Kirjoitin oheisen mielipidekirjoituksen Helsingin sanomiin.. Maarit Niemisen mielipidekirjoitus (12.12) sai minut kirjoittamaan. Ongelma on ilmeinen: pojat eivät tahdo pärjätä koulussa ja minusta urheiluseurat voivat myös tehdä asiassa vähän enemmän. Olen huolissaan poikien pärjäämisestä.
Tätä asiaa vien kevään 2017 aikana eteenpäin, kun kauteni liikunta- ja nuorisolautakunnan puheenjohtajana vielä jatkuu.
Tätä asiaa vien kevään 2017 aikana eteenpäin, kun kauteni liikunta- ja nuorisolautakunnan puheenjohtajana vielä jatkuu.
Valmentaja voisi kehottaa urheilevia poikia tekemään myös läksyt (HS 14.12.2016)
MAARIT NIEMINEN väitti mielipidesivulla (HS 12.12.), että lasten harrastusvalinnat ja koulumenestys liittyvät toisiinsa. Tyttöjen suosimat taideharrastukset kehittävät lapsille akateemisia kykyjä enemmän kuin poikien suosimat joukkuelajit, ja siksi tytöt menestyvät koulussa paremmin.
Taidetta harrastavien tyttöjen isänä toivon harrastusten antavan lasten elämään jotain aivan muuta kuin akateemisia taitoja: iloa elämään ja uusia kokemuksia näin alkuun.
MUTTA Niemisen hiukan kärjekäs kirjoitus oli kuitenkin osittain oikeilla jäljillä. Poikien asenteessa koulunkäyntiin on parantamisen varaa, ja siihen tulee kiinnittää urheilupiireissä paljon enemmän huomiota.
Viime aikoina on julkaistu kolme tutkimusta (matematiikan ja luonnontieteiden osaamista kartoittava TIMSS, Pisa ja Metropolialueen nuorten siirtyminen yläkoulusta toiselle asteelle: osaaminen ja hyvinvointi), jotka kaikki kertovat jossain määrin samaa viestiä: poikien ja tyttöjen erot osaamisessa ja kouluarvosanoissa kasvavat.
POJAT vaikuttavat jäävän urheilutermillä ilmaistuna ”telineisiin” – ja pahasti. Tuoreen metropolialueen seurantatutkimuksen mukaan oppilaat, joiden osaaminen oli yhdeksännellä luokalla seitsemättä luokkaa heikompaa, olivat pääosin poikia. Heille tunnusomaista oli koulun merkitystä väheksyvät asenteet ja terveyttä vahingoittava käyttäytyminen.
Varsinkin poikavaltaisissa joukkueurheiluseuroissa pitäisi käydä paljon enemmän keskustelua koulunkäynnin merkityksestä ja siitä, miten lapsia – erityisesti poikia – tuetaan ja kannustetaan koulunkäyntiin.
Urheiluseurat tekevät hyvää kasvatustyötä lasten parissa, mutta koulunkäynnin merkitystä ei monissa seuroissa nykyisin juuri korosteta.
Jokaisen urheiluseuran arvoihin pitäisi kuulua opiskelumyönteisyys. Kaikessa seuran toiminnassa tulisi korostaa koulunkäynnin merkitystä, kannustaa ja motivoida lapsia.
Valmentaja voi esimerkiksi muistuttaa ja kannustaa lasta tekemään läksyt aivan yhtä luonnollisesti kuin hän muistuttaa häntä käymään suihkussa treenien jälkeen.
POIKIEN koulumenestys ei parane yksin tällä keinolla, mutta jotkut pojat voivat ottaa valmentajan vinkistä vaarin ja innostua koulunkäynnistä. Monelle pienelle pojalle valmentaja on roolimalli, jonka opit ja neuvot muistaa vielä aikuisena vuosikymmeniä myöhemmin.
Antti Aarnio
liikunta- ja nuorisolautakunnan
puheenjohtaja (sd), Espoo
Taidetta harrastavien tyttöjen isänä toivon harrastusten antavan lasten elämään jotain aivan muuta kuin akateemisia taitoja: iloa elämään ja uusia kokemuksia näin alkuun.
MUTTA Niemisen hiukan kärjekäs kirjoitus oli kuitenkin osittain oikeilla jäljillä. Poikien asenteessa koulunkäyntiin on parantamisen varaa, ja siihen tulee kiinnittää urheilupiireissä paljon enemmän huomiota.
Viime aikoina on julkaistu kolme tutkimusta (matematiikan ja luonnontieteiden osaamista kartoittava TIMSS, Pisa ja Metropolialueen nuorten siirtyminen yläkoulusta toiselle asteelle: osaaminen ja hyvinvointi), jotka kaikki kertovat jossain määrin samaa viestiä: poikien ja tyttöjen erot osaamisessa ja kouluarvosanoissa kasvavat.
POJAT vaikuttavat jäävän urheilutermillä ilmaistuna ”telineisiin” – ja pahasti. Tuoreen metropolialueen seurantatutkimuksen mukaan oppilaat, joiden osaaminen oli yhdeksännellä luokalla seitsemättä luokkaa heikompaa, olivat pääosin poikia. Heille tunnusomaista oli koulun merkitystä väheksyvät asenteet ja terveyttä vahingoittava käyttäytyminen.
Varsinkin poikavaltaisissa joukkueurheiluseuroissa pitäisi käydä paljon enemmän keskustelua koulunkäynnin merkityksestä ja siitä, miten lapsia – erityisesti poikia – tuetaan ja kannustetaan koulunkäyntiin.
Urheiluseurat tekevät hyvää kasvatustyötä lasten parissa, mutta koulunkäynnin merkitystä ei monissa seuroissa nykyisin juuri korosteta.
Jokaisen urheiluseuran arvoihin pitäisi kuulua opiskelumyönteisyys. Kaikessa seuran toiminnassa tulisi korostaa koulunkäynnin merkitystä, kannustaa ja motivoida lapsia.
Valmentaja voi esimerkiksi muistuttaa ja kannustaa lasta tekemään läksyt aivan yhtä luonnollisesti kuin hän muistuttaa häntä käymään suihkussa treenien jälkeen.
POIKIEN koulumenestys ei parane yksin tällä keinolla, mutta jotkut pojat voivat ottaa valmentajan vinkistä vaarin ja innostua koulunkäynnistä. Monelle pienelle pojalle valmentaja on roolimalli, jonka opit ja neuvot muistaa vielä aikuisena vuosikymmeniä myöhemmin.
Antti Aarnio
liikunta- ja nuorisolautakunnan
puheenjohtaja (sd), Espoo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti