Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2007.

Taisteluun

Espoon paikallislehti Länsiväylä on parissa viime numerossaan käsitellyt Espoon paikallispolitiikan asioita. Ensiksi lehti kirjoitti demarien tilanteesta: kuva ei ollut lohdullinen, tappiosta ei ole vielä toivuttu ja jäsenkenttä ukkoutuu/akkoituu kovalla vauhdilla. Lisäksi demarilta puuttuvat nuoret miehet ehdokkaista.

Seuraavassa numerossa lehti kirjoitti taas kokoomuksen tilasta, kuva oli hyvin toisenlainen. Kokoomus tavoittelee 40 prosentin kannatusta seuraavissa kunnallisvaaleissa ja heillä on ylitarjontaa ehdokkaista. Puolue ratsastaa nyt suosionsa huipulla ja miksi ei ratsastaisi? Taloudellinen tila on hyvä, hallituksen toiminta on onnistunut aika hyvin ja oppositiolta puuttuvat aseet. Lisäksi kokoomuksella on positiivinen imago, se on onnistunut luomaan itsestään kuvan nuorekkaana hyvinvointipuolueena.

Espoon demarien, siis minunkin, tulisi nyt pistää vauhtia vaalivalmisteluihin ja aloittaa työ kunnallisvaaleja varten. En tiedä, kuinka hyvin edelliset vaalit analysoitiin, mutta s…

Kierrättämisen hankaluus

Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että kierrättäminen on liian hankalaa. Paikkoja, johon kierrätysmetallin, - lasin ja muut materiaalin voi jättää, on Espoossa liian vähän. Esimerkiksi Espoon keskuksen alueella on vain yksi metallin keräyspiste, joka sijaitsee Tuomarilassa, kaukana liikennevirroista. Sellainen pitäisi ilman muuta sijaita Espoon aseman läheisyydessä, jotta metallitavaran voisi halutessaan jättää ohikulkumatkalla.
Espoossa on Tuomarilan Pitkänotkontien kierrätyspaikan lisäksi kolme muuta metallinkeräyspistettä: Isossa Omenassa, Mankkaalla ja Otaniemessä. Lisäksi pääkaupunkiseudun uudistetuista YTV:n keräyspisteistä yksi on Espoossa, Kauklahdessa (kuka sinne menee?).
Verrattuna vaikkapa keräyspisteiden määrään Helsingissä, tilanne ei ole Espoon kannalta kovin mairitteleva. Vaikka kyllä se oli Helsingissä asuessakin vaikea löytää kierrätyspistettä metallille. Useammin kuin kerran tuli kiroiltua niin maan perkuleesti etsiessä sopivaa pistettä.
Mitä asialle pitäisi oikein te…

Taas kerran

Olemme viimeisen puolentoista viikon aikana ehostaneet kylpyhuonettamme. Ensiksi lakkasimme tummuneen paneelikattomme vaaleaksi. Tulos oli mielestäni aika hyvä. Lakkaaminen sujui pelättyä paremmin ja työ oli helpompaa suorittaa tarpeeksi leveällä pensselillä. Eli jos suunnittelet katon lakkausta, hanki pensseli, joka ylittää paneelin reunat.
Olimme aikeissa vaihtaa saunan ovemme uuteen lasiseen, mutta päätimme kokeilla sen lakkaamista. Kuultolakkaus ei ollut hyvän näköinen, joten uusi idea pölähti päähäni. Hiotaan ovi, öljytään ja vahataan se. Tuumasta toimeen ja lakan hiomiseen. Hiomakoneella jurruttaessa tuli mieleeni, että olisin voinut jättää lakkauksen tekemättäkin..

Ovi hiottiin kuitenkin aika vähällä vaivalla ja käsittelin sen sitten vanhan ajan puunkuullotusöljyllä ja sitten vahasin sen Osmo Colorin läpikuultavalla puuvahalla (männyn sävyisellä). Minulla sattui olemaan aineet jo entuudestaan, joten tästä toimenpiteestä ei tullut lisäkustannuksia. Tulos oli minusta hyvä. Poistin …

Surullista

Kolme lasta löytyi kuolleena Espoon Suvelasta.

Veti vähän mielen matalaksi. Kuinka epätoivoinen vanhemman täytyy olla surmatakseen omat lapsensa? Eikö näihin tapauksiin pystytä puuttumaan ennaltaehkäisevällä perhetyöllä? Tekisi mieli syyttää Espoon kaupunkia, mutta kun ei taustoista tiedä yhtään mitään, niin en syytä.

Ajoin eilen autolla sen talon ohi, josta lapset löytyivät. Tien toisella puolella on asukaspuisto, jossa lapset vanhempineen nauttivat eilen hienosta säästä polskutellen puistoaltaassa. Se oli aika idyllinen näky. Ja toisella puolella tietä tapahtui lapsimurha. Niin surullista ja turhaa.

Jälkikirjoitus torstaina: Iltapäivälehtien mukaan surmatyön taustat on hyvin moninaiset. Eipä tuota tapausta olisi kai voinut ennakoida viranomaisten taholta. RIP.

Lapsille majoja

Ruotsissa, tuolla suomalaisten demarien unelmamaassa, on keksitty turvata lasten leikit. Lasten itsensä tekemät majat puretaan ja mahdollisuudet majojen rakenteluun estetään, näin kirjoittaa Hesari.
Toivottavasti nämä uudet tuulet eivät kantaudu lahden tälle puolelle. Majojen rakentelu on erittäin hienoa hommaa. Muistan vieläkin "viidakon", johon rakentelimme erinäisiä majoja. Nekin aina hajotettiin, mutta rikkoja oli yleensä jokin toinen poikaporukka tai sitten "isompi"-poika. Muistaakseni seiskaluokalla teimme viimeisen majan, jossa oli kamiina ja jossa olimme jopa yötkin. Seinät oli muuten vuorattu pornolehtien sivuilla. Oi aikoja.

Olen enemmänkin ihmetellyt nykylapsia, tai sitä mikseivät he leiki metsässä. Meidänkin pihapiirin lapset eivät juuri leiki metsässä, vaikka maasto olisi erinomaista erilaisiin leikkeihin. Kiipeilyyn, piiloutumisleikkeihin tai majojen rakenteluun. Miksihän metsä ei houkuttele? Ovatko vanhemmat kieltäneet lapsia menemästä metsään eksymise…