Kuka, mitä, häh?

tiistaina, lokakuuta 23, 2012

Kuntapolitiikka on raakaa päätöksentekoa


Kuntavaaleissa ehdokkaat lupaavat kaikille kaikkea. Yksi intoilee luomuruuan puolesta. Joku rohkenee vaatia verotuksen alentamista, joidenkin mielestä raha kasvaa ilmeisesti puissa.

Tosiasiassa päätöksenteko kunnissa on raakaa. Resursseja on aina rajallisesti, myös rikkaassa Espoossa. Aina tulee olemaan pulaa palveluista jollain tasolla. Kaupunginvaltuusto päättää raamit varojen käytölle. Käytössä on x määrä euroja, jotka jaetaan eri hallinnonaloille. Vuosittaisissa budjettineuvotteluissa puolueet käyvät neuvotteluja tietyn liikkumavaran käytöstä. Painotuksia voidaan tehdä, mutta suuria muutoksia ei vuosittaisissa neuvotteluissa tehdä. Muutaman viran tai toimen saaminen ei ole Espoon kaupungin kokoisessa taloudessa iso juttu.

Lautakunnat päättävät hallinnonalojen varojen käytöstä. Sosiaali- ja terveyslautakunnassa (joka käyttää eniten kaupungin varoista) päätetään kuinka paljon rahaa käytetään vanhustenhoitoon ja mietitään samalla ovatko lisäykset vanhuksille poissa esimerkiksi sosiaalipalveluista. Jos lisätään apuvälineitä, mistä rahat otetaan? Vähennetäänkö järjestöjen avustuksia? Lautakunnassa päätetään ne periaatteet, joiden perusteella vanhuksille jaetaan hoitopaikkoja. Kuinka sairas pitää todella olla saadakseen hoitopaikan?

Sosiaali- ja terveyslautakunnan alaisessa yksilöasiainjaostossa, jonka puheenjohtajana olen toiminut, käsitellään ihmisten tekemiä valituksia saamistaan päätöksistä. Onko vanhuksen K:n saama kielteinen omaishoidontukipäätös kaupungin linjausten mukainen? Onko vammaisen rouvan U:n. saama kielteinen päätös vammaispalvelulain mukaisista asunnonmuutostöistä lain ja kaupungin ohjeistusten mukainen? Onko hänen päätöksensä linjassa muiden kaupunkilaisten saamien päätösten kanssa? Onko nuoren pojan (hänen vanhempansa hakema) saama kielteinen päätös harkinnanvaraisesta toimeentulotuesta harrastuksen tukemiseen kaupungin ohjeistuksen mukainen? Ovatko päätökset inhimillisiä?

Mitä virkaa on sitten politiikoilla, jos liikkumavaraa on vuosittain vähän? Fiksu poliitikko pyrkii korjaamaan virheitä kaupungin politiikassa. Hän ajaa muutoksia kaupungin strategioihin, suuriin linjoihin. Hän pyrkii korjaamaan virheet erilaisissa toimintaohjeissa, jotta päätökset voisivat olla inhimillisempiä. Hän rakentaa yhteistyötä yli puoluerajojen, jotta muutoksia saataisiin aikaan. Hän ei lukkiudu johonkin ratkaisuihin, jos ne eivät oikeasti toimi. Hän haastaa toteutetun politiikan ja ehdottaa itse mielestään parempia ratkaisuja tilalle. Hän yrittää kehittää kaupungin toimintaa jatkuvasti.

 Valitsin vaalitavoitteekseni kolme isoa asiaa, jotka ovat mielestäni erittäin tärkeitä tulevalla valtuustokaudella. Meidän on pakko saada terveysasemat toimimaan kunnolla seuraavalla valtuustokaudella. On käsittämätöntä, ettemme pysty tarjoamaan espoolaisille heille kuuluvia palveluita.  Vain eri puolueiden välisellä yhteistyöllä pystymme saamaan palvelut kuntoon. Toiseksi aion puolustaa lähikouluja ja perheidenennaltaehkäiseviin palveluihin satsaamista. Eilen Helsingin sanomissa kouluvalintoja koskevassa jutussa yksi haastatelluista totesi: ”En ymmärrä, miksi lapsille opetetaan alusta pitäen, että toiset ovat parempia kuin toiset”.  Minäkään en ymmärrä sitä ja yritän vaikuttaa niin, että kouluissa lapsilla on mahdollisimman tasavertaiset mahdollisuudet oppia uutta. Kolmas tavoitteeni liittyy asuntopolitiikkaan. Nykyinen linja johtaa yhä kalliimpaan asumiseen niin vuokra- kuin omistusasunnoissa. Meidän on pakko uudistaa asuntopoliittisia linjauksiamme.

Mutta voidakseni olla fiksu poliitikko, tarvitsen äänesi!

Lopuksi vielä yksi video. En minä aina ole politiikko.  Minä rakastan luonnossa liikkumista. Espoo tarjoaa siihen loistavat mahdollisuudet ja uskon, että se on yksi tärkeimmistä asioista miksi espoolaiset tykkäävät asua Espoossa. Meri, saaristo, Nuuksio, Keskuspuisto. Hienoja mestoja. Niitä pitää varjella.

Ei kommentteja: