Kaupunginvaltuuston kokouksessa käsiteltiin Espoon kaupungin taloutta vuoden 2012 talousarvion sekä vuosien 2012-2014 taloussuunnitelman yhteydessä. Keskustelu oli aika laimeata, ehkäpä siksi että varsinainen vääntö asiasta käydään valtuustoryhmien budjettineuvotteluissa. Siellä vääntöä ja keskustelua on enemmän.
Talouskeskustelua käytiin kuitenkin hieman. Kärjistäen valtuustossa on ainakin kolmenlaista talouslinjaa. ”Kyllä se vaan maksaa”- linja tarkoittaa sitä, että kaupungin kasvaminen vaatii rahaa ja sille ei voi mitään. Menoja on ja niistä on huolehdittava. Tämän linjan kannattajat ovat ainakin vähän sitä mieltä, että rahaa myös löytyy, eikä turhaa säästämistä tarvitse tehdä.
”EI ole rahaa mihinkään” – linjalaiset ovat sitä mieltä, että rahat ovat loppua tai ainakin loppumassa. Uutiset maailmalta ovat niin synkkiä, että kukkaron nyörit on pistettävä kunnolla kiinni. Eikä niitä saa avata sitten kun taloudessa menee taas paremmin.
Kolmatta linjaa edustaa maltillisen varovainen linja, jonka edustajat ymmärtävät talouden realismin ja ovat sen takia varovaisia talouspuheissaan. Voisin lukea itseni tämän mv-linjan mieheksi. Olen erittäin huolestunut Euroopan talouskehityksestä ja mielestäni nyt on oltava varovainen menolisäysten kanssa. Vaikka Espoon taloustilanne on hyvä, varovaisuus tässä tilanteessa on mielestäni erittäin tärkeää. Kovin suuriin menolisäyksiin ei minusta nyt kannata nyt mennä.
Espoon ensi vuoden talousarviota on rakennettu siltä pohjalta, että menot kasvavat 4,3 prosenttia. Tälläkään menolisäyksellä espoolaisten palvelutasoa ei pystytä merkittävästi parantamaan, mutta tavoitteena tulee olla edes nykyisenkaltaisen tason säilyttäminen.
Sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenenä tekee mieleni huutaa lisäresursseja omalle toimialalle. Ennaltaehkäisevässä toiminnassa neuvoloiden merkitys on tärkeä. Nykyisellä terveydenhoitajien määrällä emme pysty toteuttamaan sellaista ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa kuin lait ja asetukset vaativat. Lisäisin siis budjettiesitykseen hieman resursseja lisätoimien muodossa kouluterveydenhuoltoon ja neuvoloihin. On häpeällistä, ettei Espoossa pystytä tekemään esimerkiksi kotikäyntejä ensimmäisen lapsensa synnyttäneiden luokse, toisin kuin esimerkiksi Helsingissä. Toinen kohde, mihin tarvitsemme lisäsatsauksia, ovat terveysasemat. Jos haluamme saada terveysasemat toimivaksi, henkilöstöresursseja on lisättävä.
Mistä sitten otetaan pois? Palataan siihen seuraavassa kirjoituksessa, mutta sanoppa ensin sinä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti