Kuka, mitä, häh?

perjantaina, syyskuuta 10, 2010

Perästä kuuluu

Lähtiessäni politiikkaan päätin, että yritän noudattaa omassa toimissani muutamia periaatteita: suoraselkäisyyttä, rehellisyyttä ja avoimuutta. Tällä viikolla olen joutunut pohtimaan noudatanko periaatteitani vai toiminko niitä vastaan.

Keskustelu sosiaali- ja terveystoimen palveluverkkouudistuksesta käy jossain määrin kiivaana ainakin omassa demariporukassa. Lautakunnan päätökset olivat osan mielestä vääriä.

Fiksuinta olisi varmasti nöyrtyä, tunnustaa virheensä ja olla hiljaa. Mutta silloin en toimisi periaatteini mukaisesti. Jos päättäjä äänestää jonkun asian puolesta, on hänen oltava valmis seisomaan asian takana. Se on suoraselkäisyyttä. Hänen on yritettävä perustella päätöksensä kuntalaisille. Se on avoimuutta.

Rehellisyyttä on se, että myöntää virheensä. Mutta eteen ei ole tullut mitään faktaa mikä osoittaisi päätöksen virheellisyyden. Epärehellisyys ei ole rehellisyyttä.

Näiden pohdintojen jälkeen päätin, että minun on uskallettava seisoa päätösteni takana suoraselkäisesti ja yrittää perustella avoimesti päätöksiäni, vaikka siitä seuraa vaikeuksia. Kirjoitin Länsiväylä-lehteen mielipidekirjoituksen, josta seuraa (jos se julkaistaan) taas porua.

Periaatteen mies on periaatteen mies.

3 kommenttia:

Pete M. kirjoitti...

Olenkin ollut jo pitkään sitä mieltä, että ihmiset jotka toimivat kunnallispolitiikassa ovat jonkin verran masokisteja - ne, jotka toimivat siellä demarien riveissä ehkä vielä vähän enemmän kuin muut keskimäärin. Sinä olet näemmä päättänyt viedä masokismin äärimmilleen (hymiö).

Antti Aarnio kirjoitti...

Tämä on oikeastaan pikku asia, mutta on vaivannut minua koko viikon.

Kertaakaan aikaisemmin en ole lätkätreeneissä ajatellut työ- tai politiikkahommia. Nyt ajattelin.

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa Antti periaatteista ja niiden pitämisestä. Periaatteista kiinnipitäminen on mielestäni poliitikoilla yleensä aika harvinaista.