Kuka, mitä, häh?

torstaina, helmikuuta 16, 2017

Paska, paskempi, Espoon keskus?

Media rakastaa kärjistyksiä ja nyt meidän  Espoon keskuksemme sai taas osansa siitä. Länsiväylä-lehti nappasi muutama lauseen HSL:n julkisen liikenteen vaihtopaikkojen kehittämisohjelman 5. osatehtävän (sic) raportista ja teki hyvän skuupin (sitä seurasi toimittajan ihan hyvä kommentti).  Projektin konsultit taisivat olla sangen järkyttyneitä, kun kirjasivat raporttiin havainnointejaan Espoon aseman miellyttävyydestä jopa lennokkaalla tavalla:

Aivan hirveä paikka. Arvioitsijalta pyydettiin rahaa, tupakkaa, huumeita ja näytettiin takapuolta
Melkein jo naurattaa pelkkä ajatus takapuolen näyttämisestä.

Kyse on tietenkin myrskystä vesilasissa, sillä me Espoon keskuksessa asuvat pidämme asuinalueestamme. Tämän lähemmäksi et Helsingin Kalliota Espoossa pääse. Täällä asuu monenlaisia ihmisiä, varakkaista köyhiin, valkoisista mustiin. Täällä ei tarvitse esittää mitään vaan saa olla ihan sellainen kuin itse haluaa.  Minä ajan takki hulmuten pyörällä ympäri Espoon keskusta läpi vuoden, eikä kukaan katso pitkään perään (varmaan mielessään toki pohtivat kaverin fiksuutta).

Ainoa asia mitä täällä ei ole on merenranta. Mutta meillä on Espoon parhaat yhteydet, rautatiestä Kehä III:seen ja Turunväylään.  Täältä pääset siis nopeasti myös pois halutessasi.  Meillä on hieno tuomiokirkko, tyhjänä seisova kaupungintalo ja Espoon toiseksi suosituin lukio. Kaupunginjohtajankin asuu täällä (kartanossa parin kilometrin päässä asemalta tosin). Mitä muuta espoolainen tarvitsee?

Tietenkään ei mitään.

Palaan kuitenkin asiallisen-Antin linjalle. Ongelmiakin löytyy. Alueemme on pienituloisinta aluetta Espoossa ja meillä on paljon sosiaalisia ongelmia. Päihdeongelmia, köyhyyttä ja työttömyyttä. Elämän harmaata kirjoa. Espoon aseman seudulla näkee turhan paljon päänsä aineilla sekoittaneita ihmisiä, viime vuosien aikana omasta mielestäni entistä nuorempia ihmisiä. Ajelehtijoita.  Tähän koulupudokkaisuus, josta kirjoitin viime bloggauksessani, johtaa pahimmillaan.

Olen asunut alueella yhteensä 12 vuotta. Minua ei pelota mikään, mutta monelle muulle Espoon aseman seutu tuntuu pelottavalta paikalta. Varsinkin iltaisin, kun ihmisiä on liikkeellä vähän, sekaisin olevat ihmiset voivat tuntua pelottavilta.  Myös aseman seudun ajoittainen likaisuus tuo ikävän roson viihtyisyyden tunteeseen.

Viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana Espoon keskus on kehittynyt paljon- parempaan suuntaan. Mutta kehittämistyötä pitää jatkaa. Asuntoja pitää saada lisää aseman läheisyyteen, koska se tuo ihmisiä ja elämää alueelle. Radan pohjoispuoliseen osaa pitää saada kaavoitettua asuntoja, jotta myös tämä puoli kehittyy eteläpuolen mukaisesti.

Olen monesti unelmoinut kunnon kaupunkitapahtumasta Espoon keskuksessa. Isosta tapahtumasta, josta saisi olla ylpeä ja jota voisi muistella jälkeenpäin. Sellaista me tarvitsemme. Kaupunkikulttuuria.

Nopealla aikataululla meidän pitäisi lisätä aseman seudun turvallisuutta. Itse yritän liikunta- ja nuorisolautakunnan puheenjohtajana edistää sitä, että saisimme enemmän jalkautuvaa nuorisotyöntekijöitä Espoon aseman seudulle. Tätä toimintaa yritetään lisätä koko ajan.

Espoon keskus ei ole paska paikka, vaan hyvä paikka meille espoolaisille. Ollaan ylpeitä asuinalueestamme ja jatketaan sen kehittämistä. 

Ei kommentteja: