Helsingin yliopiston tiedelehdessä (helmikuu 2012) on mielenkiintoinen artikkeli pääkaupungiseudun kaupunginosien segregaatiosta eli siitä miten eri alueet kehittyvät eri suuntiin. Kärjistetysti toisilla alueila menee hyvin ja toisilla huonommin.
Ongelma koskee nimenomaan Helsinkiä mutta myös Espoota. Kun keskiluokka muuttaa kauemman kehyskuntiin, kaupunkiin jää pelkistetysti niitä joilla menee erittäin hyvin ja niitä joilla menee sitten tosi huonosti. Segregaatiossa ääripäät keskittyvät, hyvinvoivat ihmiset keskittyvät omille alueilleen ja huono-osaiset omilleen. Alueita ennen koossa pitävä voima ovat olleet keskiluokkaiset (tai keskituloiset tavalliset tallaajat), jotka ovat tasoittaneet köyhien ja rikkaiden välistä kuilua ja nostaneet maineeltaan huonompien alueiden mainetta.
Olen aiemmin ajatellut, että lääke segregaation vähentämiseen on välttää yksipuolisten asuinalueiden muodostumista, esimerkkinä vaikkapa Kirkkonummen Sundsberg, ja pyrkiä monipuoliseen asuntorakenteeseen eri alueilla. Erilaisille ihmisille tekee ihan hyvää olla tekemisissä keskenään,oli kyse sitten rikkaista tai köyhistä. Kaupunkitutkija Mari Vaattovaara mainitsee artikkelissa, että hänen mielestään omistusasuntojen ja vuokratalojen sekoittaminen ei ole patenttiratkaisu, vaan rikkaiden ja huono-osaisempien asuttaminen samoille alueille voi jopa kärjistää ilmapiiriä ja heikentää heikompien asemaa entisestään. Vaikka ajatus tuntuu vastenmieliseltä, voi se olla myös totta, mutta ehkei ihan kaikissa tapauksissa.
Mutta Vaattovaara toteaa myös, että sekoittaminen saattaisi onnistua paremmin huono-osaisten ja alemman keskiluokan kaupunginosissa. Olen tässä asiassa samaa mieltä omien kokemusteni perusteella. Asun alemman keskiluokan kaupunginosassa, jossa on myös vuokra-asuntoja ja myös hieman huono-osaisuutta. Kynnys asukkaiden välillä on matala ja ihmiset pystyvät toimimaan rakentavasti yhdessä vaikkapa erilaisissa harrastuksissa.
Mutta ehkä keskeisin oppi kuntapolitiikolle on se, että asuntopolitiikassa kunnan ei pidä unohtaa sitä suurta tavallisten tallaajien joukkoa, vaan kunnan pitää toteuttaa sellaista asuntopolitiikka joka tuottaa näille tallaajille kohtuuhintaisia asuntoja eri puolilla kaupunkia.
Tässä ei ole mitään uutta, näin jokainen kunta vannoo toimivansa. Mutta onko esimerkiksi Espoon omalla tonttipolitiikallaan ja asuntotonttien luovuttamisella mahdollistanut kohtuuhintaisen asuntotuotannon Espoossa? On paljon hienompaa suunnitella hienoja tornitaloja (joita myös tarvitaan) kuin perusrivareita perheille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti