Kuka, mitä, häh?

torstaina, syyskuuta 22, 2011

Mistä toivoa paremmasta?

Espoon sosiaali- ja terveyslautakunta päättää tänään  sosiaali- ja terveystoimen talousarvioehdotuksesta. Tällä alalla painitaan jatkuvasti resurssikysymysten äärellä. Päättäjät puoluekannasta riippumatta yrittävät tehdä hyviä päätöksiä kuntalaisia auttaakseen.

Välillä tuntuu, ettei mikään palvelu toimi riittävän hyvin, eikä rahallisia panostuksia tunnu olevan tarpeeksi. Mutta toisaalta sosiaali- ja terveyspoliittisessa päätöksenteossa joutuu koko ajan pohtimaan yksilön ja julkisen vallan (kunnan) vastuuta. Johtaako jonkun etuuden tai palvelun parantuminen kokonaisuuden kannalta hyvään lopputulokseen? Ainakin minä pohdin.

Riensin menneellä viikolla erääseen tilaisuuteen Pelastakaa Lapset ry:n tiloihin. Juostessani metroasemalla näin raskaana olevan naisen juovan siideriä, hyvässä humalatilassa. Saatoin kiireessä nähdä väärin, mutta näkymästä tuli jotenkin toivoton olo. Vaikka kuinka yritämme parantaa lasten olosuhteita, niin ongelmat tuntuvat vain lisääntyvän yksittäisten ihmisten omien ratkaisujen johdosta. Hiekka tiimalasista tuntuu valuvan reiän läpi nopeammin ja nopeammin.

Helsingissä lastensuojelun asiakkaina on jo lähes joka kymmenes lapsi. Tämä on uskomattoman korkea luku. Joka kymmenettä lasta joudutaan jotenkin auttamaan viranomaisten taholta. Espoossa vastaava osuus lienee noin kuusi prosenttia. Mutta myös meillä Espoossa lastensuojelutarpeen arvioidaan edelleen kasvavan väestönkasvun ja erilaisten kasaantuvien tekijöiden seurauksena (lue: päihteiden ja työttömyyden seurauksena). Ensi vuonna yli 4000 lasta on lastensuojelupalveluiden asiakkaina Espoossa. Pääosa on avohuollon asiakkaita, jolloin varhaisella puuttumisella yritetään tietenkin auttaa perheitä ja lapsia niin että vältyttäisiin huostaanotoilta.

Mutta samaan aikaan kuulee viestejä, että huostaan otettavat lapset ovat entistä vaikeampia ja haastavampia. Lisäksi huostaan otettavat lapset ovat koko ajan vanhempia. Murrosikäisten lasten määrä huostaan otettavien joukossa on kasvanut jatkuvasti. Avohuollon toimenpiteitä on lisätty, mutta huostaanottojen määrä ei ole käsittääkseni vähentynyt.

Lasten kokemukset näkyvät myöhäisemmällä iällä. Kauhistuttava esimerkki on se, että Espoon jälkihuollon piiristä olevista lapsista 2/3 ei opiskele tai käy töissä. Jälkihuolto on tarkoitettu 18–21-vuotiaille nuorille, jotka ovat ennen täysi-ikäisyyttään olleet sijaishuollossa huostaan otettuina tai ovat olleet sijoitettuna avohuollon tukitoimena vähintään puoli vuotta. Tässä puhutaan noin muutamasta sadasta nuoresta.

Mitä pitäisi sitten tehdä? On hyvä, että Espoon kaupunki kampanjoi vanhemmuuden vahvistamisen ja sitä kautta lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin puolesta. Olen aina uskonut yhteistyöhön ja tämäkin projekti voi pieneltä osiltaan olla lisäämässä yhteistyötä vanhemmuuden kanssa tekemisessä olevien kanssa.

Mutta kukaan ei voi väittää että yksi projekti tekee kesän. Jotain muuta pitää keksiä.

8 kommenttia:

Jaana Leppäkorpi kirjoitti...

