Antti Aarnio

Media rakastaa kärjistyksiä ja nyt meidän  Espoon keskuksemme sai taas osansa siitä. Länsiväylä-lehti nappasi muutama lauseen HSL:n julkisen liikenteen vaihtopaikkojen kehittämisohjelman 5. osatehtävän (sic) raportista ja teki hyvän skuupin  (sitä seurasi toimittajan ihan hyvä  komment ti).  Projektin konsultit taisivat olla sangen järkyttyneitä, kun kirjasivat raporttiin havainnointejaan Espoon aseman miellyttävyydestä jopa lennokkaalla tavalla: ” Aivan hirveä paikka. Arvioitsijalta pyydettiin rahaa, tupakkaa, huumeita ja näytettiin takapuolta ” Melkein jo naurattaa pelkkä ajatus takapuolen näyttämisestä. Kyse on tietenkin myrskystä vesilasissa, sillä me Espoon keskuksessa asuvat pidämme asuinalueestamme. Tämän lähemmäksi et Helsingin Kalliota Espoossa pääse. Täällä asuu monenlaisia ihmisiä, varakkaista köyhiin, valkoisista mustiin. Täällä ei tarvitse esittää mitään vaan saa olla ihan sellainen kuin itse haluaa.  Minä ajan takki hulmuten pyörällä ympäri Espoon keskusta läpi

Ajattele, jos kaikki reilut 150 westendiläistä 16–18-vuotiasta nuorta jättäisi koulun käymisen peruskouluun vuosi vuoden jälkeen.  Yksikään alueen nuorista ei koskaan jatkaisi peruskoulun jälkeisiä opintojaan vaan tekisi jotain muuta. Espoossa vallitsisi lähes sotatila. Länsiväylä-lehti ällistelisi otsikot punaisena tilannetta, Hesari täyttyisi mielipidekirjoituksista, joissa vanhemmat huutaisivat hätäänsä. Kaupunki pysähtyisi ja espoolainen porvarillinen hätätila julistettaisiin alkaneeksi. Valtuuston kauhistelun jälkeen kaupunginjohtaja kutsuisi kriisiryhmän koolle. Westendin nuoret on pelastettava! Todellisuus on karumpi. Noin 240 espoolaista nuorta jää vuosittain ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Joka vuosi. Osa heistä päätyy työmarkkinoille ilman koulutusta, mutta suurin osa jää koulu- ja työelämän ulkopuolella etsimään omaa tulevaisuuttaan.  Ja kun sille polulle eksyy, niin valtaväylälle palaaminen on vaikeaa. Emme silti ole julistaneet hätätilaa alkaneeksi.  Nämä n