Kuka, mitä, häh?

maanantaina, tammikuuta 08, 2007

Kaikki hyvä loppuu aikanaan...

Huomenna koittaa taas arki, palaan töihin. Isyysvapaa on ohi. Aika meni kuin siivillä, mutta mukavaa oli. Kyllä lasten kanssa oleminen on kuin rahan panemista pankkiin. Jo tässä viidessä viikossa, jotka kotona vietin, nuorempi Ilona tyttömme on kehittynyt paljon. Liikkuminen (ryömintä) on parantunut ja kiinnostuneisuus eri asioihin on lisääntynyt. Mutta hän on kuitenkin säilyttänyt iloisuutensa - hymyä riittää.

Olimme tänään viimeisen päivän kunniaksi retkellä Korkeasaaressa. Ilma näytti vähän huonolta aamusella, mutta lähdimme matkaan kuitenkin. Olimme ekat asiakkaat koko puistossa! Ehkä neljä muuta ihmistä näin siellä koko aamupäivän aikana. Leijonat olivat virkeinä ja katselivat meitä uteliaasti. Ne seurasivat Elsan kävelyä niin tarkasti, että meistä alkoi tuntua, että ne miettivät häntä pienenä ateriana.... Käytiin vielä itiksessä ( I love Itis) ostamassa muutamat takit ja meidän vakiokirpparilla (Pelastusarmeijan kirppiksellä Laajasalossa). Tehtiin hyvä löytö, siitä vähän enemmän, kunhan saamme löydön tänne Espooseen. Tuli vähän haikea olo, kun ajeteltiin tuttuja Laajasalon teitä. Mutta vain vähän.

Viikonloppuna uutisoitiin puolueiden jäsenmääristä, taisi olla lauanatain Aamulehdessä. Jäsenmäärät omat romahtaneet, eikä nuoria liity jäseniksi. Minäkään en ole minkään puolueen jäsen, vaikka olen sitä miettinyt jo ehkä noin vuodesta 1990. Minä olisin hyvin potentiaalinen puolueen jäsen: uskon politiikkaan ja olen kiinnostunut siitä, pidän yhdistystoiminnasta ja minulla on mielipiteitä yhteiskunnan kehittämisestä. Miksi sitten en ole minkään puolueen jäsen?

Joskus silloin 1990 alkoi politiikkaa kiinnostaa enemmän ja päätimme kaverini Veli-Matin (joka meni muuten naimisiin sala-vihkimisellä viime perjantaina) liittyvä poliittisen puolueen nuorisojärjestöön. Olimme keskiluokkaisista kodeista ja ainakaan meillä ei kotona oltu kovin poliittisia, kodin perintönä ei tullut siis työväen tai porvarien aatetta. Menimme kuitenkin kokoomuksen paikallisjärjestön kokoukseen tutustumaan. Jotenkin se ei kuitenkaan iskenyt silloin, en tiedä oliko kyse henkilöistä vai asioista. En muista enää. Meistä ei kuitenkaan tullut kokoomuksen jäseniä. Sitten tuli lama ja ehkä se vaikutti osaltaan. Lukiossa puhuttiin pankkituista ja työttömyydestä, politiikot eivät olleet huudossa. Lähdin Turkuun opiskelemaan ja opiskelijaelämä järjestöineen veti puoleensa. Minua kiinnostivat enemmän ainejärjestön ja osakunnan asiat kuin poliittisten nuorisojärjestöjen asiat.

Nyt olisi sitten aika liittyä johonkin puolueeseen ja osallistua minkä kerkeäisi. Mutta mihin sitä liittyisi? Kartan äärilaitoja, joten vasemmistoliitto ja kokoomus heivataan sivuun. Ei musta mitään kunnon porvaria saa. Kepu on liian maaseutumainen. Olen ikäni asunut kaupungissa ja jotenkin kepun taustat tuntuvat vierailta. Vaikka itse asiassa minun arvoni ovat ehkä lähellä kepun periaatteellisia linjauksia. Mutta ei, minusta ei tule kepulaista. Kaikki kunnia heille kuitenkin.

Kristillisdemokraatteja olen aina vähän sympatiseerannut. Ehkä se on sitä isän perintöä, kun niitä hän taitaa äänestää. Mutta sielläkin on liikaa äärihihhuleita ja karsastan heitä sen takia. Kielipuolue RKP:tä en nyt periaatteessa suomenkielisenä äänestä, vaikka pidän ruotsin kielen asemaa tärkeänä.

Jäljelle jäävät vihreät ja demarit. Tutustutaan seuraavissa osioissa niihin hieman tarkemmin....

1 kommentti:

Jaana Leppäkorpi kirjoitti...

Omalta osaltani jatkan blogisi kommentointia.. Jos päädyt demareihin tai haluat meitä paikallisia demareita tutustumisretkelläsi, asiaa pohtiessasi tavata, niin kutsun sinut mielelläni mukaan.

Nyt olisi hyvä hetki tulla mukaan ja aloittaa aktiivinen vaikuttaminen erityisesti oman kunnan asioihin!