Tärkeitä huomioita! Itse ajattelen niin, etteivät koskaan perheet ja vanhemmat ole selvinneet kasvatustehtävästään ilman yhteisön tukea. Tänään sen yhteisön muodostavat kunnan palvelut, mutta kuinka se toimii?

Neuvoloissa poiketaan kerran pari vuodessa, päivähoidossa on suuret ryhmäkoot, perheneuvolaan kuukausien jonot, koulujen oppilashuollossa vajetta ja vaihtuvuutta jne.. Lastensuojeluun ei ole jonoa: ilmoituksen käsitellään nopeasti ja kiirit hodietaan välittömästi. Se tehdään mitä voidaan ottaen huomioon, etteivät muut palvelut vedä.

On tosiaan erinomaista, että meillä kampanjoidaan vanhemmuuden puolesta, mutta mitä sanotaan vanhemmille jotka tahtovat tukea kasvatuspulmiinsa? Ohjataan kirjastoon lainaamaan Ben Furmannin muksuoppia ja sanotaan, että kyllä se siitä?

Antti Aarnio kirjoitti...

Mutta se, että lastensuojelun tarve kasvaa koko ajan on kyllä paha merkki. Onhan se sairasta, että joka kymmenes lapsi tarvitsee viranomaisten apua. Eivätkä kaikki nämä lapset tule huonoista oloista, vaan joukossa on ihan tavallisista oloista tulevia (asiantuntijana tiedät nämä minua paremmin). Onko se sitten työelämässä kovine paineineen vai jossain muualla?

Jaana Leppäkorpi kirjoitti...

En minä nyt sitä sairaaksi sanoisi. Sehän oli uuden lastensuojelulain tavoite!

Se madalsi kynnystä tehdä lastensuojeluilmoituksen ja selvensi asiakkuusprosessia. Osalle asiakkaista riittää, että heidän tilannettaan arvioidaan ja ohjataan sopiviin palveluihin. Osa tarvitsee pidempiaikaisempaa tukea.

Parempihan se on, että autetaan aiemmin kuin vasta sitten, kun ainoa tukikeino on lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle.

Antti Aarnio kirjoitti...

Kyllä minä olen sitä mieltä, että jos joka kymmentä perhettä joudutaan viranomaisten taholta auttamaan, niin jokin mättää.juuri luin Lapin kansasta, että huostaanottojen määrä kasvaa Lapissa kovalla vauhdilla., mutta avohuollon tukitoimien piirissä olevia lapsia on Lapissa vähemmän. Lapissa sijaisperheiden pula on krooninen.

Anonyymi kirjoitti...

aikamoista hurskastelua henkilöiltä jotka omalla kotiseudullaan tekivät parhaansa jotta alueen päiväkodin lasten olosuhteet huononivat huomattavasti. sen sijaan että olisi tuettu asukkaiden huolta lapsista piti mennä tommin yms kanssa kimppaan ja virkamisten vietäväksi. säälittävää nöyristelyä. jos omat teot ovat tuota tasoa niin kannattaisi harkita ennen kuin kirjoittaa korskeita lauseita lasten hyvinvoinnista.

Antti Aarnio kirjoitti...

Otan arvostelua mielelläni vastaan, mutta minulle on turha tulla nimettömänä huutelemaan. Puskista saa huudella, mutta kovin suurta rohkeutta se ei vaadi.

Sunankaaren jatkon rakentaminen on näköjään vielä joillekin kova juttu. Olen yhä sitä mieltä, että hyvä että rakennetaan. Se vähentää painetta Suvelan läpikulusta ja siellähän niitä lapsia vasta liikkuukin.

Oma kantani on ollut koko ajan selvä. Onnea vain adressien keräämiseen.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä Antti,

Anonyymiydellä saattaa olla joskus hyvät perustelut ja koska blogissasi on sellainen mahdollisuus annettu kannattaisi sen kanssa oppia elämään - tai poistaa kyseinen mahdollisuus.

