Siirry pääsisältöön

Vaikeat päätökset tähtäävät parempaan tulevaisuuteen

Mielipidekirjoitukseni Länsiväylä-lehdessä 11-12.9. Alkuperäistä oli vähän lyhennetty, tässä lehdessä ollut versio:

Vaikeat päätökset tähtäävät parempaan tulevaisuuteen

Matinkylän laboratorion lakkauttaminen on herättänyt keskustelua ja ymmärrettävää arvostelua päättäjiä kohtaan. Palveluiden siirto kauemmas omalta alueelta tuskin herättää ilohuutoja kenessäkään, vaikka Matinkylän keskimääräinen asiakasmäärä on ollutkin suhteellisen vähäinen, 60 asiakasta vuorokaudessa.
Matinkylää laboratorion lopettaminen on kuitenkin vain pieni osa kokonaisuudistusta, jonka tarkoituksena on turvata kuntalaisille lakien edellyttämät palvelut tulevaisuudessa. Kaupunginvaltuusto ylimpänä päätöksentekijänä päätti joulukuussa 2009 periaatteet ja linjaukset joiden pohjalta sosiaali- ja terveyslautakunta teki aluettaan koskevat vaikeat päätökset. Päätösten vaikeutta osoittaa sekin, että äänestettäessä päätöksistä eri puolueiden jäsenet saattoivat äänestää eri tavalla.

Miksi pitää tehdä uudistuksia? Ensinnäkin Ikäihmisten määrä kasva tulevaisuudessa suhteellisesti eniten kaikista ikäryhmistä. Se tuo kaupungille haasteita järjestää heille tarvittavat palvelut, mutta se tarkoittaa myös, että muita palveluita on tuotettava tehokkaammin. Rikkaassakin kaupungissa resurssit ovat rajalliset. Toiseksi sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmämme ei ole toimiva nykyään. Kuntalaiset eivät saa tarvitsemiaan palveluita. Esimerkiksi jonotusajat lääkärille ovat yhä liian pitkät, vaihdellen eri alueilla. Odotusaikaa lääkärille ei ole juuri saatu lyhennettyä viimeiseen neljään vuoteen, enkä usko, että nykyisellä pienten terveysasemien varaan rakentuvalla järjestelmällä se lyheneekään. Tarvitaan uudistuksia johon lautakunnan päätöksillä tähdätään. Kolmanneksi Espoon kaupunginrakenne muuttuu metron tulon myötä. Palveluverkkouudistuksella tähdätään siihen, että toisin kuin nyt, Espoossa palvelut jakautuvat tasapuolisesti eri kaupunginosien välillä.

Henkilökohtaisesti seison yhä lautakunnan päätösten takana. Julkisten palveluiden toimintaedellytysten turvaaminen edellyttää myös vaikeita päätöksiä. Vaikutuksia on toki seurattava ja päätöksiä muutettava, jos ne osoittautuvat virheiksi. Silloin myös äänestäjät voivat tehdä johtopäätöksensä ja käyttää valtaansa seuraavissa vaaleissa.

Antti Aarnio
sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen (sd)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yhden luukun periaatteella kohtuutta ja oikeudenmukaisuutta ihmisille

Yksi luottamustehtävistäni Espoossa on yksilöasiainjaoston puheenjohtajuus. Jaostossa käsittelemme parin viikon välein kuntalaisten tekemiä valituksia saamiinsa etuus- tai palvelupäätöksiin. Pääasiassa asiat liittyvät kuljetustukiin, omaishoidon tukiin ja toimeentulotukeen. Tämä tehtävä tuli minulle – kuten politiikassa usein – pyytämättä ja yllätyksenä, mutta on osoittautunut yllättävän opettavaiseksi ja mielenkiintoiseksi. Käsiteltävät asiat ovat toivottavasti opettaneet myös nöyryyttä, sillä niin vaikeita tilanteita ihmisillä on verrattuna omaan tilanteeseeni. Toimeentulotukea koskevissa päätöksissä jaostomme on harvoin muuttanut virkamiesten päätöksiä. Suuri osa valituksista on tehty siksi, että valittaja ei ole ymmärtänyt, miten hänen toimeentulotukensa on laskettu ja mitkä tulot miltäkin ajalta on otettu huomioon. Näppituntumalla eniten valituksia aiheuttaa se, että ihmiset eivät hahmota minkä kuukauden tuloksia omat tulot lasketaan. Tarvetta neuvonnalle ja opastukselle on.

Lommila, Lommila, Lommila

Espoon kaupunginvaltuustossa käsiteltiin tänään Karvasmäki, Lommila, asemakaavan muutoksen hyväksymistä. Lyhyesti kyse on siitä, että Espoon kaupunginhallitus otti ja muutti kaupunginsuunnitelulautakunnan päätöstä ns. Lommilan kaavasta. Kaupunginsuunnittelulautakunta oli linjannut, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määräksi 4000 kerrosneliömetriä. Eli että kauppakeskukseen ei tule Citymarkettia ja Prismaa. Nyt valtuustossa Jaana Leppäkorpi teki palautusesityksen, että "asemakaavan muutos palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määrä 4000 kerrosneliömetriin". Ehkä hieman yllättäen valtuusto palautti asian uudelleen valmisteltavaksi. YES. Tämä oli Jaanalle hieno päätös hänen valtuustouralleen. Meille demareille jää iso aukko täytettäväksi kaupunginsuunnitteluasioissa Jaanan lähdön myötä. Minunkin piti mennä vastustamaaan Lommilan suunnitelmaa ja valmistelin kiireessä oheisen puheen. Timo

Valta kuuluu valtuustolle – Espoossakin

Kansalaisia pelotellaan. Aamun Hesarissa julistetaan isoilla otsikoilla, että Espoon kaupunki aloittaa säästötoimenpiteet, koska verotulot ovat vähentyneet merkittävästi. Näin varmasti on, mutta huvittavinta, tai oikeastaan raivostuttavinta, jutussa oli Espoon rahoitusjohtajan kommentti, että toivottavasti kunnallisveron korotuksesta ei edes keskustella. Wroongg! Tässä tilanteessa – jos ja kun säästöjä aletaan miettiä – Espoossa täytyy keskustella kaikista mahdollisista vaihtoehdoista. Niin palvelujen leikkaamisesta, lainanottamisesta, veronkorotuksista tai asiakasmaksujen nostamisesta. Minä en ainakaan näillä tiedoilla ole valmis leikkaamaan Espoon palveluista. Viime lama opetti, että palvelutasoa on erittäni vaikea nostaa entiselle tasolle. Taloudellinen taantuma lisää melko varmasti palvelutarvetta myös Espoossa, joten meidän on varauduttava myös palveluiden kysynnän kasvuun. Olen siis valmis harkitsemaan kunnallisveroprosentin nostoa. Eli eipä hättäillä, vaan mietitään eri v