Siirry pääsisältöön

Keskiluokka pelastaa?

Helsingin yliopiston tiedelehdessä (helmikuu 2012) on mielenkiintoinen artikkeli pääkaupungiseudun kaupunginosien segregaatiosta eli siitä miten eri alueet kehittyvät eri suuntiin. Kärjistetysti toisilla alueila menee hyvin ja toisilla huonommin.

Ongelma koskee nimenomaan Helsinkiä mutta myös Espoota. Kun keskiluokka muuttaa kauemman kehyskuntiin, kaupunkiin jää pelkistetysti niitä joilla menee erittäin hyvin ja niitä joilla menee sitten tosi huonosti. Segregaatiossa ääripäät keskittyvät, hyvinvoivat ihmiset keskittyvät omille alueilleen ja huono-osaiset omilleen. Alueita ennen koossa pitävä voima ovat olleet keskiluokkaiset (tai keskituloiset tavalliset tallaajat), jotka ovat tasoittaneet köyhien ja rikkaiden välistä kuilua ja nostaneet maineeltaan huonompien alueiden mainetta.

Olen aiemmin ajatellut, että lääke segregaation vähentämiseen on välttää yksipuolisten asuinalueiden muodostumista, esimerkkinä vaikkapa Kirkkonummen Sundsberg, ja pyrkiä monipuoliseen asuntorakenteeseen   eri alueilla.  Erilaisille ihmisille tekee ihan hyvää olla tekemisissä keskenään,oli kyse sitten rikkaista tai köyhistä. Kaupunkitutkija Mari Vaattovaara mainitsee artikkelissa, että hänen mielestään omistusasuntojen ja vuokratalojen sekoittaminen ei ole patenttiratkaisu, vaan rikkaiden ja huono-osaisempien asuttaminen samoille alueille voi jopa kärjistää ilmapiiriä ja heikentää heikompien asemaa entisestään. Vaikka ajatus tuntuu vastenmieliseltä, voi se olla myös totta, mutta ehkei ihan kaikissa tapauksissa.

Mutta Vaattovaara toteaa myös, että sekoittaminen saattaisi onnistua paremmin huono-osaisten ja alemman keskiluokan kaupunginosissa. Olen tässä asiassa samaa mieltä omien kokemusteni perusteella. Asun alemman keskiluokan kaupunginosassa, jossa on myös vuokra-asuntoja ja myös hieman huono-osaisuutta. Kynnys asukkaiden välillä on matala ja ihmiset pystyvät toimimaan rakentavasti yhdessä vaikkapa erilaisissa harrastuksissa.

Mutta ehkä keskeisin oppi kuntapolitiikolle on se, että asuntopolitiikassa kunnan ei pidä unohtaa sitä suurta tavallisten tallaajien joukkoa, vaan kunnan pitää toteuttaa sellaista asuntopolitiikka joka tuottaa näille tallaajille kohtuuhintaisia asuntoja eri puolilla kaupunkia.

Tässä ei ole mitään uutta, näin jokainen kunta vannoo toimivansa. Mutta onko esimerkiksi Espoon omalla tonttipolitiikallaan ja asuntotonttien luovuttamisella mahdollistanut kohtuuhintaisen asuntotuotannon Espoossa? On paljon hienompaa suunnitella hienoja tornitaloja (joita myös tarvitaan) kuin perusrivareita perheille.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yhden luukun periaatteella kohtuutta ja oikeudenmukaisuutta ihmisille

Yksi luottamustehtävistäni Espoossa on yksilöasiainjaoston puheenjohtajuus. Jaostossa käsittelemme parin viikon välein kuntalaisten tekemiä valituksia saamiinsa etuus- tai palvelupäätöksiin. Pääasiassa asiat liittyvät kuljetustukiin, omaishoidon tukiin ja toimeentulotukeen. Tämä tehtävä tuli minulle – kuten politiikassa usein – pyytämättä ja yllätyksenä, mutta on osoittautunut yllättävän opettavaiseksi ja mielenkiintoiseksi. Käsiteltävät asiat ovat toivottavasti opettaneet myös nöyryyttä, sillä niin vaikeita tilanteita ihmisillä on verrattuna omaan tilanteeseeni. Toimeentulotukea koskevissa päätöksissä jaostomme on harvoin muuttanut virkamiesten päätöksiä. Suuri osa valituksista on tehty siksi, että valittaja ei ole ymmärtänyt, miten hänen toimeentulotukensa on laskettu ja mitkä tulot miltäkin ajalta on otettu huomioon. Näppituntumalla eniten valituksia aiheuttaa se, että ihmiset eivät hahmota minkä kuukauden tuloksia omat tulot lasketaan. Tarvetta neuvonnalle ja opastukselle on.

Lommila, Lommila, Lommila

Espoon kaupunginvaltuustossa käsiteltiin tänään Karvasmäki, Lommila, asemakaavan muutoksen hyväksymistä. Lyhyesti kyse on siitä, että Espoon kaupunginhallitus otti ja muutti kaupunginsuunnitelulautakunnan päätöstä ns. Lommilan kaavasta. Kaupunginsuunnittelulautakunta oli linjannut, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määräksi 4000 kerrosneliömetriä. Eli että kauppakeskukseen ei tule Citymarkettia ja Prismaa. Nyt valtuustossa Jaana Leppäkorpi teki palautusesityksen, että "asemakaavan muutos palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määrä 4000 kerrosneliömetriin". Ehkä hieman yllättäen valtuusto palautti asian uudelleen valmisteltavaksi. YES. Tämä oli Jaanalle hieno päätös hänen valtuustouralleen. Meille demareille jää iso aukko täytettäväksi kaupunginsuunnitteluasioissa Jaanan lähdön myötä. Minunkin piti mennä vastustamaaan Lommilan suunnitelmaa ja valmistelin kiireessä oheisen puheen. Timo

Tosi Vihreä

Innokkaat blogilukijani kommentoivat taannoin, että kirjoita välillä niistä remonttiprojekteista, kun polittisia juttuja ei jaksa lukea. Mitä? Eikö kaikkia ihmisiä kiinnosta mitä Espoon sos. ja terveyslautakunta päättää? Ymmärrän yskän ja pyrin parantamaan tapani. Olen päättänyt, että yritän jotenkin raportoida mitä lautakunnassa tapahtuu, että jokin innokas kuntalainen voisi halutessaan lukea lautakunnan asioista tai ottaa yhteyttä. En aio sitä lopettaa, vaan jatkan katkeraan (?) loppuun saakka. Yritän omalta osaltani vaikuttaa siihen, että politiikka olisi avointa. Kaunopuheisuus sivuun ja asiaan. Remonttiasioista on tosiaan tullut kirjoitettua aiottua vähemmän. Se ei meinaa sitä, etten olisi mitään tehnyt, sillä pientä projektia on totta kai ollut meneillään. Toukokuussa kyllästyin pienen vajaan 20 neliön nurmikkoon takapihallamme. Olin sitä kolme vuotta yrittänyt kasvattaa, aika huonolla menestyksellä. Kärsimättömyyttäni en aikoinaan tehnyt tarpeeksi huolellista työtä. Kuulostane