Siirry pääsisältöön

Valmentaja voisi kehottaa urheilevia poikia tekemään myös läksyt

Kirjoitin oheisen mielipidekirjoituksen Helsingin sanomiin.. Maarit Niemisen mielipidekirjoitus (12.12) sai minut kirjoittamaan.  Ongelma on ilmeinen: pojat eivät tahdo pärjätä koulussa ja minusta urheiluseurat voivat myös tehdä asiassa vähän enemmän. Olen huolissaan poikien pärjäämisestä.

Tätä asiaa vien kevään 2017 aikana eteenpäin, kun kauteni liikunta- ja nuorisolautakunnan puheenjohtajana vielä jatkuu. 

Valmentaja voisi kehottaa urheilevia poikia tekemään myös läksyt (HS 14.12.2016)

MAARIT NIEMINEN väitti mielipidesivulla (HS 12.12.), että lasten harrastusvalinnat ja koulumenestys liittyvät toisiinsa. Tyttöjen suosimat taide­harrastukset kehittävät lapsille akateemisia kykyjä enemmän kuin poikien suosimat joukkuelajit, ja siksi tytöt menestyvät koulussa paremmin.

Taidetta harrastavien tyttöjen isänä toivon harrastusten antavan lasten elämään jotain aivan muuta kuin akateemisia taitoja: iloa elämään ja uusia kokemuksia näin alkuun.

MUTTA Niemisen hiukan kärjekäs kirjoitus oli kuitenkin osittain oikeilla jäljillä. Poikien asenteessa koulunkäyntiin on parantamisen varaa, ja siihen tulee kiinnittää urheilupiireissä paljon enemmän huomiota.

Viime aikoina on julkaistu kolme tutkimusta (matematiikan ja luonnontieteiden osaamista kartoittava TIMSS, Pisa ja Metropolialueen nuorten siirtyminen yläkoulusta toiselle asteelle: osaaminen ja hyvinvointi), jotka kaikki kertovat jossain määrin samaa viestiä: poikien ja tyttöjen erot osaamisessa ja kouluarvosanoissa kasvavat.

POJAT vaikuttavat jäävän urheilutermillä ilmaistuna ”telineisiin” – ja pahasti. Tuoreen metropolialueen seurantatutkimuksen mukaan oppilaat, joiden osaaminen oli yhdeksännellä luokalla seitsemättä luokkaa heikompaa, olivat pääosin poikia. Heille tunnusomaista oli koulun merkitystä väheksyvät asenteet ja terveyttä vahingoittava käyttäytyminen.

Varsinkin poikavaltaisissa joukkueurheiluseuroissa pitäisi käydä paljon enemmän keskustelua koulunkäynnin merkityksestä ja siitä, miten lapsia – erityisesti poikia – tuetaan ja kannustetaan koulunkäyntiin.

Urheiluseurat tekevät hyvää kasvatustyötä lasten parissa, mutta koulunkäynnin merkitystä ei monissa seuroissa nykyisin juuri korosteta.

Jokaisen urheiluseuran arvoihin pitäisi kuulua opiskelumyönteisyys. Kaikessa seuran toiminnassa tulisi korostaa koulunkäynnin merkitystä, kannustaa ja motivoida lapsia.

Valmentaja voi esimerkiksi muistuttaa ja kannustaa lasta tekemään läksyt aivan yhtä luonnollisesti kuin hän muistuttaa häntä käymään suihkussa treenien jälkeen.

POIKIEN koulumenestys ei parane yksin tällä keinolla, mutta jotkut pojat voivat ottaa valmentajan vinkistä vaarin ja ­innostua koulunkäynnistä. Monelle pienelle pojalle valmentaja on roolimalli, jonka opit ja neuvot muistaa vielä aikuisena vuosikymmeniä myöhemmin.

Antti Aarnio

liikunta- ja nuorisolautakunnan

puheenjohtaja (sd), Espoo

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yhden luukun periaatteella kohtuutta ja oikeudenmukaisuutta ihmisille

Yksi luottamustehtävistäni Espoossa on yksilöasiainjaoston puheenjohtajuus. Jaostossa käsittelemme parin viikon välein kuntalaisten tekemiä valituksia saamiinsa etuus- tai palvelupäätöksiin. Pääasiassa asiat liittyvät kuljetustukiin, omaishoidon tukiin ja toimeentulotukeen. Tämä tehtävä tuli minulle – kuten politiikassa usein – pyytämättä ja yllätyksenä, mutta on osoittautunut yllättävän opettavaiseksi ja mielenkiintoiseksi. Käsiteltävät asiat ovat toivottavasti opettaneet myös nöyryyttä, sillä niin vaikeita tilanteita ihmisillä on verrattuna omaan tilanteeseeni. Toimeentulotukea koskevissa päätöksissä jaostomme on harvoin muuttanut virkamiesten päätöksiä. Suuri osa valituksista on tehty siksi, että valittaja ei ole ymmärtänyt, miten hänen toimeentulotukensa on laskettu ja mitkä tulot miltäkin ajalta on otettu huomioon. Näppituntumalla eniten valituksia aiheuttaa se, että ihmiset eivät hahmota minkä kuukauden tuloksia omat tulot lasketaan. Tarvetta neuvonnalle ja opastukselle on.

Lommila, Lommila, Lommila

Espoon kaupunginvaltuustossa käsiteltiin tänään Karvasmäki, Lommila, asemakaavan muutoksen hyväksymistä. Lyhyesti kyse on siitä, että Espoon kaupunginhallitus otti ja muutti kaupunginsuunnitelulautakunnan päätöstä ns. Lommilan kaavasta. Kaupunginsuunnittelulautakunta oli linjannut, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määräksi 4000 kerrosneliömetriä. Eli että kauppakeskukseen ei tule Citymarkettia ja Prismaa. Nyt valtuustossa Jaana Leppäkorpi teki palautusesityksen, että "asemakaavan muutos palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määrä 4000 kerrosneliömetriin". Ehkä hieman yllättäen valtuusto palautti asian uudelleen valmisteltavaksi. YES. Tämä oli Jaanalle hieno päätös hänen valtuustouralleen. Meille demareille jää iso aukko täytettäväksi kaupunginsuunnitteluasioissa Jaanan lähdön myötä. Minunkin piti mennä vastustamaaan Lommilan suunnitelmaa ja valmistelin kiireessä oheisen puheen. Timo

Tosi Vihreä

Innokkaat blogilukijani kommentoivat taannoin, että kirjoita välillä niistä remonttiprojekteista, kun polittisia juttuja ei jaksa lukea. Mitä? Eikö kaikkia ihmisiä kiinnosta mitä Espoon sos. ja terveyslautakunta päättää? Ymmärrän yskän ja pyrin parantamaan tapani. Olen päättänyt, että yritän jotenkin raportoida mitä lautakunnassa tapahtuu, että jokin innokas kuntalainen voisi halutessaan lukea lautakunnan asioista tai ottaa yhteyttä. En aio sitä lopettaa, vaan jatkan katkeraan (?) loppuun saakka. Yritän omalta osaltani vaikuttaa siihen, että politiikka olisi avointa. Kaunopuheisuus sivuun ja asiaan. Remonttiasioista on tosiaan tullut kirjoitettua aiottua vähemmän. Se ei meinaa sitä, etten olisi mitään tehnyt, sillä pientä projektia on totta kai ollut meneillään. Toukokuussa kyllästyin pienen vajaan 20 neliön nurmikkoon takapihallamme. Olin sitä kolme vuotta yrittänyt kasvattaa, aika huonolla menestyksellä. Kärsimättömyyttäni en aikoinaan tehnyt tarpeeksi huolellista työtä. Kuulostane