaina: Iltapäivälehtien mukaan surmatyön taustat on hyvin moninaiset. Eipä tuota tapausta olisi kai voinut ennakoida viranomaisten taholta. RIP.

maanantaina, elokuuta 06, 2007

Lapsille majoja

Ruotsissa, tuolla suomalaisten demarien unelmamaassa, on keksitty turvata lasten leikit. Lasten itsensä tekemät majat puretaan ja mahdollisuudet majojen rakenteluun estetään, näin kirjoittaa Hesari.
Toivottavasti nämä uudet tuulet eivät kantaudu lahden tälle puolelle. Majojen rakentelu on erittäin hienoa hommaa. Muistan vieläkin "viidakon", johon rakentelimme erinäisiä majoja. Nekin aina hajotettiin, mutta rikkoja oli yleensä jokin toinen poikaporukka tai sitten "isompi"-poika. Muistaakseni seiskaluokalla teimme viimeisen majan, jossa oli kamiina ja jossa olimme jopa yötkin. Seinät oli muuten vuorattu pornolehtien sivuilla. Oi aikoja.

Olen enemmänkin ihmetellyt nykylapsia, tai sitä mikseivät he leiki metsässä. Meidänkin pihapiirin lapset eivät juuri leiki metsässä, vaikka maasto olisi erinomaista erilaisiin leikkeihin. Kiipeilyyn, piiloutumisleikkeihin tai majojen rakenteluun. Miksihän metsä ei houkuttele? Ovatko vanhemmat kieltäneet lapsia menemästä metsään eksymisen pelossa? Meidän Elsa kyllä karkailee metsään vähän liiankin innoissaan.

Espoon keskuksen uuden kauppakeskuksen rakentamistyöt alkoivat keväällä. Montun kaivaminen etenee aika vauhdilla. Tässä hankkeesta taisi tulla taas esimerkki siitä, kuinka rakennusliikkeet tekevät rahaa Suomessa. Tai sitten minä olen ymmärtänyt jotain väärin (tiedotteita on muuten hankala löytää netistä).

Espoon kaupunki myi tontin YIT:lle muistaakseni 5 milj.eurolla keväällä 2007. Silloin sovittiin, että rakennettavaan liikekeskukseen tulee tilat myös kirjastolle, kirjaamolle ja muille kaupungin tiloille. Meni muutama kuukausi ja YIT myi rakenteilla olevan kauppakeskuksen kahdelle pääomasijoitusyhtiölle. Liiketilat CapManin hallinnoimalle kiinteistöpääomarahastolle ja Espoon kaupungin käyttöön tulevat tilat kiinteistösijoitusyhtiö RBS Nordisk Rentingille.
Entressen pinta-alasta liiketiloille vuokrattavaa on noin 9 500 neliötä, sen osti siis CapMan. RBS Nordisk Renting maksoi kaupungin käyttöön tulevista 5 000 neliön tiloista 17 miljoonaa euroa. Joten CapManin maksoi tiloista arvaukseni mukaan ainakin 35 milj.€, kauppahinta ei ollut julkinen.

YIT sai kauppakeskuksesta ehkä yli 50 milj.€ ja osti tontin kaupungilta 5 miljoonalla eurolla. Mitähän itse rakennusurakka maksaa? YIT saa joka tapauksessa urakasta monien kymmenien miljoonien voiton. Espoon kaupunki sai tontista viisi miljoonaa, ja joutuu vuokralaiseksi muiden tiloihin. Osuikohan tontin myyntihinta kaupungin taholta ihan kohdalleen?