Politikkaan pyrkivänä lienee paikallaan myös tottua että saa palautetta eri tahoilta...tällä tavoin voi usein kuulla myös mitä ihmiset oikeasti ajattelevat ja sitten miettiä kenen etuja on ajamassa - asukkaiden vai esim virkamiestovereiden.

Itse taisit aikonaan kirjoittaa viittaamastasi adressiin nimensä laittavista että allekirjoittavat kun eivät kehtaa kieltäytyäkään kun tullaan ovelle kysymään - tuossa anonyymiydessä lienee vähän samasta asiasta kysymys...tosin itselläni se ei perustu kehtaamiseen vaan muihin seikkoihin.


Sunankaari ei minulle sinänsä ole kova juttu. Kysymys on arvoista ja niiden käytännön toteuttamisesta sekä alueen asukkaiden mielipiteen
kuulemisesta - ja toisaalta virka- ja luottamushenkilöiden ylimielisyydestä ja tavasta leimata asukaat valittajiksi.

Suvelan liikennemäärien perustelu on kyllä ristiriidassa teknisen viraston antamien kommenttien kanssa - mutta siinähän ole mitään uutta ja hehän tämän homman ovat pelanneet parin aktiivisen luottamushenkilön lobbauksen tuella. Perustelut ovat kautta linjan budjettia myöten olleet aika ontuvia...Suvelan hyvinvointiin vetoaminen on sinänsä taktisesti hyvä veto jolla saatiin keksitty vastakkain asettelu ja mm vihreitä mukaan vaikka asioilla ei ole juurikaan toistensa kanssa mitään tekemistä.

Tällaistä tämä on, mutta onneksi nyt on yksi pyrkyri vähemmän - toivottavasti tulee hieman enemmän asukkaita kuunteleva ja vähemmän besserwisser tilalle.

Hauskaa Syksyä.

Antti Aarnio kirjoitti...

Palautteen saaminen on aina hyvä asia. Sitä saa jatkossakin antaa nimettömänä, tuskin tänne sitä nyt niin kamalasti ilmentyy. Minä yritän omalta osaltani kertoa Espoon kunnallispolitiikasta, jotta kuntalaisilla olisi edes vähän hajua päätösten taustoista.

Olen rehellisesti kertunut alusta alkaen mielipiteeni Sunankaarea kohtaan. Ja olen entistä vakuuttavampi, että se on hyvä ratkaisu.

En voi ymmärtää miten te vastustajat koette niin voimakkaasti, että kaaren rakentaminen on vastoin "arvoja ja periaatteita". Sehän tiepätkä on ollut kaavassa jo 80-luvulta saakka ja sitä on käsitelty monta kertaa demokraattisessa päätöksenteossa. Vaikutitte ja teidän näkemyksenne otettiin huomioon, mutta päätöksentekijät päättivät silti rakentaa tien. Kokonaisuus painoi enemmän kuin teidän keräämänne nimet. Saattaa vaikuttaa tylyltä, mutta näin se meidän demokraattisessa päätöksentekojärjestelmässämme menee.

Kun minä olen ollut päättämässä sosiaali- ja terveyslautakunnassa ihmisiä oikeasti koskettavissa asioita (hoitokotien lakkauttamisista, omaishoidon tuista, avustusmäärärahoista jne),ymmärrän, että niiden päätösten myötä asukkaat oikeasti kokevat, että kaupunki toimii arvojensa vastaisesti. Mutta että yhden tienpätkän kohdalla päätös herättää yhä niin voimakkaita tunteita!

Lopputoteamukseesi siitä, että hyvä, että yksi pyrkyri on nyt vähemmän, en voi mitenkään Espoon keskuksen alueella asuvana yhtyä. Vaikka olen Tommin kanssa varmasti eri mieltä monesta asiasta, arvostan sitä työtä mitä hän on tehnyt Espoon keskuksen alueen hyväksi. Tämän paikka olisi paljon huonommassa jamassa ilman Tommia.