Siirry pääsisältöön

Paska, paskempi, Espoon keskus?

Media rakastaa kärjistyksiä ja nyt meidän  Espoon keskuksemme sai taas osansa siitä. Länsiväylä-lehti nappasi muutama lauseen HSL:n julkisen liikenteen vaihtopaikkojen kehittämisohjelman 5. osatehtävän (sic) raportista ja teki hyvän skuupin (sitä seurasi toimittajan ihan hyvä kommentti).  Projektin konsultit taisivat olla sangen järkyttyneitä, kun kirjasivat raporttiin havainnointejaan Espoon aseman miellyttävyydestä jopa lennokkaalla tavalla:

Aivan hirveä paikka. Arvioitsijalta pyydettiin rahaa, tupakkaa, huumeita ja näytettiin takapuolta
Melkein jo naurattaa pelkkä ajatus takapuolen näyttämisestä.

Kyse on tietenkin myrskystä vesilasissa, sillä me Espoon keskuksessa asuvat pidämme asuinalueestamme. Tämän lähemmäksi et Helsingin Kalliota Espoossa pääse. Täällä asuu monenlaisia ihmisiä, varakkaista köyhiin, valkoisista mustiin. Täällä ei tarvitse esittää mitään vaan saa olla ihan sellainen kuin itse haluaa.  Minä ajan takki hulmuten pyörällä ympäri Espoon keskusta läpi vuoden, eikä kukaan katso pitkään perään (varmaan mielessään toki pohtivat kaverin fiksuutta).

Ainoa asia mitä täällä ei ole on merenranta. Mutta meillä on Espoon parhaat yhteydet, rautatiestä Kehä III:seen ja Turunväylään.  Täältä pääset siis nopeasti myös pois halutessasi.  Meillä on hieno tuomiokirkko, tyhjänä seisova kaupungintalo ja Espoon toiseksi suosituin lukio. Kaupunginjohtajankin asuu täällä (kartanossa parin kilometrin päässä asemalta tosin). Mitä muuta espoolainen tarvitsee?

Tietenkään ei mitään.

Palaan kuitenkin asiallisen-Antin linjalle. Ongelmiakin löytyy. Alueemme on pienituloisinta aluetta Espoossa ja meillä on paljon sosiaalisia ongelmia. Päihdeongelmia, köyhyyttä ja työttömyyttä. Elämän harmaata kirjoa. Espoon aseman seudulla näkee turhan paljon päänsä aineilla sekoittaneita ihmisiä, viime vuosien aikana omasta mielestäni entistä nuorempia ihmisiä. Ajelehtijoita.  Tähän koulupudokkaisuus, josta kirjoitin viime bloggauksessani, johtaa pahimmillaan.

Olen asunut alueella yhteensä 12 vuotta. Minua ei pelota mikään, mutta monelle muulle Espoon aseman seutu tuntuu pelottavalta paikalta. Varsinkin iltaisin, kun ihmisiä on liikkeellä vähän, sekaisin olevat ihmiset voivat tuntua pelottavilta.  Myös aseman seudun ajoittainen likaisuus tuo ikävän roson viihtyisyyden tunteeseen.

Viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana Espoon keskus on kehittynyt paljon- parempaan suuntaan. Mutta kehittämistyötä pitää jatkaa. Asuntoja pitää saada lisää aseman läheisyyteen, koska se tuo ihmisiä ja elämää alueelle. Radan pohjoispuoliseen osaa pitää saada kaavoitettua asuntoja, jotta myös tämä puoli kehittyy eteläpuolen mukaisesti.

Olen monesti unelmoinut kunnon kaupunkitapahtumasta Espoon keskuksessa. Isosta tapahtumasta, josta saisi olla ylpeä ja jota voisi muistella jälkeenpäin. Sellaista me tarvitsemme. Kaupunkikulttuuria.

Nopealla aikataululla meidän pitäisi lisätä aseman seudun turvallisuutta. Itse yritän liikunta- ja nuorisolautakunnan puheenjohtajana edistää sitä, että saisimme enemmän jalkautuvaa nuorisotyöntekijöitä Espoon aseman seudulle. Tätä toimintaa yritetään lisätä koko ajan.

