Ryhtiä terveysaseminen kehittämiseen!

Espoon terveyskeskuksen lääkärit ry (Ryhdistys) lähestyi minua ja muita sosiaali- ja terveyslautakunnan jäseniä kirjeellään. Kirje oli niin hyvä, että toivoisin sen olleen minun kirjoittama. Olen samaa mieltä lähes kaikesta.   Kopioin osan kirjeestä ja muokkasin sitä hieman, koska aihe on on niin tärkeä.

”Kenttätyöntekijöiden kuva nykytilanteesta on jokseenkin lohduton: 

varsinkin lääkärin vastaanottoaikoja on huonosti saatavilla ja monesti työntekijät ja potilaat joutuvat tyytymään puolittaisiin ratkaisuihin.  Tähän vaikuttavat hyvin monet seikat, kuten alati lisääntyvä toimistotyö sekä runsaasti työaikaa syövät neuvola- ja koululääkärin tehtävät. Terveyskeskuksessa tarjotaan laadukasta ja monipuolista hoitoa ja tukea erilaisiin elämäntilanteisiin ja terveysongelmiin. 

Tätä on vaikea mitata. Perusterveydenhuollon monet tehtävät eivät yleensä välity suurelle yleisölle vaan ainoana mittarina usein pidetään lääkärin sairausvastaanotolle pääsyä. Saatavuus on erittäin tärkeä, mutta ei ainoa, laadun merkki. Väestön lisääntyvään palvelutarpeeseen esimerkiksi terveydenhuollossa ja vanhuspalveluissa on varauduttava ajoissa.

Olemme huolissamme eriarvoistumisesta. Suomessa, myös Espoossa, on selvästi nähtävissä jakautuminen kahden kerroksen väkeen – ja kahden kerroksen palveluihin. Terveyskeskukset ovat kovaa vauhtia profiloitumassa työelämän ulkopuolella olevien palveluksi. Tutkimuksen mukaan alimmassa tuloviidenneksessä elinajanodote ei enää nouse. Ylimmän ja alimman tuloluokan välinen kuilu on venynyt vauhdikkaasti. Meidän on siis ennen kaikkea panostettava tähän väestöryhmään. Tämä väestöryhmä mitä suurimmassa määrin tarvitsee palvelunsa, mutta ns. raskas potilasmateriaali uhkaa yksipuolistaa henkilöstön työnkuvaa, joka myös muodostuu monelle liian työlääksi. 

Resurssien oltua jo pitkään niukat on varsinainen terveysetua ja laadukkaita elinvuosia tuova ennaltaehkäisevä työ jäänyt käytännössä pois palvelupaletista. Työterveyshuollon tapaan emme pysty tarjoamaan säännöllisiä terveystarkastuksia muille kuin alaikäisille, mikä on lakisääteistä toimintaa.

Suurin vaikutus on kuitenkin kaikella sillä, mitä tapahtuu ennen ja jälkeen lääkärin tai hoitajan vastaanoton. Parasta olisi, jos kuntalaisilla olisi mahdollisuus elää niin terveellisesti etteivät he tarvitsisi terveydenhuollon palveluja. Tämä taas vaatii erittäin monialaista ja pitkäjänteistä työtä kaikilla tasoilla ja aloilla: 

sosiaalipalveluissa, liikuntapalveluissa, asumisessa, liikennejärjestelyissä jne. Palkintoa ei ole odotettavissa muutamassa vuodessa. Vahvalla perusterveydenhuollolla on odotettavissa säästöjä myös erikoissairaanhoidon kuluissa.”

Kirjeessä näkyy lääkäreiden huoli, mutta myös ongelmien laaja-alaisuus. Kaikki vannovat ennaltaehkäisyn merkityksen nimiin, mutta käytännössä tämän työ jää jonnekin nurkan taakse. Toisaalta ennaltaehkäisevää työtä pitäisi tehdä paljon muuallakin kuin terveysasemilla: kouluissa, neuvoloissa ja työpaikoilla.

Suomen lääkärilehdessä (2.12.2011) julkaistiin artikkeleita terveyserojen kasvusta, tähän lääkärien yhdistys viittaa kirjeessään. Niin Suomessa ja muissakin maissa pätee se, että mitä alempi asema, sitä huonompi terveys. Ei ole olemassa yhteiskuntaa, jossa köyhät olisivat rikkaita terveimpiä.

Espoon lääkäreiden yhdistyksen kirjeessä todetaan, että meidän pitäisi panostaa Espoossa alimman tuloluokan ihmisiin tai heidän palveluihinsa. Tiedetään, että he ovat vaativa asiakasryhmä, jonka hoitaminen vie resursseja, eikä ole henkilökunnasta aina niin palkitsevaa. Mutta pitäisiköhän Espoossa kokeilla jotain uutta ja panostaa oikein kunnolla kaikkein huonoimmassa asemassa olevien palveluihin? Täysin ilmaiset lääkärikäynnit, kunnon iltavastaanottoajat ja erikoislääkäripalvelut terveysasemilla!  Jotain uutta on keksittävä tai asiat menevät todella surkeaan jamaan.