Siirry pääsisältöön

Hyvästi kaupungintalo

Espoon kaupunginvaltuusto päättää kymmenen vuotta tyhjänä seisseen kaupungintalon kohtalosta maanantaina 22.2. Ellei ihmeitä tapahdu, valtuuston enemmistö on purkamisen kannalla. Kaupungintalo ja sen viereinen virastalo puretaan ja kaupungintalon tilalle tulee asuntoja, virastotalon tilalle taas "Espoo-talo".

Itse säilyttäisin kaupungintalon, tietenkin peruskorjattuna. Se edustaa 60-70-luvun "kaunista" betoniarkkitehtuuria, mutta on osa espoolaista historiaa. Kestävän kehityksen mallikaupungiksi itseään kutsuvassa Espoossa ei pitäisi myöskään purkaa teknisesti kunnossa olevia 40-vuotiaita rakennuksia vain siksi, että arkkitehtuuri on kiistanalaista. Mutta tämä taistelu on jo hävitty, joten en uhraa enää aikaani rakennuksen puolustamiseen.


Uskon, että moni purkamisen kannalla oleva valtuutettu ajattelee, että purkupäätöksen myötä Espoon keskuksen radan pohjoispuolinen osa keskustaa alkaa kehittymään. Toivottavasti näin käy, mutta historian opetukset on syytä pitää mielessä.

Olen viime aikoina lukenut Pertti Maisalan erittäin mielenkiintoista kirjaa "Espoo -oma lukunsa. Kaupunginsuunnittelun, kaupunkirakentamisen ja kaavoitushallinnon kehitys vuoteen 2000".  (Osuva nimi kirjalla, näin sivuhuomautuksena.) 

Espoon hallinnollisen keskuksen Espoon keskuksen historiassa on toistunut samanlaiset asiat vuosikymmenestä toiseen. Jo 1950-luvulla keskusteltiin kiivaasti siitä, mikä on oikea paikka uudelle kunnantalolle. Kisa eri Espoon alueiden välillä oli kovaa. 60-luvulla hallinnollista keskustaa suunniteltiin ensin Bemböleen, sitten Lövkullaan ja lopulta päädyttiin Espoon aseman viereen, paikkaan jossa talo nyt seisoo.  70-luvulla järjestettiin kansainvälinen arkkitehtikilpailu alueen suunnittelusta, mutta voittajaksi valitun puolalaisryhmän suunnitelmia ei koskaan täysin (ehkei edes osittain) toteutettu. 

Vuosikymmenestä toiseen Espoon keskuksen suunnitelmat ovat olleet ylimitoitettuja ja pikkuhiljaa niistä on vähin äänin luovuttu. Nousukauden jälkeen on tullut taantuma ja rahat ovat loppuneet Sen seurauksena suunnitelmia on pikkuhiljaa supistettu ja lopputuloksena on ollut jotain muuta kuin alunperin ajateltiin. Toivottavasti näin ei käy uusien suunnitelmien kanssa. Priimaa lähdetään hakemaan, mutta sekundaa saadaan. 

Espoon keskuksen kehittämistä on vuosikymmenestä toiseen vaivannut se, että kaupunki on teettänyt suureellisia suunnitelmia, mutta pienimuotoinen (viheralueiden hoito, siisteys jne) toiminta on jäänyt vähäiselle huomiolle.  Espoon keskuksen kehittäminen on 1960-luvulta saakka kirjattu tärkeäksi kuntasunnittelutavoitteeksi, joten unohduksissa se ei ole ollut. 

Niin ne ajat muuttuvat. 1980-luvulla kaupunki laati hankesuunnitelman kaupungintalon laajennuksesta. Rakennusala oli ylikuumentunut ja suunnitelmaa ei pistetty toteen.  Nyt 30 vuotta myöhemmin kaupungintalo pistetään lopullisesti nurin. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yhden luukun periaatteella kohtuutta ja oikeudenmukaisuutta ihmisille

Yksi luottamustehtävistäni Espoossa on yksilöasiainjaoston puheenjohtajuus. Jaostossa käsittelemme parin viikon välein kuntalaisten tekemiä valituksia saamiinsa etuus- tai palvelupäätöksiin. Pääasiassa asiat liittyvät kuljetustukiin, omaishoidon tukiin ja toimeentulotukeen. Tämä tehtävä tuli minulle – kuten politiikassa usein – pyytämättä ja yllätyksenä, mutta on osoittautunut yllättävän opettavaiseksi ja mielenkiintoiseksi. Käsiteltävät asiat ovat toivottavasti opettaneet myös nöyryyttä, sillä niin vaikeita tilanteita ihmisillä on verrattuna omaan tilanteeseeni. Toimeentulotukea koskevissa päätöksissä jaostomme on harvoin muuttanut virkamiesten päätöksiä. Suuri osa valituksista on tehty siksi, että valittaja ei ole ymmärtänyt, miten hänen toimeentulotukensa on laskettu ja mitkä tulot miltäkin ajalta on otettu huomioon. Näppituntumalla eniten valituksia aiheuttaa se, että ihmiset eivät hahmota minkä kuukauden tuloksia omat tulot lasketaan. Tarvetta neuvonnalle ja opastukselle on.

Lommila, Lommila, Lommila

Espoon kaupunginvaltuustossa käsiteltiin tänään Karvasmäki, Lommila, asemakaavan muutoksen hyväksymistä. Lyhyesti kyse on siitä, että Espoon kaupunginhallitus otti ja muutti kaupunginsuunnitelulautakunnan päätöstä ns. Lommilan kaavasta. Kaupunginsuunnittelulautakunta oli linjannut, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määräksi 4000 kerrosneliömetriä. Eli että kauppakeskukseen ei tule Citymarkettia ja Prismaa. Nyt valtuustossa Jaana Leppäkorpi teki palautusesityksen, että "asemakaavan muutos palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määrä 4000 kerrosneliömetriin". Ehkä hieman yllättäen valtuusto palautti asian uudelleen valmisteltavaksi. YES. Tämä oli Jaanalle hieno päätös hänen valtuustouralleen. Meille demareille jää iso aukko täytettäväksi kaupunginsuunnitteluasioissa Jaanan lähdön myötä. Minunkin piti mennä vastustamaaan Lommilan suunnitelmaa ja valmistelin kiireessä oheisen puheen. Timo

Valta kuuluu valtuustolle – Espoossakin

Kansalaisia pelotellaan. Aamun Hesarissa julistetaan isoilla otsikoilla, että Espoon kaupunki aloittaa säästötoimenpiteet, koska verotulot ovat vähentyneet merkittävästi. Näin varmasti on, mutta huvittavinta, tai oikeastaan raivostuttavinta, jutussa oli Espoon rahoitusjohtajan kommentti, että toivottavasti kunnallisveron korotuksesta ei edes keskustella. Wroongg! Tässä tilanteessa – jos ja kun säästöjä aletaan miettiä – Espoossa täytyy keskustella kaikista mahdollisista vaihtoehdoista. Niin palvelujen leikkaamisesta, lainanottamisesta, veronkorotuksista tai asiakasmaksujen nostamisesta. Minä en ainakaan näillä tiedoilla ole valmis leikkaamaan Espoon palveluista. Viime lama opetti, että palvelutasoa on erittäni vaikea nostaa entiselle tasolle. Taloudellinen taantuma lisää melko varmasti palvelutarvetta myös Espoossa, joten meidän on varauduttava myös palveluiden kysynnän kasvuun. Olen siis valmis harkitsemaan kunnallisveroprosentin nostoa. Eli eipä hättäillä, vaan mietitään eri v