Espoon keskus ei ole paska paikka, vaan hyvä paikka meille espoolaisille. Ollaan ylpeitä asuinalueestamme ja jatketaan sen kehittämistä. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yhden luukun periaatteella kohtuutta ja oikeudenmukaisuutta ihmisille

Yksi luottamustehtävistäni Espoossa on yksilöasiainjaoston puheenjohtajuus. Jaostossa käsittelemme parin viikon välein kuntalaisten tekemiä valituksia saamiinsa etuus- tai palvelupäätöksiin. Pääasiassa asiat liittyvät kuljetustukiin, omaishoidon tukiin ja toimeentulotukeen.
Tämä tehtävä tuli minulle – kuten politiikassa usein – pyytämättä ja yllätyksenä, mutta on osoittautunut yllättävän opettavaiseksi ja mielenkiintoiseksi. Käsiteltävät asiat ovat toivottavasti opettaneet myös nöyryyttä, sillä niin vaikeita tilanteita ihmisillä on verrattuna omaan tilanteeseeni.

Toimeentulotukea koskevissa päätöksissä jaostomme on harvoin muuttanut virkamiesten päätöksiä. Suuri osa valituksista on tehty siksi, että valittaja ei ole ymmärtänyt, miten hänen toimeentulotukensa on laskettu ja mitkä tulot miltäkin ajalta on otettu huomioon. Näppituntumalla eniten valituksia aiheuttaa se, että ihmiset eivät hahmota minkä kuukauden tuloksia omat tulot lasketaan. Tarvetta neuvonnalle ja opastukselle on.

Kau…

Lommila, Lommila, Lommila

Espoon kaupunginvaltuustossa käsiteltiin tänään Karvasmäki, Lommila, asemakaavan muutoksen hyväksymistä. Lyhyesti kyse on siitä, että Espoon kaupunginhallitus otti ja muutti kaupunginsuunnitelulautakunnan päätöstä ns. Lommilan kaavasta. Kaupunginsuunnittelulautakunta oli linjannut, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määräksi 4000 kerrosneliömetriä. Eli että kauppakeskukseen ei tule Citymarkettia ja Prismaa. Nyt valtuustossa Jaana Leppäkorpi teki palautusesityksen, että "asemakaavan muutos palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määrä 4000 kerrosneliömetriin".
Ehkä hieman yllättäen valtuusto palautti asian uudelleen valmisteltavaksi. YES. Tämä oli Jaanalle hieno päätös hänen valtuustouralleen. Meille demareille jää iso aukko täytettäväksi kaupunginsuunnitteluasioissa Jaanan lähdön myötä.
Minunkin piti mennä vastustamaaan Lommilan suunnitelmaa ja valmistelin kiireessä oheisen puheen. Timo Soini kann…

Tosi Vihreä

Innokkaat blogilukijani kommentoivat taannoin, että kirjoita välillä niistä remonttiprojekteista, kun polittisia juttuja ei jaksa lukea. Mitä? Eikö kaikkia ihmisiä kiinnosta mitä Espoon sos. ja terveyslautakunta päättää? Ymmärrän yskän ja pyrin parantamaan tapani. Olen päättänyt, että yritän jotenkin raportoida mitä lautakunnassa tapahtuu, että jokin innokas kuntalainen voisi halutessaan lukea lautakunnan asioista tai ottaa yhteyttä. En aio sitä lopettaa, vaan jatkan katkeraan (?) loppuun saakka. Yritän omalta osaltani vaikuttaa siihen, että politiikka olisi avointa.

Kaunopuheisuus sivuun ja asiaan. Remonttiasioista on tosiaan tullut kirjoitettua aiottua vähemmän. Se ei meinaa sitä, etten olisi mitään tehnyt, sillä pientä projektia on totta kai ollut meneillään. Toukokuussa kyllästyin pienen vajaan 20 neliön nurmikkoon takapihallamme. Olin sitä kolme vuotta yrittänyt kasvattaa, aika huonolla menestyksellä. Kärsimättömyyttäni en aikoinaan tehnyt tarpeeksi huolellista työtä. Kuulostanee…